Pellen muotokuva

 

 

Vuorossa neljäs ilmaisluettavaissuujulkaisu eli lyhytproosakokoelma Pellen muotokuva, julkaistu alun perin 2012 (BoD).
Teosta voi kutsua myös novellikokoelmaksi. Jonkun mielestä se voi sisältää proosan lisäksi myös proosarunoja. Ovat mitä ovat, pääasia, että tavoittavat lukijan.

Riitan luotsaamaa #runosunnuntai-haastetta varten nostan tuosta kokoelmasta tekstin, jonka itse miellän runoksi.

Neljänkymmenenseitsemän vuoden iässä nainen tajusi, että jos auto ajaisi hänen päälleen, jos hän iskeytyisi katuun ja löisi päänsä, murtaisi jalkansa ja ranteensa, hänen vaatteensa repeytyisivät, peittyisivät vereen, niin ei kukaan, eivät silminnäkijät, eivät ohikulkijat, eivät ensihoitajat, eivät sairaanhoitajat, eivätkä lääkärit voineet nähdä, olivatko hänen alusvaatteensa puhtaat ja ehjät. 

Asia ei olisi enää naisen hallinnassa, ei olisi kontrollia, ei tarvittu välttämätöntä, kilttiä ja tunnollista lapsuuden oppien noudattamista: alusvaatteet pitää vaihtaa joka päivä, sillä koskaan ei voi tietää, milloin joutuu onnettomuuteen ja tulee riisutuksi vieraiden toimesta. Puhtaat, ehjät alusvaatteet eivät nöyryytä niiden kantajaa. 

Oivallus ja mielikuva verisistä vaatteista vähensivät huomattavasti naisen pyykkimäärää ja aina toisinaan hän tunsi häpeämätöntä riemua, lähes rietasta iloa, kulkiessaan kaupungilla rispaantuneissa ja hiestyneissä rintaliiveissä, reikäisissä, tahraisissa alushousuissa.

***

Sus’-kirjoitushaasteessa pitäisi kirjoittaa jostain koomisesta tapahtumasta, joka liittyy harrastukseen. Olin jo jättää väliin, koska olen aina harrastanut aika vähän, olen aina enempi ollut tosi tosissani kaiken tekemiseni suhteen, mutta sitten tajusin, että ensi viikon kirjoitushaaste jää pois sen takia, etten ole maisemissa. Ja eihän se nyt käy olla kaksi viikkoa putkeen vastaamatta haasteeseen. Lopettaa tuo Sus’ vielä koko haasteen.
Sen verran lintsaan, että julkaisen uudelleen vuonna 2009 kirjoittamani jutun eli nolo-olo, kun kirjoitin ekan runoni. On se vaan aina yhtä hauska juttu.

Ensimmäinen kirjoittamani runo oli plagiaatti. Olin 8-vuotias ja koulussa piti kirjoittaa runo. Olin tuskissani. Enhän minä osannut kirjoittaa runoa! Ystäväni, kaksi vuotta vanhempi ja minua paljon taitavampi, tuli apuun. Hän toi kotoaan ikivanhan kirjan, jossa oli runo oravasta. Jäljensin runon kaunokirjoituksella vihkoon.
Runo näytti sievältä, eikä se ollut mielestäni ihan huonokaan.
Opettaja kysyi minulta, olenko todella kirjoittanut runon itse. Vastasin kyllä, sillä itsehän olin sen jäljentänyt vihkoon. Opettaja pudisti lempeästi päätään ja kertoi, että kyseisen runon on kyllä kirjoittanut Aleksis Kivi.
Minulla ei ollut aavistustakaan, kuka Kivi oli.
Tämä on kyllä kaunis runo, opettaja totesi, makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa.
Kertoessani nöyryytyksestä ystävälleni, hän ihmetteli suuresti, että opettaja tunsi sen runon, sillä se runokirja oli niin paljon vanhempi kuin opettaja.
Itse asiassa ihmettelimme sitä molemmat.
Siihen jäi väärentäjän urani. Päätin opetella itse kirjoittamaan runoja ja muuta.

 

*** 

Aikaisemmat ja tämä Issuu-julkaisu löytyvät myös omalta sivultaan.

