Arkea

Tasainen, turvallinen arki on ollut olotila, jota olen hellinyt viimeiset vuodet. Päivien ennustettavuus on ollut balsamia tälle pääkopalle, jolla on tapana reagoida liian voimakkaasti vaihtuviin olosuhteisiin.

Koronasuositusten aikana päivien samankaltaisuus on alkanut lamaannuttaa. Luovuus, inspiraatio ja mielikuvitus tuntuvat kadonneen jonnekin. Päivien kohokohdiksi ovat muodostuneet ruoka-ajat. Kadonneiden keksien etsiminen kaapista kahvin seuraksi.

Ulos mennessä voin päättää lähdenkö oikealle vai vasemmalle. Sama valinta seuraavassa risteyksessä. Vai jätänkö ulkoilun väliin, loskaa on nilkkoihin asti. Päiväunet houkuttelevat enemmän.

Sormet ovat koukussa liian virkkaamisen takia. Silmät sumentuvat liiasta television katselemisesta. Kaipaan rakkaitani. Kaipaan ystäviäni.
Huoli. Ikävä.

Arki on edelleen tasaista, turvallisuuden tunne on kadonnut.

***

Viikon 17 krapusanat ovat kohokohta, sumentua, tasainen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Aimarii

riitta k

Maarit

anli itse

BLOGitse

Elegia

Aina

Marra

 

Diagnooseja

Muutama vuosi sitten silmissä alkoi näkyä liikkuvia nokitahroja ja vilistäviä ameboja. Silmälääkäri totesi, että lasiaisethan siellä ovat irti. Kuulosti mielestäni kamalalta, mutta lääkäri sanoi, että ihan tavallista ja liittyy ikään.

– Ikään?
– Ikääntymiseen, kyllä.

Sumeiden silmien kera lähdin kotiin pohtimaan ikääntymistäni. Kaipa sellainen oli odotettavissa ennen kuin päätyisi vainajaksi.

Näkötarkastuksessa taas pari viikkoa sitten. Lääkäri totesi:

– Hmm, vanhuudenkaihi.
– Mikä?????
– Harmaakaihi.

Enää ei voinut huijata itseään. Vanha mikä vanha. Ikuinen marraskuu oli näköjään vain silmissäni, ilmastonmuutoksella ei siis ollut mitään osuutta asiaan.

– Kaikki vielä hyvin, sanoin Lainakoiralle. – Vielä ne eivät ole diagnosoineet minulle vanhuudenhöperyyttä. Vielä.

***

Viikon 11 krapusanat ovat ikä, vanha, vainaja.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

AilaKaarina

Aimarii

Aina

Paavo

BLOGitse

Maarit

 

Muisto

Alma istuu ruokapöydän päässä, kaukana muista. Hän ei halua puhua kenenkään kanssa, ei kuunnella, ei nähdä ketään. Hoitaja on kuitenkin päättäväisesti taluttanut Alman huoneesta kahvipöytään.

– Tekee ihan hyvää välillä nähdä muita.

Alma on eri mieltä, mutta ei sano mitään. Keksilautanen tuodaan hänen kohdallaan. Vapiseva käsi nappaa Marie-keksin, pudottaa keksin syliin, siitä puseron taskuun. Toinen keksi menee samaa tietä. Alma rakastaa keksejä.
Kolmas. Neljäs.
Muita intohimoja ei enää ole.
Ei haluja, vähiten elämiseen.

– Mitä Alma miettii? Otatko lisää kahvia, keksejä?

Muutama keksi sujahtaa jälleen taskuihin.

Äiti sanoi aina, että hieno nainen ottaa vain yhden keksin. Muista, vain yksi.

***

Viikon 6 krapusanat ovat intohimo, syli, muisto.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Aimarii

BLOGitse

Paavo

Aina

Sisko

Pakkomielle

 

 

voi sinua
karkasi taas
se ainoa se oikea
jolle annoit kaiken
kaikkea pyysit

ei kestänyt
sekään ainoa sekään oikea
rakkauttasi joka käskee
seuraamaan
vaanimaan
vaatimaan

kyttäyskeikkoja

rakkautesi muuttui jälleen pakkomielteeksi
sairaudeksi mustasukkaisuudeksi

fanaattisuus on vaarallista

mielestäsi vain omistaudut rakkauden kohteelle

opitko koskaan?

