Päätös

Äiti päätti kaikesta Heidin puolesta. Äiti päätti, kenen kanssa Heidi sai ystävystyä koulussa. Äiti valitsi lukion, johon Heidin pyrki. Lakkiaisissa Heidi puki ylleen äidin valitseman mekon.

Opiskelualan äiti myös päätti, eikä Heidi vastustellut. Äitihän oli aina oikeassa. Äidin mieltä ei saanut pahoittaa. Sen Heidi oli oppinut jo varhain.

Opiskeluaikana Heidi tapasi mukavan pojan, mutta Lasse ei ollut äidin mieleen, joten suhde päättyi lyhyeen. Heidi suri ja ensimmäisen kerran hän mietti, oliko äiti todellakin aina oikeassa.

Viisikymppisenä Heidi asui edelleen äidin kanssa. Heidiä ahdisti, mutta hän ei tiennyt, miten repiä itsensä äidin luota. Kunnes teki ensimmäisen oman päätöksensä, päättäen elämänsä.

***

Viikon 3 krapusanat ovat oma, vastustella, mukava.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

Maarit

Matilda Varjo

AilaKaarina

anli

HPöllö

BLOGitse

Aimarii

Kotimatka

EDIT. 25.10. Listan päivittämisessä voi esiintyä viivettä, korona-pirulainen iski.

***

Naapurit ihmettelivät pihalle ilmestynyttä korkeaa pylvästä. Veikattiin pylvään olevan lippusalon tai tuulivoimalan, jonka lavat oli vahingossa jätetty asentamatta.

Mari katsoi verhon raosta alhaalla pyöriviä ihmisiä. Häntä hymyilytti, sillä hän tiesi pylvään tarkoituksen.

Illalla Mari peseytyi, letitti märät hiukset, puki ylleen puhtaan, valkoisen, maahan ulottuvan leningin. Hän avasi parvekkeen ovet, katsoi taivaalle. Linnunrata sädehti ja kirkkaimpana hehkui lähestyvä valo.

Tolpan yläosa avautui levittäytyen ympyrän muotoiseksi tasoksi. Hopeisena hohtava avaruusalus pudottautui äänettömästi pilarin laskeutumisalustalle. Aluksen ovi avautui ja häikäisevä valosilta eteni Maria kohti. Hän nousi parvekkeen kaiteelle, astui valosillalle, aloitti kulkunsa kohti avaruusalusta.

Pitkä odotus oli ohi. Vihdoin hän pääsisi kotiin.

kuva: Cara

***

Viikolla 43 on vuorossa kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Äijä

Murphy

Pasanen

Aimarii

Anli

Maarit

Lähdön hetki

Sinä syyskesän päivänä merenneito pyysi minua mukaansa. Hän viittoili minulle tyrskyjen keskellä, kertoi lähtevänsä lämpimämpiin aaltoihin.

Enhän minä voinut lähteä. Oli työ, oli lapsenlapset, joita piti hoitaa sillä aikaa, kun vanhempansa rakensivat taloa. Oli mies, joka oli alkanut unohdella asioita. Oli äiti, joka ei suostunut muuttamaan palvelutaloon, pärjäsi kuulema ihan hyvin kotona, kunhan kävin siellä joka päivä.

On kulunut vuosia, istun jälleen tällä samalla rantakalliolla odottaen näkeväni merenneidon. Kukaan ei tarvitse minua enää, kukaan ei koskaan tule käymään, kaikilla kiire. Olen vapaa lähtemään heti, kun hän nousee tuolta tyynen pinnan alta. Olen niin väsynyt, mutta hän kannattelee minua.

***

Viikolla 39 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

HPöllö

Murphy

BLOGitse

anli itse

Aimarii

AilaKaarina

Maarit

Riitan muistoksi

Rakas ystävä on poissa. Floral Passions– ja Kirja Vieköön-blogien kirjoittaja Riitta menehtyi maanantaiaamuna äkilliseen sairaskohtaukseen.

