Äitienpäiväkortti

Sen äitienpäiväkortin muistan aina. Pääsin sen ansiosta selvittelemään elämäntilannettamme päivystävälle sosiaalityöntekijälle. Tyttökaksosen suorasukaisuus näkyi jo ensimmäisellä luokalla siisteissä tikkukirjaimissa, poikakaksosen lempeys piirretystä perhosesta levähtämässä kaljakorin päällä.

Olin oikaissut tyttökaksosta, etten tykännyt kaljasta vaan lonkerosta, isi joi kaljaa. Päivystävälle sosiaalityöntekijälle olin selittänyt, että olin viime viikkoina lukenut lapsille kirjoittamaani dekkaria iltasaduksi. Olin samaa mieltä sossun kanssa, että edes täydellinen murha ei ollut sopivaa iltaluettavaa ekaluokkalaisille. Kerroin sossulle vähentäneeni tupakointia paljon ja totta kai poltin parvekkeella ja että join lasin viiniä noin kerran viikossa ja saman määrän lonkeroa kesäisin. Itkuni jälkeen päivystävä sossu lohdutti minua sanomalla ilottomalla äänellä lapset ovat lapsia.

***

Viikon 19 krapusanat ovat täydellinen, tappaa, viikko.

Oma krapuni on pätkä kirjastani Goottiemon kauhujen lipas, joka on lainattavissa joissain kirjastoissa. Voit myös lukea kirjan ilmaiseksi täällä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

P.S. seuraa kommenteista osallistujien linkkejä mikäli osallistujalista ei päivity.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

AilaKaarina

Riitta

Sus’

Maarit

anli itse

Aimarii

BLOGitse

Salaisuus

Ukin ja mummin luona on kivaa olla yötä. Mä saan pyöriä ukin tuolissa niin paljon ku haluun. Ukki antaa vauhtia ja mummi on pelkäävinään, vaikka ei se mitään pelkää, ku se nauraa koko ajan. Muakin alkaa naurattaa ja ukkia kans.

Ku me ei enää jakseta leikkiä karusellia niin mummi ottaa kitaran ja soittaa ja ukki alkaa tanssia. Ukki on ihan hassun näköinen ja mua alkaa taas naurattaa. Mä alan kans hyppiä ja pomppia. Sit tulee jano ja mä saan limua.

Koskaan me ei kerrota isille ja äidille kui kauan mä saan valvoa ukin ja mummin luona. Se on salaisuus.

***

Viikolla 10 kokeillaan kravuissa jotain uutta. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Der Seidenspinner

AilaKaarina

Sus’

Repu

Pasanen

Kirsti

Aimarii

anli itse

HPöllö

Maarit

Riitta

Uggla

BLOGitse

Hanna Helena

Varmistus

Vanha nainen tiesi kuolevansa pian. Unessa vanhemmat olivat ilmestyneet hänelle, sanoneet, että hän voisi vielä pelastua, vielä olisi aikaa katua ja liittyä takaisin seurakuntaan. Nainen oli pakottanut itsensä hereille.

Ainakaan häntä ei haudattaisi perhehautaan. Mikään ei saisi häntä palaamaan vanhempiensa luo kuolemansa jälkeen, ei edes ruumiina. Nainen ei uskonut taivaaseen, ei helvettiin, mutta silti häntä jäyti epävarmuus. Kuolemanjälkeinen elämä oli mysteeri. Entä jos vanhemmat sittenkin odottaisivat häntä jossain?

Kotisairaanhoito kävi maanantaisin täyttämässä naisen lääkedosetin. Viikkojen aikana nainen siirsi tabletit peltipurkkiin. Itsemurha oli syntiä, niin kuin niin moni muukin asia vanhempien mielestä. Synnistä joutui helvettiin.

Siellä vanhemmat eivät ainakaan olisi.

***

Viikon 8 krapusanat ovat mysteeri, synti, peltipurkki

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti

Pasanen

AilaKaarina

Riitta

anli itse

Uggla

Aimarii

Beate

BLOGitse

Jaana

Pihalla

 

Ensin hiekkalaatikolla. Tap-tap kakku, pläts-pläts rikki. Äiti vie sisälle päiväunille.

Pihaleikkien aika. Kirkonrottaa, natussia, kymmentä tikkua laudalla, twistiä, polttopalloa, viimeinen pari uunista ulos, huraa huraa häitä, piilosta, ketjuhippaa, peiliä, tervapataa, keinupolttista, naruhyppely, mitä tiedät mun ystävästäni, väriä, ruutua, kapteeni käskee. Aamusta iltaan, kunnes äidit huutavat parvekkeilta kotiin nukkumaan.

