Parasta koronavuodessa

muistoja 2020

Iloisen 20-luvun ensimmäinen vuosi vetelee viimeisiään. On aika katsoa menneeseen ja kirjata näytölle tämän erittäin oudon vuoden huippuhetket. Miinuksia, suruja, takaiskuja ja ikäviä asioita on turha muistella. Niitä riittää jokaisella tänä(kin) vuonna.

Tammi-helmikuussa kaikki oli niin kuin ennen. Lainakoira kävelytti minua, kilot putosivat mukavaa vauhtia. Näyttelyissä ja museoissa tuli käytyä, myös kahvilla ystävien kanssa.

Maaliskuussa Uusimaa laitettiin säppiin. Olimme täällä kupolin alla ja sai olla mukavan rauhassa, kun ei tarvinnut tavata ystäviä ja tuttuja muista maakunnista, eikä itsekään tarvinnut matkustaa minnekään kyläilemään. Oli aikaa ihmetellä Lainakoiran kanssa puhkeavaa kevättä. Jokainen kävelyreissu toi hyvän mielen, vihreään ja kukkaan puhkeava luonto oli niin yltäkylläinen kauneudessaan.

Peruuntuneesta ulkomaanreissusta rahat palautuivat tilille kahdessa viikossa!

Kesäkuun alussa ravintolat saivat jälleen avata ovensa ja 1.6. päiväkävelyn päätteeksi suuntasin Lainakoiran kanssa paikalliselle terassille. Oli pilvinen ja tuulinen päivä, saimme olla ihan omissa oloissamme terassilla. Voin vakuuttaa, etteivät koskaan aikaisemmin pizza ja olut ole maistuneet yhtä hyviltä kuin sinä päivänä. Sitä vapauden tunnetta!

Kesällä tunsi muutenkin hetken ajan olonsa ja elinolosuhteensa kohtuu normaaleiksi. Kavereita tuli tavattua kahviloissa. Tuli tehtyä jopa pari pikku reissua Uudenmaan sisällä.

Syksyn tullen sai taas suosiolla erakoitua. Lainakoira jaksoi ulkoiluttaa, kiloja ei tosin tippunut enää samaan tahtiin, mikä oli erinomainen juttu. Ei tarvinnut ostaa uusia farkkuja, ei tuskastua kauppojen sovituskopeissa. Oikein hyvä.

Lainakoira lähti kotiinsa samaan aikaan, kun syksyn sateet ja myrskyt alkoivat. Katselin taipuvia puiden latvoja ja kuuntelin sateen iskeytymistä ikkunoihin ja olin ihan tyytyväinen, ettei tarvinnut lähteä lenkille neljä kertaa päivässä.

Maskisuosituksen myötä en ole juurikaan käyttänyt julkisia liikennevälineitä. Kauppaan voi kävellä ja kävellen pääsee takaisin silloin, kun kaupassa on käytävä. Kunto on pysynyt suht hyvänä siis.
Maskeissa on se hyvä puoli, ettei tarvitse hymyillä vastaantulijoille. Maski suojaa myös jäiseltä tuulelta, posket tuntuvat ihan lämpimiltä.

Tämän loppuvuoden kruunaavat jokavuotiset lätkän nuorten MM-kisat ja keski-Euroopan mäkiviikko. Eli kaikki on melkein niin kuin ennen! Koronaakaan ei minulla ole.

Ei paha.

 

Hiljaisuus

Päivien samankaltaisuudessa on jotain tyynnyttävää. Korona-aika on riisunut elämästä kaiken ylimääräisen. Tai ehkä niin tapahtui jo ennen näitä rajoituksia. Jo pitkään on tuntunut tältä.
Rauhalliselta.

Arki toistuu samanlaisena päivästä toiseen. Ei suuria valintoja, ei ongelmanratkaisuja. Kuljen eteenpäin suvannossa, ei ole edes pieniä kiviä potkittavaksi tieltäni.

Toisinaan kaipaan niitä aikoja, jolloin hullu luovuus täytti päiväni. Kirjoitin, julkaisin, maalasin, pidin näyttelyitä. Yksikään päivä ei ollut toisen kaltainen. Jokainen päivä oli riemua, oli tuskaa, oli pakkoa. Jos pysähdyin hetkeksikään, ahdistus iski kyntensä minuun, lamaannutti, näivetti pois. Oli oltava liikkeessä, oli tehtävä enemmän kuin jaksoi. Sanat pursuivat korvista, jokainen maalaus vei voimia kuin maratonjuoksu.
Vuorokauden tunnit eivät riittäneet siihen kaikkeen, mitä halusin, mitä oli pakko tehdä.

