Anna mun itseeni rakastaa

 

Mee pois, mee pois, mee pois. Anna mun itseeni taas rakastaa.

Älä soita mun ovikelloa,
mä en tuu sulle avaamaan.
Älä huuda mulle ikkunasta,
mee muualle manaamaan.

Sillä mä en asu enää täällä,
en koskaan asunutkaan.
Sun kanssas mua ei ollut,
mua ei koskaan ollutkaan.

Jätä mut rauhaan,
mä kokoon itseni uudestaan.
Anna mä kerään nää palaset,
mä haluun itseeni taas rakastaa.

Mee pois, mee pois, mee pois. Anna mun itseeni taas rakastaa.

Mä en ennen asunut täällä
mua ei ollut silloin laisinkaan.
Sun kanssas lakkasin hengittämästä,
kunnes mua ei enää ollutkaan.

Jätä mut rauhaan,
mä kokoon itseni uudestaan.
Anna mä kerään nää sirpaleet,
mä haluun itseeni taas rakastaa.

Mee pois, mee pois, mee pois. Anna mun itseeni taas rakastaa.

 

 

***

Sus’-kirjoitushaaste RAKKAUSRUNO

***

Riitan #runosunnuntai

 

 

 

Mainokset

Jano

 

Nämä helteet tekevät hulluksi.
Nämä helteet tekevät janoiseksi.
Aamuyhdeksältä terassien ruskea kansa
tekee minut kateelliseksi.

Istuisin nurkkapöytään
puhuisin menneestä lätkästä tulevasta futiksesta
joisin joisin joisin
vielä yksi kaksi kolmaskin.

Tämä aurinko saa ihon kukkimaan.
Tämä ihottuma saa minut hulluksi.
Jano.
Haluan juoda joka terassilla
kulmissa kaduilla pihoilla.

Istuisin nurkkapöytään
siellä on varjo. Suojakerroin viisikymmentä.
En pala vaikka minulla on tämä ainainen jano.
Pitkät hihat suojaavat käsivarret
pääni paljas kaikelle
mikä ei ole mahdollista.

Joisin joisin joisin
yhden kahden kolmannen
mutta en voi, en ykköstä, kakkosta, kolmosta, nelosta.
Kaikki tai ei mitään.
Ei mitään tähän nurkkapöytään.
Täällä ei istu ketään.
Jano katoaa parempiin suihin
sellaisiin jotka pystyvät kestävät eivät retkahda
ja jos retkahtavat eivät välitä eivät piittaa.

Minun on pakko.
Minun on jano.

 

***

Sus’-kirjoitushaaste KASVU, MUUTOS, JATKUVUUS

***

Riitan #runosunnuntai

 

 

 

 

 

Kaksi runoa, kun yksi ei riitä

 

 

MYRSKY

Somemyrsky on kestänyt jo viikkojen ajan.
Taukoamattomat tulvavaroitusilmoitukset.
Eilen paska ulottui polviin,
tänään lietteen pinta kohoaa edelleen.
Aika suojata näppäimistö.
Itsemurhien tehneet ruumiit
lynkkauksissa silvotut ruhot
huuhtoutuvat nopeasti näkymättömiin.
Enää ihminen ei tarvitse sotia itsensä tuhoamiseen.

Luonto muistaa ajan
jolloin vielä oli värejä.

 

***

Sus’-kirjoitushaaste: kirjoita kuvasta


 

 

TAIKAUSKO

Älä poimi minulle tuomesta valkeutta
niiden lemu saa minut aivastamaan.
Jätä omenapuu rauhaan
ei minulla ole oksille maljakoita.

Löydä minulle syreenistä kukka viidellä terälehdellä
syön sen
saan toivoa sen mitä en koskaan sano ääneen.

 

***

#runosunnuntai ja syreenien aikaan

 

 

 

 

Likainen tusina

 

 

Unohdat yksitoista hyvää
sen yhden pahan muistat.
Mielesi synnyttää likaisen tusinan.

Et huomaa hyvää
kun se tulee ihmisiltä joita et
arvosta
et rakasta
et huomaa
heidät tallot hierarkiasi kivijalkaan.
Janoat siltä yhdeltä pahalta
arvostusta
huomiota
rakkautta
Yhtätoista ylenkatsot.

Haluaisin näyttää sinulle Varissuon kalliot
puiden juurilla kielomeri on juuri nyt kukassa.
Katsot ikkunasta
näet vain heijastuksesi.

Tämä kaupunki on eri
ihmiset samat.
Paikallisessa olut kolme euroa
terassilla tuntemattomien elämäntarinat.
Keskustan kahvilassa tuttu hermostuu
ei saa cappuccinoaan kauramaitoon.
Minä en saa korvilleni hiljaisuutta.
Jatkamme etsimistä
jatkan kuuntelemista.

Et sinä koskaan kysy mitään.
Puhut itsestäsi
ilma ympärilläsi raskas hiilidioksidista.

Haluaisin näyttää sinulle tytön
joka keinuu aina iltapäivisin korkeiden talojen varjostamalla pihalla.
Katsot ikkunasta
näet aina vain itsesi.