Sama piha vuosia myöhemmin. Olemme kantaneet pihapenkin rauhalliseen kulmaan, pois leikkivien ja meluavien kersojen tieltä. Patterimankka soittaa Creedencejä, huulien välissä törröttää Colt. Luomiin levitetään valkoista väriä, kakkumaskaran harjaan syljetään, peitetään ripset mustaan. Huuliin luumunpunaista hehkua.

Penskat menevät koteihinsa, meitäkin huhuillaan. Lapsuus on ohi, olemme jo kaukana jossain, ihan muualla kuin kotipihalla.

 

 

 

***

Viikon 46 krapusanat ovat rauhallinen, ripset, käskeä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti

Sus’

Pasanen

Riitta

Aimarii

BLOGitse

anli itse

Maarit

 

 

Laura

 

Tiina osaa odottaa Lauran soittoa. Uuden suhteen alkamisesta on jo kuukausi, eikä Laurasta ole kuulunut mitään. Kun kaikki on hyvin, puhelin on hiljaa.

Laura kiintyy heti uusiin ihmisiin, löytää sielunkumppaninsa hetkessä. Alkuhuuma on järisyttävää. Laura leijuu kattojen yllä, uni karkaa ikkunasta. Laura rakastaa, rakastaa ja mitä enemmän hän rakastaa, sitä tiukemmin hän tarraa kiinni rakastettuun. Vähitellen rakkauden maustavat mustasukkaisuus, epäluulot.

Lauran suhteet eivät kestä kauan. Yksikään rakkauden kohde ei kestä sitä rakkauden määrää. Laura jätetään, romahtaa. Tiina ottaa Lauran luokseen, keittää teetä, piilottaa veitset, valvoo rauhoittavien määrää, kuuntelee, lohduttaa.
Jälleen kerran. 

Äitiys ei pääty koskaan, Tiina tietää, vastaa puhelimeen.

 


***

Viikon 44 krapusanat ovat karata, kauan, suhde.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti

Uggla

Pasanen

AilaKaarina

Aimarii

anli itse

Riitta

BLOGitse

 

Yksisarvinen

Poika oppi kävelemään vasta viisivuotiaana. Siihen asti hän juoksi, hyppi, kiipesi, ryntäsi. Kompasteli ja löi otsansa aina uudestaan, niin että otsan kuhmu ei koskaan parantunut, muutti vain väriään.
Mietin, että sitä menoa pojasta tulisi isona yksisarvinen. Iltaisin tarkistin pesun yhteydessä, etteivät siivet olleet alkaneet kasvaa. Halusin varautua siihen päivään, jolloin poika lentäisi pois.

Poika kasvoi, eikä enää halunnut minua avuksi pesulle, pärjäisi yksinään. Kuuntelin, kun hän loiski vedellä, suihkutti deodoranttia laulaessaan. Parin vuoden kuluttua hän halusi parranajokoneen.

Eilen hän tuli saunasta, oli kietonut pyyhkeen lanteilleen ja silloin näin ne: orastavat siiventyngät. Vielä pienet, mutta valmiina voimistumaan ja lähtemään.

Itketti.

***

Viikon 39 krapusanat ovat suihkuttaa, orastava, otsa

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

AilaKaarina

sanapasanen

Kirsti Kaija

anli itse

Sus’

Maarit

Elegia

riitta k

Der Seidenspinner

 

Viimeinen peli

Vaikka poika oli pieni, sen kiukku oli suurta, itkemään ei kuitenkaan suostunut. Paiskasi mailan maahan. Näin sen suusta, että olisi tehnyt mieli kirota, huutaa haistapaskaasaatanaa, mutta ei sanonut mitään, hyppäsi verkon yli ja katosi kentän takana olevaan ryteikköön.

Keräsin mailat, laahustin kotiin. Häviäminen oli kova paikka pojalle, se oli kilpailuhenkinen, eikä se ainakaan halunnut hävitä tenniksessä äidilleen.

Riisuin hikiset vaatteet, menin suihkuun. Poika ei ollut vielä palannut. Sen perään ei kannattanut lähteä, se tulisi aikanaan harmin lauhduttua. Sekoitin pannukakkutaikinan, levitin pellille.

Pelistä ei enää puhuttu sinä iltana. Poika söi kuusi palaa pannaria. Kohta se ei olisi enää pieni.