Toisinaan kaipaan niitä aikoja, mutta suurimman osan ajasta olen kiitollinen, ettei niitä kausia ole enää aikoihin ollut. Ylhäällä ei pysy kauan, sieltä putoaa alas ja vuosien varrella väsyin noihin putoamisiin. Joka kerta romahdin syvemmälle ja nousu oli viimekertaista vaikeampaa.

Nyt on tyyntä. Elinpiiri on kutistunut, kaikki turha on kuplani ulkopuolella. Kuljen hitaasti, mutta aina eteenpäin. Vältän kiipeämästä korkeimmalle huipulle, vältän laskeutumista mustaan luolaan.
Nyt on hyvä.

 

Parasta koronasyksyssä

 

 

Krapu on jäämässä joululomalle, huomaan taisteluväsymyksen valtaavan mielialaa.

Toukokuussa jaksoi vielä ajatella, että ehkä tästä selvittiin. Varmaan pahin alkaa jo olla ohi. Vaan ei. Kesän pari kuukautta olivat vain hengähdystauko. Nyt tartuntaluvut ovat nousseet, kuolleisuus samoin. Joulu lähestyy ja meno kauppakeskuksissa on kuin ennen koronaa. Väkeä riittää joululahjaostoksilla.

Ikään kuin joulun hyvä tahto koskettaisi ja säästäisi meidät tartunnoilta.

Tai ehkä muutkin ovat väsyneitä taistelemaan. Tarraavat kaksin käsin kiinni tarjouksiin, jotta tuntisivat elävänsä.

Minäkin haluan elää. Suojaudun maskilla ja käsidesillä, jos on pakko käydä jossain. Usein ei onneksi ole pakko lähteä.
Ehkä se on parasta tässä koronasyksyssä.
Kotona oleminen.

 

 

 

 

***

Tämä on vuoden viimeisin krapuhaaste. Palataan jälleen tarinoiden pariin ensi vuoden puolella.
Kiitos kaikille osallistujille ja kommentoijille!
Pidetään huolta toisistamme, muistetaan turvavälit, käsien pesu ja suojamaskit. Ollaan ihmisiksi!

Arvon myöhemmin tänään synttäriarvonnan voittajat. Ilmoitan voittajille meilillä ja uudella postauksella.

***

Viikon 50 krapusanat ovat korona, elää, joulu.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

Aina

anli itse

Kirsti Kaija

riitta k

AilaKaarina

Aimarii

Uuna

 

 

 

Mitä tänään syötäisiin?

– Äiti, mitä tänään syödään?
– Hernekeittoa.

– Taas! Mä en haluu!
– Ihan sama mitä haluut.

– Aina hernekeittoa!
– Höpö-höpö, eilen syötiin makaronia ja nötköttiä.

– Sitäkin on aina.
– Ehei, välillä meillä on nuudelia ja nötköttiä.

– Ja hernekeittoa.
– Niin, hernekeittoa. Huomenna jotain muuta.

– Aina samaa!
– Kuulehan nyt, isällä ja äidillä oli kova työ ostaa ruoat maaliskuussa, kun tuli se valmiuslaki. Meillä oli kolme kärryä, kun vessapapereitakin piti ostaa. Saisit olla kiitollinen, että varauduttiin niin hyvin! Oo nyt kiltisti, niin voit sitten ruoan jälkeen askarrella jotain kivaa vessapaperirullista. Teet vaikka Sibelius-monumentin.

***

Viikon 43 krapusanat ovat kolme, kiitollinen, ostaa.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

AilaKaarina

Aina

Aimarii

Uuna

BLOGitse

anli itse

riitta k

Repu

 

Jänis

Lapset löysivät pihalta kuolleen jäniksen.

– Älä koske, Jesper sanoi. – Sillä voi olla jänisrutto.
– Mikä?

– Jänisrutto, se on niinku jänisten korona.
– Sillä ei oo ollu maskia. Pitää haudata se.

– Minne?
– Kukkien alle.

– Äiti huomaa, Jesper huokaisi. – Lähdetään, Kusi-Kalle tulee tuolta.
– Miksi sen nimi on Kusi-Kalle? Pissiikö se housuihin?