 

Soittolista

 

 

maalaan ylösalaisin
maailman
ilman
perspektiiviä
en katso
kuulemattomat
surut soittolistassa

 

 

 

Pellen muotokuva

 

 

Vuorossa neljäs ilmaisluettavaissuujulkaisu eli lyhytproosakokoelma Pellen muotokuva, julkaistu alun perin 2012 (BoD).
Teosta voi kutsua myös novellikokoelmaksi. Jonkun mielestä se voi sisältää proosan lisäksi myös proosarunoja. Ovat mitä ovat, pääasia, että tavoittavat lukijan.

Riitan luotsaamaa #runosunnuntai-haastetta varten nostan tuosta kokoelmasta tekstin, jonka itse miellän runoksi.

Neljänkymmenenseitsemän vuoden iässä nainen tajusi, että jos auto ajaisi hänen päälleen, jos hän iskeytyisi katuun ja löisi päänsä, murtaisi jalkansa ja ranteensa, hänen vaatteensa repeytyisivät, peittyisivät vereen, niin ei kukaan, eivät silminnäkijät, eivät ohikulkijat, eivät ensihoitajat, eivät sairaanhoitajat, eivätkä lääkärit voineet nähdä, olivatko hänen alusvaatteensa puhtaat ja ehjät. 

Asia ei olisi enää naisen hallinnassa, ei olisi kontrollia, ei tarvittu välttämätöntä, kilttiä ja tunnollista lapsuuden oppien noudattamista: alusvaatteet pitää vaihtaa joka päivä, sillä koskaan ei voi tietää, milloin joutuu onnettomuuteen ja tulee riisutuksi vieraiden toimesta. Puhtaat, ehjät alusvaatteet eivät nöyryytä niiden kantajaa. 

Oivallus ja mielikuva verisistä vaatteista vähensivät huomattavasti naisen pyykkimäärää ja aina toisinaan hän tunsi häpeämätöntä riemua, lähes rietasta iloa, kulkiessaan kaupungilla rispaantuneissa ja hiestyneissä rintaliiveissä, reikäisissä, tahraisissa alushousuissa.

***

Sus’-kirjoitushaasteessa pitäisi kirjoittaa jostain koomisesta tapahtumasta, joka liittyy harrastukseen. Olin jo jättää väliin, koska olen aina harrastanut aika vähän, olen aina enempi ollut tosi tosissani kaiken tekemiseni suhteen, mutta sitten tajusin, että ensi viikon kirjoitushaaste jää pois sen takia, etten ole maisemissa. Ja eihän se nyt käy olla kaksi viikkoa putkeen vastaamatta haasteeseen. Lopettaa tuo Sus’ vielä koko haasteen.
Sen verran lintsaan, että julkaisen uudelleen vuonna 2009 kirjoittamani jutun eli nolo-olo, kun kirjoitin ekan runoni. On se vaan aina yhtä hauska juttu.

Ensimmäinen kirjoittamani runo oli plagiaatti. Olin 8-vuotias ja koulussa piti kirjoittaa runo. Olin tuskissani. Enhän minä osannut kirjoittaa runoa! Ystäväni, kaksi vuotta vanhempi ja minua paljon taitavampi, tuli apuun. Hän toi kotoaan ikivanhan kirjan, jossa oli runo oravasta. Jäljensin runon kaunokirjoituksella vihkoon.
Runo näytti sievältä, eikä se ollut mielestäni ihan huonokaan.
Opettaja kysyi minulta, olenko todella kirjoittanut runon itse. Vastasin kyllä, sillä itsehän olin sen jäljentänyt vihkoon. Opettaja pudisti lempeästi päätään ja kertoi, että kyseisen runon on kyllä kirjoittanut Aleksis Kivi.
Minulla ei ollut aavistustakaan, kuka Kivi oli.
Tämä on kyllä kaunis runo, opettaja totesi, makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa.
Kertoessani nöyryytyksestä ystävälleni, hän ihmetteli suuresti, että opettaja tunsi sen runon, sillä se runokirja oli niin paljon vanhempi kuin opettaja.
Itse asiassa ihmettelimme sitä molemmat.
Siihen jäi väärentäjän urani. Päätin opetella itse kirjoittamaan runoja ja muuta.

 

*** 

Aikaisemmat ja tämä Issuu-julkaisu löytyvät myös omalta sivultaan.