***

Viikon 20 krapusanat ovat viimeinen, ryteikkö, vaatteet

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Uggla

Aimarii

BLOGitse

AilaKaarina

Kirsti Kaija

riitta k

Päiväunet

Nainen heijasi lastenvaunuja kassajonossa. Takana oleva mummo ihasteli hihnalla olevaa pienen pientä potkupukua.

– Taitaa olla melkein vastasyntynyt, mummo totesi, yritti kurkata vaunuihin. – Kun noin pieni vaate.

Nainen hymyili, siirtyi maksamaan ostoksensa. Mummon paahtoleipä ja voipaketti siirtyivät kassahihnalla eteenpäin.

Kotiin tultuaan nainen jätti vaunut tuulikaappiin suihkunsa ajaksi. Kuivattuaan hiuksensa nainen otti potkupuvun, irrotti hintalapun, tunnusteli pehmeää puuvillaa poskeaan vasten.

Nainen kohotti vaunun kuomua suojaavaa harsokangasta, nosti nuken vaunuista, riisui siltä ulkohaalarin. Hoitopöydällä hän puki nukelle potkupuvun, silitti nuken sileää poskea. Nukke sylissään nainen meni sänkyyn, laittoi nuken hellästi vierelleen, veti lämpimän peiton molempien ylle, huokaisi väsyneenä.

Oli päiväunien aika.

***

Viikon 5 krapusanat ovat haalari, suihku, paahtoleipä

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

riitta k

BLOGitse

Aina

AilaKaarina

Aimarii

Sisko

Uggla

Pettymyksiä

– Mites teidän joulu?
– Älä ees kysy…

– Sun poskessas on mustelma.
– Se oli vahinko! Ei Jussi tarkoittanut!

– No, mitä sitten tapahtui?
– Jussi veti kilarit. Iski vitriinit mäsäks. Samalla lensi maljakko mun silmään.

– Kamalaa! Mitä te teitte? Pitiks lähtee turvakotiin?
– Markku ei halunnut. Sitä nolotti, ku oltiin siel just marraskuussa, ku Jussi täytti kolme.

– Ai niin.
– Silloin sossut oli sitä mieltä, että meille tulis perhetyöntekijöitä. Mut me ei haluta.

– Niin.
– Kyllä me Jussin kanssa pärjätään. Se vaan suuttuu niin herkästi, ku ei saa tahtoaan läpi. Kyllä se siitä kasvaa.

***

Viikon 2 krapusanat ovat kolme, pärjätä, mustelma.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

Aimarii

riitta k

anli itse

Aina

Elegia

AilaKaarina

 

Joulukaruselli 3

 

Pienenä olin joulupukin painajainen. Pidin nimittäin laulamisesta niin paljon, että en vaan suostunut lopettamaan.
Kiipesin joulupukin syliin ja aloitin laulamisen. Ensimmäisen laulun jälkeen pukki oli jo ojentamassa kättä kohti lahjasäkkiä, mutta ei onnistunut. Halusin laulaa vielä toisen laulun.
Ja kolmannen.
Neljännen.

Pukki-parka hikoili vaatteissaan. Partaan putoili tuskan kyyneleitä.

Perheemme oli kaksikielinen, joten lopetettuani ruotsiksi lauletut joululaulut, tajusin, että ehkä pukki ei ymmärtänytkään ruotsia. Kaikki eivät osanneet ruotsia, eivät mummi eikä ukkikaan.
Oli siis parempi laulaa vielä muutama laulu suomeksi. Ihan varmuuden vuoksi.

Vanhemmat yrittivät tietenkin saada minua lopettamaan, mutta olin kuuro pyynnöille. Laulaminen oli vaan niin mukavaa ja olin odottanut pukin tuloa niin paljon. Halusin laulullani saada pukin hyväntuuliseksi ja huomaamaan, että olen ollut todella kiltti. Ihan koko vuoden.
Kiltit saavat lahjoja.

Lopulta isä nosti minut pukin sylistä, sävel katkesi ja pukki pääsi ensin juomaan vettä keittiöön ja sitten jakamaan ne lahjat.
En muista mitä lahjoja sain pukilta, mutta kiltti olin ollut. Kun olin niin reipas tyttö laulamaan 😀  

(Tätä tarinaa minulle kerrottiin monta kertaa. Itse en muista tapahtunutta, olin neljävuotias. Epäilen kyllä hieman tarinan todenperäisyyttä, mutta pidän kyllä laulamisesta vieläkin, joten mistä sitä tietää.)