Tutustuin Riittaan blogien välityksellä ja tapasimme toisiamme muutaman vuoden ajan. Riitta oli henkeen ja vereen kulttuuri- ja taideihminen ja vietimme monia mieliinpainuvia hetkiä eri näyttelyissä, gallerioissa ja museoissa.

Kirjat olivat rakkaita Riitalle ja kielitaitonsa ansiosta hän pystyi lukemaan kirjoja monella eri kielellä. Hän kirjoitti lukemastaan kirjablogiinsa ja oli myös aktiivinen kirjabloggaajien parissa.

Kukat ja kasvit olivat Riitan intohimo. Entisenä kukkakauppiaana hän tunsi ja rakasti kukkia ja tämä näkyi sekä hänen kauniin kotinsa upeassa puutarhassa kuin myös monissa valokuvissa, joita hän otti ja joilla hän osallistui moneen eri blogihaasteeseen.

Digitaalinen taide kiehtoi myös Riittaa ja usean vuoden ajan hän osallistui Teemataiteen haasteisiin digitöillään, kunnes huomasi, ettei aika riitä kaikkeen. Taiteilun lisäksi Riitta myös kirjoitti, hän osallistui tässä blogissa julkaistavaan krapuhaasteeseen ja ylläpiti itse aikanaan runosunnuntai-haastetta. Riitta oli tuttu ja pidetty henkilö blogimaailmassa.

Ihmisenä Riitta oli huumorintajuinen, positiivinen, välittävä, antelias ja kannustava. Hänen kanssaan oli helppo olla, hänen seurassaan viihtyi. Hän oli ystäväni ja kaipaan häntä valtavasti.

Lämmin osanottoni Riitan perheelle ja rakkaille.

Krapu tulee, oletko valmis!

Kuuman kesän korventama krapu kömpii kärventyneenä ja hiukan käreänä syksyä kohti. Kesän monet tapahtumat ovat ottaneet kravun voimille. Vedet ovat kuivuneet joissa ja järvissä, merivedet ovat lämmenneet ja saaneet mursut ja valaat eksymään vieraille rannoille. Myrkkylietteitä on valutettu vesistöihin ja satoja tuhansia kaloja on kuollut.

Krapu haluaisi työntää päänsä piiloon, unohtaa ympäristökatastrofit ja unelmoida puhtaista, happirikkaista vesistä, mutta tämä aika on armoton. Kavereita ei jätetä.

Niinpä kaverit, näin se on. Sanoissa on voimaa. Sanoista syntyy kannanottoja, sanoista kutoutuu tarinoita, joiden avulla kannattelemme toisiamme. Sanoista sukeutuu säkeitä, jotka antavat toivoa ja lohtua. Sanoilla voi purkaa pahaa oloaan, unelmoida ja haaveilla. Sanoista on moneksi ja siksi syksyn krapuilut alkavat ensi sunnuntaina. Periksi ei anneta, jatketaan kirjoittamista annettujen sanojen ja kuvien inspiroimina.

Pysykää kanavalla!

Isopomo

Kun vielä olin johtaja, minua kunnioitettiin. Valehtelijat väittivät, että hallitsin pelolla ja rangaistuksilla, uhkailulla ja kiristyksellä.
Olin tiukka, mutta rehti ja mikäli se ei sopinut kaikille, joutivat mennä. Monet menivätkin. Kuka sairastui yllättäen, kuka katosi kirjaimellisesti maan alle, kuka hävisi hourupäisenä hullujenhuoneelle.

Tiedän, että kutsuivat minua selkäni takaa Vertikaali-Vladiksi. Tottahan se oli. Tavoitteeni olivat aina ylöspäin suuntautuvia, korkeammalle, pystysuoraan, pystysuoraan! Sellainen ei ole heikkoutta. Se on johtajuutta.

Valitettavasti alaisiin ei voi luottaa. He ovat pettureita, pelkureita, käärmeen sikiöitä, jotka myivät itsensä halvalla. Joku heistä luopui asettamistani tavoitteista ja otti minut hengiltä. Kehtasivat vielä haudata minut vaakatasoon, ikään kuin pilkaten.

