Aikanaan Läheinen houkutteli minut avaamaan Areenasta yhden jakson Sohvaperunoita ja jäin heti koukkuun. Tietenkin, sillä olen aina ollut hyvin addiktoituvaa lajia.
Temptation Island, Vain elämää, Gladiaattorit, Napakymppi, Ensitreffit alttarilla, Putous, Onnenpyörä, Paratiisihotelli, Maajussille morsian, Kymppitonni, Kokkisota, Leijonan luola, Amerikan unelmavävy…kokonainen uusi maailma avautui minulle. En ollut tiennytkään tuollaisista ohjelmista.
Enkä olisi halunnutkaan tietää.
Sohvikset antoivat minulle läpileikkauksen tv-tarjonnasta ja ymmärsin entistä paremmin, miksi maratoonaan vain sarjamurhaajasarjoja.
Mutta koukkuun jäin, kun sohvilla istuvat tulivat tutuiksi jakso toisensa jälkeen. Heistä on tullut rakkaita perheenjäseniä, jotka tekevät rankkaa työtä puolestani kertomalla, mitä ohjelmia minun ei todellakaan kannata katsoa.
Ihan oman mielenterveyteni kannalta.
***
Viikon 50 krapusanat ovat maailma, rakas, avata.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Iltakävelyllä pudotat suupalat maahan, sekoitat lehtien sekaan, työnnät pensaiden juurille. Potkit maata peitoksi, hymyilet pimeään. Jostain kaukaa kuulet koirien haukuntaa, mielesi piristyy, ilosi kuplii, olet riemuissasi.
Käyt kaupassa, poimit satsumat muovipussiin. Toivon, että hedelmässä, jonka tulet syömään, on terveiset kaltaiseltasi. Parsinneula piilotettuna hedelmälihaan. Olet herkkusi ansainnut: jokaisen verestävän suupalan. Jokaisen haavan, joka repii sisälmyksiäsi riekaleiksi.
Viimeisen hengenvetosi.
***
Viikon 49 krapusanat ovat sekoittaa, lehti, leikata.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
herääminen, kesäkeitto, kipu, oma pää, siivoaminen, talvi, tilli
***
Viikon 48 krapusanat ovat pulla, nukkuminen, sietää.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Järkyttävä uutinen kantautui korviini keväällä 2019. Iki-ihana, mahtava ja suurenmoisen taidokas suomalainen a cappella-yhtye FORKkertoi lopettavansa keikkailemisen. Tämä neljän hengen ryhmä lopettaa huipulta, niin kuin kai kuuluukin tehdä, mutta onko pakko? Siis ihan oikeasti pakko?
Olen jo vuosien ajan käynyt FORKin keikoilla, usein juuri ennen joulua, joten nyt minun täytyy luopua (lähes) ainoasta joulutraditiostani. Rankkaa. Olo on kuin joululahjat jäisivät saamatta.
Ensikosketukseni FORKiin tapahtui mennessäni katsomaan heidän Pink Noise-showtaan kymmenisen vuotta sitten. A cappella ei lajina ollut minulle mitenkään tuttu, FORK vielä vähemmän, enkä todellakaan tiennyt mitä oli tulossa. Ei sellaista olisi pystynytkään tietämään, ei edes uskomaan, että sellaista taituruutta, tyylikkyyttä ja henkeäsalpaavaa virtuositeettia näkisi lavalla. Ilotulitusmaista tykitystä alusta loppuun.
Olin myyty. Kaksikin kertaa, sillä Pink Noise oli koettava uudelleen.
FORKin laulajat tekevät äänillään kaiken mahdollisen ja mahdottomankin. Muita instrumentteja ei lavalla ole. Ja jos luulet kuulleesi, mitä a cappella on, mutta et ole nähnyt FORKia livenä, et todellakaan tiedä, mitä kaikkea ja enemmän a cappella onkaan.
Pink Noisen jälkeen tuli Electro Vocal Circus vuonna 2012 Aleksanterin teatteriin. Huikeaa performanssia valoineen ja visuaalisine tehosteineen. Taisin tämänkin shown käydä katsomassa kahdesti. Ainakin. Ja muitakin esityksiä Vuotalossa ja Sellosalissa.
The X-show yhtyeen 10-vuotisjuhlaesityksen (2014) näin myös kahdesti, Helsingissä ja Turussa. Yhtä hyviä molemmissa paikoissa… Revolution-show vuonna 2016. Suomi 100-juhlaesitys vuonna 2017 Aleksanterin teatterissa.
Svenska Teaternissa FORK on Tour keväällä 2018.
Kun kuulin FORKin mainostavan ensimmäistä jouluesitystään So. This is Christmas, olin lähellä purskahtaa itkuun, sillä en ole joululauluihminen, en vaan kestä joululauluja. Mutta mahdollisuus nähdä jälleen FORK…Päätin ottaa riskin ja avoimin mielin, pitkin hampain, mutta päättäväisenä astelin Aleksanterin teatteriin valmiina virittäytymään joulutunnelmaan parhaan kykyni mukaan. Mission impossible melkein.
