Kymmenen vuotta

 

Vuonna 2007 julkaisin ensimmäisen kirjani Taikkarin mäellä. BoD oli juuri rantautunut Suomeen, kyseessä oli siis omakustanne. Tuohon aikaan omakustantamista pidettiin jonkin verran surkuteltavana.
Vuonna 2015 omakustantajista alettiin käyttää nimitystä indie-kirjailija. Niin ne ajat muuttuvat.

Mutta siis, allakan mukaan vietän tänä vuonna kymmenvuotista ite-taiteilijajuhlaa. Ite-taiteilijan minusta tekee se, että a) teen kaiken ite ja b) minulla ei ole minkään taiteenalan koulutusta.

2007 en vielä tiennyt, että tulisin kymmenessä vuodessa julkaisemaan yhdeksän kirjaa, pitämään seitsemän taide- ja valokuvanäyttelyä. En tiennyt, että alkaisin tehdä käsitöitä, koruja. En tiennyt, että alkaisin maalata. En olisi voinut kuvitellakaan, että istuisin myyjäisissä kauppaamassa tekeleitäni.

Yhdeksän kirjaa saattaa kuulostaa paljolta, mutta oikeasti se ei ole sitä. Olen julkaissut niin erilaisia kirjoja, runoja, novelleja, sarjakuvia, pienoisromaaneja, tekstejä valokuviin. Yhdeksän tiiliskiven kokoisen romaanin kirjoittaminen olisi työlästä.
Tuotteliaisuudessa auttaa myös matala julkaisukynnys.
Julkaiseminen, näyttelyiden pitäminen ja myyjäisissä kauppaaminen ovat tehneet minut vahvemmaksi. En kammoa enää mokaamista niin paljon kuin nuorempana. En tunne häpeää samalla tavalla kuin ennen, joskus jopa osaan olla onnellinen ja ylpeä tekemisistäni. Oli suuri kynnys aikanaan lähteä ensimmäisen kerran myymään käsitöitä ja koruja. En ole ujo, mutta aika ajoin ahdistus- ja paniikkihäiriö estävät minua liikkumasta ihmisten ilmoilla. Siksi myyntipöydän takana istuminen merkitsi minulle todella paljon.

Kymmenvuotisjuhlan kunniaksi on enempi kuin sopivaa julkaista kymmenes kirja. Se ilmestyy myöhemmin tänä keväänä. Vuoden aikana järjestän myös arvontoja, joissa yritän epätoivoisesti päästä eroon edes osasta siitä, mitä tämä kymmenen vuoden tekeminen on tuottanut.

Ai niin, ettei unohtuisi. Tämä itetaiteilu on näiden kymmenen vuoden aikana tuonut elämääni paljon uusia ihmisiä, niin elävänä kun virtuaalissa. Kiitos teille!

Kiitos Mellari

 

mellu1

Mellunmäen vanhalla ostarilla sijaitseva Kulttuuritila Mellari lopettaa toimintansa tammikuun lopussa. Helsingin tilakeskus on sanonut Mellarin vuokrasopimuksen irti, ostari tullaan purkamaan, tilalle rakennetaan asuintaloja.

Itselleni Mellari oli tärkeä paikka. Aikanaan palasin takaisin ihmisten ilmoille lukuisissa myyjäisissä, joissa minulla oli myyntipöytä. Oli korkea kynnys ylittää oma ahdistus ja paniikki, asettautua myyntipöydän taakse, olla häpeämättä omia kädentöitään.
Mellarissa se onnistui.

ei-eilen

Mellarissa olen pitänyt myös ensimmäisen näyttelyni, lokakuussa 2012. Sekin oli uroteko, uskallusta vaientaa häpeää, ujoutta, huonoa itsetuntoa.

ikkuna-uneen varikylpyja

Tuon ensimmäisen näyttelyn jälkeen pidin Johannan kanssa kaksi yhteisnäyttelyä Mellarissa. Niiden tiimoilta jouduin puhumaan silloiselle urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle. Selvisin hengissä.

Viimeisen näyttelyni Mellarissa pidin 2015.

Mellari on tarjonnut ilmaisen näyttelytilan lisäksi puitteet eri yhdistyksille toimia. Partiolaisia, työväenopistoa, sosiaaliviraston toimintaa mielenterveyskuntoutujille, suomen kielen ryhmiä maahanmuuttajille, erilaisia kokouksia, neulekerhoja, atk-opetusta ja laitteet, lehtisalin uutiset yms. Näyttelyiden aikana olen tavannut ihan tolkuttoman määrän ihmisiä, istunut heidän kanssaan Mellarin kahvilassa.

