Jotain, mitä vielä ei ole

Aina laboratoriokäynnin jälkeen Hanna meni terveyskeskuksen vieressä olevalle kirpputorille. Harvoin hän osti mitään, kaikkea oli enemmän kuin tarpeeksi, astioita, vaatteita.

Hän piti kirpputorien tunnelmasta, esineiden tarinoista. Joku oli tuonut myyntiin öljyvärimaalauksia, taulut esittivät samaa peltomaisemaa eri vuodenaikoina. Varmaan jostain kuolinpesästä.

Hanna tutki esineitä, kuunteli tarinoita. Kynttilänjalkoja, kippoja, kuppeja. Hän näki pyöreän, kannellisen ruukun. Se oli selvästikin uurna. Hän avasi kannen, nuuhkaisi tyhjyyttä. Kuka toi uurnan kirpputorille? Eikö sille ollut sittenkään tullut tarvetta? Oliko joku onnistunut petkuttamaan kuolemaa?

Hanna osti uurnan, sellaista hänellä ei vielä ollut täysinäisissä kaapeissaan. Ehkä hänkin onnistuisi huiputtamaan kuolemaa.
Tai edes viivyttämään.

***

Viikon 7 krapusanat ovat pelto, laboratorio, astia.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

Aino

Kirsti Kaija

riitta k

uggla

Repu

Aina

AilaKaarina

Aimarii

 

 

 

Parasta koronavuodessa

muistoja 2020

Iloisen 20-luvun ensimmäinen vuosi vetelee viimeisiään. On aika katsoa menneeseen ja kirjata näytölle tämän erittäin oudon vuoden huippuhetket. Miinuksia, suruja, takaiskuja ja ikäviä asioita on turha muistella. Niitä riittää jokaisella tänä(kin) vuonna.

Tammi-helmikuussa kaikki oli niin kuin ennen. Lainakoira kävelytti minua, kilot putosivat mukavaa vauhtia. Näyttelyissä ja museoissa tuli käytyä, myös kahvilla ystävien kanssa.

Maaliskuussa Uusimaa laitettiin säppiin. Olimme täällä kupolin alla ja sai olla mukavan rauhassa, kun ei tarvinnut tavata ystäviä ja tuttuja muista maakunnista, eikä itsekään tarvinnut matkustaa minnekään kyläilemään. Oli aikaa ihmetellä Lainakoiran kanssa puhkeavaa kevättä. Jokainen kävelyreissu toi hyvän mielen, vihreään ja kukkaan puhkeava luonto oli niin yltäkylläinen kauneudessaan.

Peruuntuneesta ulkomaanreissusta rahat palautuivat tilille kahdessa viikossa!

Kesäkuun alussa ravintolat saivat jälleen avata ovensa ja 1.6. päiväkävelyn päätteeksi suuntasin Lainakoiran kanssa paikalliselle terassille. Oli pilvinen ja tuulinen päivä, saimme olla ihan omissa oloissamme terassilla. Voin vakuuttaa, etteivät koskaan aikaisemmin pizza ja olut ole maistuneet yhtä hyviltä kuin sinä päivänä. Sitä vapauden tunnetta!

Kesällä tunsi muutenkin hetken ajan olonsa ja elinolosuhteensa kohtuu normaaleiksi. Kavereita tuli tavattua kahviloissa. Tuli tehtyä jopa pari pikku reissua Uudenmaan sisällä.

Syksyn tullen sai taas suosiolla erakoitua. Lainakoira jaksoi ulkoiluttaa, kiloja ei tosin tippunut enää samaan tahtiin, mikä oli erinomainen juttu. Ei tarvinnut ostaa uusia farkkuja, ei tuskastua kauppojen sovituskopeissa. Oikein hyvä.

Lainakoira lähti kotiinsa samaan aikaan, kun syksyn sateet ja myrskyt alkoivat. Katselin taipuvia puiden latvoja ja kuuntelin sateen iskeytymistä ikkunoihin ja olin ihan tyytyväinen, ettei tarvinnut lähteä lenkille neljä kertaa päivässä.

Maskisuosituksen myötä en ole juurikaan käyttänyt julkisia liikennevälineitä. Kauppaan voi kävellä ja kävellen pääsee takaisin silloin, kun kaupassa on käytävä. Kunto on pysynyt suht hyvänä siis.
Maskeissa on se hyvä puoli, ettei tarvitse hymyillä vastaantulijoille. Maski suojaa myös jäiseltä tuulelta, posket tuntuvat ihan lämpimiltä.

Tämän loppuvuoden kruunaavat jokavuotiset lätkän nuorten MM-kisat ja keski-Euroopan mäkiviikko. Eli kaikki on melkein niin kuin ennen! Koronaakaan ei minulla ole.

