Kymmenen vuotta

 

Vuonna 2007 julkaisin ensimmäisen kirjani Taikkarin mäellä. BoD oli juuri rantautunut Suomeen, kyseessä oli siis omakustanne. Tuohon aikaan omakustantamista pidettiin jonkin verran surkuteltavana.
Vuonna 2015 omakustantajista alettiin käyttää nimitystä indie-kirjailija. Niin ne ajat muuttuvat.

Mutta siis, allakan mukaan vietän tänä vuonna kymmenvuotista ite-taiteilijajuhlaa. Ite-taiteilijan minusta tekee se, että a) teen kaiken ite ja b) minulla ei ole minkään taiteenalan koulutusta.

2007 en vielä tiennyt, että tulisin kymmenessä vuodessa julkaisemaan yhdeksän kirjaa, pitämään seitsemän taide- ja valokuvanäyttelyä. En tiennyt, että alkaisin tehdä käsitöitä, koruja. En tiennyt, että alkaisin maalata. En olisi voinut kuvitellakaan, että istuisin myyjäisissä kauppaamassa tekeleitäni.

Yhdeksän kirjaa saattaa kuulostaa paljolta, mutta oikeasti se ei ole sitä. Olen julkaissut niin erilaisia kirjoja, runoja, novelleja, sarjakuvia, pienoisromaaneja, tekstejä valokuviin. Yhdeksän tiiliskiven kokoisen romaanin kirjoittaminen olisi työlästä.
Tuotteliaisuudessa auttaa myös matala julkaisukynnys.
Julkaiseminen, näyttelyiden pitäminen ja myyjäisissä kauppaaminen ovat tehneet minut vahvemmaksi. En kammoa enää mokaamista niin paljon kuin nuorempana. En tunne häpeää samalla tavalla kuin ennen, joskus jopa osaan olla onnellinen ja ylpeä tekemisistäni. Oli suuri kynnys aikanaan lähteä ensimmäisen kerran myymään käsitöitä ja koruja. En ole ujo, mutta aika ajoin ahdistus- ja paniikkihäiriö estävät minua liikkumasta ihmisten ilmoilla. Siksi myyntipöydän takana istuminen merkitsi minulle todella paljon.

Kymmenvuotisjuhlan kunniaksi on enempi kuin sopivaa julkaista kymmenes kirja. Se ilmestyy myöhemmin tänä keväänä. Vuoden aikana järjestän myös arvontoja, joissa yritän epätoivoisesti päästä eroon edes osasta siitä, mitä tämä kymmenen vuoden tekeminen on tuottanut.

Ai niin, ettei unohtuisi. Tämä itetaiteilu on näiden kymmenen vuoden aikana tuonut elämääni paljon uusia ihmisiä, niin elävänä kun virtuaalissa. Kiitos teille!

Mainokset

Ai niin…

 

…tuossa jokin aika sitten Maaria Päivinen kirjoitti kirjastani Pellen muotokuva.

 

pelastakaa merenneidot-001

Pelastakaa meret, niin merenneidot palaavat, 25 x 60, mixed media

 

Sain vihdoin päivitettyä kotisivuilleni viimeisimmän näyttelygallerian, hopi-hopi sinne katsomaan! 

Ja kotisivujeni kautta löytyy myös hyvin nettikirjakaupat, joista voi tilata kirjojani, vau!

 

 

 

 

Taulu löysi hyvän kodin!

 

onnittelukukka

kukka kiitokseksi kommentoijille

 

Näyttelyarvonnassa Onnetar suosi Sirpaa, jolle siis lähtee taulu. Voittajalle on myös ilmoitettu henkilökohtaisesti.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneilla!!! Vaikka onni ei olisi suosinutkaan tällä kertaa, aina voi hankkia aidon SusuPetalin (muahhahhaaaa…) edulliseen hintaan. Töitäni näkee parhaiten kotisivuillani, siellä on myös tiedot jokaisen taulun kohdalla, onko teos myynnissä. Hopi-hopi, sinne.

Onnea Sirpa!

 

 

 

Tänään on viimeinen päivä….

 

keinu-001

MYYTY

20 x 20 , mixed media, akryyli, pastelli

 

…jättää kommenttisi tänne ja osallistua arvontaan!

 

 

 

 

Taulu etsii hyvää kotia

tanssi-001

Tanssi
MYYTY

Toukokuun alussa, kun pystytimme Johannan kanssa Olipa kerran-näyttelyä Mylläriin, oli vielä lunta maassa. Tänään, kun kävimme hakemassa taulut pois, maisema on erilainen. Luonnolla tuntuu olevan kiire korvata myöhään saapuneen kevään odotustuskat. Syreenit ovat kukkineet jo runsaan viikon ajan, omenapuut samoin. Kielojen tuoksu on huumannut myös päiväkausia, lupiinit ovat nousemassa täyteen pituuteensa. Voikukkien hahtuvat tarttuvat kiinni hiuksiin, kutittavat nenää.

