Kesäpäiväkirja 300721

Olen tällä viikolla onnistunut kastumaan kolme kertaa, täysin läpimäräksi. Pitkä hellejakso on saanut unohtamaan sellaisen ilmiön kuin äkillinen rankkasade. Ei tule edes pieneen mieleen, että taivas voi kumista, räjähdellä ja repeytyä. Aivot ovat sumussa menneen kuumuuden takia, täytyy skarpata.
Tai sitten ei. Tarviiko sitä aina olla niin terävä. Vähempikin riittää.

Laiskoja päiviä ennen näitä sateita. Mitään en ole tehnyt, onneksi ei ole pakko. Pitkiä päiväunia, vielä pidempiä yöunia. Aina välillä olen raottanut ikkunaa tai parvekkeen ovea sen verran, että olen tsekannut, jatkuuko helle.
Kyllä se jatkui.
Kunnes tänään, ukkosen ja sateiden jälkeen, lämpötila on pudonnut seitsemääntoista.
Vielä ei palella.

Lainakoira tuli aktivoimaan minua, herättämään horroksesta, käskyttämään liikkeelle. Loistava personal trainer, sillä Lainakoiralle maistuu samanpituiset unet kuin minullekin. Armollinen piiskuri siis.
Lainakoira on myös kastunut kolme kertaa tällä viikolla, eikä hän pidä siitä. Vihaa vettä, ei suostu uimaan, sade puistattaa.
Onneksi sentään juo vettä, ettei tarvitse viedä häntä kaljalle.

Toinen outo koronakesä on kallistumassa loppupuolelle. Ehkä sen takia silmä näkee outoja asioita. Mäsäksi iskettyjä kitaroita, erikoisesti pysäköityjä fillareita.
Muillakin näyttää olevan aivot sumussa. Ei vain minulla.

Huomenna on lauantai, joten laitetaan tähän samaan julkaisuun Saturday Classic, joka vielä huomisen ajan pyytää linkittämään kesäisiä kappaleita. Tavoistani poiketen soitan suomalaisen version The Lovin’ Spoonfulin biisistä Summer In The City (1966). Suomiversion Kesäkatu teki Danny samana vuonna.

 

Kesäpäiväkirja 200721

Mantereella on kolmekymmentä astetta lämmintä, mutta mitä useammalla lautalla etenemme ulommaksi saaristoon sitä viileämpää alkaa olla. Päästessämme perille mökkirantaan tuntuu kuin happea olisi ensimmäisen kerran viikkokausiin riittävästi. Kaksikymmentäkolme astetta hivelee ihoa vilvoittavasti.

Rinne kasvaa heinää, tervaleppää ja muuta tarpeetonta. Nautin trimmerin ja sähkökäyttöisen viikatteen käytöstä, hauiksissa tuntuu hyvältä. Viileämmästä säästä huolimatta hiki virtaa, työtä on tauotettava, on muistettava juoda. Hyttysiä on hyvin vähän, tuskin lainkaan, ja paarmat pysyvät veden äärellä.

Sinilevää on kokkareisena rannalla. Vain yhtenä päivänä voi uida. Merivesi on uskomattoman lämmintä ja seuraavana päivänä ranta on jälleen täynnä levää.
Mikään paratiisi ei ole täydellinen.

Bussin ilmastointi ei toimi kunnolla. Kolmen tunnin matka Turkuun maski naamalla lähentelee tuskaa. Turussa odottaa pysähtynyt ilma ja kolmenkymmenen asteen helle. Yli kuukauden jatkunut helleputki tuntuu elimistössä, päätä särkee melkein joka päivä, jalat ovat turvoksissa, aivoissa sumua.

Käyn tapaamassa Tepaa. En ole nähnyt häntä yli vuoteen, en sitten tämän kirotun koronan alettua. Hänet tuodaan pyörätuolilla palvelutalon alakertaan. En ole varma, tunnistaako hän minut, onhan minulla maski naamalla. Hän sanoo, että käteni ovat lämpimät.
Se riittäköön.
Hän on omassa maailmassaan, ei vastaa kysymyksiini. Silmissään näen ahdistusta ja hän sanoo, niin kuin yli vuosi sitten: haluan kuolla.
Tiedän ja sitä toivon minäkin hänelle. Hän makaa päivät, yöt. Näkee uniaan. Käy syömässä, mikäli on hyvä päivä. Huonoina päivinä itkee.
Saan saattaa hänet osastolle. Hoitaja auttaa hänet vuoteeseen, jään istumaan hänen viereensä. Kysyn, muistaako hän sen ja sen laulun. Laulan ja hän tapailee myös sanoja. Hänen kätensä on kapea, kuihtunut ja kylmä.

Turun toriparkki on valmis, mutta tori on vielä keskeneräinen. Juon kahvin torikahvilassa, mietin Tepaa. Toivon, etten näe hänessä itseäni kolmenkymmenen vuoden päästä.