Kiitos, Mellari, jään kaipaamaan sinua.

kaupunki-tarjottimella

 

 

 

Kotiinpaluu

 

lumi-001

Lumi, akryyli, 24 x 30

 

Värikylpyjä-näyttelyn taulut ovat palanneet kotiin. Ensi viikolla pakkaan muutaman taulun, postitan ne ja toivon, että Itella hoitaa loput hommat.

Minäkin olen kotona. Olen ollut paljon muualla, myös pihalla. Päivä kerrallaan, muistaen hengittää.

Perinteisesti, näyttelyn päättymisen merkeissä, arvon yhden taulun kaikkien kommentoijien kesken. Se taulu ei tule välttämättä olemaan tuo yllä oleva Lumi. Katsotaan.

Aikaa kommentin jättämiseen on maanantaihin 2.12. klo 23.59 asti.

 

 

 

 

Ennen kuin kaikki päättyy

 

auringon piilo-001

Auringon piilo, mixed media, akryyli, guassi, tussi, 24 x 30

 

Marraskuu lähenee loppuaan. Näyttely lähenee loppuaan. Värikylpyjä-näyttely on auki vielä ensi viikolla maanantaista torstaihin klo 10–18 Kulttuuritila Mellarissa, Korvatunturintie 2, 00970 Helsinki.

Vähän kaikki loppuu. Aikakin. Joulu on kohta. Voimatkin loppuvat. Ei kannata ryysätä kauppoihin tulevina viikkoina, niissä on liian paljon kiireisiä ja vihaisia ihmisiä. Paljon mukavampaa on istua kotisohvalla, tilata joululahjakirjat netin kautta, ihan omassa rauhassa. Taulunkin voi ostaa, vaikka itselleen. Koska on sen arvoinen.

taikkarin mäellä

Jos olet ollut epävarma teini,printformer PDF generation
Taikkarin mäellä-proosarunokirja
on juuri sinua varten. Lue ja
muista lempeydellä sitä pientä ihmistä,
josta varttui upea ja kaunis aikuinen.

 

Mikäli pidät hieman epätavallisemmista
hahmoista ja ihmiskohtaloista,
novellikokoelma Toinen painos kiinnostanee.
Jännitystä, seikkailua ja romantiikkaa unohtamatta.

 

 

printformer PDF generation                         printformer PDF generation                        printformer PDF generation

Valkoiset talot-romaanissa pääset näkemään palasia eri ihmisten elämistä. Taloissa asuu oikeita ihmisiä, joita norsunluutornien asukit eivät tiedä olevan olemassakaan.

Meistä jokaisesta tulee keskiäkäisiä. Tähän kiehtovaan elämänvaiheeseen voi perehtyä lukemalla kirjan Keskiäkäisiä hajatelmia. Sarjakuvia ja sattumia meistä kaikista.

Merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta eli Sairaalapäiväkirja ei ehkä ole riemastuttavin joululahjakirja, mutta tarpeelliseksi se kirja on osoittautunut. Itselleni ja niille monille, joilta olen saanut palautetta ja yhteydenottoja kirjan tiimoilta.

 

goottiemon kauhujen lipas                    pellen muotokuva

Suomalaisista on sanottu, että olemme pöytälaatikkokirjailijoita kaikki tyynni. Goottiemon kauhujen lipas-romaani kertoo erään toiveikkaan laatikkokirjailijan julkaisukynnyksen ylittymisestä. Nimestään huolimatta kirjassa ei ole goottilaista kauhua, se on hauska kirja.

Pellen muotokuva-tarinakokoelma on kunnianosoitukseni lyhyille tarinoille. Miksi vääntää viisisataa sivua tekstiä, jos sanottavansa saa puristettua puoleen sivuun? Laiska…minä?

Kirjojen nimet ohjaavat kotisivuilleni, jossa voit lukea kirjojen arvosteluita, löydät ostopaikat (lähes kaikki verkkokirjakaupat). Taulutkin odottavat sinua siellä.