Vaan ei. Olisihan minun pitänyt uskoa ja luottaa Miaan, Annaan, Jonteen ja Kasperiin. Se joulushow oli huikea, eikä onneksi kuultu liiaksi nissepolkkaa tai tipetitipetiptappia.
FORK esittää musiikkia oopperasta heviin. Ja kaikkea siltä väliltä ja hiukan enemmänkin. Välispiikit puhutaan englanniksi, sillä ”it’s more rock’n roll”. Spiikeissä ja osassa esityksiä on mukana huikeasti itseironiaa ja huumoria. Yleisönsä yhtye valloittaa hetkessä, porukka taputtaa, tanssii, laulaa mukana. Mia Hafrénin huikeat sääret ja vielä huikeampi ääniskaala saavat eturivin pyörtymään onnesta ja takanakin kuolataan. Jonte Ramstenin lempeä macho-nalleus yhdistettynä hurmaavaan, monivivahteiseen ääneen sulattaa meidän harmaapäiden sydämet. Jos uskoisin enkeleihin, tietäisin, että Anna Asunta lumoavine äänineen on yksi heistä. Ja Kasper Ramström! Jo yli kymmenen vuoden ajan olen odottanut kolmannessa rivissä, että Kasper hyppäisi penkkien yli ja tulisi luokseni laulamaan You’re My Heart, You’re My Soul.
Odotan edelleen.
Vaan takaisin siihen järkyttävään uutiseen eli FORK lopettaa esiintymiset. Porukka hajoaa omille teilleen, eikä yksikään niistä teistä johda enää luokseni. Pah.
Menossa on jäähyväiskonsertin The End ensimmäinen luku, esitykset Svenska Teaternissa Helsingissä tänä syksynä ja osin vielä ensi vuoden puolella, lippuja voi ostaa täältä. Luku 2 eli Chapter Two on vuorossa Suomen kiertueen muodossa keväällä 2020, esiintymispaikkakuntina Porvoo, Espoo, Loviisa, Pietarsaari, Tampere, Oulu, Tammisaari, Maarianhamina, Kuopio, Vaasa ja Turku. Kannattaa tsekata ticket.fi:stä, löytyykö vielä lippuja.
Eilen kävin katsomassa jäähyväiskiertueen ensimmäistä lukua. Pala oli kurkussa melkein koko ajan, jäähyväiset eivät aina ole niin mukavia. Queenin Who Wants To Live Forever oli viimeinen laulu ja teki kyllä mieli huutaa, että en todellakaan halua elää ikuisesti ilman FORKia
No, onneksi ikuisesta elämästä ei ole pelkoa näillä elintavoilla.
The End-kiertue saa huipennuksensa Helsingin jäähallissa toukokuussa 2020, jolloin Chapter 3 jysähtää lavalle. Liput on hankittu, totta kai. Hanki sinäkin!
Ensimmäistä kertaa FORKin esiintymistä näkeviä ihmisiä kutsutaan FORK-virgineiksi, FORK-neitsyeiksi. Neitsyys meni minulta jo vuosia sitten ja nyt olen armoitettu FORK-slut.
Och snart blir det slut for this slut.
***
FORK, Chapter 1: THE END, Svenska Teatern, suuri näyttämö, Helsinki
Äänisuunnittelu Grégory Maisse, valosuunnittelu Tobias Lönnquist, stylisti Sofia Oksanen, puvut Teemu Muurimäki, maskeeraus ja kampaukset Miika Kemppainen.
Kouluttaja marssi luentosalin eteen. Hän katsoi edessään istuvia lannistuneen ja apaattisen näköisiä ihmisiä. Prosessista tulisi jälleen työläs.
– Tervetuloa Martta-syndrooma-luentosarjaan. Olen Heli, yksi kouluttajistanne. Kiitos osallistumisestanne. Olette tehneet rohkean liikkeen saapuessanne koulutukseen. Haluatte muutosta, olette väsyneitä tilanteeseenne.
Jokaisella on syynsä olla täällä: miellyttämisenhalu, hylätyksi tulemisen pelko, puhdas auttamisenhalu, joka kumpuaa myötätunnosta. Syihin emme pureudu, vaan annamme teille työkalut, joilla otatte takaisin oman elämänne. Opetamme teidät olemaan tarjoamatta apuanne. Opetamme kieltäytymään, kun teiltä jälleen kerran halutaan apua.
Ongelma ei ole ihmiset, jotka käyttävät teitä hyväkseen, ongelma olette te.
Teemme harjoitteita uusista toimintatavoista. Kurssin lopussa ette enää näyttele jämäkkyyttä, olette sellaisia!
***
Viikon 47 krapusanat ovat näytellä, ongelma, marssia.
Oma krapuni on ajastettua laatua eli sen ilmestyessä olen (jälleen) pois langoilta muutaman päivän ajan. Onneksi Cara jaksaa päivystää, joten jättäkää oman krapunne linkki hänen blogiinsa, jonne siis ilmestyy osallistujalistaa.
Palailen joskus ensi viikolla.
