Kiitos Mellari

 

mellu1

Mellunmäen vanhalla ostarilla sijaitseva Kulttuuritila Mellari lopettaa toimintansa tammikuun lopussa. Helsingin tilakeskus on sanonut Mellarin vuokrasopimuksen irti, ostari tullaan purkamaan, tilalle rakennetaan asuintaloja.

Itselleni Mellari oli tärkeä paikka. Aikanaan palasin takaisin ihmisten ilmoille lukuisissa myyjäisissä, joissa minulla oli myyntipöytä. Oli korkea kynnys ylittää oma ahdistus ja paniikki, asettautua myyntipöydän taakse, olla häpeämättä omia kädentöitään.
Mellarissa se onnistui.

ei-eilen

Mellarissa olen pitänyt myös ensimmäisen näyttelyni, lokakuussa 2012. Sekin oli uroteko, uskallusta vaientaa häpeää, ujoutta, huonoa itsetuntoa.

ikkuna-uneen varikylpyja

Tuon ensimmäisen näyttelyn jälkeen pidin Johannan kanssa kaksi yhteisnäyttelyä Mellarissa. Niiden tiimoilta jouduin puhumaan silloiselle urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle. Selvisin hengissä.

Viimeisen näyttelyni Mellarissa pidin 2015.

Mellari on tarjonnut ilmaisen näyttelytilan lisäksi puitteet eri yhdistyksille toimia. Partiolaisia, työväenopistoa, sosiaaliviraston toimintaa mielenterveyskuntoutujille, suomen kielen ryhmiä maahanmuuttajille, erilaisia kokouksia, neulekerhoja, atk-opetusta ja laitteet, lehtisalin uutiset yms. Näyttelyiden aikana olen tavannut ihan tolkuttoman määrän ihmisiä, istunut heidän kanssaan Mellarin kahvilassa.

Kiitos, Mellari, jään kaipaamaan sinua.

kaupunki-tarjottimella

 

 

 

Kirjaimet elämässäni: L

 

loppu, lapset, LP, loma, laulaminen, luottamus, löhöäminen, Astrid Lindgren, lupiinit, lusmuilu, luopuminen, lahoava latva, lauseet, lepo

 

sami

Sami Liuhto

Eilen loppu oli uusi alku. Riisuin Antikvariaatti Sofian seinät tauluistani ja samaan aikaan Sami Liuhto pystytti omaa näyttelyään Liber Quadratorum. Samin työt ovat nähtävissä 30.6. asti Sofiassa (Vuorikatu 5, Helsinki).

Tämän yhteistapahtuman nimi oli siis Loppu on uusi alku, (vähä positiivista siis!) Tosin eräs fb-tuttu oli sitä mieltä, että “Alku on uusi loppu, siitä on selkeimmät todisteet.”

Loput ovat luopumista. Tuntuu tyhjältä, mutta hyvällä tavalla. Loma on alkamassa, jopa minulle, joka en ole työelämässä. Lepoa, levollisuutta. Lupiinit ovat kukkeimmillaan, mutta annan niiden kasvaa rauhassa. Ei ole tarvetta maalata, ei luoda. Olen vaan.

Siinäkin on minulle usein ihan riittävästi haastetta.

Maistelen lauseita, sanat sulavat suuhun, aika valuu lävitseni.

 

…huomenna on huomenna tänään…
…eilen on huomenna toissapäivänä…
…tänään on huomenna eilen…

(Hannu Helin, Tänään on huomenna eilen, Weilin+Göös, 1981)

Arvonta

 

 

Kaikki taideblogiini jätetyt kommentit ovat mukana arvonnassa.

Osallistu!

Jos haluat.

🙂

 

 

 

 

 

Helsinki kankaalla

 

pys1

 tauluja kasseissa

Ei tullut edes kiire. Eilen illalla istuin jo rauhassa sohvalla ja katsoin snookerin MM-kisojen loppuottelua taulut kehystettyinä, pakattuina kasseissa.

