Maaliskuussa…

 

pöytiintarjoilu mixed media2

   tarjotin, valokuva, akryyli, lakka                                öljyväriliitu, väriliitu, värilakka, 36 x 48 cm

 

…Teemataiteen aiheena on ollut mixed media eli sekatekniikalla piti tehdä yhdeksän työtä. Sekaisin olevalle juuri passeli haaste.

 

mixed media1 mixed media5 mixed media 4

 

akryyli, sanomalehti, gesso, 30x 40 cm               digityö                                      digityö

 

Näyttelyyn valmistautuminen on jämähtänyt kuraan, työt ovat periaatteessa valmiita, mutta kehystäminen ja ripustussysteemien kiinnittäminen takkuaa ja lujasti.

 

mixed media6  mixedmedia7 mixed media8

valokuva, akryyli, gesso, guassi                         digityö                   akryyli, gesso, lautasliina, tussi

 

Onneksi tässä on aikaa ja toivon mukaan saan jostain puhtia. Nyt ei sitä ole.

 

mixed media9

 

 valokuva pohjalla, digityö

 

 

Aikaisin, niin aikaisin

 

pöytiintarjoilu

 

Tämä on niin outoa. Olen jo muutaman viikon ajan aikaistanut heräämistäni, enkä todellakaan tarkoituksella. Herään vain kello kuusi ja nousen ylös. Ihan niin kuin aikanaan työelämässä, muta sillä erotuksella, että töihin nouseminen oli tuskaa, pakollista ja se tapahtui kesken unien.
Nyt herääminen ei tunnu paljon miltään, olen virkeä. Tai siis niin tolkuissani kuin ylipäänsä tällä päällä on mahdollista olla.

Niinpä tänäkin aamuna olen jo ehtinyt paljon. Sain tehtyä kutsukortin näyttelyyn, lähetettyä vastaanottajille. Maantieteellisesti kutsutut asuvat aika lähellä, mutta jos joku haluaa tulla kauempaa avajaisiin, eikä ole saanut kutsua, niin meilillä sellainen onnistuu, susupetal@hotmail.com.

Näyttelyn nimi on KAUPUNKI TARJOTTIMELLA. Nimen keksiminen on vaikeaa, töiden nimeäminen vielä haastavampaa. Mieluiten kattaisin seinät nimettömillä töillä, mutta se olisi tässä tapauksessa kuin ruokalista pelkillä numeroilla. Tilaa siinä sitten ja ylläty.

Rakastan nukkumista. Rakastan valvomista. Aikaisten aamuheräämisten takia yökukkuminen on kadonnut, sammahdan ilta illan jälkeen aikaisemmin ja vielä aikaisemmin.
Tosi aikaisin.

Tällaistako on tulla vanhaksi ja väsyneeksi? Väsynyt olen ollut aina, arki enemmän tai vähemmän elävänä kuolleena on tuttua. Vanha? Niin kai sitten. Onhan sellainen asia ollut odotettavissa. Peilistäkin minua tuijottaa, ei enää äiti vaan mummuni. Hämmentävää. Mielenkiintoista.

Iloistakin.

Vähän vielä vaiheessa

 

vaiheessa1 maalattuja ja lakattuja kehyksiä kuivumassa

 

Näyttelyyn valmistautuminen on siinä vaiheessa, että minulla on, yllättävää kyllä, teema, idea, punainen lanka, joka kokoaa näyttelyn työt. Ajatus muotoutui loppujen lopuksi aika itsestään käydessäni läpi vanhoja maalauksiani ja miettiessäni uusi töitä. Näyttelyyn tulevat vanhimmat maalaukset ovat vuodelta 2010 ja uusimmat ovat kuivumassa pöydällä ja lattialla. Koti ei ole enää ihan niin kaaos kuin kuukausi sitten, jonain päivänä pääsen ehkä jo imuroimaan!

Tein itselleni uuden dead linen, kaiken on oltava melkein valmista pääsiäiseen mennessä, sillä pääsiäisen jälkeen katoan maisemista joksikin aikaa. Näyttelyn pystytän toukokuun alussa ja näyttely tulee olemaan auki 5-28.5.2015. Valitettavasti säästökuurit ovat supistaneet asukastila Mellarin aukioloaikoja, paikka on avoinna vain maanantaista torstaihin klo 12-18.