***

Viikon 12 krapusanat ovat heikkous, pomo, vertikaalinen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Beate

Kirsti

AilaKaarina

Riitta

anli itse

Sus’

Aimarii

Repu

BLOGitse

HPöllö

Tepaa muistaen

Rakas tätini ja kummitätini Tepa on vihdoin päässyt haluamaansa rauhaan. Enää hänen ei tarvitse kysyä minulta, milloin tämä kaikki loppuu, miksei hän saa jo kuolla.

Tuntemani Tepa oli jo poissa viimeisen vuoden ajan. Kävin häntä kyllä katsomassa, mutta en ole lainkaan varma, tunnistiko hän minua maskin takaa. Ehkä hän tunsi ääneni, tunsi, miltä silitykseni iän kuihduttamalla iholla tuntui. Ehkä hän muisti jotain, kun lauloin hänelle, kun paijasin teräksenharmaita hiuksia.

Tepa oli se ihminen, joka opetti minua rakastamaan kirjoja. Sain häneltä syntymäpäivä- ja joululahjoiksi Anna-kirjoja, Pieni runotyttö-sarjaa, Tiina-kirjoja, Anni Swanin koottuja kertomuksia Tottisalmen perillisineen ja Iris rukkineen, Nuorten toivekirjaston kirjoja ja niin edelleen.

Murrosiässä Tepa jaksoi ymmärtää minua silloin, kun omat vanhemmat olivat enemmän ja vähemmän hukassa kanssani. Tepan mielestä meikkini oli kaunis, vanhempieni mielestä ei niinkään. Tepa oli varma siitä, että minusta tulee ihan kunnon ihminen, eivätkä teini-iän älyttömyydet veisi minua pysyvästi lavealle tielle.

Ihailin ja rakastin Tepaa. Hän oli rohkea, suorasanainen, rehellinen, aikaansaava ja hänen huumorintajunsa oli yhtä outo kuin minullakin. Usein hihittelimme asioille, joille muiden mielestä ei sopinut nauraa tai joista ei ollut edes sopivaa laskea leikkiä.

Tepan elämä ei ollut aina helppoa, mutta elämäniloaan hän ei menettänyt ennen kuin viimeisinä vuosinaan, jolloin liikkuminen vaikeutui, eikä jaksaminen riittänyt enää lukemiseen.

Vuosien mittaan olen kirjoittanut ja piirtänyt Tepasta. Näissä Tepa tuumaa-jutuissa olen yrittänyt kertoa, kuinka paljon hän on minulle merkinnyt ja merkitsee edelleen. Olen ylpeä, kiitollinen ja iloinen siitä, että juuri hän oli rakas kummitätini.

Joskus me nauroimme miettiessämme, että kun aika jättää Tepasta, minusta tulee pienen sukumme matriarkka. Nyt se aika on koettanut.

***

Otan varaslähdön ja soitan lauantaiklassikkona jo nyt Tepan lempikappaleen. Minun piti kasvaa todella aikuiseksi, että opin pitämään Kauko Käyhköstä ja tästä laulusta. Senkin asian Tepa opetti minulle loppujen lopuksi, kaikkien muiden asioiden lisäksi.

Varmistus

Vanha nainen tiesi kuolevansa pian. Unessa vanhemmat olivat ilmestyneet hänelle, sanoneet, että hän voisi vielä pelastua, vielä olisi aikaa katua ja liittyä takaisin seurakuntaan. Nainen oli pakottanut itsensä hereille.

Ainakaan häntä ei haudattaisi perhehautaan. Mikään ei saisi häntä palaamaan vanhempiensa luo kuolemansa jälkeen, ei edes ruumiina. Nainen ei uskonut taivaaseen, ei helvettiin, mutta silti häntä jäyti epävarmuus. Kuolemanjälkeinen elämä oli mysteeri. Entä jos vanhemmat sittenkin odottaisivat häntä jossain?

