Kesä on koti

 

 

Kesäpolku on aurinkoinen, pehmeä kävellä, kevyt kulkea.
Puut heittävät hentoisen varjon,
hetken vilvoitus lämmenneelle iholle.

Polun päässä odottaa Mummu, rakas, rakas Mummu.
Filtti on levitetty koivun katveeseen,
eväskorista löytyy vain hyvää.
Lettuja, kermavaahtoa pienessä valkoisessa rasiassa.
Mansikkahilloa toisessa purnukassa.
Lasipullossa mehua, juotavaksi pillin kanssa.
Pieniä munkkeja sokerihuntuineen.
Ässän muotoisia pikkuleipiä.

Luen Aku Ankkaa, kunnes alkaa nukuttaa.
Mummu ottaa huuliharpun taskusta.
Pyytää minua valitsemaan laulun.
Gabrielle, se on lempilauluni, Mummun myös.
Hän nostaa soittimen huulilleen,
puhaltaa sävelen ilmoille lempeästi.

Gabrielle torka tåren
När det grönskar i snåren
Skall jag komma med våren
Hem igen Gabrielle

Kesä on koti.

 

***

 

 

Viikolla 19 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko kesä on aikaa.

 

INSPIROIVAA KESÄÄ KAIKILLE KRAPUILIJOILLE!

 

OSALLISTUJAT

BLOGitse

AilaKaarina

Pasanen

Matilda Varjo

Maarit

Aimarii

Anli

 

 

Hetki ennen luokanopettajan hermoromahdusta

 

Nonniin lapset, tänään harjoitellaan sananlaskuja, lukemista, numeroita ja opitaan samalla moninaisuutta. Ihmiset ovat erilaisia, niin myös siatkin. Eivät kaikki siat ole vaaleanpunaisia, joukkoon mahtuu monenlaisia värejä. Vaikka me kaikki olemme vauvoina yhtä nättejä kuin sika pienenä, meistä kasvaa erilaisia, kunhan sikapaljon ikää karttuu. Eikun värittämään ohjeen mukaan, ei siis sikaa säkissä värejä valitsemaan! Hopi-hopi, parannetaan kuin sika juoksuaan loppua kohti! Hohoi, Arttu, älä nyt mäiski sitä Jereä kuin vierasta sikaa! Äläkä väitä, että kyllä sika syitä löytää! Nyt hommiin, pienet possuseni ennen kuin kello vapauttaa minut välitunnille!

5+4=sininen

6-3=punainen

3+2+3=keltainen

6-5=vihreä

7-3=musta

9-7=turkoosi

2+5=oranssi

8-3=ruskea

2+3+1=harmaa

 

 

 

***

Vielä yksi krapu ennen viikon lomaa eli seuraavana sunnuntaina 09.04.23 ei ole krapuhaastetta, vaan keskitymme ahmimaan suklaamunia, mämmiä ja pashaa. Palataan krapuilemaan jälleen huhtikuun kuudentenatoista päivänä.

***

kuva kirjasta KOTIRUOKA -Keittokirja kotia ja koulua varten (Otava, 1940)

Viikolla 14 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

Anli

Mayo

Matilda Varjo

Maarit

Pasanen

 

 

Missä olit, kun?

– Missä olit, kun John F. Kennedy murhattiin?
– Miten tuollaista voi muistaa…

– Missä olit, kun Olof Palme ammuttiin?
– Varmaan kotona nukkumassa!!

– Missä olit, kun Turun palo syttyi vuonna 1827?
– Siis mikä palo??? Onko Turku palanut??!!

– Missä olit, kun Bodominjärven telttamurhat tehtiin?
– En minä enää telttaile…

– Missä olit, kun Ranskan kuningatar Marie Antoinette mestattiin giljotiinilla 1793?
– Hui kamalaa, murha, en muista!!!!

– Missä olit, kun…
– Eikö tämä kuulustelu jo kohta lopu? Minä en jaksa enää! En tiedä mistään mitään!

– Niin lapsesi ajattelivatkin, kun passittivat sinut tänne muistitesteihin.

***

Viikon 7 krapusanat ovat telttailu, giljotiini, syttyä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Matilda Varjo

Cara

Aimarii

Pasanen

AilaKaarina

Maarit

BLOGitse

HPöllö

 

 

Päätös

Äiti päätti kaikesta Heidin puolesta. Äiti päätti, kenen kanssa Heidi sai ystävystyä koulussa. Äiti valitsi lukion, johon Heidin pyrki. Lakkiaisissa Heidi puki ylleen äidin valitseman mekon.