Näyttelyn purku ei ollut haikeaa niin kuin aikaisemmilla kerroilla. Kymmenen minuuttia ja taulut olivat kasseissa, huojentunut puuuuuh molempien suusta. Johan tätä riitti. Nyt on kesä, ei näyttelyiden aika.

Tein tähän näyttelyyn viisitoista uutta taulua, monessa kokeilin minulle uusia tekniikoita, materiaaliyhdistelmiä. Ihastuin hylkimisreaktioon, jossa peiteväri leikki akryylivärin yllä, muodostaen uusia sävyjä ja reittejä, uusia ulottuvuuksia. Hankasin sienellä värejä näkyviin, kaivoin hammastikulla muotoja maaliin. Rypistin ja liimasin paperia, maalasin ja revin kankaan pintaa.

Tärkeintä on prosessi, tekeminen, löytäminen, hauskanpito. Ja tietenkin ihan kivaa, jos lopputuloskin miellyttää silmää jonkin verran. Uuna, joka kävi katsomassa taulujamme, kirjoittaa näkemästään täällä.

Perinteisesti, jo kahden näyttelyn ajan, arvon tälläkin kertaa yhden tässä kolmannessa näyttelyssä olleen taulun kommenttinsa jättäneiden kesken. Taulu ei ole tuossa ylhäällä oleva Tanssi, joka on myyty, vaan tuttuun tapaan palkinto on yllätys (koska en ole vielä päättänyt arvottavaa taulua…). Aikaa kommentin jättämiseen on viikko eli perjantaihin 7.6.2013 klo 23.59 asti. Jämptisti niin.

Kiitos jälleen kerran kaikille, jotka kävivät katsomassa näyttelyä ja kaikille, jotka ovat taas olleet vahvasti hengessä mukana.

Kolme aurinkoa

 

auringonnousu-001

Auringonnousu
mixed media, akryyli, pastelli
n. 20 x 25
40 €

Tänään on ollut kolmen auringon päivä. Taivaalla hehkuva oranssi pallo saattoi minut Myllypuroon tapaamaan kahta muuta yhtä hehkuvaa aurinkoa. Ihastuttavat blogiystäväni Miiwi ja Uuna olivat saapuneet paikalle katsomaan näyttelyä. On aina yhtä upeaa ja hienoa, että ihmiset saapuvat varta vasten paikalle, ajavat pitkiäkin matkoja nähdäkseen samoja maalauksia, joita voisi katsoa kotona tietokoneen ääressä. Sellainen tekee kiitolliseksi, hämilliseksikin.

Olen vannonut pitäväni lomaa, mutta kun puhuimme Uunan ja Miiwin kanssa eri tekniikoista, alkoi kyllä kutkuttaa taas niin kamalasti. Ystävien tapaaminen on inspiroivaa! Ajatukset ja ideat alkavat elää ihan omaa elämäänsä pään sisällä, mutta yritän malttaa. Nyt on mitään tekemättömyyden vuoro.

Näyttely on auki enää oikeastaan vain huomisen ajan, sillä perjantaimme keräämme Johannan kanssa taulumme pois Myllärin seiniltä. Uusi näytteille asettaja odottaa vuoroaan. Toukokuu on mennyt nopeasti. Nyt toivon ajan pysähtyvän, unelmoin loputtomasta kesästä, eikä todellakaan ole pelkoa, että kyllästyisin ikuiseen kesään. Ehei. Tämä vuodenaika, tämä vihreys, puhkeavien syreeninkukkien tuoksu kelpaisi minulle ympäri vuoden.

Kiitos, Miiwi ja Uuna, oli kivaa tavata taas!

 

 

 

Lomaa itsestäni

 

tyttö ja flamingo-001

tyttö ja flamingo

mixed media, n. 15 x 22

40 €

 

Näyttely on auki viimeistä viikkoa. En ole toukokuun aikana maalannut kuin yhden taulun, olen todellakin lomaillut. En ole kirjoittanutkaan juuri mitään. Lomailen. En jaksa tehdä mitään. Siis lomailen.

Näkö sumenee iltaa kohti ihan ilman alkoholiakin, taitaa toisestakin silmästä lasiainen olla mennyttä. Hyvä syy lepuuttaa silmiään, pysyä pois koneelta. Lomailla.