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Rusinat pullasta

 

post-it note to myself

aulis on nimensä veroinen
puhuu lakkaamatta saarnaa sängyssä
sartre ei vaikene koskaan
vapaan rakkauden vaihtaa uuteen

voithan sinäkin tehdä samoin

rauha kutsuu maailmantuskaansa empatiaksi ja myötätunnoksi
ahdistus lamaannuttaa liikkumattomaksi
ei pysty vaihtamaan vauvan vaippoja
korvissa vaikeroivat syyrian lapset

kun minulla on niin paha olla minulla

uljas vihaa vihaa auktoriteetteja instituutioiden kätyreitä
kyttääviä kameroita joka kadun kulmassa kujilla kauppakeskuksissa
jossa uljas käy parturissa trimmaamassa irokeesiaan
hakee pakettiautomaatista englannista tilatut räätälöidyt trashvaatteensa

itkee missä poliisi on kun tulee hakatuksi ikuisen vapun aukiolla

hanna häikäistyy omista ajatuksistaan
tietää ettei kukaan ei kukaan voi tuntea niin kuin hän
julkaisee esikoisteoksensa avaa facessa kirjailijasivun
so me
so me
so me
uusi selfie joka päivä paikalleen ei saa pysähtyä

poistaa kommentit joissa kiitetään vertaistuesta samaistumisesta hannan ajatuksiin kokemuksiin

kai ei suostu puhumaan menneestä ei tulevasta
levysoittimessa mingusmonkcoltrane
kuuntele ei muuta kuin tämä hetki kuuntele kuuntele

ikuinen blue note jää soimaan kun lähden ja suljen oven

urho antaa toisinaan haastatteluja iltapäivälehdille
esittelee brysselin kotinsa vaimonsa madeleinen
ranskaa saksaa suomea ruotsia englantia hollantia puhuvat lapsensa
kertoo että jokainen voi valita vapaasti
olla oman onnensa seppä
hankkia osakesalkun lapsilisillä
osta asunto älä asu vuokralla vastuu on sinun

muistaa kiittää vanhempiaan mukavasta pesämunasta elämän alkuun

happamia
muistiin itselleni
jotta en enää haksahtaisi pysyisin järjissäni tässä absurdissa maailmassani

 

 

***

#runosunnuntai
Sus’-kirjoitushaaste EKSISTENTIALISMI

 

 

 

Papukaija

 

jätkän kutistuessa äijäksi
hankkii kopperoonsa papukaijan
huudeilta missä appoavoimesta takapaksista
lyricat pamit codit päätyvät parempiin suihin

saatana viheltäisit edes
keltapäinen lintu mulkoilee
ei tahdo keksejä
äijää vituttaa lintu, vituttaa maailman meneminen
huonompaan suuntaan
hakee uutisista klikatuimmat
kiroaa nyrkin iskeytyessä pöytään
häkki heilahtaa lintu keinuu

ei saatana ei
ennen saatanan paljon paremmin
poliitikot on perseestä
kela on perseestä
telkkariohjelmat perseestä
naapurit tie mistä
rumatkaan akat eivät anna

nonnii pitihän se arvata klikklikklik
nyt on huonosti nyt
parempi oli olla jätkänä kuin äijänä
saatanan saatana
pitäisi olla paremmin paremmin
niin kuin ennen

heinäkuun viimat heittävät keittiön ikkunan auki
(ennen kesät olivat sentään kesiä)
tuuli tarttuu äijään
iskee kumoon
kolauttaa päänsä pöydän reunaan
kuolee ennen kuin linnun linna humahtaa matolle

amatsonin keltapää lentää häkistä
tuijottaa äijää
kielillä puhuu kuudellakuudellakuudella
että nonnii saatana
nyt on kaikki paremmin paremmin paremmin
ei enää niin kuin ennen
saatana

viheltää lähtiessään

 

 

***

#runosunnuntai 
Sus’ kirjoitushaaste Kyllä nykyään on paremmin

 

 

 

 

 

 

Pidä ittes äijänä

 

pojaksi synnyin

huonolle ei parta kasva

en pojasta mieheksi

ei polvi parane
pahalle palkka

haudatkaa minut tässä mekossa

 

 

***

Sus’ haastoi kirjoittamaan jotain, jossa 1) aiheena on kuolema, 2) tarina sisältää yllättävän käänteen ja 3) päähenkilön sukupuoli on eri kuin kirjoittajan.