Opiskelualan äiti myös päätti, eikä Heidi vastustellut. Äitihän oli aina oikeassa. Äidin mieltä ei saanut pahoittaa. Sen Heidi oli oppinut jo varhain.

Opiskeluaikana Heidi tapasi mukavan pojan, mutta Lasse ei ollut äidin mieleen, joten suhde päättyi lyhyeen. Heidi suri ja ensimmäisen kerran hän mietti, oliko äiti todellakin aina oikeassa.

Viisikymppisenä Heidi asui edelleen äidin kanssa. Heidiä ahdisti, mutta hän ei tiennyt, miten repiä itsensä äidin luota. Kunnes teki ensimmäisen oman päätöksensä, päättäen elämänsä.

***

Viikon 3 krapusanat ovat oma, vastustella, mukava.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

Maarit

Matilda Varjo

AilaKaarina

anli

HPöllö

BLOGitse

Aimarii

Ehkä

He olivat istuneet jo kauan kallioilla. Molemmat halusivat venyttää kotiin menemistä. Alkusyksyn auringon lämmittämä kivi jäähtyi, usva oli aloittamassa leikkinsä heidän alapuolellaan. Tyttöä vilutti ja hän kiersi kaulaliinansa tiukemmalle.

Näiltä kallioilta näkyi kauas. Jos seisoi, näki merelle asti, kirkkaalla kelillä kauemmaksikin. He olivat monta kertaa puhuneet siitä, miltä tuntuisi lähteä jonnekin niin kauas, ettei näkisi enää tätä kaupunkia. Molemmat halusivat muualle, jonnekin mistä kukaan ei voisi löytää heitä. Paikkaan, jossa olisi turvallista ja hiljaista.

Kylmyyden alkaessa hiipiä liian syvälle ihoon sisarukset nousivat. Ehkä nyt voisi mennä kotiin, ehkä nyt vanhemmat olisivat jo sammuneet. ehkä tänä yönä saisi nukkua rauhassa.

***

Hans Op de Beeckin veistos The Cliff – Jyrkänne

Viikolla 47 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

Murphy

AilaKaarina

anli

BLOGitse

Metsälampi

Vanhan uskomuksen mukaan metsälampi muuttui noidan poreilevaksi padaksi, mikäli sinne heitti jotain suurta. Pataan kun joutui, ei takaisin ollut tulemista.

Päästäkseen lammelle oli tunkeuduttava tiheiden pensaiden läpi. Isosisko piti pikkuveljeä kädestä, toisella kädellä hän työnsi oksia pois tieltä. Pikkuveli itki, mutta lapsenvahdin ote oli luja. Vielä viimeinen aukko ja lapset tulivat lammelle.

Sisko poimi rannalta kiviä, heitti ne lampeen, mutta mitään ei tapahtunut. Vesi pysyi mustana, ei kiehunut, ei kuplinut. Sisko viskoi oksia, suurempia kiviä, mutta lampi pysyi lampena.

Ärsyyntyneenä sisko nappasi pikkuveljen syliinsä, loiskautti pojan niin kauas kuin jaksoi. Lampi alkoi pulputa ja poreilla.

Totta se siis oli.

***

Viikon 46 krapusanat ovat aukko, tiheä, pata.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

Pasanen

Maarit

Äijä

Murphy

anli

Aimarii

AilaKaarina

Nukahtamisvaikeuksia

– Nukutsä?
– En.

– En mäkään saa unta. Kaamee meteli.
– Taitaa olla paska ilta.

– Äsken siel lens varmaan tuoli.
– Ja patteri kolahti.

– Mut niiden lapset ei varmaan heränneet.
– Ei ne ainakaan paru taas.

– Huusiks se apua?
– En mä tiedä.

– Lopettais jo, niin sais nukkuu.
– Ei toi kuulosta silt, et loppuis. Mä meen tupakalle.

—–

– Mitä nyt?
– Mis mun kännykkä on? Mä soitan poliisit.

– Miks?
– Parkkiksel on jotain saatanan jengii, joka vääntää autoista sivupeilejä paskaks.

– Sä jätit kännykän olkkariin. Onks siel paljon jengii? Tosi törkeet.

***

Viikon 44 krapusanat ovat apu, jengi, tuoli. Oma krapuni on vanhaa tuotantoa, julkaistu blogissa tammikuussa 2008.