Ei paha.

 

Ajatushautomo

 

Koiraa ulkoiluttaessa mieli etsii krapusanoja. Tässä poimintaa viime päivien ajatussadosta. Välissä muutama repliikki.

Oksa on oksa, kun se on vielä kiinni puussa. Maahan pudotessaan siitä tule keppi. Myrskyn jälkeen on paljon keppejä.

Nenä ohjaa koiraa. Koira ohjaa kävelyttäjän moneen kusiseen paikkaan.

– Älä syö sitä ruohoa niin paljon.

Kävisikö kusinen krapusanaksi? Tärkein hajun lähde koiralle.

– Jätä. Se on…kuollut jänis!

Jänisrutto? Ainakaan se ei ole jäänyt auton alle, tässä ei ole ajotietä. Pitäisikö se korjata pois? Miten? Minne?

– Jänisrutto krapusanaksi?

– Anteeksi?

– Eiku puhuin tälle koiralle.

Taas ajattelin ääneen. Onneksi on koira. Eikä paljon vastaantulijoita.

Nyt ei enempää ruohoa.

– Eikä varsinkaan jänispaistia.

 

 

 

 

***

Viikon 40 krapusanat ovat ohjata, paljon, myrsky.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Repu

BLOGitse

Kirsti Kaija

AilaKaarina

Aimarii

Uuna

anli itse

Maarit

 

 

 

Parasta kesässä

Kesä ei onneksi ollut pelkkää asentohuimausta, josta valitin sunnuntaikravussani. Ehei, paljon muuta ja kivaa tapahtui.

Lainakoiran kanssa ihmettelimme pitkäkorvaisia pomppijoita. Mitään citykaneja täällä ei ole, nuo jänöt ovat ihan valtavan suuria. Ja luottavaisia. Eivät juurikaan väistele Lainakoiraa.

Hellehatulle oli käyttöä kesäkuun lopussa. Aurinko paahtoi ihoa ja päätä, toisinaan tunsi olevansa lähellä kiehumispistettä.

Onneksi aina välillä tuli vilvoittavia sateita. Taisi tulla tuota vilvoitusta melkein koko heinäkuun, jos oikein muistan. Tämä kuva on lavastettu, en koskaan käytä sateenvarjoa, kun Lainakoira vie minut sateessa kävelylle. Gore-Tex-takki hupun kanssa on parasta.

Satoi tai paistoi, kesä tai talvi, jäätelö maistuu aina yhtä hyvältä. Sama pätee suklaaseen, karkkeihin, pullaan ja kekseihin.

Piknikeillä tuli käytyä kavereiden kanssa. Tämäkin kuva on lavastusta, ei meillä koskaan ole noin hulppeita eväitä. Kahvia ja jotain järsittävää, mutta yhtä hyvältä maistuu aina.

Veden välkähtelyä on kaunis katsella aurinkoisena päivänä. Aalloilla kimaltaa helminauhoja, timantteja.

Elokuun pimeät, samettiset illat kutsuvat pihoille ja puutarhoihin. Ei ole hyttysiä, ei tarvita vielä villasukkia. Kuvan mukaista illanviettoa en viettänyt, pihalla kyllä olen istunut naapureiden kanssa, maistellut juomia ja nauttinut katulamppujen kajastuksesta pimenevässä illassa.

Nämä yllä olevat kuvat sekä muutama muu ovat ilmestyneet kesän aikana tuolla taideblogini puolella.

 

Kesäni

Elokuu vetelee viimeisiään, kohta kesä on piilotettu suojamaskin taakse. Krapua pitäisi kirjoittaa, aivot lomailevat, siis normitila. No, aloitetaan kansakoulun tavoin, ensimmäinen aine äidinkielen tunnilla ”Mitä tein kesällä”.

Lainakoira viihdytti minua juhannukseen asti. Seuraavalla viikolla oli superhelteet, 31-33 astetta, kaverin mökillä. Tarkeni.

Sitten taas kotona.

Lainakoiran piti tulla uudestaan hoitoon, mutta maa petti jalkojen alta. Neljä ja puoli viikkoa asentohuimausta. Olo oli kuin Vekkulan vinossa huoneessa. Pään kääntäminen aiheutti oksennuksen. Pään kääntäminen aiheutti jalkojen alta menon. Ei ollut asiaa ulos, läheiset hoitivat kauppareissut, vahtivat minua, kun istuin muovituolilla suihkussa.

Enää ei pyörrytä ja Lainakoira on täällä hoidossa.

Että sellainen kesä.