 

 

 

 

 

 

Rusinat pullasta

 

post-it note to myself

aulis on nimensä veroinen
puhuu lakkaamatta saarnaa sängyssä
sartre ei vaikene koskaan
vapaan rakkauden vaihtaa uuteen

voithan sinäkin tehdä samoin

rauha kutsuu maailmantuskaansa empatiaksi ja myötätunnoksi
ahdistus lamaannuttaa liikkumattomaksi
ei pysty vaihtamaan vauvan vaippoja
korvissa vaikeroivat syyrian lapset

kun minulla on niin paha olla minulla

uljas vihaa vihaa auktoriteetteja instituutioiden kätyreitä
kyttääviä kameroita joka kadun kulmassa kujilla kauppakeskuksissa
jossa uljas käy parturissa trimmaamassa irokeesiaan
hakee pakettiautomaatista englannista tilatut räätälöidyt trashvaatteensa

itkee missä poliisi on kun tulee hakatuksi ikuisen vapun aukiolla

hanna häikäistyy omista ajatuksistaan
tietää ettei kukaan ei kukaan voi tuntea niin kuin hän
julkaisee esikoisteoksensa avaa facessa kirjailijasivun
so me
so me
so me
uusi selfie joka päivä paikalleen ei saa pysähtyä

poistaa kommentit joissa kiitetään vertaistuesta samaistumisesta hannan ajatuksiin kokemuksiin

kai ei suostu puhumaan menneestä ei tulevasta
levysoittimessa mingusmonkcoltrane
kuuntele ei muuta kuin tämä hetki kuuntele kuuntele

ikuinen blue note jää soimaan kun lähden ja suljen oven

urho antaa toisinaan haastatteluja iltapäivälehdille
esittelee brysselin kotinsa vaimonsa madeleinen
ranskaa saksaa suomea ruotsia englantia hollantia puhuvat lapsensa
kertoo että jokainen voi valita vapaasti
olla oman onnensa seppä
hankkia osakesalkun lapsilisillä
osta asunto älä asu vuokralla vastuu on sinun

muistaa kiittää vanhempiaan mukavasta pesämunasta elämän alkuun

happamia
muistiin itselleni
jotta en enää haksahtaisi pysyisin järjissäni tässä absurdissa maailmassani

 

 

***

#runosunnuntai
Sus’-kirjoitushaaste EKSISTENTIALISMI

 

 

 

Papukaija

 

jätkän kutistuessa äijäksi
hankkii kopperoonsa papukaijan
huudeilta missä appoavoimesta takapaksista
lyricat pamit codit päätyvät parempiin suihin

saatana viheltäisit edes
keltapäinen lintu mulkoilee
ei tahdo keksejä
äijää vituttaa lintu, vituttaa maailman meneminen
huonompaan suuntaan
hakee uutisista klikatuimmat
kiroaa nyrkin iskeytyessä pöytään
häkki heilahtaa lintu keinuu

ei saatana ei
ennen saatanan paljon paremmin
poliitikot on perseestä
kela on perseestä
telkkariohjelmat perseestä
naapurit tie mistä
rumatkaan akat eivät anna

nonnii pitihän se arvata klikklikklik
nyt on huonosti nyt
parempi oli olla jätkänä kuin äijänä
saatanan saatana
pitäisi olla paremmin paremmin
niin kuin ennen

heinäkuun viimat heittävät keittiön ikkunan auki
(ennen kesät olivat sentään kesiä)
tuuli tarttuu äijään
iskee kumoon
kolauttaa päänsä pöydän reunaan
kuolee ennen kuin linnun linna humahtaa matolle

amatsonin keltapää lentää häkistä
tuijottaa äijää
kielillä puhuu kuudellakuudellakuudella
että nonnii saatana
nyt on kaikki paremmin paremmin paremmin
ei enää niin kuin ennen
saatana

viheltää lähtiessään

 

 

***

#runosunnuntai 
Sus’ kirjoitushaaste Kyllä nykyään on paremmin

 

 

 

 

 

 

Pidä ittes äijänä

 

pojaksi synnyin

huonolle ei parta kasva

en pojasta mieheksi

ei polvi parane
pahalle palkka

haudatkaa minut tässä mekossa

 

 

***

Sus’ haastoi kirjoittamaan jotain, jossa 1) aiheena on kuolema, 2) tarina sisältää yllättävän käänteen ja 3) päähenkilön sukupuoli on eri kuin kirjoittajan.

 

 

 

Ruumiini ilot

 

varttuneen elämäni riemua 

sydänsurujen haihtuminen
enemmän ruumiin iloja

iloa että pysyy tolpillaan herätessä
matala verenpaine ei pudota lattialle

iloa että niska kääntyy
polvi ei sotkeudu yliliikkuvuuden solmuun

iloa että lonkka ei mene alta
nilkan nivelsiteet eivät napsahda kolmatta kertaa

iloa silmien kirkkaasta katseesta nokisten näkyjen jälkeen

iloa että selkä ei tänään ryppyile
kiukuttelee vain hiljaa
iloa kuulon alenemisesta niin kuiskaukset eivät häiritse

äänetkin korvieni välissä iloa täynnä

 

 

***

Riitan blogissa alkoi vuoden alussa #runosunnuntai-haaste, johon kuka tahansa voi osallistua monella eri tavalla, esimerkiksi esittelemällä lempirunonsa tai kirjoittamalla runokokoelmasta, joka on sykähdyttänyt, kirjoittamalla oman runon, kuvittamalla runon jne. jne. jne. Osallistun omalla runolla, mutta tarkoituksenani on myös esitellä kiinnostavia runokokoelmia.