Korona vetelee toivon mukaan viimeisiään kehossani, mutta väsymyksen takia osallistujalistan päivittämisessä saattaa esiintyä viivettä. Kannattaa katsoa siis kommenteista, kuka on jättänyt linkkinsä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Äijä

Pasanen

Elegia

AilaKaarina

Aimarii

Uusi tyttö

Tyttö kaataa maitolasin, syöksyy nopeasti pöydän alle. Ritva katsoo hölmistyneenä tytön tyhjää paikkaa, kurkistaa sitten pöydän alle. Tyttö istuu kyyryssä, on kietonut kädet polvien ympärille, vaalea takkutukka peittää kasvot. Ritva kuulee itkun.

– Ei mitään hätää, Ritva kuiskaa. -Vahinkoja sattuu kaikille. Otetaan rätti ja pyyhitään pöytä yhdessä.

Tyttö nostaa päätään, silmät ovat turvoksissa itkusta, posket märät kyynelistä. Laiha vartalo tärisee. Ritva ojentaa kätensä. Tyttö kavahtaa, vetäytyy kauemmaksi.

– Tiedätkö mitä, minulta putosi kerran puurolautanen lattialle, Ritva kertoo. – Sellaista sattuu.

Empivä käsi etsiytyy Ritvan käteen.

– Pyyhitään pöytä ja otetaan lisää maitoa, niin saat aamupuuron syötyä. Kaikki on hyvin.

***

Viikon 36 krapusanat ovat pöytä, turvoksissa, vahinko.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

HPöllö

AilaKaarina

Äijä

Anli itse

Sus’

Uggla

BLOGitse

Aimarii

Pasanen

Kassajonossa

Kassajono pojan takana pitenee. Poika puristaa pankkikorttia kädessään, yrittää muistaa pin-koodia. Kokeilee. Ei onnistu.

Pojan ja minun välissäni on ikäiseni nainen, joka puhisee mielenosoituksellisesti, huokailee ja vääntelee naamaansa. Kassaneiti hymyilee anteeksipyytävästi, kehottaa poika yrittämään uudestaan, mutta poika ei muista koodia.

– Sitten sinun täytyy jättää ostokset tähän ja äiti tulee maksamaan myöhemmin, kassaneiti sanoo.

Pojan naama vääntyy, olkapäät lysähtävät. Kysyn, mitä pojan ostokset maksavat. Kolme euroa ja viisi senttiä. Muutama sämpylä ja maitolitra. Työnnän puhkuvan naisen tieltäni ja maksan pojan ostokset. Poika kiittää.

– Mitä sinä noita mutiaisia hyysäät? takanani oleva mies kysyy.

En vaivaudu vastaamaan. Ihmiset ovat outoja.

***

Viikon 35 krapusanat ovat koodi, olkapää, puristaa.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

AilaKaarina

Pasanen

Äijä

Riitta

Sus’

Olifantti

HPöllö

Anli itse

Uggla

BLOGitse

Aimarii

Äitienpäiväkortti

Sen äitienpäiväkortin muistan aina. Pääsin sen ansiosta selvittelemään elämäntilannettamme päivystävälle sosiaalityöntekijälle. Tyttökaksosen suorasukaisuus näkyi jo ensimmäisellä luokalla siisteissä tikkukirjaimissa, poikakaksosen lempeys piirretystä perhosesta levähtämässä kaljakorin päällä.

Olin oikaissut tyttökaksosta, etten tykännyt kaljasta vaan lonkerosta, isi joi kaljaa. Päivystävälle sosiaalityöntekijälle olin selittänyt, että olin viime viikkoina lukenut lapsille kirjoittamaani dekkaria iltasaduksi. Olin samaa mieltä sossun kanssa, että edes täydellinen murha ei ollut sopivaa iltaluettavaa ekaluokkalaisille. Kerroin sossulle vähentäneeni tupakointia paljon ja totta kai poltin parvekkeella ja että join lasin viiniä noin kerran viikossa ja saman määrän lonkeroa kesäisin. Itkuni jälkeen päivystävä sossu lohdutti minua sanomalla ilottomalla äänellä lapset ovat lapsia.

***

Viikon 19 krapusanat ovat täydellinen, tappaa, viikko.

Oma krapuni on pätkä kirjastani Goottiemon kauhujen lipas, joka on lainattavissa joissain kirjastoissa. Voit myös lukea kirjan ilmaiseksi täällä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

P.S. seuraa kommenteista osallistujien linkkejä mikäli osallistujalista ei päivity.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

AilaKaarina

Riitta

Sus’

Maarit

anli itse

Aimarii

BLOGitse