***

Viikon 36 krapusanat ovat uudestaan, maa, viihdyttää.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini. Cara pitää taukoa kravuista, joten minun blogistani löydät osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

riitta k

Repu

BLOGitse

Sus’

anli itse

Aimarii

Elegia

Maarit

HPöllö

Aina

Uuna

AilaKaarina

 

Krapu tulee, oletko valmis?

Krapu on lomaillut kotimaan maisemissa kaiken kesää ja nauttinut pehmeän lämpimistä vesistä. Toistaiseksi rapumerrat eivät ole osuneet kohdalle, joten krapu uskaltaa kömpiä näkyville ensi sunnuntaina 30.8.20 mukanaan jälleen uudet sanat, joilla inspiroida kirjoittajia kirjoittamaan upeita sadan sanan tarinoita.

Toivottavasti kesänne on ollut mukava, rentouttava ja voimia antava!

Kuvan koiralla ei ole mitään tekemistä kravun kanssa. Lainakoira siinä juhlistaa Bayern Münchenin sunnuntaista Mestareiden liigan voittoa 😀 

 

Muualla

 

 

Kevät! Nyt ei tarvita sanoja. Kuvat riittävät, ne kertovat tarinan. Kuvia löytyy valokuvablogistani ja taideblogistani

 

Sanat lomailevat, huilaavat, etsivät uusia polkuja, uutta nähtävää, uutta muistamisen ja kertomisen arvoista.

 

 

 

Parasta koronakeväässä

Ei pelkkää kurimusta, ankeutta ja ikävää. Koronakeväässä on ollut myös paljon hyvää.

– ystävät, jotka toivat ostoksia ja ruokaa oven taakse, kun olin eristettynä maaliskuun pari viimeistä viikkoa jonkun viruksen takia

– rahaa on säästynyt, kun ei ole luuhaillut kirppareilla, ei ole nauttinut leivoskahveja museoiden kahviloissa, ei ole shoppaillut kaupoissa, ei matkustanut sinne Prahaan, jonne reissu oli varattu

– ruokavalio on ollut herkullinen, itseään on palkittava, kun elämä on rajoitettua eli pulla, suklaa ja jäätelö ovat maistunut erinomaisesti

– Lainakoira palasi jälleen kävelyttämään minua, joten nyt saavat nämä koronakilot kyytiä.

Toivon mukaan.

Kesäksi en ihan yltänyt bikinikuntoon. Taaskaan 😀

***

Viikon 21 krapusanat ovat ajankohtaiset kevät, korona, kesä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

JA NYT KRAPU LÄHTEE LOMALLE! Kesä on ovella, olkoon kelit minkälaiset tahansa. Palaamme Caran kanssa krapuhaasteen merkeissä sanojemme kanssa jälleen syksyn korvalla. Kiitoksia kaikille krapulaisille teksteistänne!
Nauttikaa kesästä koronasta huolimatta ja muistakaa: kyllä tästäkin selvitään.

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

anli itse

Aimarii

Aina

BLOGitse

riitta k

 

14.2.2020

Ensiksi: Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Toiseksi: Riitta Koo Kirja Vieköön-blogissaan on lukenut kirjani Goottiemon kauhujen lipas, Keskiäkäisiä hajatelmia ja Valkoiset talot, ja Riitta on kirjoittanut lukemastaan blogiinsa.
Suuri kiitos!

Kaikki noita kirjojaja muitakin kirjojani on aika monessa kirjastossa, joten eikun lainaamaan, jos et ole vielä lukenut. Goottiemo ja Keskiäkäinen ovat myös luettavissa ilmaiseksi diginä Issuussa.

 

Ain laulain

Herään usein jokin laulu mielessäni. Uniani en kuitenkaan muista. Tänä aamuna raikasi Hatšaturjanin Spartacus korvien välissä. Tein muutaman balettiliikkeen ja Lainakoira kaivautui syvemmälle peiton alle.

Erilaiset äänet aktivoivat lauluja. Siis muutkin äänet kuin pääni sisässä meuhkaavat. Kahvinkeitin sihahtaa tsihh ja heti alkaa päässä soida Frederikin Tsingis Khan, mikä ei ole niin mukavaa.
Keittiökaapin ovi paiskautuu kiinni. Kop.
Kop, kop, kop, avaa rakas. Juu, ei sitä laulua.

Kirpparilla ystävän kanssa ihastelemme kieloja kahvikupissa. Luoksein käy…
Juna jyskyttää, vanhaa ystävää ja kohti kotia.

Lainakoira tervehtii innoissaan. Emme me pienet koiranpennut jne.

Toisinaan tämä musikaalin maailmassa eläminen ottaa voimille ja kurkulle.

***

Viikon 3 krapusanat ovat paiskautua, toisinaan, laulu.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

HPöllö

Pilvi

BLOGitse

Aimarii

Der Seidenspinner

Maarit