ARVONTA!

 

Tänään blogini täyttää 12 vuotta ja tämän järjettömän suuren juhlapäivän kunniaksi järjestän ARVONNAN.

Palkintoja on kolmenlaisia: Vanhat poikaystävät-kokoelmani, väri(s)tyskirja Hedda ja Zen ja 10 kpleen nippu korttejani. Jättämällä kommenttisi osallistut jännitykseen, kerro samalla, minkä palkinnon valitse noista kolmesta sikäli mikäli onnetar suosii juuri sinua.
Aikaa kommentin jättämiseen on siihen asti, kunnes seuraava päivitys tulee.

KIPPIS!

Mainokset

Hei-hei heinäkuu

Tänä aamuna sytytin kynttilän, turha tapella pimeyttä vastaan. Elokuun pehmeät, samettisen mustat illat alkavat jo aamusta.

Kodin tyhjentäminen turhista tavaroista on vienyt huomioni niin, etten muista nähneeni omenapuiden kukkivan. Syreenipensaat ovat onneksi ikkunan alla, niiden tuoksun olen tuntenut. Omenapuun kukat palasivat aikanaan takaisin viisi vuotta sitten, ennen sitä oli monta vuotta, jolloin näin vain sisälleni ja koska siellä ei ollut mitään hyvää löydettävissä, lopetin katselemisen. Unianikaan en nähnyt. 

Nyt tiedän omenapuiden kukkineen. Tiedän kesän edenneen, elokuun ottavan ensi askeleitaan. Mainokset kertovat koulujen kohta alkavan. Mikä onni, ettei minkäänlainen koulutie enää kutsu. Koulu ja opiskeleminen olivat välttämätön pakko aikanaan, olen aina ollut laiska opettelemaan sellaisia uusia asioita, jotka eivät todellakaan kiinnosta. Olen huomannut vanhetessani ja viisastuessani, että ylipäänsä kiinnostavien asioiden määrä vähenee vuosi vuodelta.

Heinäkuussa oli kuitenkin jonkin uuden aika. Osallistuin kirjabloggaajien Runokävelyyn Runon ja suven päivänä, Eino Leinon päivänä. Sadehatun noston arvoinen asia, vielä muutama vuosi sitten en olisi pystynyt olemaan ventovieraiden ihmisten seurassa kaupungin keskustassa. Kävelyn ideana oli kiertää runoilijoiden patsailla, lukea kyseisen runoilijan ja muita valitsemiaan runoja. Minä en tietenkään lukenut mitään, niin terveeksi en tule koskaan tuntemaan itseäni. Siirtymisten aikana puhuimme runoista ja etenkin säästä, tämän kesän kaikkia yhdistävästä puheenaiheesta.
Muutkin    ovat    kirjoittaneet    kävelystä. 

Runoteema jatkuu elokuussa, elokuu on Runokuu. Paljon ohjelmaa, johon en aio osallistua, mutta osallistukaa te, jotka ette ahdistu väentungoksessa. Poesia järjestää pop up-kirjakaupan tapahtuman aikana Kansallisteatterin Lavaklubilla. Myynnissä on myös Käsitteen julkaisemat kirjat eli Sami Liuhdon Heroiini ja omani, Vanhat poikaystävät. Takkutukka kirjoitti juuri tänä aamuna blogissaan tuosta kokoelmastani.

Elokuu ja sataa. Mikä ihana syy olla menemättä ulos. Tiedän näkemättäkin, että pietaryrtit ovat vallanneet maiseman.
Kaunista.

 

Ihanat lukijat

Vanhoja poikaystäviä on luettu. Savisuti, Elegia, Äijä ja Kirjavinkit ovat kirjoittaneet lukemastaan. Kiitos.

Jatkan siivoamista.

 

 

Asemalta asemalla

 

 

Jokin lehtiotsikko väitti, että kesällä on helpompaa laihduttaa kuin talvella. Aurinko kuulema lisää serotoniinin määrää, eikä tee mieli makeaa niin paljon. Juu, en klikannut linkkiä, sillä jutussa ei varmasti olisi kerrottu jatkuvasta jäätelönhimosta, puhumattakaan ihanista kylmistä juomista terasseilla.
Näin ne luulevat huijaavansa meitä, ei mene läpi.
Tarvitsen jäätelöä ja kylmiä juomia ympäri vuoden, ei siinä kelit mitään merkitse.

Vanhoja poikaystäviä on luettu. Omppu kirjoitti kattavan arvostelun kirjasta, kiitos! Olen kotisivuille päivittänyt noita arvosteluja, ostopaikkoja yms. Edullisimmin kirjaa saa tilaamalla sen suoraan minulta.

Omat lukemiset ovat jääneet vähiin, kun netissäkin toimin enemmän klikinsäästäjänä. Odotan pääseväni/ehtiväni/jaksavani etenkin yhden runokokoelman kimppuun, joka odottaa ihan lähellä eli tässä koneella.

