Kohtaaminen sateessa

Nainen seisoi sateessa, katsoi lähestymistämme.

– Sinulla on vauva. Ei kai hän kastu?

Yritin jatkaa matkaa, mutta nainen astui tielleni.

– Muista, että jos hän saa nuhaa, hänet pitää viedä lääkäriin. Saanko minä ulkoiluttaa häntä?

Nainen tarttui vaunun aisaan.

– Minä voin ulkoiluttaa häntä. Sinä olet väsynyt. Hän itkee ja huutaa. Olet niin väsynyt.
– Minun täytyy lähteä.
– Hän itkee! Joskus sinusta tuntuu, että voisit tehdä mitä tahansa, jotta se huuto lakkaisi edes hetkeksi. Ihan mitä tahansa.

Kiskaisin aisasta ja naisen ote heltisi. Aloin juosta, odottaen kuulevinani hänet vielä perässäni, mutta ainoa ääni oli yltyvän sateen humina.

***

Viikon 41 krapusanat ovat kiskaista, matka, humina.

Tällä viikolla on ollut kaikenlaista, en ehtinyt kirjoittaa uutta krapua, joten turvauduin vanhaan tarinaan, joka on julkaistu blogissani jo 16 vuotta sitten! Sitä juttua ei kukaan enää muista 😀 Lyhensin tarinan sopivan mittaiseksi.
Luulenpa, että teen samoin joskus uudelleen, vanhoja juttuja riittää.

HYVÄÄ ALEKSIS KIVEN JA SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN PÄIVÄÄ!

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

BLOGitse

AilaKaarina

anli itse

sanapasanen

riitta k

 

Yksisarvinen

Poika oppi kävelemään vasta viisivuotiaana. Siihen asti hän juoksi, hyppi, kiipesi, ryntäsi. Kompasteli ja löi otsansa aina uudestaan, niin että otsan kuhmu ei koskaan parantunut, muutti vain väriään.
Mietin, että sitä menoa pojasta tulisi isona yksisarvinen. Iltaisin tarkistin pesun yhteydessä, etteivät siivet olleet alkaneet kasvaa. Halusin varautua siihen päivään, jolloin poika lentäisi pois.

Poika kasvoi, eikä enää halunnut minua avuksi pesulle, pärjäisi yksinään. Kuuntelin, kun hän loiski vedellä, suihkutti deodoranttia laulaessaan. Parin vuoden kuluttua hän halusi parranajokoneen.

Eilen hän tuli saunasta, oli kietonut pyyhkeen lanteilleen ja silloin näin ne: orastavat siiventyngät. Vielä pienet, mutta valmiina voimistumaan ja lähtemään.

Itketti.

***

Viikon 39 krapusanat ovat suihkuttaa, orastava, otsa

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

AilaKaarina

sanapasanen

Kirsti Kaija

anli itse

Sus’

Maarit

Elegia

riitta k

Der Seidenspinner

 

Viimeinen peli

Vaikka poika oli pieni, sen kiukku oli suurta, itkemään ei kuitenkaan suostunut. Paiskasi mailan maahan. Näin sen suusta, että olisi tehnyt mieli kirota, huutaa haistapaskaasaatanaa, mutta ei sanonut mitään, hyppäsi verkon yli ja katosi kentän takana olevaan ryteikköön.

Keräsin mailat, laahustin kotiin. Häviäminen oli kova paikka pojalle, se oli kilpailuhenkinen, eikä se ainakaan halunnut hävitä tenniksessä äidilleen.

Riisuin hikiset vaatteet, menin suihkuun. Poika ei ollut vielä palannut. Sen perään ei kannattanut lähteä, se tulisi aikanaan harmin lauhduttua. Sekoitin pannukakkutaikinan, levitin pellille.

Pelistä ei enää puhuttu sinä iltana. Poika söi kuusi palaa pannaria. Kohta se ei olisi enää pieni.

***

Viikon 20 krapusanat ovat viimeinen, ryteikkö, vaatteet

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Uggla

Aimarii

BLOGitse

AilaKaarina

Kirsti Kaija

riitta k

Päiväunet

Nainen heijasi lastenvaunuja kassajonossa. Takana oleva mummo ihasteli hihnalla olevaa pienen pientä potkupukua.