– No, ainakin sillä on kusiset vaatteet. Tuu nyt ennen kuin se näkee meidät.
– Pissaa, hyi.

Lapset piiloutuivat pensaan taakse. Kusi-Kalle lähestyi, huomasi jäniksen, nappasi jänistä korvista, käveli roskiksen luo.

– Se heitti sen roskiin, Anni alkoi itkeä. – Toivottavasti se saa sen ruton!

***

No, niinhän siinä kävi, etten voinut vastustaa kiusausta, vaan nappasin uudet krapusanat edellisestä kravustani eli viikon 41 krapusanat ovat olla, jänisrutto, kusinen.
Toivottavasti ovat haasteellisia sanoja 😀

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

BLOGitse

Repu

Cara

Kirsti Kaija

riitta k

Aimarii

Sus’

Uuna

Ärsyttävää

Kaikenlaiset listat ovat mukavia, joten ajattelin kirjata ärsyttäviä asioita-listan.

Vuoden ärsyttävin ääni on sillä naisella, joka piipittää Ylellä Pelasta pörriäinen-kampanjassa. Lässyn-lässyn-lässytystä. Pörriäisiä vastaan minulla ei ole mitään, kyllä ne voidaan pelastaa, mutta suoraan sanoen sen naisen äänen kun kuulee, niin tekisi ensin mieli nitistää se ääni ja sitten ne pörriäiset.

Vuoden ärsyttävin ilmiö ovat maassa lojuvat suojamaskit. Niitä on etenkin bussipysäkeillä, juna-asemilla ja muilla seisakkeilla. Samoissa paikoissa, joissa täällä Helsingissä on myös roskiksia.

Vuoden ärsyttävin havainto on, että koronakilot eivät ole huuhaata.

Vuoden ärsyttävin oivallus on, että vuotta on vielä niin paljon jäljellä, että listalle tullee lisää ärsyttäviä asioita.

***

Krapuilu alkoi viime sunnuntaina ja osallistujia oli mahtava määrä, kiitos kaikille ❤

Viikon 37 krapusanat ovat pelastaa, paikka, ärsyttävä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini. Cara pitää taukoa kravuista, joten minun blogistani löydät osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

riitta k

BLOGitse

Aimarii

anli itse

Sus’

Repu

AilaKaarina

Uuna

Aina

 

Parasta kesässä

Kesä ei onneksi ollut pelkkää asentohuimausta, josta valitin sunnuntaikravussani. Ehei, paljon muuta ja kivaa tapahtui.

Lainakoiran kanssa ihmettelimme pitkäkorvaisia pomppijoita. Mitään citykaneja täällä ei ole, nuo jänöt ovat ihan valtavan suuria. Ja luottavaisia. Eivät juurikaan väistele Lainakoiraa.

Hellehatulle oli käyttöä kesäkuun lopussa. Aurinko paahtoi ihoa ja päätä, toisinaan tunsi olevansa lähellä kiehumispistettä.

Onneksi aina välillä tuli vilvoittavia sateita. Taisi tulla tuota vilvoitusta melkein koko heinäkuun, jos oikein muistan. Tämä kuva on lavastettu, en koskaan käytä sateenvarjoa, kun Lainakoira vie minut sateessa kävelylle. Gore-Tex-takki hupun kanssa on parasta.

Satoi tai paistoi, kesä tai talvi, jäätelö maistuu aina yhtä hyvältä. Sama pätee suklaaseen, karkkeihin, pullaan ja kekseihin.

Piknikeillä tuli käytyä kavereiden kanssa. Tämäkin kuva on lavastusta, ei meillä koskaan ole noin hulppeita eväitä. Kahvia ja jotain järsittävää, mutta yhtä hyvältä maistuu aina.

Veden välkähtelyä on kaunis katsella aurinkoisena päivänä. Aalloilla kimaltaa helminauhoja, timantteja.

Elokuun pimeät, samettiset illat kutsuvat pihoille ja puutarhoihin. Ei ole hyttysiä, ei tarvita vielä villasukkia. Kuvan mukaista illanviettoa en viettänyt, pihalla kyllä olen istunut naapureiden kanssa, maistellut juomia ja nauttinut katulamppujen kajastuksesta pimenevässä illassa.

Nämä yllä olevat kuvat sekä muutama muu ovat ilmestyneet kesän aikana tuolla taideblogini puolella.

