Saturday Classics 030623
3 kesäkuun, 2023 2 kommenttia
Lauantain klassikkona soi Electric Light Orchestran kappale Telephone Line vuodelta 1976. Selloilla ja viuluilla maustettua rokkia, maistuvaista.
Muita klassikoita täällä.
Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.
3 kesäkuun, 2023 2 kommenttia
Lauantain klassikkona soi Electric Light Orchestran kappale Telephone Line vuodelta 1976. Selloilla ja viuluilla maustettua rokkia, maistuvaista.
Muita klassikoita täällä.
27 toukokuun, 2023 4 kommenttia
Tämän lauantain klassikko on itseoikeutetusti yksi suurista, tällä viikolla 83-vuoden iässä menehtynyt Tina Turner. Vuosikymmenien ajan levyttäneen Turnerin tuotannosta on vaikeaa valita vain yhtä biisiä, mutta valinta on tehty ja klassikkona soi kappale River Deep, Mountain High vuodelta 1966.
Areenassa on nähtävillä dokumentti Tina Turnerista vielä kuukauden ajan, samasta paikasta löytyy myös Turnerin Barcelonan-konsertin taltiointi vuodelta 1990.
Muita klassikoita täällä.
24 toukokuun, 2023 14 kommenttia
On syreenien aika. Valkovuokot ovat kuihtuneet, kirsikankukkien terälehdet ovat lentäneet tuulen mukana, voikukat jatkavat eloaan, muuttuvat pumpulipalloiksi. Haapojen höytyvät tanssivat ilmassa, kerääntyvät paksuiksi matoiksi tien varsille.
Kauneinta ovat syreenit, joiden tuoksu hivelee aisteja joka kevätkesä yhtä voimakkaasti, yhtä yllättäen.
Tänä vuodenaikana ei tarvitse muuta kuin kävelyitä luonnossa. Museot ja näyttelyt eivät tarjoa mitään yhtä lumoavaa kuin luonnon seuraaminen. Ei ole vielä liian kuuma, pakahduttavat helteet ovat kaukana, enkä suoraan sanoen kaipaakaan tämän lämpimämpää säätä. Viime kesien hellejaksot ovat liikaa. Auringon tukahduttava paahde on liikaa. Kesät alkavat olla liikaa, jopa minulle, jolle kesä on aina ollut se paras vuodenaika. Nyt haluan pysyä keväässä, tässä vehreydessä.
Ilmastonmuutos etenee, kuivuudet lisääntyvät, sadot menetetään, ihmiset menettävät toimentulonsa. Karrelle kuivunut maa ei jaksa imeä vettä, kaatosateet tuovat mukanaan tulvia. Ilmastopakolaisuutta tuskin näen elinaikanani, mutta olen varma siitä, että tulevat vuosikymmenet saavat miljoonittain ihmisiä muuttamaan pohjoista kohti. Kohti seutuja, joissa vielä on mahdollisuus elää.
Ellei sitten pystytetä raja-aitoja, jotka estävät ihmisten pyrkimisen kohti parempaa elämää.
Luonnossa kävellessä ajatukset vellovat vapaasti. Aina en muista, mitä ajattelen. Toisinaan en pääse eroon joistain ajatuksista. Mieli on outo kapistus.
Kaiken päivää ei voi kävellä, on syytä myös levätä. Iltaisin istun sohvalla, käsissäni virkkuu, niin kuin aina. Ystävä tekee vapaaehtoistyötä asunnottomien kanssa ja olen viime kuukausien aikana virkannut pipoja ja kaulahuiveja, jotka ystävä toimittaa perille syksyn kääntyessä talvea kohti. Käsitöihin olen saanut käytettyä lankojen loppuja ja vähitellen lankakaaos on alkanut näyttää paremmalta. Virkkaaminen pitää ajatukset kurissa, sitä miettii vain seuraavaa silmukkaa, seuraa värien muodostumista käsityön pinnassa.
Avonaisesta ikkunasta kuulen mustarastaan laulun.
20 toukokuun, 2023 6 kommenttia
The Rolling Stones julkaisi vuonna 1967 singlen Let’s Spend the Night Together. Sinkun B-puolelta löytyi ihastuttava kappale Ruby Tuesday.
Muita ihastuttavia klassikoita täällä.
17 toukokuun, 2023 18 kommenttia
Ystävä täytti tasavuosia ja järjesti mukavat juhlat meren äärellä. Matka juhlapaikalle oli pitkä ja mutkikas, onneksi on GPS, jonka avulla ajoimme harhaan vain kerran.
On ihanaa, kun joku näkee vaivaa ja kutsuu ihmisiä juhlistamaan syntymäpäiväänsä. Sellaiset juhlat ovat nykyään harvempia, tuntuu, että näkee tuttuja vain hautajaisissa. Oman ikääntymisensä huomaa siitä.
Meren sileät kalliot hurmasivat yhtä paljon kuin juhlan runsaat antimet. Kaikin puolin hyvää tekevä irtiotto arkeen.