 

vaiheessa2

jess, valmiita!

 

Päädyin siihen, että pidän avajaiset. Avajaisista minulla on kokemuksia laidasta laitaan. Ensimmäisessä näyttelyssä kutsutut tulivat melkein kaikki, jossain muussa näyttelyssä viidestätoista lupautuneesta paikalle pääsi kolme, auts. Oli hiukan autiota ja tarjoilut sai kantaa takaisin kotiin.
Avajaiset ovat jonain arki-iltapäivänä toukokuun alussa, huono aika työssä käyville, mutta noihin Mellarin aukioloaikoihin en valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat tulla avajaisiin, laita meiliä susupetal@hotmail.com, niin kutsu tulee ennen pitkää. Varmaan vanhaan tapaan tulen myös tapaamaan tuttuja Mellarissa muulloinkin kuin avajaisissa. Muistan yhden näyttelyn, jolloin kävin Mellarissa suunnilleen joka toinen päivä eri ystävien kanssa, se oli hauskaa, mutta tuntui, että muutuin papukaijaksi, kun esittelin jatkuvasti töitä ja tekniikoita!

Maalaukset ovat suht hyvällä mallilla, mutta pitäisi tehdä nimikortit taulujen viereen, jonkinlainen mainosjuliste olisi hyvä saada aikaan, kehystys ei tunnu koskaan loppuvan, ruuvien ja rautalankojen vääntäminen on lyhentänyt kynsiä tehokkaasti. Kutsukorttien suunnittelu on vielä vaiheessa, hmm, jonkinlainen teosluettelo käytettyine tekniikoineen pöydälle pantavaksi, vieraskirjan tuunaaminen. Jep. Eihän tässä ole vielä edes kiire.

 

vaiheessa3

 kirjahyllyn täytettä

 

Kasvot, kasvot…

 

day1 ice day2 scarecrow

Helmikuu menee kasvoja luodessa, on jälleen 29faces-haasteen aika. Millinin luotsaamassa Teemataiteessa aihe on sama eli kasvoja.

day3 less is more day5 girl in the window

Kasvoja riittää tässä huushollissa vaikka kuinka moneen näyttelyyn, mutta on kyllä sellainen olo, että toukokuun näyttelyä en aio koota naamakuvista. Niitä on mukava tehdä, mutta jaksaako niitä katsoa?

day4 girl in b&w day8 curls

Olen töissäni siirtymässä enemmän abstraktiin suuntaan tai ainakin olen pyrkimässä sinne päin. Abstraktit ovat aina olleet minulle kompastuskivi, varmaan siksi, että olen alunperin tarinankertoja. Minun olisi vain opittava luottamaan siihen, että kuvassa on tarina, vaikka se on abstrakti, eikä pysyä esittävän taiteen fakki-idioottina.

day6 city girl day7 white hair

Maalauksissakin voi väsyä sanoihin samalla tavalla kuin kirjoittaessa. Pitäisi uskaltaa antaa vain mennä, vapaammin, luovemmin, ei etsien vaan löytäen.

day10 beanies day9 visionary

 

Tässä on helmikuun kolmetoista ensimmäistä kasvokuvaa. Tehty eri tekniikoilla, eri materiaaleilla, koska jotain vaihtelua on pakko saada tekemisiinsä.

day12 sunny day11 artisan

 

Näin ystävänpäivänä yritän opetella omaksumaan amerikkalaisen dragkuningattaren RuPaulin slogania, jonka istutin Keskiäkäisen kuvaan. Itsensä inhoaminen ja vähättely on niin paljon helpompaa kuin itsensä rakastaminen, mutta kuinka helkkarissa voi rakastaa muita, jos ei rakasta edes itseään.

day 13 middle morbid goes rupaul

 

 

 

Lue sinäkin ja siivoa kanssani

 

kt-kansi

 

Leena Lumi on lukenut Kultaisen taljan ja kirjoittaa lukemastaan kauniisti ja kattavasti. Kirjastomäärärahojen niukkuudesta huolimatta kannattaa tehdä hankintapyyntö omaan kirjastoon. Joskus voi onni potkia ilman mustelmia. On muuten ihan käsittämättömän ihanaa, palkitsevaa ja kannustavaa, kun kirjasta kirjoitetaan. Turha yrittää väittää, ettei kissa kiitoksilla elä.