olen mitä olen, vastaat, enkä aio muuttua toisten mieliksi
ottakoon tai jättäköön

ja niin sinut jälleen jätetään
putoat elämän muovaamaan kuoppaan
ihoosi kaiverretaan uusi hylkääminen
uusi pettyminen

vanhaa itseinhoa häpeää surua ja mustaa itkua

kunnes päätät olla itsellesi armollinen
unohdat menneet oppimatta mitään
valmiina uuteen

muiden vika
muiden vika
sinähän vain rakastat lujaa ja täysillä ja antaumuksella

 

 

 

 

***

Viikon 4 krapusanat ovat karata, vaarallinen, kyttäys
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Repu

riitta k

Der Seidenspinner

Aimarii

BLOGitse

Maarit

HPöllö

Pilvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamujen verkkaisuus

Veneet on nostettu piiloon talvelta. Rannan penkit ovat kosteita, vilu hiipii takin alle. Aamu on vielä aikainen, maisema verhoutunut merisumuun.

Vanha mies kysyy, onko vierelläni tilaa. Nyökkään, hän laittaa ilmaisjakelulehden penkille, istahtaa varovasti. Kädessään hänellä on kukkapaketti. Ruusuja, hän vastaa kysymykseeni, vien vaimolle.

Mietimme, tuleeko joulusta valkoinen, miten alhaalla tummat pilvet ovat, kuinka paljon onkaan satanut tänä syksynä. Kaivan repustani termarin, täytän kupin ja pahoittelen, ettei minulla ole maitoa tai sokeria. Kunhan lämmittää, mies toteaa, juo kahvia pienin siemauksin.

Oli miellyttävää tutustua, mies sanoo lähtiessään. Myöhemmin, oikaistessani hautausmaan poikki, näen miehen asettelemassa ruusuja haudalle. Paleltaa, haluan kotiin nukkumaan.

***

Viikon 51 krapusanat ovat vene, ruusu, tutustua.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

anli itse

riitta k

Aimarii

BLOGitse

Elegia

Veri verestä

En voi kysyä, kuka sinä olet. On kysyttävä, mikä sinä olet? Mitä sinun mielessäsi liikkuu?

Käyt kaupassa, ostat nakkipaketin. Keittiössäsi otat leikkuulaudan, terävän veitsen ja leikkaat nakit siististi paloiksi. Työnnät vaaleanpunaiseen lihaan nastoja, nuppineuloja, säpäleiksi iskemäsi lasipurkin pienet sirpaleet piilotat nakkeihin.

Iltakävelyllä pudotat suupalat maahan, sekoitat lehtien sekaan, työnnät pensaiden juurille. Potkit maata peitoksi, hymyilet pimeään. Jostain kaukaa kuulet koirien haukuntaa, mielesi piristyy, ilosi kuplii, olet riemuissasi.

Käyt kaupassa, poimit satsumat muovipussiin. Toivon, että hedelmässä, jonka tulet syömään, on terveiset kaltaiseltasi. Parsinneula piilotettuna hedelmälihaan. Olet herkkusi ansainnut: jokaisen verestävän suupalan. Jokaisen haavan, joka repii sisälmyksiäsi riekaleiksi.
Viimeisen hengenvetosi.

***

Viikon 49 krapusanat ovat sekoittaa, lehti, leikata.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Der Seidenspinner

riitta koo

Repu

anli itse

BLOGitse

Aimarii

Elegia

Ilona Winebridge

A Tribute To FORK By A FORK-Slut

 

Järkyttävä uutinen kantautui korviini keväällä 2019. Iki-ihana, mahtava ja suurenmoisen taidokas suomalainen a cappella-yhtye FORK kertoi lopettavansa keikkailemisen. Tämä neljän hengen ryhmä lopettaa huipulta, niin kuin kai kuuluukin tehdä, mutta onko pakko? Siis ihan oikeasti pakko?

Olen jo vuosien ajan käynyt FORKin keikoilla, usein juuri ennen joulua, joten nyt minun täytyy luopua (lähes) ainoasta joulutraditiostani. Rankkaa. Olo on kuin joululahjat jäisivät saamatta.

Ensikosketukseni FORKiin tapahtui mennessäni katsomaan heidän Pink Noise-showtaan kymmenisen vuotta sitten. A cappella ei lajina ollut minulle mitenkään tuttu, FORK vielä vähemmän, enkä todellakaan tiennyt mitä oli tulossa. Ei sellaista olisi pystynytkään tietämään, ei edes uskomaan, että sellaista taituruutta, tyylikkyyttä ja henkeäsalpaavaa virtuositeettia näkisi lavalla. Ilotulitusmaista tykitystä alusta loppuun.

Olin myyty. Kaksikin kertaa, sillä Pink Noise oli koettava uudelleen.

