Toive

Siellä missä suomalainen
tapaa toisen suomalaisen,
vastarannalla vaeltajan,
kuusikossa kuljeskelevan,
siellä se suomalainen hokee:
tulis jo lunta, tulis jo lunta.
Se kolmas suomalainen,
se heikkoihin jäihin putoava,
ei pahemmin huutele enää mitään,
mutta ajattelee samoin:
tulis jo lunta, tulis jo lunta.
Pakkasta edes.

Siinä ne suomalaiset seisoo ja huokaa,
jaksaa toivoa ja uskoa:
tulis jo lunta, tulis jo lunta.

No nyt perkele! Nyt sitä tulee!

Siinä se suomalainen nyt hiihtää,
laskee mäkeä ja
tekee lumimajan sinne vastarannalle.
Matot vie hankeen. Itsensä lisäksi.

Nyt sitä on mitä ne suomalaiset
tilasivat.
nuo uskossaan väkevät, toivossaan elävät.

Tulis jo lunta.
Ees kesällä.

***

Helsingissähän on lunta ja paljon ja ajattelin kirjoittaa jotain tästä lumentulosta. Mutta sitten muistin, että aikanaan olin jo käsitellyt aiheen, joten tällä kertaa krapuni on uusintakierros vuodelta 2008. Runoon sain inspiraation Jorma Etton runosta.

Viikon 3 krapusanat ovat siis heikko, laskea, vaeltaja.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Kirsti Kaija

Cara

riitta k

BLOGitse

Uuna

Aina

Aimarii

AilaKaarina

Der Seidenspinner

 

Mistä tietää että joulu on?

Mistä tietää että
joulu on?

Isällä
jano loputon.
Kossua, viiniä
pöydässä riittää.
Äitikin huikasta
isää kiittää.

Mistä tietää että
joulu on?


Lapsilla olo
onneton.
Ei koulua,
siis ei ruokaakaan.
Kinkku kun
uuniin kuivahtaa.

Mistä tietää että
joulu on?


Kotona riita
mahdoton.
Äidiltä palaa
piparit, pinna.
Mäsäksi menee
lego-linna.

Mistä tietää että
joulu on?


Lapsilla
itku loputon.
Äiti isää
pullolla nakkaa.
Isä äitiä
nyrkillä hakkaa.

Mistä tietää että
joulu on?


Kynttilä
sytytti asunnon.

Ovikello soi,
lapset pukkia
odottaa.
Poliisi tulee sisään,
joulu tutun
lopun saa.

Siitä tietää että
joulu on.

(julkaistu 2006)

 

 

 

 

 

Kun synnyn

 

muistot muiden kertomaa
valokuvista nähty
unissa hourailtu

kaikki yhtä tosia

kun synnyn äiti on nuori
vielä nuorempi mennessään naimisiin
vielä vielä nuorempi tavatessaan isän

nuori äiti valvoo
syöttää nälkäistä vauvaa
se syö, syö ja jos se ei saa syödä
kiljuu nälkäänsä niin ettei kukaan nuku enää koskaan

vauva paisuu, paisuu
sen vatsaan koskee
se huutaa ja huutaa
niin ettei kukaan nuku
koko talossa
ei alakerran omistaja
ei isä ja äiti yläkerrassa vuokralla siinä pienessä huoneessa
josta piti tulla onnellisen perheen pieni koti

vauva itkee äiti itkee isä itkee

 

 

 

 

***

Viikon 19 krapusanat ovat alakerta, tosi, syntyä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

BLOGitse

Sus’

Aimarii

Aina

Elegia

Marra

 

 

 

 

 

 

Koirattomana karanteenissa

 

Nukun päiviä pois, tunteja lyhyemmiksi.

Lainakoira lähti, ikävä jäi. Ulkoilu jäi.

Allergiaa? Flunssaa? Influenssaa? Koronaa?
Keuhkoon pistää. Lihaksetko jumissa makaamisen takia?
Rintakehä krampissa. Liikaa käsitöitä?
On hiki, on kylmä. Alilämpöinen kroppa temppuilee.

Kodin ulkopuolella aurinko.
Huoneen pölyt tanssivat valokiilassa.

Nukun päiväunia,
yöunia, torkun, uinun.
Televisio päivittää virusuutisia, valitsen suoratoiston,
sarjamurhaajat tuntuvat turvallisemmilta, tutuilta.

Välipalaksi ei mitään terveellistä, keksiä ja pullaa.
Suklaata ei enää ole.
Ruokaa on. Vessapaperia on. Saippuaa on.
On väsymys.