– Taitaa olla melkein vastasyntynyt, mummo totesi, yritti kurkata vaunuihin. – Kun noin pieni vaate.

Nainen hymyili, siirtyi maksamaan ostoksensa. Mummon paahtoleipä ja voipaketti siirtyivät kassahihnalla eteenpäin.

Kotiin tultuaan nainen jätti vaunut tuulikaappiin suihkunsa ajaksi. Kuivattuaan hiuksensa nainen otti potkupuvun, irrotti hintalapun, tunnusteli pehmeää puuvillaa poskeaan vasten.

Nainen kohotti vaunun kuomua suojaavaa harsokangasta, nosti nuken vaunuista, riisui siltä ulkohaalarin. Hoitopöydällä hän puki nukelle potkupuvun, silitti nuken sileää poskea. Nukke sylissään nainen meni sänkyyn, laittoi nuken hellästi vierelleen, veti lämpimän peiton molempien ylle, huokaisi väsyneenä.

Oli päiväunien aika.

***

Viikon 5 krapusanat ovat haalari, suihku, paahtoleipä

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

riitta k

BLOGitse

Aina

AilaKaarina

Aimarii

Sisko

Uggla

Pettymyksiä

– Mites teidän joulu?
– Älä ees kysy…

– Sun poskessas on mustelma.
– Se oli vahinko! Ei Jussi tarkoittanut!

– No, mitä sitten tapahtui?
– Jussi veti kilarit. Iski vitriinit mäsäks. Samalla lensi maljakko mun silmään.

– Kamalaa! Mitä te teitte? Pitiks lähtee turvakotiin?
– Markku ei halunnut. Sitä nolotti, ku oltiin siel just marraskuussa, ku Jussi täytti kolme.

– Ai niin.
– Silloin sossut oli sitä mieltä, että meille tulis perhetyöntekijöitä. Mut me ei haluta.

– Niin.
– Kyllä me Jussin kanssa pärjätään. Se vaan suuttuu niin herkästi, ku ei saa tahtoaan läpi. Kyllä se siitä kasvaa.

***

Viikon 2 krapusanat ovat kolme, pärjätä, mustelma.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

Aimarii

riitta k

anli itse

Aina

Elegia

AilaKaarina

 

Joulukaruselli 3

 

Pienenä olin joulupukin painajainen. Pidin nimittäin laulamisesta niin paljon, että en vaan suostunut lopettamaan.
Kiipesin joulupukin syliin ja aloitin laulamisen. Ensimmäisen laulun jälkeen pukki oli jo ojentamassa kättä kohti lahjasäkkiä, mutta ei onnistunut. Halusin laulaa vielä toisen laulun.
Ja kolmannen.
Neljännen.

Pukki-parka hikoili vaatteissaan. Partaan putoili tuskan kyyneleitä.

Perheemme oli kaksikielinen, joten lopetettuani ruotsiksi lauletut joululaulut, tajusin, että ehkä pukki ei ymmärtänytkään ruotsia. Kaikki eivät osanneet ruotsia, eivät mummi eikä ukkikaan.
Oli siis parempi laulaa vielä muutama laulu suomeksi. Ihan varmuuden vuoksi.

Vanhemmat yrittivät tietenkin saada minua lopettamaan, mutta olin kuuro pyynnöille. Laulaminen oli vaan niin mukavaa ja olin odottanut pukin tuloa niin paljon. Halusin laulullani saada pukin hyväntuuliseksi ja huomaamaan, että olen ollut todella kiltti. Ihan koko vuoden.
Kiltit saavat lahjoja.

Lopulta isä nosti minut pukin sylistä, sävel katkesi ja pukki pääsi ensin juomaan vettä keittiöön ja sitten jakamaan ne lahjat.
En muista mitä lahjoja sain pukilta, mutta kiltti olin ollut. Kun olin niin reipas tyttö laulamaan 😀  

(Tätä tarinaa minulle kerrottiin monta kertaa. Itse en muista tapahtunutta, olin neljävuotias. Epäilen kyllä hieman tarinan todenperäisyyttä, mutta pidän kyllä laulamisesta vieläkin, joten mistä sitä tietää.)

 

Mistä tietää että joulu on?

