Häpeä ja hulluus

 

Eilen Pato-klubilla Kuusankoskella vietettiin Tabu-iltaa aiheena Hulluus ja häpeä. Illan aikana Heidi Koskinen-Järvisalo luki otteita kirjastani Sairaalapäiväkirja –merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta.

Itse en päässyt paikalle, mutta järjestäjiltä sain pari videota. Kiitos heille.

Kirjaa ei ole myynnissä, mutta kirjastoista sitä löytynee aika hyvin. Olen myös julkaissut kirjan ilmaisena Issuu-versiona.

Vapaa

 

Mikä sinua pitää vankina?
Itsekö lukitset itsesi ikkunattomaan kopperoon,
istut siellä ilman näköalaa, ilman suuntaa
elämässä, osaamatta edes unelmoida vapaasta olemisesta ilman kahleita.

Vai ovatko muiden odotukset vanginneet sinut?
Ole näin, toimi näin, ajattele näin.
Olet tungettuna odotusten kuplaan
täynnä samanmielisten hyminää ja hyväksyntää.
Sillä jos et ole meidän kanssamme
olet meitä vastaan
etkä silloin ole enää kukaan. Et meille
ja me olemme tärkeitä, merkittäviä, sisäpiiri.

Revi itsesi tyrmästä vaikka väkisin,
puhkaise ummehtunut kupla. Näe uusi mahdollisuus olla
se, joka ajattelee itse
joka päättää itse
joka ei pelkää olla eri mieltä
samaakin mieltä, mutta ei liikaa,
ei itsensä unohtaen.

 

 

 

***

 

Viikon 8 krapusanat ovat kupla, ummehtunut, vanki.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Mayo

Matilda Varjo

Pasanen

AilaKaarina

BLOGitse

Aimarii

Beate

Maarit

 

 

Saturday Classics 180223

 

 

Viikon korvamatoklassikkona on soinut Marvin Gayen upea tulkinta biisistä I Heard It Through the Grapevine vuodelta 1967. Biisin levyttivät alunperin Gladys Knight &  the Pips vuotta aikaisemmin ja kappaletta on sittemmin levytetty useiden eri artistien toimesta. Itse taisin kuulla kappaleen eka kerran Creedence Clearwater Revivalin versiona (linkkejä klikkaamalla pääset kuuntelemaan Gladysin ja CCR:n versiot). 

Muita klassikoita täällä.

 

 

Missä olit, kun?

– Missä olit, kun John F. Kennedy murhattiin?
– Miten tuollaista voi muistaa…

– Missä olit, kun Olof Palme ammuttiin?
– Varmaan kotona nukkumassa!!

– Missä olit, kun Turun palo syttyi vuonna 1827?
– Siis mikä palo??? Onko Turku palanut??!!

– Missä olit, kun Bodominjärven telttamurhat tehtiin?
– En minä enää telttaile…

– Missä olit, kun Ranskan kuningatar Marie Antoinette mestattiin giljotiinilla 1793?
– Hui kamalaa, murha, en muista!!!!

– Missä olit, kun…
– Eikö tämä kuulustelu jo kohta lopu? Minä en jaksa enää! En tiedä mistään mitään!

– Niin lapsesi ajattelivatkin, kun passittivat sinut tänne muistitesteihin.

***

Viikon 7 krapusanat ovat telttailu, giljotiini, syttyä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Matilda Varjo

Cara

Aimarii

Pasanen

AilaKaarina

Maarit

BLOGitse

HPöllö

 

 

Saturday Classics 110223

 

Yksi merkittävimmistä kevyen musiikin säveltäjistä Burt Bacharach on menehtynyt kunnioitettavan 94-vuoden iässä. Bacharachin tuotanto on käsittämättömän laaja ja suosittu. Hänen tunnetuimpiaan kappaleitaan yhdessä luottosanoittajansa Hal Davidin kanssa tehdyt ovat What’s New Pussycat, I Say A Little Prayer, Raindrops Keep Falling On My Head, This Guy’s In Love With You ja monia, monia muita klassikoita.

Bacharach sävelsi lauluja Tom Jonesille, Perry Comolle, Cilla Blackille, Dionne Warwickille, The Carpenterseille, Dusty Springfieldille ja monille, monille muille.

Rakkain Burtin sävellyksistä on Alfie, joka on sävelletty saman nimiseen elokuvaan. Cilla Black lauloi alkuperäisen version ja kirsikkana kakun päällä soitan Burtin itsensä esityksen.

Muita klassikoita täällä.

Mukavaa

Novellikokoelman ilmestymisestä tulee kohta kuluneeksi kaksi vuotta, joten ihan mukava yllätys, kun Kirjavinkeistä löytyi kokoelman arvostelu.