FORKin laulajat tekevät äänillään kaiken mahdollisen ja mahdottomankin. Muita instrumentteja ei lavalla ole. Ja jos luulet kuulleesi, mitä a cappella on, mutta et ole nähnyt FORKia livenä, et todellakaan tiedä, mitä kaikkea ja enemmän a cappella onkaan.

Pink Noisen jälkeen tuli Electro Vocal Circus vuonna 2012 Aleksanterin teatteriin. Huikeaa performanssia valoineen ja visuaalisine tehosteineen. Taisin tämänkin shown käydä katsomassa kahdesti. Ainakin. Ja muitakin esityksiä Vuotalossa ja Sellosalissa.

The X-show yhtyeen 10-vuotisjuhlaesityksen (2014) näin myös kahdesti, Helsingissä ja Turussa. Yhtä hyviä molemmissa paikoissa…
Revolution-show vuonna 2016.
Suomi 100-juhlaesitys vuonna 2017 Aleksanterin teatterissa.
Svenska Teaternissa FORK on Tour keväällä 2018.

Kun kuulin FORKin mainostavan ensimmäistä jouluesitystään So. This is Christmas, olin lähellä purskahtaa itkuun, sillä en ole joululauluihminen, en vaan kestä joululauluja. Mutta mahdollisuus nähdä jälleen FORK…Päätin ottaa riskin ja avoimin mielin, pitkin hampain, mutta päättäväisenä astelin Aleksanterin teatteriin valmiina virittäytymään joulutunnelmaan parhaan kykyni mukaan. Mission impossible melkein.
Vaan ei. Olisihan minun pitänyt uskoa ja luottaa Miaan, Annaan, Jonteen ja Kasperiin. Se joulushow oli huikea, eikä onneksi kuultu liiaksi nissepolkkaa tai tipetitipetiptappia.

FORK esittää musiikkia oopperasta heviin. Ja kaikkea siltä väliltä ja hiukan enemmänkin. Välispiikit puhutaan englanniksi, sillä ”it’s more rock’n roll”. Spiikeissä ja osassa esityksiä on mukana huikeasti itseironiaa ja huumoria. Yleisönsä yhtye valloittaa hetkessä, porukka taputtaa, tanssii, laulaa mukana. Mia Hafrénin huikeat sääret ja vielä huikeampi ääniskaala saavat eturivin pyörtymään onnesta ja takanakin kuolataan. Jonte Ramstenin lempeä macho-nalleus yhdistettynä hurmaavaan, monivivahteiseen ääneen sulattaa meidän harmaapäiden sydämet. Jos uskoisin enkeleihin, tietäisin, että Anna Asunta lumoavine äänineen on yksi heistä. Ja Kasper Ramström! Jo yli kymmenen vuoden ajan olen odottanut kolmannessa rivissä, että Kasper hyppäisi penkkien yli ja tulisi luokseni laulamaan You’re My Heart, You’re My Soul.
Odotan edelleen.

Vaan takaisin siihen järkyttävään uutiseen eli FORK lopettaa esiintymiset. Porukka hajoaa omille teilleen, eikä yksikään niistä teistä johda enää luokseni. Pah.
Menossa on jäähyväiskonsertin The End ensimmäinen luku, esitykset Svenska Teaternissa Helsingissä tänä syksynä ja osin vielä ensi vuoden puolella, lippuja voi ostaa täältä. Luku 2 eli Chapter Two on vuorossa Suomen kiertueen muodossa keväällä 2020, esiintymispaikkakuntina Porvoo, Espoo, Loviisa, Pietarsaari, Tampere, Oulu, Tammisaari, Maarianhamina, Kuopio, Vaasa ja Turku. Kannattaa tsekata ticket.fi:stä, löytyykö vielä lippuja.

Eilen kävin katsomassa jäähyväiskiertueen ensimmäistä lukua. Pala oli kurkussa melkein koko ajan, jäähyväiset eivät aina ole niin mukavia. Queenin Who Wants To Live Forever oli viimeinen laulu ja teki kyllä mieli huutaa, että en todellakaan halua elää ikuisesti ilman FORKia
No, onneksi ikuisesta elämästä ei ole pelkoa näillä elintavoilla.

The End-kiertue saa huipennuksensa Helsingin jäähallissa toukokuussa 2020, jolloin Chapter 3 jysähtää lavalle. Liput on hankittu, totta kai. Hanki sinäkin!

Ensimmäistä kertaa FORKin esiintymistä näkeviä ihmisiä kutsutaan FORK-virgineiksi, FORK-neitsyeiksi. Neitsyys meni minulta jo vuosia sitten ja nyt olen armoitettu FORK-slut.

Och snart blir det slut for this slut.

