Euroviisuviikko huipentuu tänään finaaliin. Katsoin torstaina toista semifinaalia Suomen The Rasmuksen esityksen verran. Enempää ei pysty katsomaan, näyttämön vilkkuvat valot ja efektit eivät sovi silmilleni.
No mutta, The Rasmus pääsi finaaliin kappaleellaan Jezebel.
Yhtyeen viides pitkäsoitto Dead Letters (2003) on soinut huushollissani satoja kertoja. Kerrassaan loistava albumi, jolta voisi poimia minkä tahansa biisin soitettavaksi klassikoissa. Valitsen sen kappaleen, jota YouTubessa on soitettu yli 93 miljoonaa kertaa! Koko älppärin voi kuunnella täällä.
Muita klassikoita täällä ja peukut The Rasmukselle 👍👍👍👍👍
The Jazz Singer oli ensimmäinen kokopitkä äänileffa. Elokuva ilmestyi vuonna 1927 ja pääosaa esitti sen ajan suursuosikki Al Jolson, joka uransa aikana levytti uskomattoman määrän hienoja klassikoita.
Huomisen äitienpäivän kunniaksi valitsin leffasta Jolsonin laulaman My Mammy ❤
Yhdysvaltalaisen The Turtlesin sinkku Happy Together nousi kohisten listoille vuonna 1967 syrjäyttäen ykköspaikalta jopa Beatlesien Penny Lanen. Samana vuonna kappale ilmestyi myös suomeksi bändin New Joysin esittämänä.
Tämän kertainen lauantaiklassikko ei ole iällä pilattu. Pink Floyd julkaisi eilen uuden kappaleen liki 30 vuoden tauon jälkeen. Hey Hey Rise Up on tehty tukemaan raastavan sodan keskellä olevaa Ukrainaa.
Laulaja on ukrainalainen Andriy Khlyvnyuk ja hänen lauluosuutensa on äänitallenne Kiovassa järjestetystä protestista. Alkuperäinen laulu on protestikappale ensimmäisen maailmansodan ajalta.
Dale Hawkins levytti kappaleensa Suzie Q vuonna 1957 (kuultavissa täällä). Tämän jälkeen biisiä on coveroitu lukuisasti, oman versionsa ovat tehneet mm. Rolling Stones, José Feliciano, Suzi Quatro ja lukuisat muut artistit.
Itselleni rakkain versio on Creedence Clearwater Revivalin, joka ilmestyi bändin ekalla albumilla vuonna 1968. Joskus 70-luvun alussa ostin kyseisen kasetin ja muistan, kun kuulin Suzie Q:n ensimmäistä kertaa. Ihokarvat nousivat pystyyn, sydän alkoi laukata täyttä sataa ja kroppa vääntelehtiä musiikin tahtiin. Kappaleesta tuli yksi tärkeimmistä elämässäni.
Coitus Int on klassikkojen aatelia. Yhtye toimi vuosina 1972-1975 ja perustajajäseniin kuuluivat Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Harri Rinne ja Max Möller. Bändin ekalta levyltä Juice Leskinen & Coitus Int vuodelta 1973 soitan kaksi kappaletta. Hengitä sisko on Mikko Alatalon säveltämä ja laulama biisi, sanat ovat Harri Rinteen.
Harri Rinne: — Niin ikään päätimme kokeilla Joe Cockeria. Koska Mikolta sujui huutaminen samaan malliin kuin Cockerilta, yritimme tehdä jotakin, jossa saisi huutaa ja jossa se huutaminen olisi perusteltua. Tulos oli Hengitä, sisko. Kun sitä tehtiin lauluksi, ajateltiin vain, että pitäähän sitä laulussa sanat olla. Myöhemmin katsottuna teelmä vaikuttaa aika tökeröltä. Mutta ihmekös tuo, sen aineosat olivatkin jostain varhais- tai myöhäisteini-iän runosta, josta sorvasimme laulun. Vasta myöhemmin olen edes tullut ajatelleeksi mitä tuo teksti oikein tarkoitti. Syvään hengittäminen oli – ja on edelleen – keino, jolla suuret ongelmat muuttuvat pienemmiksi. Ongelmanratkaisunakin sen minulle selitti sittemmin joku muu. Olin tietämättäni kaivanut kansakunnan itseymmärryksestä tällaisen, itselleni tuntemattoman sosiaalisen tosiasian. Harri Rinne: Iskelmän vääntömomentti – taustoja laulujen tekemiselle (ARL-Music 1993).
Toisen kappaleen laulaa niin ikään Mikko Alatalo. Lähde takaisin on Alatalon sanoittama ja Rinteen sanoittama.
Sata vuotta sitten Bessie Smith astui levytysstudioon ja levytti Down Hearted Bluesin, singlen, joka teki Smithistä klassikon. Ensimmäisen puolen vuoden aikana singleä myytiin 780 000 kappaletta, huikea määrä vuonna 1922!
Esimerkiksi Billie Holiday, Mahalia Jackson ja Janis Joplin ovat sanoneet Bessie Smithin olleen tärkeän vaikutteiden antajan. Janis Joplin auttoi kustantamaan vuonna 1970 hautakiven Smithin nimettömän haudan tilalle.