Mistä tietää että
joulu on?

Isällä
jano loputon.
Kossua, viiniä
pöydässä riittää.
Äitikin huikasta
isää kiittää.

Mistä tietää että
joulu on?

Lapsilla olo
onneton.
Ei koulua,
siis ei ruokaakaan.
Kinkku kun
uuniin kuivahtaa.

Mistä tietää että
joulu on?

Kotona riita
mahdoton.
Äidiltä palaa
piparit, pinna.
Mäsäksi menee
lego-linna.

Mistä tietää että
joulu on?

Lapsilla
itku loputon.
Äiti isää
pullolla nakkaa.
Isä äitiä
nyrkillä hakkaa.

Mistä tietää että
joulu on?

Kynttilä
sytytti asunnon.

Ovikello soi,
lapset pukkia
odottaa.
Poliisi tulee sisään,
joulu tutun
lopun saa.

Siitä tietää että
joulu on.

(julkaistu 2006)

 

 

 

 

 

Joululahja

-Äiti, mitä sä haluaisit joululahjaks?
-En mä tiedä. En mitään erityistä.

-Äläkä sano, että sä haluut kilttejä lapsia. Sä sanot aina, että sä haluut kilttejä lapsia, että se riittää.
-Niin, mutta oikeastaan…en mä enää haluakaan kilttejä lapsia. Mä haluan sellaiset lapset, kun mulla on. Oli ne sitten kilttejä tai ei. Omanlaisiaan. Mä haluun suklaata. Joululahjaksi.

-Äiti…
-Niin?

-Ei mitään. Mä tykkään susta.

(julkaistu 2006)

***

Näiden viidentoista blogivuoden aikana on tullut kirjoitettua jonkin verran myös joulutarinoita. Miksi siis kirjoittaa uusia 😀
Täältä löytyy kimara aikaisemmin koottuja joulukertomuksia.

 

Isän ikävä

Seison ikkunan edessä, katson ulos sillalle. Kohta isä näkyy, en vilkuta, ettei yllätys mene pilalle. Isä kävelee nopeasti, ruskea työsalkku heiluu ees-taas, ees-taas askeleiden tahtiin.

Haen sohvalta tyynyn, rutistan sitä iloisena. Avaan ulko-oven, en sytytä valoja porraskäytävään. Asetan tyynyn ylimmälle rapulle, istahdan odottamaan. Kuulen alhaalla ulko-oven avautuvan, valot syttyvät rappukäytävään, isän askeleet, kun hän nousee ylöspäin.

Isä nauraa, kun hän näkee minut noustessaan viimeiset portaat. Vielä emme voi halata, isän kädet ovat mustat työn jälkeen. Isä riisuu kengät eteisessä, avaan hänelle kylpyhuoneen oven, laitan valot. Vihreä mönjä, jolla isä pesee kätensä, häviää hänen sormiensa väliin, huuhtelu, kuivaus.

Halaus.

***

Viikon 46 krapusanat ovat ylöspäin, heilua, mönjä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

BLOGitse

Aimarii

Aina

anli itse

riitta k

Maarit

Mitä tänään syötäisiin?

– Äiti, mitä tänään syödään?
– Hernekeittoa.

– Taas! Mä en haluu!
– Ihan sama mitä haluut.

– Aina hernekeittoa!
– Höpö-höpö, eilen syötiin makaronia ja nötköttiä.

– Sitäkin on aina.
– Ehei, välillä meillä on nuudelia ja nötköttiä.

– Ja hernekeittoa.
– Niin, hernekeittoa. Huomenna jotain muuta.

– Aina samaa!
– Kuulehan nyt, isällä ja äidillä oli kova työ ostaa ruoat maaliskuussa, kun tuli se valmiuslaki. Meillä oli kolme kärryä, kun vessapapereitakin piti ostaa. Saisit olla kiitollinen, että varauduttiin niin hyvin! Oo nyt kiltisti, niin voit sitten ruoan jälkeen askarrella jotain kivaa vessapaperirullista. Teet vaikka Sibelius-monumentin.

***

Viikon 43 krapusanat ovat kolme, kiitollinen, ostaa.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

AilaKaarina

Aina

Aimarii

Uuna

BLOGitse

anli itse

riitta k

Repu