Kotisairaanhoito kävi maanantaisin täyttämässä naisen lääkedosetin. Viikkojen aikana nainen siirsi tabletit peltipurkkiin. Itsemurha oli syntiä, niin kuin niin moni muukin asia vanhempien mielestä. Synnistä joutui helvettiin.

Siellä vanhemmat eivät ainakaan olisi.

***

Viikon 8 krapusanat ovat mysteeri, synti, peltipurkki

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti

Pasanen

AilaKaarina

Riitta

anli itse

Uggla

Aimarii

Beate

BLOGitse

Jaana

Talvipäiväkirja 211221

Kolme yötä jouluun ja vuoden lyhin päivä. Nyt voi siis alkaa odottaa kevättä. No, ainakin valon lisääntymistä.

Joulupaketit on toimitettu vastaanottajille, joulukortit jätin postin hellään huomaan viime viikolla. Toivottavasti posti osaa perille. Postimerkkien hinta jaksaa kauhistuttaa, enkä minä nyt niin kovin helpolla kauhistu oikeastaan mistään.

Viime viikolla Lainakoira pääsi suihkuun joka ulkoilun jälkeen. Töppöjalat ja mahakarvat lilluivat kuraa, kiviä ja risuja. Onneksi Lainakoira on aika kärsivällinen luonteeltaan. Ei pidä suihkusta, mutta ei pyristele poiskaan.

Tällä viikolla pakkanen on pitänyt maan kovana ja kuivana. Lunta on luvattu tänne eteläänkin jouluksi. Monelle se on tärkeä juttu, valkoinen joulu, minulle ei niinkään.

Kauppaan ei tarvitse enää mennä ennen joulua. Eikä varmaan moneen päivään joulun jälkeenkään. Kystä on kyllä ja jääkaappi näyttää aika mukavalta. Joulua vietän tänä vuonna erilaisessa kokoonpanossa kuin aikaisemmat joulut. Covidin takia tietenkin. Ei minulla. Muilla.

Koronan kolmas vuosi on kohta alkamassa ja toisinaan tuntuu, ettei tätä vieläkään oikein käsitä. Välillä tulee edelleen sellainen science fiction-olo, kun katsoo jonottavia ihmisiä maskeissaan ja kuuntelee kuulutuksia, joissa muistutetaan turvaväleistä, maskeista, hygieniasta.

Saisivat noissa kuulutuksissa muistuttaa ihmisiä ottamaan ne rokotukset.

Lopuksi Haloo Helsingin ja Cantores Minoresin kaunis joululaulu, jonka myötä Lainakoira ja minä toivotamme levollista joulun aikaa kaikille lukijoille ja erityisesti niille ystävilleni, jotka ovat uuden elämäntilanteen edessä tänä jouluna.

Laulukirja

Ahdistuessaan Tepa hokee lastenlauluja. Piiri pieni pyörii, piiri pyörii. Sävel on kadonnut vuosien varrella, sanatkin hukassa toisinaan. Kolme kulmaa, kolme kulmaa hatussani on…

Tepan kädet ovat nyrkissä. Hän ei anna minun silittää poskeaan, kääntää päätään pois. En ole varma, tunteeko hän enää minua. Silmiin ei syttynyt valo tullessani, ei hymyä.

Vuodet kuluvat hitaasti. Jokainen aamu on Tepan mielestään turha herääminen. Hän haluaa pois. Hän ei jaksa enää maata sängyssä, ei nousta kahville, ei ruokailemaan. Miksi minä en kuole?

Käännän laulukirjan sivuja, etsin tuttua laulua yhdessä laulettavaksi. Tepa on nukahtanut. Silitän poskea. Haluaisin osata vastata hänelle, milloin hän pääsee pois.

***

Viikon 49 krapusanat ovat kulma, sivu, piiri.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

Riitta

Pasanen

Uggla

Kirsti

AilaKaarina

Ainakki

Aimarii

BLOGitse

anli itse

Beate