 

 

 

Ruumiini ilot

 

varttuneen elämäni riemua 

sydänsurujen haihtuminen
enemmän ruumiin iloja

iloa että pysyy tolpillaan herätessä
matala verenpaine ei pudota lattialle

iloa että niska kääntyy
polvi ei sotkeudu yliliikkuvuuden solmuun

iloa että lonkka ei mene alta
nilkan nivelsiteet eivät napsahda kolmatta kertaa

iloa silmien kirkkaasta katseesta nokisten näkyjen jälkeen

iloa että selkä ei tänään ryppyile
kiukuttelee vain hiljaa
iloa kuulon alenemisesta niin kuiskaukset eivät häiritse

äänetkin korvieni välissä iloa täynnä

 

 

***

Riitan blogissa alkoi vuoden alussa #runosunnuntai-haaste, johon kuka tahansa voi osallistua monella eri tavalla, esimerkiksi esittelemällä lempirunonsa tai kirjoittamalla runokokoelmasta, joka on sykähdyttänyt, kirjoittamalla oman runon, kuvittamalla runon jne. jne. jne. Osallistun omalla runolla, mutta tarkoituksenani on myös esitellä kiinnostavia runokokoelmia.

 

 

Kuuntelen

 

 

isästä tiesi aina
mikä tuuli häntä kuljetti
alkoi hyräillä avatessani oven


leave your worries on the doorstep


keitti kahvit, pöytään
pullaa
norskeja
piispanmunkkeja
vadelmataskuja, satukakkua, perunaleivos

tiskatessa vihelsi


on the sunny side of the street

 

pidän kiinni noista äänistä,
kuuntelen uudestaan ja uudestaan
repeat daddy repeat

 

 

 

Plasebo

 

 

lumetta talven
elämän lumetta


toimii

 

 

 

Fakta homma

 

kavahdan heitä, joiden mielipiteiden/mielipiteitten (en osaa päättää)
voima kuuluu suusta, näkyy näytöllä
huudetut kannanotot muuttuvat tosiasioiksi
ehdottomuus vangitsee suvaitsemattomuuteen

mustavalkoisen kontrastit haalistuvat
annan harmaan lisääntyä

elämme ihmeellistä aikaa
jokainen tietää, kaikki ovat oikeassa

minäkin

 

 

 

 

Taskut

 

Mies kaivaa minigrip-pussista kolikkoja,
maksaa bussilipun. Kätevää oikeastaan,
läpinäkyvästä pussista näkee heti, missä viisisenttiset ovat,
löytyykö kahden euron kolikkoa.

Vanha myyjäiskassani on punaisessa marmeladilaatikossa.
Viisisenttisiä enemmän kuin viisikymmentä, kymmensenttisiä vähemmän.
Otan kourallisen kolikoita taskuuni, päätän antaa rahat sellaiselle katusoittajalle
joka ei soita metsäkukkia, ei äänisen aaltoja.
Lantit laulavat viikkojen ajan, en pääse hiluista eroon.
Pitäisi joskus mennä kaupungin keskustaan, kuulla muuta
kuin tätä melankoliaa joka askeleella.

Kerään jonoa taakseni, maksan taskuani tyhjäksi kauppojen kassalla.
Minua vihataan ja syystä, olen se, jolla ei ole koskaan kiire.
Ei edes bussiin, ei kuuntelemaan hanurin itkua ostarin kulmalla.

 

 

 

 

Vapaa

 

Luulen pysyväni tällä nuoralla, köyden toinen pää pingotettuna menneeseen,
toinen kurottaa tulevassa, seison keskellä, tämä on nyt.
Kauhun tasapainoa, tuttua tanssia,
tanssin, tanssin nuoralla. Illuusio turvasta.
Tässä sirkuksessa emme huijaa teitä hyvät katsojat.

Posttraumaattinen stressihäiriön oireita ovat

fyysiset tuntemukset kuten hikoilu, vapina, nopea syke ja univaikeudet. Myös ruokahaluttomuutta voi esiintyä. Psyykkisiä oireita ovat yhtäältä väkisin mieleen tulevat voimakkaat tunteet ja muistikuvat ja toisaalta tapahtuman kieltäminen, ns. henkinen puutuminen. Tyypillistä on myös keskittymisenvaikeus, väsymys, epätodellisuuden tunne sekä syyllisyys tai syyttely.
wikiwikipedia, vapaa tietosanakirja

Keikuttaa, heiluttaa, huojuttaa, horjuttaa, vapaa pudotus.