Elää hän.

Näyttelyn kokoamisessa on menossa se vaihe, että koti on kaaos, kirpputori, varasto, kaatopaikka. Sotku ei minua haittaa, viikkosiivous hoituu, kun vetää villasukat jalkaan ja liukuu lattioita pitkin, mutta maalaamiseen liittyvien materiaalien varastointi alkaa olla ongelma. Joku naapuri oli hankkinut ison tauluteeveen, hain sen pahvilaatikon roskiksesta. Mahtavaa pohjaa maalauksiin, mutta niin tilaa vievää. Turha ehdottaa, että kamat sängyn ja sohvan alle. Ei sinne enää mitään mahdu.

No, eilen lajittelin pahveja, papereita ja muuta tilpehööriä ja sainkin aikaan kauniita kasoja. Ongelmana vaan oli, mihin ne pinot työnnän. Onneksi on iso kirjahylly ja kirjojen yläppuolella kapea, mutta silti riittävä kaistale. Sinne siis säilöin materiaaleja. Lattialla odottaa vielä siistimätön keko kirpparilta ostettuja kehyksiä, niillekin pitäisi löytää paikka. Järkyttävää järjestelyä ennen kuin pääsee maalaamaan. 

Toukokuu

 

day2 scarecrow

Variksenpelatin pukeutuu Marimekkoon (kuva ei liity mitenkään kirjotukseen)

Näyttelyrintamalla on ollut kuiva kausi. No, ei mikään ihme. Suuruudenhulluna ääliönä minulla oli vuoden sisällä neljä näyttelyä 2012-2013. Kolme niistä oli yhteisnäyttelyitä Johannan (kannattaa katsoa linkistä, mitä Johannan elämään kuuluu nyt!) kanssa, mutta silti.
Jotenkin, jos menee lujaa, niin sitten menee överiksi. Ja sitten väsähtää totaalisesti, tasoittuu, kaipaa rauhaa, erakoituu ja toivoo pysyvänsä pinnan yläpuolella.

Tässä eräänä päivänä havahduin koomasta ja tajusin, että haluan tehdä jotain muutakin kuin sinnitellä päivästä päivään. Viimeiset pari vuotta olen jakanut aikani oman kodin ja lapsuudenkodin välillä, tuhansia kilometrejä kiskoja, ees taas, eestaas.  Kuoleminen on surun ja kaipauksen lisäksi byrokraattinen ja monivaiheinen asia. Isän kuoltua syyskuussa, tuntuu, että päivät ja hetket ovat kadonneet jonnekin pakollisten asioiden hoitamisen kitoihin. Surutyötä myös tietenkin nuo pakolliset hoidettavat. Silti.

Nyt kaipaan perspektiiviä, mieluiten kohti tulevaa ja se on oleva näyttely Mellarissa toukokuun ajan. Vielä ei ole aavistustakaan, minkälaisia töitä tulen ripustamaan seinille, mutta onhan tässä aikaa hyvin ennen kuin tulee kiire. Kiire tulee varmasti, mutta toivon mukaan se on hurmoksellista hoppua, ei raskasta pakollisten asioiden läpi runttaamista.

Oi, ihana toukokuu.

Kotiinpaluu

 

lumi-001

Lumi, akryyli, 24 x 30

 

Värikylpyjä-näyttelyn taulut ovat palanneet kotiin. Ensi viikolla pakkaan muutaman taulun, postitan ne ja toivon, että Itella hoitaa loput hommat.

Minäkin olen kotona. Olen ollut paljon muualla, myös pihalla. Päivä kerrallaan, muistaen hengittää.

Perinteisesti, näyttelyn päättymisen merkeissä, arvon yhden taulun kaikkien kommentoijien kesken. Se taulu ei tule välttämättä olemaan tuo yllä oleva Lumi. Katsotaan.

Aikaa kommentin jättämiseen on maanantaihin 2.12. klo 23.59 asti.