Kissan lailla nostan esiin yhden mieltä lämmittävän kohdan:

SusuPetal on sellainen tekstinikkari, jonka tekstejä on aina ilo lukea. Sanat ovat nautinnollisen ihanassa järjestyksessä, jolloin niistä on muodostunut hurmaavia lukukokemuksia.

Ehkä kissa ei elä kiitoksilla, mutta minä elän.

Tuon kokoelman jälkeen ei ole ollut sellaista paloa, että olisi edes miettinyt kirjan kirjoittamista. Palo sammui jo ennen tuon kirjan julkaisemista. Pää voi niin paljon paremmin, kun ei ole projekteja, jotka saavat vauhdin kiihtymään. Nautin tästä olosta, rauhallista, seesteistä. Pääkoppa kiittää.

Tuota Kolmatta painosta on saatavilla eri verkkokirjakaupoista, joistakin kirjastoista myös. Ja saattaa olla, että se ilmestyy äänikirjana joskus tulevaisuudessa, mutta siitä enemmän, kun sen aika on.

Ansassa

Lähestymiskielto on vain paperinpala. Se ei estä häntä. Mikään ei estä häntä.

Sinä et koskaan jätä minua. Jos minä en saa sinua, ei kukaan muukaan saa.

Uskoin häntä, jäin moneksi vuodeksi. Viimeisen murtuneen kylkiluun jälkeen pakenin. Muutin toiseen kaupunkiin, vaihdoin puhelinnumeroni, sähköpostiosoitteen. Jätin sosiaalisen median.

Aina hän löysi minut. Sai selville yhteystietoni. Tekstareita, satoja päivässä. Sinä et jätä minua. Yöllisiä puheluita.

Anoin lähestymiskieltoa. Se vain kiihdytti hänen raivoaan. Hän ilmestyi kaikkialle, työpaikan edustalle, kotiportin viereen. Ja yhtä nopeasti kuin hän ilmestyi, hän katosi ennen kuin poliisit tulivat paikalle.

Elämäni on edelleen vankila. Samanlainen helvetti kuin vielä ollessani hänen kanssaan.

***

Viikolla 18 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Matilda Varjo

Pasanen

BLOGitse

AilaKaarina

Aimarii

Anli

HPöllö

Saturday Classics 040223

 

 

Jotkut telkkarisarjojen tunnusmusiikit muodostuvat klassikoiksi. Esimerkkejä on paljon, mutta itselleni nostalgisin lienee Veijareita ja pyhimyksiä-sarjan tunnari. Musiikin on säveltänyt brittiläinen John Barry (1933-2011), jonka laajaan sävellystuotantoon kuuluu esimerkiksi Bond-leffan Goldfinger, Born Free elokuvasta Elsa –vapaana syntynyt, Tanssii susien kanssa jne. Barry sävelsi musiikin yhteentoista Bond-leffaan.

Veijareita ja pyhimyksiä esitettiin Suomen televisiossa vuosina 1970-1971. Sarjaa tähdittivät Roger Moore ja Tony Curtis. Wikipedia tietää kertoa, että Katso-lehden äänestyksessä sarja oli neljänneksi suosituin vuonna 1971, edelle kiilasivat Naapurilähiö, Mennään bussilla ja Kivikasvot.

Muita klassikoita täällä.

 

 

Ylistys villasukille

Rakastan villasukkia. Onneksi minulla on ihania ystäviä, jotka tietävät intohimoni kohteen ja jaksavat neuloa minulle uusia pareja. Ei mikään ole mahtavampaa kuin poimia eteisen lattialta paksu kirjekuori, avata se ja ihailla taidokasta kädenjälkeä.

Niin ja tietenkin heti pukea uudet sukat ylleen.

Kylminä iltoina ilo on kaksinkertainan, kun vetää jalkaan kahdet villasukat. Tässä huushollissa ikkunapokat ovat kierot ja kiemuraiset. Tuuli puskee raoista sisälle huoneisiin, verhot lepattavat, samoin tekee poninhäntäni, mutta jaloissa on lämmintä.

Villasukkaluistelu kerää lattialla kisailevat villakoirat jalanpohjiin. Helppo nyppiä pölyt sukista ja laittaa roskikseen. Ja kas, jälleen on siivous tehty ja on niin siistiä!

Villasukat ovat parasta!

***

Viikon 5 krapusanat ovat kylmä, kirjekuori, poninhäntä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Matilda Varjo

Cara

Pasanen

Äijä

AilaKaarina

BLOGitse

Aimarii

Maarit

HPöllö

Saturday Classics 280123

 

Suomalaisen Apocalyptican viidenteen albumiin palaan aina uudestaan ja uudestaan. Albumi ilmestyi vuonna 2005, nimeltään bändin mukaan Apocalyptica.

Pakko soittaa albumilta kaksi biisiä, instrumentaalikappale Quutamo ja Bittersweet, jossa laulajina Ville Valo ja Lauri Ylönen.

Muita klassikoita täällä.