 

 

 

Miksi tehdä uusi, jos vanhakin kelpaa

 

Torstaina 23.11.2006 RunoTorstain aiheena oli Kaamos, sama kuin tänäkin torstaina. Minulla ei todellakaan ole niin hyvää muistia, että vetäisin vaan hatusta tuollaisia päivämääriä, mutta sen muistin, että olen kirjoittanut varmaan tasan yhden kerran kaamoksesta suht myönteisen runon. Enimmäkseenhän manaan marraskuuta mustaksi haudaksi, mutta tuossa, lähes seitsemän vuotta sitten kirjoitetussa runossa, olen näköjään ollut kohtalaisen hyvällä tuulella.

Koska positiivinen puoli on aina hieman hakusessa, ajattelin pistää tuon muinaisessa RunoSaari-blogissa olleen runon uudestaan näkyville.

Äh, kun taas selasin vanhoja Vuodatuksen blogejani, niin mustan haudan reunalla tuli keikuttua. Ei se, että kuvia katosi aikoinaan Vuodatuksen sählinkien myötä, harmita niin paljon, mutta se, että kaikki kommentit hävisivät. Prkl.

RunoTorstaista vielä sen verran, että tapasin eilen haasteblogin toisen moden eli Heidin! Olemme olleet blogituttuja jo monen vuoden ajan, mutta vasta eilen tapasimme ensimmäistä kertaa ihan kasvoista kasvoihin, sykähdyttävä kohtaaminen, kiitos siitä, Heidi.

Näyttelykokemuksistaan kirjoittavat Sirpa, Savisuti ja Kaari.

Ja nyt vihdoin siihen runoon. Olisi tehnyt mieli muokata sitä, mutta en sitten viitsinyt.

 

Maapallon navassa on
kaamoksella kolo.
Koloon se menee, kun
väsynyt on olo.

Taivaanranta
on hyvin matalalla.
Aurinkokin nukkuu
horisontin alla.

Piirissä navat
kaamokselle laulaa.
Hämärässä sitovat
uni-uni paulaa.

 

 

 
***

Runotorstain 303. haaste

 

 

 

 

Nimetön

 

linnunrata-001

mixed media pahville, akryyli, 24 x 32

 

Haluaisin riisua kuvista, tauluista nimet pois. Nimi ohjaa katsojaa liikaa, kaventaa näkemistä. Nimissä on selittelyn makua.

En pidä selittelystä kirjoittaessanikaan. Rivien välit pitää olla suuret, väljät, lukija löytää rivien väleistä omansa.

Olen ihmetellyt taiteilijoiden teoksia, jotka on nimetty Nimetön 1, Nimetön 2. Ennen se ärsytti minua, koska olin perfektionisti ja kaiken piti olla oikein, järjestelmällistä ja vankasti hallittavissa.

Enää se ei ärsytä.

 

 

***

Kiitos Andylle inspiksestä.

 

 

 

 

Vielä joskus

 

nainen ja kissa-001

Nainen ja kissa, mixed media, akryyli, guassi, tussi, 38 x 46

 

Huomaan, että marraskuu selättyy itsestään. Harmittaa kyllä, että en ole ehtinyt mukaan Lepiksen luotsaamaan marraskuun selätykseen. Se haaste on monena vuonna auttanut marraskuun harmauden yli.

Nyt selvitän marraskuun muilla tavoilla. Netissä en juurikaan ole ollut, en ole ehtinyt vastata haasteisiin, en kommentoida blogejanne. Mutta vielä joskus.

Tänään vietin ihanan päivän Mellarissa, joka oli poikkeuksellisesti auki näin lauantaina. Ihanat (blogi)ystävät tulivat katsomaan näyttelyä. Ensimmäisenä paikalle lennähti Amerikasta asti Kaari! No, aikoo hän tavata reissullaan joitain sukulaisiakin, mutta että ihan Amerikasta asti tullaan katsomaan Johannan ja minun teoksia! (kiitos, Isopeikko, terveiset tulivat perille!)
Andy oli myös paikalla, vietimme pitkät tovit keskustellen graafisen suunnittelun ja kuvamanipulaatioiden ihmeellisistä maailmoista. On aina kiehtovaa kuunnella ihmistä, joka tietää ja osaa.
Mahtavien makrojen Sirpan tapasin myös. Luontokuvaukseen tarvitaan sellaista kärsivällisyyttä, joka minulta selvästikin puuttuu, mutta onneksi Blogistaniassa on niin paljon monipuolista lahjakkuutta, ettei kaikkea tarvitse osata tehdä itse.
Vielä saapui vanha tuttuni Savisuti, jonka raku-tekniikkaa ja lasikoruja olen ihastellut blogissaan, puhumattakaan Savisudin kertomuksista työstään Afrikassa.