 

 

 

 

Miksi tehdä uusi, jos vanhakin kelpaa

 

Torstaina 23.11.2006 RunoTorstain aiheena oli Kaamos, sama kuin tänäkin torstaina. Minulla ei todellakaan ole niin hyvää muistia, että vetäisin vaan hatusta tuollaisia päivämääriä, mutta sen muistin, että olen kirjoittanut varmaan tasan yhden kerran kaamoksesta suht myönteisen runon. Enimmäkseenhän manaan marraskuuta mustaksi haudaksi, mutta tuossa, lähes seitsemän vuotta sitten kirjoitetussa runossa, olen näköjään ollut kohtalaisen hyvällä tuulella.

Koska positiivinen puoli on aina hieman hakusessa, ajattelin pistää tuon muinaisessa RunoSaari-blogissa olleen runon uudestaan näkyville.

Äh, kun taas selasin vanhoja Vuodatuksen blogejani, niin mustan haudan reunalla tuli keikuttua. Ei se, että kuvia katosi aikoinaan Vuodatuksen sählinkien myötä, harmita niin paljon, mutta se, että kaikki kommentit hävisivät. Prkl.

RunoTorstaista vielä sen verran, että tapasin eilen haasteblogin toisen moden eli Heidin! Olemme olleet blogituttuja jo monen vuoden ajan, mutta vasta eilen tapasimme ensimmäistä kertaa ihan kasvoista kasvoihin, sykähdyttävä kohtaaminen, kiitos siitä, Heidi.

Näyttelykokemuksistaan kirjoittavat Sirpa, Savisuti ja Kaari.

Ja nyt vihdoin siihen runoon. Olisi tehnyt mieli muokata sitä, mutta en sitten viitsinyt.

 

Maapallon navassa on
kaamoksella kolo.
Koloon se menee, kun
väsynyt on olo.

Taivaanranta
on hyvin matalalla.
Aurinkokin nukkuu
horisontin alla.

Piirissä navat
kaamokselle laulaa.
Hämärässä sitovat
uni-uni paulaa.

 

 

 
***

Runotorstain 303. haaste

 

 

 

 

Nimetön

 

linnunrata-001

mixed media pahville, akryyli, 24 x 32

 

Haluaisin riisua kuvista, tauluista nimet pois. Nimi ohjaa katsojaa liikaa, kaventaa näkemistä. Nimissä on selittelyn makua.

En pidä selittelystä kirjoittaessanikaan. Rivien välit pitää olla suuret, väljät, lukija löytää rivien väleistä omansa.

Olen ihmetellyt taiteilijoiden teoksia, jotka on nimetty Nimetön 1, Nimetön 2. Ennen se ärsytti minua, koska olin perfektionisti ja kaiken piti olla oikein, järjestelmällistä ja vankasti hallittavissa.

Enää se ei ärsytä.

 

 

***

Kiitos Andylle inspiksestä.

 

 

 

 

Värikylpyjä

 

marras1

 

Nyt ne sitten roikkuivat siellä. Taulut Mellarin seinillä. Vain yksi unohtui kotiin, vain yksi jäi kesken.
Ihan hyvin siis.

 

marras2

 

VÄRIKYLPYJÄ on auki 4-28.11.2013 kulttuuritila Mellarissa maanantaista perjantaihin.

 

marras3

 

Lauantaina 9.11. Mellariin on myös mahdollisuus poiketa. Tule ihmeessä ja kerro siitä minulle vaikka meilillä susupetal(at)hotmail.com. Lauantain aukioloaika on suunnilleen klo 9-15 ja minun pitäisi olla kyllä paikalla.
Mutta koska elämä on harvoin suunnilleen sitä mitä suunnittelee, niin aina ei voi olla varma. Lähetä viestiä!!

 

marras6

Näyttelyssä pääset hurmaantumaan väreistä, marraskuun sateinen harmaus unohtuu kyllä. Johanna on tehnyt kiehtovia, kolmiulotteisia tauluja, kannattaa tulla nautiskelemaan! Itseltäni on myös jotain uutta, jotain vanhaa ja tietenkin tyylillisesti varastettua vähän sieltä ja täältä.

marras4

TERVETULOA!

1378458_10201591836191499_1533068446_n