Viime viikon kolmen päivän flunssa teki näyttelyyn valmistautumisen aikataulun hiukka tiukaksi, mutta alan olla tottunut siihen, että näköjään hyvinkin usein ennen näyttelyn pystyttämistä, kroppa tekee tenän ja yrittää ikään kuin luulotella minulle, että pitäisi hidastaa tahtia. Ihme psykosomaattinen vainoaja.

pys2

tauluja seinillä

Tänään kävin Antikvariaatti Sofiassa ripustamassa taulut seinille. Sofia sijaitsee Helsingin sydämessä, Vuorikatu vitosessa, yliopiston nurkilla. Helppo paikka tulla julkisilla. Hyvä syy vierailla Helsingissä, jos ei jo ole täällä.

pys3

Näyttely on auki 2-31.5.2016, tuossa alla olevassa mainoksessa putiikin aukioloajat. Helatorstaina antikvariaatti on suljettu.

Tervetuloa!

mainos

En se ollut minä, vaan muut…

 

Onneksi ei tarvitse syyttää itseään, kun on Esther, jonka voi nimetä syntipukiksi. Esther toisti kommenteissaan kuvablogissani muutamaankin otteeseen viime vuoden lopulla, että tee näistä Helsinki-valokuvamanipulaatioista näyttely. Yritin estellä, sanoa, että älä hullua yllytä.

Yllytti se.

Olin viime viikolla yhteydessä paikkaan, jossa en ennen ole pitänyt näyttelyitä ja sain sieltä vastauksen, että syksymmällä olisi tilaa kalenterissa ja paikan seinillä. Ja sitten tuli tieto, että toukokuun näyttelijän pitäjä on joutunut perumaan tulonsa, kiinnostaisiko minua toukokuu?

Vastasin kyllä, sillä eihän viikko ole aika eikä mitään saada näyttelyä valmiiksi.
Eihän?

Hmm, jotenkin minusta tuntuu, että tulee työntäyteinen viikko. Onneksi ei ole omaa syytäni. Esther!!

Näyttely

 

taulut5

Viisitoista maalausta valkoisilla seinillä. Yksitoista vanhaa, neljä näyttelyä varten tehty.

 

taulut3

Niemikotisäätiö tekee töitä mielenterveyskuntoutujien hyväksi, siis minunkin hyväkseni.

 

taulut2

Taulut ovat tällä hetkellä Niemikotisäätiön Olohuoneessa, asukastilassa, täällä Helsingissä.

 

taulut1

Näyttely on yksityinen, tarkoitettu säätiön asiakkaille.

Väsyttää.

(kaikki työt ovat myynnissä, osta…)

taulut4

 

 

 

 

Näyttely: kaupunkivalokuvat

 

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Näyttelyssä on 33 työtä, kolme erilaista osiota: kaupunkivalokuvat, kaupunkiabstraktit ja kaupunkilaisia. Valokuvat olen ottanut vuosien varrella, vanhimmat taitavat olla vuodelta 2007, uusin tältä vuodelta.

 

töölönlahtiaseman kello

 Töölönlahti                                                                     Aseman kello lyö kolme kertaa

 

kadonnut kalasatamapöytiintarjoilu

Kadonnut kalasatama                                                Pöytiintarjoilu

 

Tarjottimia on neljä. Olen hionut kirpparilta hankitut tarjottimet, liimannut valokuvat paikoilleen, maalannut akryylilla kuvaa ja tarjotinta. Lopuksi tarjottimet on käsitelty huonekalulakalla, joten ne kestävät myös käyttöä.

 

sunnuntaina-001 onoff-001 kesäkatu-001

Sunnuntaina                                                   Kotona                                                         Kesäkatu

 

katot-001 citykarhu-001 ensi-ilta-001

Katot                                                               Citykarhu                                                     Ensi-ilta

 

pystytys1

 

Kuudessa pienemmässä kaupunkinäkymässä olen muokannut valokuvia, kuvat ovat kooltaan 20 x 30 cm, ne on kehystetty kahdesta kulmasta pyöristettyihin kehyksiin.

