Krapuhaaste on pyörinyt tänä vuonna jo monen viikon ajan ja tulin miettineeksi, että olisi mukavaa kuulla krapuilijoiden kirjoitusprosesseista.
Eli miten sadan sanan kirjoituksenne syntyvät? Kommenttikenttä on vapaa!
***
Kirjoitatko sata sanaa-mielessä tekstisi eli tiivistäen sanottavasi jo kirjoitusvaiheessa?
Annatko tarinan tulla suodattamatta ja lyhennätkö sitten myöhemmin oikeaan mittaan?
***
Inspiroiko joku tietty sana annetuista kolmesta sanasta rakentamaan tekstiä sen ympärille?
Ovatko kaikki annetut sanat mielessäsi, kun kirjoitat?
Kirjoitatko tekstin ja sovitat annetut sanat valmiiseen kirjoitukseen?
***
Käytkö lukemassa muiden kravut ennen omasi kirjoittamista vai katsotko muiden jutut vasta saatuasi omasi valmiiksi?
***
Mikä tuntuu hankalimmalta asialta kirjoittamisessasi: annetut sanat, kirjoituksen määrätty pituus, arjen kiireet, inspiraation puute, kriittisyys omaa tekstiä kohtaan tai jotain muuta?
***
Mikä krapukirjoittamisessa on parasta eli mitä se antaa sinulle?
***
Mitä terveisiä lähettäisit Caralle ja minulle?
***
Omasta kirjoittamisestani: Vuorottelemme Caran kanssa kolmen sanan antamisessa. Vuorot ovat epäsäännöllisiä, toisinaan yhteen putkeen tulee monta Caran keksimää kolmikkoa, toisinaan minun antamiani. Riippuu ihan meidän inspiksestämme.
Pidän siitä, että Cara keksii sanat. Jostain syystä minun on silloin helpompaa kirjoittaa. Olen aikaisemmassa elämässäni tottunut kirjoittamaan annetuista aiheista ja dead linet ovat minulle tuttuja.
Jos kirjoitan itse ensin seuraavan viikon kravun, poimin sieltä kolme sanaa. Sanojen valinta tapahtuu siis jälkikäteen valmiista tekstistä.
Olen aina tykännyt tiivistää kirjoittamani mahdollisimman lyhyeen ja ytimekkääseen muotoon. Kirjoittaessani krapua, sanoja täytyy loppujen lopuksi karsia vain pari-kolme.
Kirjoitan oman krapuni ennen kuin luen muiden kirjoitukset. Tämä ihan siitä syystä, että jo viikolla Caralla ja minulla on krapusanat valittuna.
Haastavinta krapuilussa on tietenkin inspiraation puute, pään lyöminen tyhjää, mutta olen huomannut, että alitajunta tekee mukavasti hommia puolestani. Jossain vaiheessa tarina on päässä valmiina. Itse kirjoittamiseen ei sitten mene kuin muutama minuutti.
Parasta krapujen kirjoittamisessa on aivojen pakottaminen työhön. Kaikki aivojen hyvinvoinnin puolesta harrastetut haasteet ovat enemmän kuin tarpeellisia tässä iässä.
Omat terveiseni krapulaisille: mukavaa, kun olette ottaneet haasteen omaksenne. On mielenkiintoista lukea tekstejänne. Miten kolmesta annetusta sanasta tuleekaan niin monenlaisia tarinoita! On myös hauskaa, että jaksatte käydä kommentoimassa kanssakrapuilijoiden tekstejä!
Ai niin, vielä: Jos käyt lukemassa krapuja minun ja Caran blogeissa olevien linkkien kautta, mutta et itse kirjoita krapuja, niin tule ihmeessä mukaan!
