Sielunsiskot
12 toukokuun, 2019 25 kommenttia
Tyhjien viinipullojen, kaatuneiden lasien ja lahjapaperien yllä leijui väsymys. Venla tuijotti todisteita avonaisen terassin ovelta. Vielä tähän asti hän oli elättänyt toivoa, että illalla näkemänsä kuvat Saaran Instassa olisivat olleet vain huonoa pilaa.
Saara viettämässä polttareitaan.
Saara ei ollut edes kertonut seurustelevansa heidän istuessaan kerran kahvilla tanssitunnin jälkeen.
Venla oli heti tiennyt, että Saara oli hänen sielunsiskonsa. Katjan ja muiden aiheuttamien pettymysten jälkeen tuntui oikealta löytää uusi ystävä.
Tieltä kuului roska-auton kolinaa. Sellaisena he häntä pitivät. Pois heitettävänä jätteenä. Ensiksi olivat ystävällisiä, mutta eivät halunneet tavata toista kertaa.
Tahmea veitsi edelleen kädessään Venla käpertyi Saaran viereen, silitti Saaran hiuksia.
***
Viikon 2o krapusanat ovat leijua, roska-auto, ystävällinen.
Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan pituinen tarina.
Jätä oman krapusi ulr-osoite joko minun tai Caran blogin kommentteihin.
OSALLISTUJAT
Cara
Der Seidenspinner
Risa
Suttastiina
Riitta K
Aimarii
Sisko
Repu
Ilona Winebridge
SusuPetal 
Huomenta.
Huhhuh, siinä olikin järkyttävä loppu. Hienosti kerrottu.
Olikin sellainen järkyttävä huomen, kun tätä luki 😀
Voi, olipa surullinen tarina. Naisten välinen ystävyys on raadollista.
Surullista kyllä, Der Seidenspinner.
Hrrrrr, alkoi ihan kylmäämään! Mie aina vain ihailen tuota sinun taitoa luoda muutamalla lauseella hurjan intensiivinen tarina. Tässäkin ehti kokea vaikka millaisia tuntoja ja tunteita… Kiitos, Susu!
Kiitos itsellesi, Crane, kun jaksat kannustaa ❤
Piti lukea kaksi kertaa, että ymmärsi varmasti tajunneensa oikein. Hyytävän hyvä – ja surullinen.
Hyvä, että vaati kaksi lukukertaa, Elegia. Näitä krapuja kun tiivistää ja omassa mielessä tarina on turhankin simppeli, niin hyvä kuulla, että ei ihan suoraviivaista olekaan.
Huh.
Hieno Krapu!!
Kiitos, Suttastiina!
Hurja krapu – mutta voisi olla myös monitulkintainen. Ehkä ei niin pahasti käynyt?
Mun krapu täällä
https://digi-passions.blogspot.com/2019/05/krapu-vko-20-tosi-tarina.html
Lukija päättäköön, miten kävi, Riitta 😉
Oli varmasti juuri leikannut tahmeaa kermakakkua. Surullinen, ihon alle menevä tarina kuitenkin.
Heh, repesin, Risa 🙂 Joo, polttareista oli jäänyt kakkua 😉
Huh, ihan kylmäsi. Loppun tunnelma ja tilanne kyllä ilmaisi syyn veitsen tahmeuteen.
Sinä se osaat!
Itselläni viikon krapu myös valmis.
Hieman kauhua tällä kertaa, Aimarii 😉
Lisäsin onnenkantamoisesi listaan!
Villiä juhlintaa ja tietysti väsymys jäi jäljelle. Jännitystä siitä miksi veitsi oli tahmea.
Täällä on roskaongelma: https://sarastus2.blogspot.com/2019/05/roskaongelmat.html
Lisäsin sinut listalle, Sisko.
Todellinen jännäri!
Mie vaan haahuilen, mitään en saa aikaseks 🙂
Kuule, Maarit, kevät ja kesä ovat haahuilun aikaa ❤
Lars Kepler kamaa! Olen koukussa Kepler-maailmassa, kuuntelussa neljäs kirja. Kirjoitin tunnelmista myös kraputekstin mutta se ei syttynyt elämään, jäi vain toteamaan eli en sitä julkaise. Jaahas, nyt pitää työstää vkonlopun postaus. Mukavaa viikonloppua!
En ole tainnut lukea yhtään Keplerin kirjaa, mutta uskotaan, BLOGitse 😀
tämän viikon krapuilut meinasi jäädä väliin, jotain syntyi lopulta…
https://viinasilta.blogspot.com/2019/05/papalle-oma-roska-auto.html
sinun kravuissasi jännitys vain tihenee!
uskomatonta, miten paljon voi kertoa elämästä sadalla sanalla…
Olen ollut reissussa, Ilona, lisään sinut nyt listalle.