Kiitos, oli hyvää-tekevä päivä.

Kotisivuiltani löytyy näytteillä olevat taulut. Jos jokin kiinnostaa, ota yhteyttä.

On se auki….

 

 

…eli Mellari lauantaina 9.11. klo 10-15. Ja jos hyvin käy, minäkin olen siellä. Tervetuloa!

Ai, mikä Mellari. Kts edellinen kirjoitus.

Värikylpyjä

 

marras1

 

Nyt ne sitten roikkuivat siellä. Taulut Mellarin seinillä. Vain yksi unohtui kotiin, vain yksi jäi kesken.
Ihan hyvin siis.

 

marras2

 

VÄRIKYLPYJÄ on auki 4-28.11.2013 kulttuuritila Mellarissa maanantaista perjantaihin.

 

marras3

 

Lauantaina 9.11. Mellariin on myös mahdollisuus poiketa. Tule ihmeessä ja kerro siitä minulle vaikka meilillä susupetal(at)hotmail.com. Lauantain aukioloaika on suunnilleen klo 9-15 ja minun pitäisi olla kyllä paikalla.
Mutta koska elämä on harvoin suunnilleen sitä mitä suunnittelee, niin aina ei voi olla varma. Lähetä viestiä!!

 

marras6

Näyttelyssä pääset hurmaantumaan väreistä, marraskuun sateinen harmaus unohtuu kyllä. Johanna on tehnyt kiehtovia, kolmiulotteisia tauluja, kannattaa tulla nautiskelemaan! Itseltäni on myös jotain uutta, jotain vanhaa ja tietenkin tyylillisesti varastettua vähän sieltä ja täältä.

marras4

TERVETULOA!

1378458_10201591836191499_1533068446_n

Ja hän sanoi

 

 

Suuri runoilija kertoo runon
olevan yks vitun riesa. Tiedän, tiedän,
sanat eivät jätä rauhaan, niin paljon sanoja
ettei mahdu elämään. Nurkkaan ahdistettuna
sylkee sanojen suojamuuria ympärilleen, rouskuttaa
vereslihaa kunnes suuhun jää vain sananjalka.

 

 

 
***
Runotorstain 300. haaste sanat

Kuka suuri runoilija? Hän.

 

***

Ja sitten ihan jotain muuta…

Ihan käsittämätöntä ellei peräti hullua. Tämä blogi täyttää tänään kahdeksan vuotta! Päivä on helppo muistaa (silloin kun sattuu muistamaan), koska 24.10. on liputuspäivä. Ajatella, ihan tämän blogin kunniaksi…

Kaikki alkoi Vuodatuksen blogipohjalla. Ei tarvitse ihmetellä, miksi häivyin Vuodatuksesta, kadonneet kuvat ja kommentit selittävät kaiken.

Aina välillä joku kysyy, mistä nimi SusuPetal. Tässä selitys: nimen etymologia löytyy Frank Capran jouluklassikosta It’s a wonderful life. Zuzu’s petals on englanninkielinen kirjoitusmuoto, suomensin Zuzun terälehdet SusuPetaliksi. Kadonnutta Zuzu Petalia metsästää myös rokkidekkari Ford Fairlane Renny Harlinin samannimisessä elokuvassa. Unfuckingbelievable!

Kahdeksan vuotta, kippis teille lukijoille, ilman teitä en olisi jaksanut.

Ja sitten tietoa tulevasta näyttelystä. Yhteisnäyttely Värikylpyjä on auki asukastila Mellarissa Helsingin Mellunmäessä 4-28.11.2013. Näyttelytila on avoinna ma-to 10-18, perjantaisin 10-17. Mahdollisesti Mellari on auki myös lauantaina 9.11, asiasta vielä neuvotellaan. Tuo yksi lauantai-aukiolo mahdollistaisi hieman kauempana asuville, työssä käyville tilaisuuden tehdä Helsingin-reissu. Jos tuo lauantai toteutuu, olen paikalle ja kiinnostaisi kuulla, tuleeko joku sinne? Muuten tulee pitkä ja tylsä päivä…

No niin, johan tuli riittävästi tekstiä, nyt skool!

 

1378458_10201591836191499_1533068446_n