Näyttelytöiden valmistumisen, ripustusten ja avajaisten jälkeen pää on tyhjä, inspiraatio käytetty loppuun tällä erää, väsymys megaluokkaa. Alla oleva kuva viimeviikkoisesta sumusta Saimaalta voisi hyvin olla kuvattu pääni sisäpuolelta.

Odotetaan kirkastuvaa.

Näyttely on avoinna vielä kahden viikon ajan 28.5. saakka, ma-to 12-18.

 

s1

 

 

 

 

Avajaiset

 

pystytys5
Ystävä auttoi minua maanantaina näyttelytaulujen ripustamisessa. En ole niin kamalan tarkka siitä, tulevatko taulut millilleen suoraan ja ovatko ne linjassa toisiinsa nähden. Pääasia, että pysyvät seinillä.

pystytys4

Eilen vietettiin avajaisia. Jännitti etukäteen taas kuin pientä possua (hmm, possut ovat kyllä todennäköisesti aika rauhallisia, luulisin). En saanut syötyä, en keskityttyä mihinkään ennen kuin lähdin Mellariin. Hassu juttu, aina sama juttu, en tiedä, mitä jännitän. Suurin osa kutsutuista tuntee minut, tietää pääni, minun ei tarvitse esittää mitään muuta kuin mitä olen. Hmm, ehkä se on juuri sitten sen pelkoa: en aina tiedä mitä olen. Mieliala kulkee kuin herran hissi, Tepan sanoja lainatakseni.

No, vaikka pompin kuin duracell-pupu (mistä näitä eläimiä oikein tulee tähän tekstiin??) ihmisen luota toisen luo, pysyin aika hyvin nahoissani, en panikoinut, en ahdistunut, en puhjennut laulamaan tai tekemään mitään muutakaan, joka ei ihan olisi kuulunut asiaan.

kadonnut kalasatama

Oli kivaa. Oli ihanaa nähdä ystäviä, oli hauska tavata uusia ihmisiä. Kiitos kaikille, jotka tulitte paikalle! Sirpa oli käynyt näyttelyssä ennen avajaisia, hänen kuviaan tauluista voi katsoa täällä.

Tänään olo on kuin tapetulla madolla (taas eläin, jälleen Tepan lausahdus). Aion huilata nyt muutaman päivän muissa maisemissa, tekee hyvää erakoitua, rauhoittua. Avaan nutturan, annan hiustenkin nauttia vapaudesta. Hiukset ovat nutturan sisällä kasvaneet kuin kirahvin kaula, Tepan sanoja taas lainatakseni: tukka ja järki eivät kasva samassa päässä.
Olemme molemmat tuuheatukkaisia. Asia MOT.

mainosjuliste-001

 

 

 

 

Yön yli

 

mainosjuliste-001

 

Ylihuomenna on taulujen ripustus näyttelyä varten. Koska aikaa on enää vähän, olen tehnyt kaikkea muuta kuin näyttelyyn liittyvää. Siivosin vaatekaapin perinteiseen tapaan: jokainen rätti, jota en ole käyttänyt vuoteen, lähtee kiertoon. Sellaisia vaatteita kertyi taas paljon, niin kuin joka vuosi. Ostan vaatteeni kirpputoreilta, myyn vaatteeni kirpputoreilla, jos sellaisia osuu sopivasti kohdalle. Ellei, pussitan turhat rytkyt ja vien ne johonkin laatikkoon tien varrella. Täältä löytyy Hesyn, Fidan ja UFF:n keräyspömpeleitä.

Siivosin myös parvekkeen, vaikka lämpimästä keväästä ei ole vielä tietoakaan. Pieni kynnysmatto oli täynnä hoitokoiran karvoja, koivun viimevuotisia kukintoja, roskia. Pudistin mattoa, imuroin sen, kaikki roska pysyi tiukasti kiinni. Päätin nukkua yön yli, koska siivoaminen alkoi kyllästyttää.