Vaan kone jää muutamaksi päiväksi, reissu odottaa. Muistikirja ja kynä laukkuun, asemalta asemalle.

 

 

 

Helluntai tulee, oletko valmis?

 

    

Heilatta helluntaina?!!!??? Ehei, tilaa tänään Vanhoja poikaystäviä, niin tilanne korjaantuu. Ja jos pojat eivät kiinnosta, kokoelmasta löytyy myös nainen, joka tanssii vain sinulle.

Vain tänään saat kirjan hintaan 15€ , sisältää postituskulut, sisältää tilaajalahjan, sisältää signeerauksen.

Lukijakommentteja kirjasta:

”…. sisältö oli hyvin jaksoteltu ja alun lempeämmät säkeet lievensivät sopivasti loppupuolen järkytyksiä…”

”…mehukasta ja yllättävää luettavaa…”

”…olen lukenut NAUTISKELLEN…”

Ota yhteyttä sähköpostilla susupetal@hotmail.com

 

 

 

 

 

Kirjasto

 

 

Uuden kirjan markkinoiminen on työlästä, olisihan se pitänyt muistaa. Ja kun pitkän linjan kirjailijat, kuten JP Koskinen, tuskailevat vähenevien myyntilukujen takia, niin tällainen pienen ja marginaalisen kustantamon tallissa oleva ihminen ei voi kuin olla tyytyväinen yhdestäkin myydystä teoksesta. Kahdesta. Kolmesta.

Onneksi on kirjastolaitos, josta vielä voi lainata kirjoja, vaikka kaikkea muuta oheistoimintaa alkaa kirjastoissa olla aika pelottavassa määrin. Kirjastot panostavat viihtyvyyteen (niin kuin ei voisi ihan vaan kirjojen parissa, hiljaisuudessa hyllyjen välissä viihtyä!) ja että aina pitäisi olla kivaa, joten järjestetään kirjastossa musiikkiesityksiä, vauvajoogaa, novellikoukkuja jne. Eihän siinä mitään, mutta hiukan on pelko tuolla persuksissa, että kirjastoille käy samoin kuin postille, perustehtävä unohtuu. Toivottavasti ei.
Taidan olla tässäkin asiassa vanhakantainen.

Mutta siis kirjastot, kiitos niistä. Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjasto on hankkinut luettavaksi Vanhat poikaystävät. Toivon mukaan muu maa seuraa perässä ja tässä asiassa käännyn nyt tämän blogin lukijoiden puoleen: Vaikka sinulla jo olisi uusin kirjani, tee omaan kirjastoosi hankintaehdotus Vanhoista poikaystävistä. Ehkä joku muukin kotipaikkakunnallasi haluaisi lukea sen. Kun Cara blogissaan kertoi kirjastani, se oli suoraa mainosta ja kommenteista näkee, että mainos tehoaa.

Jos jostain syystä sinulla ei vielä ole Vanhoja poikaystäviä ja huomaat tämän puutteen, myyn edelleen kirjaa signeerauksineen plus mukana tulevine tilaajalahjoineen. Sähköpostilla susupetal@hotmail.com minuun saa yhteyttä.
Kirja on myös myynnissä verkkokirjakaupoissa. Kirjaa saa myös Helsingistä, ihanasta Nide-kirjakaupasta Punavuoressa.

Kirja vieköön, koska olemme sen arvoisia 

Lyhyttä

Junassa maisema on liikkuvaa kuvaa, uusintaa asemalta toiselle. Löydän istumapaikan kahta koiraa vastapäätä. Musta labradorinnoutaja, vilkkusilmäinen jackrusseli. Lukemisesta ei tule mitään, pakko kehua naiselle hänen koiriaan. Alamme puhua hiljaisessa lähiliikenteen vaunussa, matka sujuu nopeasti ja ennen Helsingin asemaa olen näyttänyt kännykästäni hoitokoirani ja muiden tuttujeni koirien ja kissojen valokuvat.

Kiasman ARS17 koskettaa, ärtymys nousee pintaan. Liikkuvaa kuvaa, multimediaa, joka saa lasiaisista irronneet silmäni särkemään. Liian paljon ärsykkeitä, joten suoriudumme museosta ennätysnopeasti ulos. Arse seitsemäntoista, hoen mielessäni, arse, arse, arse.