On liian kuumaa kierrellä vanhassa kotikaupungissani. Nappaan pari kuvaa, haen matkakassini ja siirryn seuraavaan yöpymispaikkaan. Parin päivän päästä olen jälleen kotona.
Tuntuu hyvältä nukkua jälleen omassa sängyssä.

 

Kesäpäiväkirja 090721

Lainakoiran lempipaikaksi muodostui tällä visiitillä nurkassa lojuminen viilennyspatjalla, märkä pyyhe selässä. Yölämpötilat olivat luokkaa 24-26 astetta.
Olin ihan tyytyväinen, ettei karvakasa viihtynyt kyljessäni hikisinä öinä.

Lainakoira lähti kotiinsa. Minä siivosin oman kotini. Älytön homma helteellä, mutta edellisestä siivouskerrasta oli myös älyttömän pitkä aika.
En tiennyt, että ihminen voi valua niin paljon hikeä. Hyvä, etten liukastellut lattialla. Sillä hikimäärällä olisi helposti myös pessyt sen lattian.

Jätin puhtaan kodin, oli aika ulkoistaa itseni. Lähi- ja maakuntamatkailu suuntautui tällä kertaa Hyvinkäälle. Jätimme suosiolla ystävän kanssa museot ja näyttelyt väliin ja keskityimme sen sijaan istumaan katukahviloiden varjossa ihmisiä seuraten. Mukavaa puuhaa. Uusi paikkakunta, uusia ohikulkijoita.
Ihan kuin olisi ollut ulkomailla.

Sen verran oli pakko kävellä ja kierrellä Hyvinkäätä, että pääsimme kirpputoreille. Juuri mitään emme ostaneet ja käynnit olivat muutenkin pikaiset. Kasvot hikosivat liiaksi maskin alla. Ulkolämpötila oli kahdenkymmenenkahdeksan paikkeilla, siispä takaisin varjoon istumaan.

Tänään kävin ottamassa toisen rokotuksen. Jonoa oli mukavasti, hieno juttu. Kuulema monet ovat peruuttaneet toisen rokotuskertansa ja yrittäneet siirtää aikaa myöhemmäksi.
Kun ollaan täällä mökillä.
Kun ollaan täällä etelässä.
Kun ollaan vielä kisamatkalla Lontoossa.

Aika ärsyttävää. Ekalla rokotuskerralla kaikille annettiin aika seuraavalle piikille. Eikö porukka silloin tajunnut, että kesä täytyy vaan järjestää sillä tavalla, että pitää kiinni sovitusta ajasta? Rokotekattavuus siirtyy kauemmaksi. Koronatartunnat ovat taas nousussa.

Täytyy kyllä nostaa hattua HUS:in henkilökunnalle. Rokotukset ovat sujuneet rivakasti, porukka on ystävällistä ja tehokasta. Kahtakaan metriä ei tarvitse kävellä ilman ohjausta eteenpäin ja oikeaan paikkaan.
15 minuutin odotustila rokotuksen jälkeen oli siirretty ulkosalle varjoon. Upeaa, kävi pieni, mukava tuulenvire, joten maskikaan ei hikoiluttanut.

Mikäli kaikki menee hyvin, eikä pahempia sivuoireita ilmaannu, suljen huomenna koneen ja lähden reissuun. Kotimaassa, totta kai. Kuka nyt etelän lämpöön kaipaisi?
Kotimaan kuumuus riittää vallan mainiosti.
Sitä on oikeastaan ollut vähän liikaakin, mutta en valita. Yhdeksän kuukauden pituinen märkä, kylmä ja jäinen vuodenaika tulee ennen kuin huomaammekaan.

 

Maski peittää

 

Nenässä finni. Maski peittää.

Irvistän vastaantulijoille. Kukaan ei huomaa. Maski peittää.

Huulessa herpes. Maski peittää.

Näytän kieltä kaupassa. Kukaan ei huomaa. Maski peittää.

Hampaat pesemättä. Kukaan ei huomaa. Maski peittää.

Hymyilen koiralle. Koira ei huomaa. Maski peittää.

Mulkoilen sekakäyttäjiä. Eivät huomaa. Maski peittää.

Nenää kutittaa. Maski peittää.

Silmälasit huurtuvat. Maski peittää.

Päänahka hikoaa. Maski peittää.

Suuta kuivaa. Maski peittää.

Nenä menee tukkoon. Maski peittää.

Tuskastun. Maski peittää.

Huudan äänettömästi. Kukaan ei kuule. Maski peittää.

Happi loppuu. Maski peittää.

Ahdistaa. Maski peittää.

Hyperventiloin. Maski peittää.

En saa happea. Kukaan ei huomaa.

Pyörryn. Kukaan ei huomaa.