Isä opetti minut keskustelemaan, perustelemaan kantani, mutta myös kuuntelemaan heitä, jotka olivat eri mieltä. Erimielisyys ei tehnyt huonommaksi tai arvottomammaksi.
Kaikkia ihmisiä piti kunnioittaa.
Isä seisoi keittiössä paistamassa lettuja, kun tulin koulun jälkeen ystäväni kanssa kotiin. Ystävä ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt miestä esiliina yllä, ei ylipäänsä miestä keittiötöissä. Hän muistaa asian vielä vuosikymmenien jälkeen, muistaa, mitä hilloa laitoimme lettujen päälle.
Isä auttoi matematiikassa ja historiassa. Hän piirsi selventäviä kaavoja, auttoi ymmärtämään historiaa laajemmin kuin muistamaan pelkät vuosiluvut.
Enää en pysty kertomaan isälle, miten rakas hän oli minulle. Onneksi hän tiesi sen aina.
Onneksi myös minä.
***
Viikon 46 krapusanat ovat esiliina, kunnioittaa, rakas.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Tällä viikolla oli pakko siivota, ystävä oli tulossa viikonlopuksi yökylään. Hänen takiaan ei olisi tarvinnut raataa, itseni takia sen tein.
Että edes joskus olisi puhdasta.
Onneksi olen aika siisti ihminen. Yleensä puhdistamiseen riittää imurointi, pölyjen pyyhkiminen ja kylpyhuoneen kuuraaminen. Joskus satunnaisesti heilutan märkää rättiä keittiön kaakeleissa.
Aikanaan, kun vielä oli kuukautiset, iski neljän viikon välein kiukku ruokota koti kertarysäyksellä. Muutuin pirttihirmuksi, joka Jake LaMottan raivolla iski tieltä kaikki pölyt, roskat, likatahrat.
Perheenkin ulkoistin silloin muihin maisemiin.
Valitettavasti kuukautiset loppuivat, äitini tavoin, jo hieman yli kolmikymppisenä ja nyt olen elänyt yli puolet elämästäni ilman motivaatiota siivoamiseen.
Olen pärjännyt ihan hyvin.
***
Viikon 45 krapusanat ovat märkä, muuttua, yökylä.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Nonnii, blogisynttärieni arvonta suoritettiin aamun hämärissä. Aimarii, anli itse, HPöllö ja Liisa olivat Onnettaren suosiossa tällä kertaa.
Voittajille on ilmoitettu myös henk.kohtaisesti, joten kannattaa tsekata myös roskaposti, ettei meilini ole mennyt sinne.
Kiitos kaikille kommenttinsa jättäneille onnitteluista!
Nainen istuu ostoskeskuksen sisäpihalla, käsissään muistivihko ja kynä. Hänen katseensa seuraa ympärillä olevia ihmisiä. Riiteleviä pariskuntia, kikattavia tyttöjä, yksinäisiä, lapsiperheitä.
Hän on muistavinaan, että aikanaan lapsia kasvatettiin uhkaamalla, kiristämällä, lahjomalla. Toisinaan myös rakastamalla, kannustamalla. Nykytekniikka kasvatuksessa näytti olevan välinpitämättömyys. Lapset kirkuivat, juoksivat ympäri ostoskeskusta, vanhempien lasittuneet silmät olivat kiinnittyneet puhelimien näytöille.
Nainen ei tarinoissaan jaksa enää ottaa käsittelyyn omaa sisäistä maailmaansa. Se on revitty auki terapiassa, se on loppuun kulunut aihe, joka kiinnostaa naista yhtä paljon kuin jokailtaiset uutiset täynnä katastrofeja ja onnettomuuksia.
Kirjoittaminen on sanojen työstöä, jossa tarinoiden kerääminen on helpoin osa. Raskainta on istua alas ja kirjoittaa.
****
BLOGISYNTTÄRIEN KUNNIAKSI MENOSSA ON ARVONTA, KÄY JÄTTÄMÄSSÄ KOMMENTTISI TÄNNE ❤ ❤ ❤
****
Viikon 44 krapusanat ovat tekniikka, käsittely, prosessointi.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Sen pidemmittä puhetta, tervetuloa viettämään tämän blogin 14-vuotissynttäreitä! Kaikki alkoi siis vuonna 2005 ja katsotaan nyt sitten, koska päästään loppuun.
Merkkipäivän kunniaksi järjestän kommenttinsa jättäneiden kesken arvonnan. Voitot ovat seuraavanlaisia:
1. kirjani Vanhat poikaystävät
2. kirjani Hedda ja Zen
3. valikoima korttejani, sisältää muutaman joulukortin ja Keskiäkäis-kortteja
4. valikoima korttejani, sisältää muutaman joulukortin ja Keskiäkäis-kortteja
Kerro kommentissasi, minkä noista edellä mainituista voitoista haluaisit, mikäli onni potkii sinua. Suoritan arvonnan vajaan viikon kuluttua eli keskiviikkona 30.10.
Eikun kippis lukijoille! Ilman teitä ei tätä blogia olisi.