Meitä ei kukaan halua, uusimaalaisia. Pysymme täällä,
tämän kupolimme alla. Suojelemme muuta maata,
muun maan pitäessä meitä saastaisina.
Keskustelupalstojen sairastuvuus leviää hallitsemattomasti.

Kevät, miten sinua kaipasinkaan.

 

 

***

Viikon 14 krapusanat ovat uinua, terveellinen, hiki.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

Aina

Aimarii

riitta k

Paavo

Marra

 

 

 

 

 

 

Kun sana on hallussa

 

 

Viisivuotiaana olit pikkuvanha. Se oli hauskaa, kun tykitit lasten suusta.

Samat totuudet olivat näsäviisautta täyttäessäsi kymmenen.

Teininä olit hankala ja vittumainen.

Nuorena aikuisena sarkasmisi ja kyynisyytesi saivat ihailua osakseen, niin kauan kuin kuulija ei itse joutunut ns. huumorintajusi kohteeksi.

Kolme-nelikymppisenä sinua pidettiin hieman rasittavana. Sinulla oli samat jutut ja asenne, muilla muita kiireitä.

Nuoruuden pilkallisuus muuttui vanhemmiten katkeruudeksi ja ihmettelit, minne kaikki ystävät vuosien varrelta olivat kaikonneet. Tapasit uusia ihmisiä, mutta heistä tuli vain satunnaisia tuttavuuksia.

Vanhuutesi vuosia sävytti katkeroitumisesi lisäksi viha, jota tunsit muita ihmisiä kohtaan.

Toiset muuttuvat.
Et sinä. Pysyt rehellisenä itsellesi.
Loppuun asti.

 

 

 

 

***

Viikon 8 krapusanat ovat muuttua, hankala, loppu.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Sisko

BLOGitse

Paavo

Aina

Aimarii

HPöllö

 

 

 

 

 

 

Nuoruus

 

Tekojääkentällä pojat lämäävät
kiekko kimmahtaa kaukalon reunoille.
Pojilla teepaidat
paljaat käsivarret talven valkaisemat.

Aurinko on jaksanut kiivetä matalimman katon yläpuolelle
lämmittää siellä seitsemän plusasteen verran.

Olen pukeutunut almanakkaan katsoen.
Ikäni mukanaan tuomat tavat ja tottumukset.
Tammikuu.
Talvipalsa, pipo, tumput.
Hiki, hiki, hiki.

Oi nuoruutta, oi viisautta.


 

 

Pakkomielle

 

 

voi sinua
karkasi taas
se ainoa se oikea
jolle annoit kaiken
kaikkea pyysit

ei kestänyt
sekään ainoa sekään oikea
rakkauttasi joka käskee
seuraamaan
vaanimaan
vaatimaan

kyttäyskeikkoja

rakkautesi muuttui jälleen pakkomielteeksi
sairaudeksi mustasukkaisuudeksi

fanaattisuus on vaarallista

mielestäsi vain omistaudut rakkauden kohteelle

opitko koskaan?

olen mitä olen, vastaat, enkä aio muuttua toisten mieliksi
ottakoon tai jättäköön

ja niin sinut jälleen jätetään
putoat elämän muovaamaan kuoppaan
ihoosi kaiverretaan uusi hylkääminen
uusi pettyminen

vanhaa itseinhoa häpeää surua ja mustaa itkua

kunnes päätät olla itsellesi armollinen
unohdat menneet oppimatta mitään
valmiina uuteen

muiden vika
muiden vika
sinähän vain rakastat lujaa ja täysillä ja antaumuksella

 

 

 

 

***

Viikon 4 krapusanat ovat karata, vaarallinen, kyttäys
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Repu

riitta k

Der Seidenspinner

Aimarii

BLOGitse

Maarit

HPöllö

Pilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakkaustarina

 

 

näin se alkoi
näin se päättyi

välissä
rakkautta

jo unohdettu

 

 

 

***

#runosunnuntai

 

***

 

Tuijata Kulttuuripohdintoja-blogissaan on lukenut ja kirjoittanut (jo kesällä, mutta huomasin nyt vasta) runokokoelmastani Taikkarin mäellä.

 

 

 

 

En tiedä

 

 

Ajattelin, että olet unohtanut
tai kuollut.
Vieläkään en tiedä.

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

Nyrkkeilijä

 

 

tänään en kirjoita runoa
en maalaa taulua en

menen salille
moukaroin nyrkkeilysäkkiä

annan sille kaikkeni

en muille mitään

tänään en

 

 

 

***

#runosunnuntai