Ilman maskia. Kaikki huomaavat.

 

 

***

Viikon 18 krapusanat ovat päänahka, irvistää, ilman.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Aino

BLOGitse

Uggla

Kirsti Kaija

Aimarii

Pasanen

Repu

AilaKaarina

DerSeidenspinner

 

Kärsimättömyyttä

Ärsyttää odottaa kirjan saapumista kotiin. Painossa on ruuhkaa, kuulema korona-aika on kirvoittanut ihmisiä julkaisemaan tekstejään entistä kiihkeämmin. Siitä huolimatta haluaisin saada tekijänkappaleet käsiini heti.

Tuskin lukisin koko kirjaa, hiplaisin vain kantta, selaisin läpi nähdäkseni paino- ja kirjoitusvirheet. Niitä löytyy aina, vaikka miten olisi oikolukenut tekstin.

Tsekkasin, miten kirjastot ovat tilanneet kirjaa. Jess, tällä hetkellä kirja on tilauksessa viidessä paikassa. Onnittelut menevät Helmetille, Kainet-, Kirkes- ja Kyyti-kirjastoille sekä Vaasaan!

Ehkä joku on vielä ostanutkin kirjan verkkokirjakaupasta…

Pakko jatkaa mainostamista ja lukijoiden painostamista. Tehkää hankintaehdotus kirjasta omaan kirjastoonne tai ostakaa kirja ihan itsellenne!

Jo kolme viikkoa odotusta, höh. Olenkohan kärsimätön?

Jep.

***

Viikon 17 krapusanat ovat onnittelut, painostaminen, kirjasto.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Repu

Pasanen

Kirsti Kaija

BLOGitse

Uggla

Aimarii

Maarit

riitta k

AilaKaarina

Kolme satunnaista sanaa

YKSIÖ

Ensimmäinen oma asuntoni oli yksiö alkovilla. Toinenkin kotini oli yksiö alkovilla, samoin kolmas. Alkovit ovat käteviä. Nykyään niitä ei uudemmissa asunnoissa juurikaan ole. Harmi.
Yksiöiden jälkeen kotina on ollut pari kaksiota, pari kolmiota, yksi huone yhteisössäkin. Suurin kotini oli hulppeat sata neliötä, viisi tilavaa huonetta ja iso, iso keittiö, johon mahtui kahdeksan hengen ruokapöytä.
Jokainen asunto on ollut koti. Nykyinenkin.

RUSKEA

Parasta ruskeaa on suklaa. Ehdottomasti. Korvapuustien ruskeus viehättää myös, samoin riisipuuron päälle ripoteltu ruskea kaneli.
Tumma, ruskea tšekkiläinen olut kesäterassilla. Kyllä.

HYMY

Maskien takaa ei näe ihmisten hymyjä. Harvalla hymy ulottuu silmiin asti näin aikoina.

***

Viikon 12 krapusanat ovat yksiö, ruskea, hymy.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

 Cara

Aimarii

Kirsti Kaija

Uggla

riitta k

Der Seidenspinner

AilaKaarina

Repu

BLOGitse

Maarit

Keskusteluja itseni kanssa

 

 

– Onko pakko, jos ei halua?
– Ei ole.

– En halua mitään.
– Olen huomannut.

– En jaksa mitään.
– Olen huomannut.

– Olen väsynyt tähän eristäytymiseen. Tympääntynyt koronaan. Kyllästynyt maskeihin. Tuskastunut itseeni.
– Olet aina ollut erakko.

– Oma seura on työlästä. En ole hauskaa seuraa.
– Tiedän.

– Hautaudun seinien sisään, hautaudun lumeen. Äänet ovat kadonneet, lumi vaimentaa ulkopuolisen elämän. En ole edes varma siitä, onko tuolla ulkona enää elämää.
– Luultavasti.

– Ja koko ajan kysyn: onko pakko, jos ei halua, jos ei jaksa. Ja vastaus on aina sama.
– Ei ole pakko.

 

 

 

 

 

***

Viikon 11 krapusanat ovat hauska, vaimentaa, eristäytyminen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

BLOGitse

Uggla

AilaKaarina

Repu

Aina

riitta k

Aino

 

 

Koronamaaliskuu

Kiitos sinulle
aura-auton kuljettaja,
kaivat kadut ja jalkakäytävät näkyviin
lumimyrskyn jälkeen.

Kiitos sinulle
huoltomies,
lumikolasi on tehnyt aamusta lähtien
polkuja pihallemme.

Kiitos sinulle
bussikuski,
kestät teiden liukkaudet,
maskittomat matkustajat,
pummilla ajavat, silmille sylkijät.

Kiitos sinulle
kaupan kassa,
siedät jonossa kiilaavat,
puhelimiinsa puhuvat,
pin-koodinsa unohtavat,
myös ne, jotka yrittävät kiukuspäissään
tulla pleksisi läpi.