Viime viikolla luin jostain nettilehdestä artikkelin, jossa selitettiin, miksi ihminen alkaa tulla illantorkuksi ja aamuvirkuksi ikääntyessään. Itse juttu ei jättänyt mitään sen kummempia muistijälkiä, mutta aloin miettiä, milloin itse tulen siihen ikään, että nuo edellä mainitut asiat toteutuisivat kohdallani.
Olen aina ollut illanvirkku ja aamuntorkku, eivätkä lisävuodet ole tuoneet siihen asiaan muutosta. Tänään heräsin jo kello 12. Siis jo, sillä eilen nukuin puoli kahteen. Iltapäivään siis, eivätkä tällaiset heräämisajat ole yhtään poikkeuksellisia. Mikäli joudun lähtemään liikenteeseen ennen puoltapäivää, on laitettava herätys. Muuten en todellakaan herää.
Kroppa ja mieli vaativat mielellään yhdentoista tunnin yöunet. Niin on ollut aina. Työelämässä vielä ollessani, sellainen määrä unta ei tietenkään ollut mahdollista. Nyt on, joten nukun, nukun. Ja nukun niin sikeästi, ettei ole aamuyöheräämisiä, ei vessassa käyntejä. Silkkaa ihanaa unta.
Ystäväni kärsivät aamuyöheräämisistä, heräävät muutenkin aikaisin ja menevät illalla nukkumaan reippaasti ennen puolta yötä. He ovat myös oppineet, ettei minua kannata yrittää tavoittaa ennen aamukahvia eli puolenpäivän jälkeen. Koskaan minusta ei ole tuntunut siltä, että päivä olisi jotenkin piloilla, kun nukun niin pitkään.
Kaikkea ehtii tekemään myöhemminkin. Tai seuraavana päivänä.
13 toukokuun, 2023 12 kommenttia
Huomisen äitienpäivän merkeissä soitan äitini lempikappaleen, Elaine Paigen laulaman Memoryn Andrew Lloyd Webberin säveltämästä Cats-musikaalista, joka sai kantaesityksenä vuonna 1981.
Äidin kuolemasta on jo 35 vuotta, mutta edelleen tämä kappale nostaa tunteet pintaan.
Muita klassikoita täällä.
10 toukokuun, 2023 12 kommenttia
Keltainen toukokuu on vähitellen värittämässä maisemaa. Katuhiekat on enimmäkseen harjattu pois. Päivät lämpenevät ja tässä vaiheessa usko uuteen takatalveen alkaa horjua. Tosin sen verran mieli kannattaa pitää avoimena, että mitä tahansa voi vielä pudota alas taivaalta. Avoin mieli säästää pettymyksiltä.
Euroviisuviikko ja euroviisuhuuma alkaa nousta huippuunsa. Emil Wikströmin veistämät Lyhdynkantajat eli tuttavallisemmin Kivimiehet on puettu vihreisiin boleroihin. Ja mitä Kivimiehet edellä sitä pienemmät vihreät alapuolella.
Jos on jaksanut lukea nettilehtien kommenttipalstoja, niin löytyyhän sieltä ihmisiä, jotka ovat pahastuneet Käärijän boleroon pukeutuneiden Kivimiesten takia. Mielensä pahoittajia löytyy kyllä asialle kuin asialle. Suuret ovat murheet joillakin. Some raivostuu, tuohtuu ja itkee!
Kivimiehiä on puettu aikaisemminkin. Muutama vuosi sitten Kiss-yhtye oli tulossa keikalle ja Kivimiehet saivat hulppeat naamiot. Varmaan siitäkin joku silloin sai haavan sydämeensä. Itse kuvasin marraskuussa 2020 maskikuvan. Koronan kulta-aikaa elettiin silloin. Vuonna 2021 Kivimiehet pukivat ylleen Suomen futisjoukkueen paidat, osallistuihan Suomi ensimmäistä kertaa jalkapallon arvoturnaukseen eli EM-kisoihin silloin. Muuten nuo kisat voi unohtaa Suomen osalta.
Euroviisuista sen verran, että ihan sama minulle mikä maa voittaa. Manta on viety Espalta, joten torille ei ole asiaa. Ei vaikka Suomi voittaisi perjantaina alkavat lätkän MM-kisatkin. No, ehkä Helsingistä ja muista kaupungeista löytyy muita patsaita, joihin kiivetä riekkumaan. Ilo on niin harvinaista tässä hallitusneuvotteluiden riivaamassa maassa, että minun puolestani riemu raikukoon ja torvet soikoon.
7 toukokuun, 2023 25 kommenttia
Kesäpolku on aurinkoinen, pehmeä kävellä, kevyt kulkea.
Puut heittävät hentoisen varjon,
hetken vilvoitus lämmenneelle iholle.
Polun päässä odottaa Mummu, rakas, rakas Mummu.
Filtti on levitetty koivun katveeseen,
eväskorista löytyy vain hyvää.
Lettuja, kermavaahtoa pienessä valkoisessa rasiassa.