***

FORK, Chapter 1: THE END, Svenska Teatern, suuri näyttämö, Helsinki
Äänisuunnittelu Grégory Maisse, valosuunnittelu Tobias Lönnquist, stylisti Sofia Oksanen, puvut Teemu Muurimäki, maskeeraus ja kampaukset Miika Kemppainen.

 

Uudelleenkoulutuksessa

Kouluttaja marssi luentosalin eteen. Hän katsoi edessään istuvia lannistuneen ja apaattisen näköisiä ihmisiä. Prosessista tulisi jälleen työläs.

– Tervetuloa Martta-syndrooma-luentosarjaan. Olen Heli, yksi kouluttajistanne. Kiitos osallistumisestanne. Olette tehneet rohkean liikkeen saapuessanne koulutukseen. Haluatte muutosta, olette väsyneitä tilanteeseenne.
Jokaisella on syynsä olla täällä: miellyttämisenhalu, hylätyksi tulemisen pelko, puhdas auttamisenhalu, joka kumpuaa myötätunnosta. Syihin emme pureudu, vaan annamme teille työkalut, joilla otatte takaisin oman elämänne. Opetamme teidät olemaan tarjoamatta apuanne. Opetamme kieltäytymään, kun teiltä jälleen kerran halutaan apua.
Ongelma ei ole ihmiset, jotka käyttävät teitä hyväkseen, ongelma olette te.
Teemme harjoitteita uusista toimintatavoista. Kurssin lopussa ette enää näyttele jämäkkyyttä, olette sellaisia!

***

Viikon 47 krapusanat ovat näytellä, ongelma, marssia.

Oma krapuni on ajastettua laatua eli sen ilmestyessä olen (jälleen) pois langoilta muutaman päivän ajan. Onneksi Cara jaksaa päivystää, joten jättäkää oman krapunne linkki hänen blogiinsa, jonne siis ilmestyy osallistujalistaa.
Palailen joskus ensi viikolla.

Inspiroivaa krapuilua!

 

OSALLISTUJAT

Cara

Repu

Aimarii

riitta k

Elegia

 

 

 

Isältä tyttärelle, tyttäreltä isälle

Isä opetti minut keskustelemaan, perustelemaan kantani, mutta myös kuuntelemaan heitä, jotka olivat eri mieltä. Erimielisyys ei tehnyt huonommaksi tai arvottomammaksi.
Kaikkia ihmisiä piti kunnioittaa.

Isä seisoi keittiössä paistamassa lettuja, kun tulin koulun jälkeen ystäväni kanssa kotiin. Ystävä ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt miestä esiliina yllä, ei ylipäänsä miestä keittiötöissä. Hän muistaa asian vielä vuosikymmenien jälkeen, muistaa, mitä hilloa laitoimme lettujen päälle.

Isä auttoi matematiikassa ja historiassa. Hän piirsi selventäviä kaavoja, auttoi ymmärtämään historiaa laajemmin kuin muistamaan pelkät vuosiluvut.

Enää en pysty kertomaan isälle, miten rakas hän oli minulle. Onneksi hän tiesi sen aina.
Onneksi myös minä.

***

Viikon 46 krapusanat ovat esiliina, kunnioittaa, rakas.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Aimarii

Elegia

Ilona Winebridge

Repu

Taika

Äiti makaa sohvalla. Sanna on vetänyt verhot ikkunoiden eteen, tuonut äidille märän pyyhkeen silmien päälle. Äidin sormet vapisevat, kun hän hieroo kylmää kangasta ohimoita vasten. Suu vääntyy itkuun.

Sanna ottaa piirongin päältä ullakon avaimet, avaa oven rappukäytävään. Hissillä pääsee seitsemänteen kerrokseen, viimeinen kerros on kiivettävä. Sanna avaa häkkivaraston lukon, kapuaa tyhjien matkalaukkujen ja mattokääröjen yli. Mummun kampauspöytä on varaston nurkassa. Sanna istuutuu pienelle pallille, avaa pöydän sivuilla olevia pieniä laatikoita, vaikka tietääkin, ettei siellä ole mitään.

Sanna puhaltaa peiliin, sormi piirtää sydämiä huuruun. Jos ehtii tekemään seitsemän sydäntä ennen peilin kirkastumista, äiti paranee, ei kuole, ei kuole, ei kuole.

***

Viikon 39 krapusanat ovat kiivetä, ohimo, peili.

OSALLISTUJAT

Cara

riittakoo

BLOGitse

anli itse

Elegia

Der Seidenspinner

Aimarii

AilaKaarina

HPöllö

Repu

Suttastiina