Kiitos teille kaikille,
jotka ette voi eristäytyä,
ette pysty tekemään töitänne etänä.

Te mahdollistatte päiväni.

 

 

***

Runotorstain aihe on YLISTYSRUNO

 

 

 

Naamion takana

– Mä pukeudun intiaaniksi sinne naamiaisiin.
– Ehei, se on kulttuurista omimista.

– Häh? No… Kleopatra?
– Ei käy. Sä et oo egyptiläinen.

– Tää on nykyään niin vaikeaa.
– Sanos muuta. Ihan mahdotonta.

– No, sit Suomi-neito, lainaan mutsin kansallispukua.
– Eiks se oo Hämeen kansallispuku?

– Taitaa olla.
– Ei käy. Me ollaan stadilaisia.

– Mulla menee oikeesti hermot kohta.
– Ehkä olis parempi, ettei mentäisi sinne naamiaisiin ollenkaan.

– Niin…ku on tää koronakin.
– Tai sitten voidaan pukeutua viruksiksi. Piikkipallot naamalle.

– Mahtava idea. Toimii kuin maski.
– Ja riittävän pitkät piikit, niin turvaväli riittää.

***

Viikon 4 krapusanat ovat mahdotonta, riittää, naamiaiset

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

anli itse

BLOGitse

riitta k

Aina

Aimarii

Uuna

AilaKaarina

 

Parasta koronavuodessa

muistoja 2020

Iloisen 20-luvun ensimmäinen vuosi vetelee viimeisiään. On aika katsoa menneeseen ja kirjata näytölle tämän erittäin oudon vuoden huippuhetket. Miinuksia, suruja, takaiskuja ja ikäviä asioita on turha muistella. Niitä riittää jokaisella tänä(kin) vuonna.

Tammi-helmikuussa kaikki oli niin kuin ennen. Lainakoira kävelytti minua, kilot putosivat mukavaa vauhtia. Näyttelyissä ja museoissa tuli käytyä, myös kahvilla ystävien kanssa.

Maaliskuussa Uusimaa laitettiin säppiin. Olimme täällä kupolin alla ja sai olla mukavan rauhassa, kun ei tarvinnut tavata ystäviä ja tuttuja muista maakunnista, eikä itsekään tarvinnut matkustaa minnekään kyläilemään. Oli aikaa ihmetellä Lainakoiran kanssa puhkeavaa kevättä. Jokainen kävelyreissu toi hyvän mielen, vihreään ja kukkaan puhkeava luonto oli niin yltäkylläinen kauneudessaan.

Peruuntuneesta ulkomaanreissusta rahat palautuivat tilille kahdessa viikossa!

Kesäkuun alussa ravintolat saivat jälleen avata ovensa ja 1.6. päiväkävelyn päätteeksi suuntasin Lainakoiran kanssa paikalliselle terassille. Oli pilvinen ja tuulinen päivä, saimme olla ihan omissa oloissamme terassilla. Voin vakuuttaa, etteivät koskaan aikaisemmin pizza ja olut ole maistuneet yhtä hyviltä kuin sinä päivänä. Sitä vapauden tunnetta!

Kesällä tunsi muutenkin hetken ajan olonsa ja elinolosuhteensa kohtuu normaaleiksi. Kavereita tuli tavattua kahviloissa. Tuli tehtyä jopa pari pikku reissua Uudenmaan sisällä.

Syksyn tullen sai taas suosiolla erakoitua. Lainakoira jaksoi ulkoiluttaa, kiloja ei tosin tippunut enää samaan tahtiin, mikä oli erinomainen juttu. Ei tarvinnut ostaa uusia farkkuja, ei tuskastua kauppojen sovituskopeissa. Oikein hyvä.

Lainakoira lähti kotiinsa samaan aikaan, kun syksyn sateet ja myrskyt alkoivat. Katselin taipuvia puiden latvoja ja kuuntelin sateen iskeytymistä ikkunoihin ja olin ihan tyytyväinen, ettei tarvinnut lähteä lenkille neljä kertaa päivässä.

Maskisuosituksen myötä en ole juurikaan käyttänyt julkisia liikennevälineitä. Kauppaan voi kävellä ja kävellen pääsee takaisin silloin, kun kaupassa on käytävä. Kunto on pysynyt suht hyvänä siis.
Maskeissa on se hyvä puoli, ettei tarvitse hymyillä vastaantulijoille. Maski suojaa myös jäiseltä tuulelta, posket tuntuvat ihan lämpimiltä.

Tämän loppuvuoden kruunaavat jokavuotiset lätkän nuorten MM-kisat ja keski-Euroopan mäkiviikko. Eli kaikki on melkein niin kuin ennen! Koronaakaan ei minulla ole.

Ei paha.