Keittäessäni aamukahvia näin parvekkeella talitinttipariskunnan. Toinen istui kaiteella pitäen vahtia, toinen keräsi nokallaan hoitokoiran karvoja. Näytti kuin tintillä olisi ollut valkoiset viikset, parta kuin joulupukilla. Lintujen lopetettua työnsä menin parvekkeelle. Matto oli täysin puhdas, kuin uusi. Kannatti nukkua yön yli.

Nyt sataa, sopiva päivä jatkaa siivoamista. Tekisi mieli räjäyttää kirjahylly ja koota se uudelleen. Se on monta metriä leveä, kirjoja kahdessa rivissä joka hyllyllä, hyllyjen väliin tungettu maalauksia, piirustuksia, pieniä tauluja, materiaaleja, lisää kirjoja, kaaos. Viime muutossa poistin nelisensataa kirjaa, se oli vain kosmeettinen siistiminen. Miksi täytyy olla kiintynyt kirjoihin? Tavara ahdistaa minua tällä hetkellä, jopa kirjat, elokuvat, levyt.

Taidan nukkua vielä muutaman yön yli, miettiä asiaa.

Näyttelyä varten kaikki on tehty, uskon niin.

 

 

 

Huhtikuu

 

 metsä1   metsä3

 

Eivät sanat ole olleet kadoksissa, vaikka en olekaan kirjoittanut pitkään aikaan. Sanoja on liikaa. Pääni käy ylikierroksilla, ärsykkeitä on jälleen tungokseen asti, tukehdun näkemääni, kuulemaani, kokemaani. Ahdistus lisääntyy ihon käydessä ohuemmaksi, ahdistuksen voittamiseksi teen kaikkea, ihan liian paljon, täysin vailla ajatusta, kaaos.

Hypomaniaa esiintyy toisinaan vakavan masennuksen yhteydessä, jossain vaiheessa tätä pään raivostuttavaa kiertokulkua. Hypo on keino peittää ahdistus, kun tekee koko ajan jotain, ei pysähdy ajattelemaan, ei tuntemaan. Hypo antaa hetkeksi euforian tunteen. Jaksan, osaan, haluan. Teen sen kaiken. Toteutan kaikki ideani ja enemmän.

metsä2

 

 

Lääkäri kertoo tämän minulle, kertoo, ettei minulla ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tiedän sen itsekin, ystäväpiirissäni on bipolaarisia ihmisiä, eikä minun elämäni ole koskaan ollut samanlaista helvettiä kuin joillakin heillä toisinaan.

metsä4

 

 

On vain tämä oma elämäni, joka nousukiidon jälkeen väistämättä menettää korkeutta pudotakseen jälleen. Yritän välttää tällä(kin) kertaa liian rajun maahan törmäämisen. Hidastan vauhtia, yritän nukkua enemmän, yritän muistaa syödä, yritän olla aiheuttamatta liikaa huolta niille läheisilleni, jotka ottivat asian puheeksi ja lähettivät minut lääkärille. Olen taakka ja se ajatus on merkki siitä, että laskeutuminen on hyvässä vauhdissa. Kaikkivoivan hypon jälkeen saapuvat vanhat tutut, itseinho, itseviha, itsetuho, mukanaan pettymys itseensä. Miksi jälleen? Viime vuosi oli ihanan tasainen, tuttua, turvallista arkea, juuri sellaista elämää, jota kaipaan. Mitään tapahtumattomia päiviä, rutiineja, rauhaa.

metsä6

 

Huhtikuu on ollut rauhoittumisen aikaa. Näyttelytyöt valmistuivat jo maaliskuun loppuun mennessä (…tietenkin…), taulujen pystytysapu on tiedossa, avajaiset pidetään suunnitellusti, sillä kaikki tulijat tietävät minut, eivät ihmettele mitään, voin olla turvassa.

metsä7

 

Jatkan arkea, muistan, että en ole osa tätä masennusta, masennus on vain osa minua. Joskus suurempi, joskus pienempi osa. Mutta vain osa.

Kiitos kaikille, jotka olette kyselleet vointiani. Olen olemassa edelleen.

Tämän kirjoituksen kuvitus on Teemataiteen huhtikuun metsä-aiheesta.

metsä5