Mansikkahilloa toisessa purnukassa.
Lasipullossa mehua, juotavaksi pillin kanssa.
Pieniä munkkeja sokerihuntuineen.
Ässän muotoisia pikkuleipiä.
Luen Aku Ankkaa, kunnes alkaa nukuttaa.
Mummu ottaa huuliharpun taskusta.
Pyytää minua valitsemaan laulun.
Gabrielle, se on lempilauluni, Mummun myös.
Hän nostaa soittimen huulilleen,
puhaltaa sävelen ilmoille lempeästi.
Gabrielle torka tåren
När det grönskar i snåren
Skall jag komma med våren
Hem igen Gabrielle
Kesä on koti.
***
Viikolla 19 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko kesä on aikaa.
INSPIROIVAA KESÄÄ KAIKILLE KRAPUILIJOILLE!
OSALLISTUJAT
6 toukokuun, 2023 4 kommenttia
Ruotsalainen laulaja-lauluntekijä Pugh Rogefeldt menehtyi toukokuun alussa 76-vuoden iässä. Suomalaisille varmaan tunnetuin Rogefeldtin kappaleista on Aftonfalken, josta Riki Sorsa teki suomalaiset version Muuttohaukka.
Muita klassikoita täällä.
2 toukokuun, 2023 12 kommenttia
Rutikuivan huhtikuun jälkeen sateinen toukokuu on saapunut. Purot ja joet täyttyvät, merenpinta nousee. Janoinen luonto kiittää. Itse pysyttelen sisällä, kuuntelen ikkunoiden raoista ujeltavaa tuulta, sadepisaroiden iskeytymistä metallisiin ikkunalautoihin.
Vielä ei ole kesä, silti on jo kesäpäiväkirjan aika. Valkovuokkomättäät levittäytyvät kaikkialle, ensimmäiset voikukat kaivautuvat maan alta. Keltainen toukokuu on tuloillaan. Toukokuu tietää myös krapuhaasteen lähtemistä ansaitulle kesälomalle. Ensi sunnuntaina tulee kevään vihoviimeinen krapuhaaste ja vanhaan tuttuun tapaan, krapu palaa lomilta jonain elokuun päivänä.
Suomen Lasimuseo Riihimäellä on paikka, jossa voisi käydä useamminkin. Edellinen kerta oli joskus ennen koronan rantautumista maailmaan, joten oli korkea aika suunnata auton nokka kohti museota. Suomalaisen lasitaiteilijan Nanny Stillin näyttely oli auki viimeisiä päiviä. Nostalgisia astioita, herkullisia värejä, harvinaisempia teoksia, sitä kaikkea näyttely tarjosi. Museon perusnäyttely on aina yhtä kiehtova. Varmaan jokainen suomalainen löytää vitriineistä tuttuja esineitä vuosien varrelta. Lapsuusmuistoja maitopulloissa.
Mökkikausi tuli aloitettua huhtikuun korkeapaineen vallitessa. Rantaan oli ajautunut kaisloja, joista rakensimme suuren keon. Valitettavasti kaisloja ei voinut polttaa ruohikkopalovaaran takia. Meren pinta oli alempana kuin koskaan aikaisemmin. Uimaan ei tehnyt mieli, ehkä joskus myöhemmin kesällä.
Helsingin kauppatori on näivettynyt turistitoriksi. Viimeinen kalakauppias lopetti toimintansa pääsiäisenä. Torilla oli enemmän lokkeja kuin ihmisiä, kun pysähdyimme juomaan kahvit oranssin teltan suojaan. Auringonpaisteesta huolimatta munkki kannattaa syödä teltassa, mikäli ei halua luovuttaa herkkuaan ahneille ja röyhkeille lokeille.
Sain Nuuskuneidin muutamaksi päiväksi hoitooni, kun emäntänsä teki muuttoa. Nuuskuneiti on niin erilainen kuin Lainakoira. Lainakoira tyytyy katsomaan toimiani sohvalla, Nuuskuneiti seuraa jokaista askeltani. Lainakoiran nivelrikko tekee lenkeistämme hitaita ja lyhyempiä vuosi vuodelta. Nuuskuneiti juoksee ja hyppii, nuuskii ja nappaa suuhunsa jäniksen papanoita. Lainakoiran kanssa lenkeillä ei tule hiki (paitsi kesän helteillä), Nuuskuneidin lenkittämisen jälkeen kainalot kaipaavat pesua.
Tällä hetkellä e- ja äänikirjarintamalla tapahtuu kaiken aikaa. Pokkareita on ilmestynyt tähän mennessä viisitoista kappaletta e-kirjoina, yksi äänikirjakin on ehtinyt ilmestyä. Yhdeksän äänikirjaa on parhaillaan äänitettävänä.
Kirjojen määrä noilla digialustoilla on järjettömän suuri. En voi olla ihmettelemättä, miten mahdolliset lukijat/kuuntelijat edes löytäisivät juuri minun kirjani. Tuntuisi melkein lottovoitolta.
Ja minä en edes lottoa.