Junassa keskityn uuteen kirjailijaan. Itselleni uuteen. Yli kymmeneen vuoteen en ole pystynyt lukemaan kuin pienissä erissä. Nyt siihen on tulossa muutos. Varasin ja hain kirjastosta kirjoja. Tapahtuma, jota en ole kokenut aikoihin. Aikanaan luin mielelläni kirjailijan koko tuotannon, jos kirjailijan sanat puhuttelivat minua. Siispä kokeilumielessä varasin ja hain kirjastosta viisi Petteri Paksuniemen teosta.
Pidän lyhyistä lauseista, dialogista, joka vie tarinaa eteenpäin. Pidän realismista, tarinoista, jotka näen pääni sisällä edetessäni kirjan sivuilla. Paksuniemen teksti täyttää nuo vaatimukseni. Olen lukenut kaksi kirjaa, novellikokoelman Ammattimies ja romaanin Maailman napa. Tässä vaiheessa haluaisin pysäyttää ajan, viipyä tässä hetkessä niin kuin usein käy, kun lukee jotain, minkä ei haluaisi päättyvän.

Kolmas kirja, Kirjailijan kuolema, on laukussa, mutta huomaan olevani liian levoton jälleen. En pysty lukemaan. Kansallismuseon torni on huputettu remontin takia, samaa rakennustyömaata on koko Helsingin keskusta. On rumaa, harmaata. Hetken lohdun tuo julistenäyttely Come to Finland, jossa matkailujulisteet yli sadan vuoden ajalta kertovat, miten Suomea on markkinoitu matkailumaana. Viehätyn väreistä, sommitteluista, fonteista. Mielikuvien myynti on kiehtovaa. Mietin, miten voisin itse markkinoida ja myydä uutta kirjaani tehokkaammin.
En mitenkään. En tule tekemään kirjastovierailuja, en käy kouluissa, en tee mitään, joka vaatii minua olemaan julkisuudessa. Nostan hattua niille, jotka kiertävät ympäri maata kertomassa kirjoistaan ja lukemassa runojaan.

Olla yksityinen tuntuu yleensä hyvältä, mutta kääntöpuolena on se, että usein tunnen, etten ole olemassa. Saan siihen vahvistusta, kun tajuan, että olen ja elän, mutta aika harvoin minulta kysytään, miten voin. Mitä minulle kuuluu?

Kerron. Kuuluu hyvää. Tänä aamuna luin ensimmäisen arvostelun Vanhoista poikaystävistä. Oli hämmentävää huomata, miten tarkkanäköisesti tekstiä (ja minua) oli luettu. En voi kuin kiittää.
Kiitos.

 

Tyhjän pään syndrooma

 

Viikko täynnä monia, iloisia uutisia. Myös halua jakaa iloaan, siksi haikeutta ja ikävää. Olen kaivannut niitä (jo kuolleita) ihmisiä, joilla oli tapana ottaa yhteyttä vain kysyäkseen mitä kuuluu.
Ilo ja suru ovat niin lähellä toisiaan, ainakin omassa pääkopassani. Tai ehkä tämä on vaan tätä tuttua tyhjyyttä, jota tunnen aina pitkäaikaisten projektien valmistuttua. Luopumista. Niin se varmaan on. Tyhjän pään syndrooma.

 

Poika tuli kotiin! KIITOS kaikille, jotka ovat onnitelleet kirjan julkaisun johdosta ❤  Olen saanut sydämellisiä meilejä ❤ Huomenna on lähdössä postiin kasa tilattuja kirjoja. Mikäli haluat, että sinullekin on tulossa paketti, toimi nyt(susupetal@hotmail.com). Kirjan hinta on 15€ plus postimaksut.
Opus tulee myyntiin myös verkkokirjakauppoihin lähipäivinä.

Ennakkomyynti alkaa nyt!

 

Kirja on tulossa painosta. Uuden kirjani Vanhat poikaystävät ennakkomyynti alkaa nyt.
84 sivua, kovakantinen.
Ennakkotilaajille Käsite tarjoaa kirjan hintaan 15 € plus postituskulut plus signeeraus plus mukana tuleva yllätys.
Postimaksu kotimaahan 2,60 €, Eurooppaan 4,50 €, muut maat 11 €.
Ilmoita ostohalukkuutesi, nimesi ja osoitteesi sähköpostilla joko kustantajalle sliuhto@gmail.com tai Susulle susupetal@hotmail.com. Kerro myös, kenelle kirja omistetaan, jos haluat signeerauksen. Paluupostissa saat tilinumeron, johon maksat kirjan.
Postitus alkaa ensi viikolla.
Käsite-kustantamo/kirjakaupasta sanottua:
”Tämähän on jo Käsite.” (Janne Nummela)

Kiitokset:

Polgaralle, joka jälleen kerran toimi esilukijana ja kommentaattorina.
Samille, joka antoi mahdollisuuden kirjan julkaisemiseen ja joka on kirjoittanut kirjan esipuheen.
Etappisialle, joka kynäili kirjan takakannen tekstin.
Graafiselle suunnittelijalle Loviisa Raussille, jonka käden jälkeä on kansi ja taitto.
Sekä teille kaikille, jotka olette jaksaneet kannustaa minua kaikkien näiden vuosien aikana.