Olen istunut junissa, nukkunut junissa, jäänyt asemilla, nähnyt radan varrella vihreäksi puhjenneen luonnon. Olen tavannut ystäviä, onneksi heitä on, onneksi ja kiitos. Olen lomaillut.

Menen päiväunille, sekin on lomaa. Lomaa itsestäni, tulee tarpeeseen.

 

juliste

Ruusuportti

 

ruusuportti-001

 

Yllä oleva mixed media-maalaus on Olipa kerran-näyttelystä. Työn koko on suunnilleen 16 x 22 senttimetriä. Taulu on pohjustettu lautasliinoin, jotka on liimattu kankaalle, päälle akryyliä ja pastellivärejä. Hieman raaputusta ja repimistä, jotta pintaan tulisi elämää. Hinta 40 €.

Pari muuta näyttelytaulua, Savanni ja Merihevoset löytyvät täältä.

 

OLIPA KERRAN

6-31.5.2013

Asukastalo Mylläri

Kiviparintie 2 J, 00920 Helsinki

ma-to 9-20

pe 9-16

la 10-16

Nyt ne sitten roikkuvat siellä

 

ikeakassillinen

 

Niin ne kahdeksantoista taulua mahtuivat Ikean kassiin. Näyttelyn pystytys sujui rutiinilla ja vauhdilla.

 

johannansini

 

Johanna on tehnyt uusia, kerrassaan ihania sinisiä tauluja.

 

susu3

 

Omat tauluni ovat pieniä, pienin taitaa olla jotain 15 x 20 cm. Seinälle jäi aika paljon väljää, olisi mahtunut lisää maalauksia, mutta en jaksanut enää maalata.

 

susu2

 

Kiitos sinulle, joka tulit avajaisiin! Oli ilo nähdä.

 

susu1

 

Yksi avajaisvieraista jätti viestin kommenttilaatikkoon, kiitos Andy.

Teokset Kuun tyttö ja Pelastakaa meret niin merenneidot palaavat – värien hallinta ja tekniikka onnistunut ”kympillä vedetty kokonaisuus” -taulujen kuvakoon valinta onnistunut, just sopiva tohon tyylitekniikkaan -tauluista tuli tunnetta esiin josta pidin -taulujen maalipinta pursus elämää ja eloa, jotka vetivät mukaansa. -kaikki 18 teosta kun olisi vedetty samalla tekniikalla ja tyylillä olisi ollut mahtava elämys matka – toi tekniikka ja tyyli sopii sulle passelisti.

 

juliste

 

 

 

Päässä surisee, tarvitsen lisää ruuveja

 

fiksatiivi

 

Vapunpäivä kuluu työn merkeissä Tunnen itseni aatteen ihmiseksi. Naapurit ovat saaneet parvekkeensa pestyä, kukat laitettua laatikoihin, ovat levittäneet lepolasset ja kattaneet pöydille kuohuvaa ja syötävää. Minun parvekkeeni on peitetty sanomalehdille, on aurinkoinen ja suhteellisen tyyni päivä, olen fiksannut tauluja, joissa akryylin lisäksi on peiteväriä, pastellia ja tussia. Ilmassa on leijunut mukava tuoksu, ei tietenkään yhtä herkullinen kuin vastapäisen talon pihalta tuleva grillatun makkaran hengähdys.

Ruuvit loppuivat kesken. Tavallista tässä huushollissa. Olen kaivanut piikillä reikiä, kiertänyt ruuveja puuhun, viritellyt rautalankaripustuksia. Peukalossa on kolo. Hyvä, että ruuvit loppuivat ennen kuin peukalo irtosi kokonaan.

Hioin muutamat kehykset, maalasin ne ja tänään olisi pitänyt levittää lakkaa pinnoille. Löysin huonekalulakkapurkin, sain sen auki lievähköä suurempaa väkivaltaa käyttäen, todetakseni vain, että lakka oli reippaasti kuivunut. Ei auttanut purkin lämmittely, ei erilaisten litkujen avulla pehmennys. Pakko ostaa ruuvien lisäksi lakkaa. Kukkarossa on kaksikymmentä euroa, enempää ei ole ennen seuraavaa rahapäivää. Hmm, onnistuisikohan kynsilakalla lakkaaminen? En ole koskaan kokeillut. Kokeilenpa. Ei siitä ainakaan haittaa voi olla.

Päässäni surraa tarinoita, mutta en ehdi kirjoittaa niitä. Surina ei onneksi ole häiritsevää.

Muuten, ei parveketta kannata vielä kuurata. Kohta koivut alkavat roiskia norkkojaan ja kaikki muuttuu keltaiseksi. Ikkunatkin. On koko kesä aikaa siivota. Jos haluaa.

 

ruuvailua