 

Saturday Classics 290820

 

Kuulema kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tai sitten ei.

Vajaa vuosi sitten tuli ostettua liput suomalaisen a cappella-yhtye FORKin jäähyväiskonserttiin Jäähallille. Konsertin piti olla toukokuussa 2020, mutta sitten korona, tiedättehän.
Ensin konsertti siirrettiin syyskuulle, sen jälkeen joulukuuksi.

Eli hyvä ei ole loppunut vieläkään! Vielä on jotain odotettavaa! Tai sitten korona, tiedättehän.

Olen ollut FORKin keikoilla jotain viisitoista kertaa eli jep, fanitan. Yhtye on ollut koossa pari vuosikymmentä, keikat myydään yleensä loppuun hetkessä. Viime vuonna porukka päätti lopettaa uransa huipulta, sen takia siis tuo jäähyväiskonsertti oli tulossa.

FORKin konserteissa ei ole soittimia, laulajat, joita on neljä, tekevät kaikki äänet itse niin kuin a cappellassa on tapana. Porukka esittää covereita laidasta laitaan: Rammstein, Britney Spears, Led Zeppelin, Lady Gaga, Guns N’ Roses, Coldplay, Madonna, Bonnie Tyler, Queen ja Pink Floyd vain muutamia mainitakseni.

Yhtyeen keikoilla yleisö elää vahvasti mukana. Porukka tanssii, hihkuu, laulaa, taputtaa käsiään ja keikan jälkeen on onnellisen euforinen olo.

Mikä parasta, FORK on jaksanut yllättää minut keikka keikan jälkeen. Tarjolla on aina jotain uutta ja ennenkuulumatonta, kuten showssa Revolution esitetty, Andrea Bocellin tunnetuksi tekemä, Con Te Partiro.

FORKin youtube-kanava on täällä, siellä on kattava kokoelma yhtyeen musiikkia.

***

Tämän lauantain muita klassikoita löytyy täältä.

 

 

Saturday Classics 230520

 

George Thorogoodin I Drink Alone albumilta Maverick vuodelta 1985 kuvastaa hyvin näitä korona-ajan suljettuja ravintoloita 😀 Yksin on juotava, niin yksin.


Vaan nou hätä, kesäkuun alussa kapakat aukeavat jälleen ja seuraa on tarjolla terasseilla, kunhan muistaa sen turvavälin. Helsingin keskustastahan on tarkoitus tehdä yksi suuri terassi. Helsinki, tuo aikamme legenda. Kaikkien janoisten sankari. Sopii minulle. Pysyttelen suosiolla täällä lähiössä, jossa terassit ovat pieniä, olut halpaa ja väkeä vähemmän.
Jos nyt sattuisin olutta haluamaan. Mistä sitä koskaan tietää.

Muita janoisen lauantain klassikoita löytyy täältä.

 

Parasta koronakeväässä

Ei pelkkää kurimusta, ankeutta ja ikävää. Koronakeväässä on ollut myös paljon hyvää.

– ystävät, jotka toivat ostoksia ja ruokaa oven taakse, kun olin eristettynä maaliskuun pari viimeistä viikkoa jonkun viruksen takia

– rahaa on säästynyt, kun ei ole luuhaillut kirppareilla, ei ole nauttinut leivoskahveja museoiden kahviloissa, ei ole shoppaillut kaupoissa, ei matkustanut sinne Prahaan, jonne reissu oli varattu

– ruokavalio on ollut herkullinen, itseään on palkittava, kun elämä on rajoitettua eli pulla, suklaa ja jäätelö ovat maistunut erinomaisesti

– Lainakoira palasi jälleen kävelyttämään minua, joten nyt saavat nämä koronakilot kyytiä.

Toivon mukaan.

Kesäksi en ihan yltänyt bikinikuntoon. Taaskaan 😀

***

Viikon 21 krapusanat ovat ajankohtaiset kevät, korona, kesä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

JA NYT KRAPU LÄHTEE LOMALLE! Kesä on ovella, olkoon kelit minkälaiset tahansa. Palaamme Caran kanssa krapuhaasteen merkeissä sanojemme kanssa jälleen syksyn korvalla. Kiitoksia kaikille krapulaisille teksteistänne!
Nauttikaa kesästä koronasta huolimatta ja muistakaa: kyllä tästäkin selvitään.

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

anli itse

Aimarii

Aina

BLOGitse

riitta k