Viikon 43 krapusanat

Viikon 43 krapusanat ovat elektroninen, henkinen, raha.

Tämä päivitys on ajastettu. Olen tällä hetkellä enimmäkseen offline. Jättäkää siis oman krapunne linkki Caran blogiin, jotta pääsette osallistujalistalle. Palaan langoille joskus ensi viikolla.

Ensi viikon torstaina eli 24.10. tämä blogi täyttää 14 vuotta! Pitkä aika löpinää siis 😀 Käykää silloin kurkkaamassa, ajattelin järjestää jonkinlaisen arvonnan synttärien kunniaksi.

Palaillaan!

Mainokset

Ennen kertomista

Mietin pitkään, kerronko sinulle mitä on tapahtunut. Yhtä kauan pohdin sitä, että ehkä sinun ei tarvitse tietää. Vieläkään en ole varma. Miten kukaan voisi olla varma?

Tiedä kuitenkin, että haluan tehdä oikein.

Pyydän, ettet keskeytä minua, anna minun puhua omaan tahtiini. Tiedän, että se tulee olemaan vaikeaa, mutta yhtä raskasta se on minulle. Minun on kyettävä pitämään ajatus sanoissa, ei tunteissa, tarrattava kiinni siihen punaiseen lankaan, joka on kaiken aikaa katkeamassa. Se lanka pitää minut järjissäni, se on turvani, tukeni ja jos se murtuu altani, putoan, enkä pysty kertomaan sinulle mitään, en kaikkea. Romahdan.

Näin se kaikki alkoi.

***

Viikon 42 krapusanat ovat punainen, pudota, sana.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Risa

Aimarii

riitta k

anli itse

BLOGitse

 

 

 

Kesäterassien kutsu

Silmien avaaminen oli virhe. Hyökyaalto ravisutti sänkyä.

– Täs on kahvia.

Nostin millin verran luomiani. Vuoteen vieressä karvaiset reidet. Kuppi kolahti jonnekin, reidet hävisivät näkyvistä. Läps-läps askeleet loittonivat. Vihellystä jostakin.

– Sulla on muuten hyvä ääni, hyvin vedetty siel karaokessa se Aikuinen nainen.

Ei pidä paikkansa, inhoan suomi-iskelmää. En koskaan laula karaokea.

– Mä käyn suihkussa.

Ok, mene vain kuka lienetkin. Minäkin menen ihan heti, kunhan löydän vaatteeni. Mekko, kengät, rintsikat. Pikkarit…kuka niitä kaipaa… Kaamea krapula.

Keittiön pöydällä oli tyypin lompakko. Henkkarit…syntynyt 1996. Nuorempi lapsiani.

Äkkiä ulos.

Missä minä olen? Google Maps avuksi, tilattava taksi. Päästävä kotiin kuolemaan…

***

Viikon 41 krapusanat ovat kutsu, aikuinen inhota.

Kiitos kaikille krapukyselyyn vastanneille! Oli mielenkiintoista lukea kirjoitusprosesseistanne. Erityisen mukavaa oli huomata, että krapujen kirjoittaminen on teistä kivaa ja että tämä on mielestänne hyvä kirjoitushaaste.


Jatkamme siis samaan malliin!

OSALLISTUJAT

Cara

Suttastiina

Elegia

anli itse

Aimarii

BLOGitse

 

 

 

 

 

 

Kysymyksiä krapuilijoille

Krapuhaaste on pyörinyt tänä vuonna jo monen viikon ajan ja tulin miettineeksi, että olisi mukavaa kuulla krapuilijoiden kirjoitusprosesseista.
Eli miten sadan sanan kirjoituksenne syntyvät? Kommenttikenttä on vapaa!

***

Kirjoitatko sata sanaa-mielessä tekstisi eli tiivistäen sanottavasi jo kirjoitusvaiheessa?
Annatko tarinan tulla suodattamatta ja lyhennätkö sitten myöhemmin oikeaan mittaan?

***

Inspiroiko joku tietty sana annetuista kolmesta sanasta rakentamaan tekstiä sen ympärille?
Ovatko kaikki annetut sanat mielessäsi, kun kirjoitat?
Kirjoitatko tekstin ja sovitat annetut sanat valmiiseen kirjoitukseen?

***

Käytkö lukemassa muiden kravut ennen omasi kirjoittamista vai katsotko muiden jutut vasta saatuasi omasi valmiiksi?

***

Mikä tuntuu hankalimmalta asialta kirjoittamisessasi: annetut sanat, kirjoituksen määrätty pituus, arjen kiireet, inspiraation puute, kriittisyys omaa tekstiä kohtaan tai jotain muuta?

***

Mikä krapukirjoittamisessa on parasta eli mitä se antaa sinulle?

***

Mitä terveisiä lähettäisit Caralle ja minulle?

***

Omasta kirjoittamisestani: Vuorottelemme Caran kanssa kolmen sanan antamisessa. Vuorot ovat epäsäännöllisiä, toisinaan yhteen putkeen tulee monta Caran keksimää kolmikkoa, toisinaan minun antamiani. Riippuu ihan meidän inspiksestämme.

Pidän siitä, että Cara keksii sanat. Jostain syystä minun on silloin helpompaa kirjoittaa. Olen aikaisemmassa elämässäni tottunut kirjoittamaan annetuista aiheista ja dead linet ovat minulle tuttuja.
Jos kirjoitan itse ensin seuraavan viikon kravun, poimin sieltä kolme sanaa. Sanojen valinta tapahtuu siis jälkikäteen valmiista tekstistä.

Olen aina tykännyt tiivistää kirjoittamani mahdollisimman lyhyeen ja ytimekkääseen muotoon. Kirjoittaessani krapua, sanoja täytyy loppujen lopuksi karsia vain pari-kolme.

Kirjoitan oman krapuni ennen kuin luen muiden kirjoitukset. Tämä ihan siitä syystä, että jo viikolla Caralla ja minulla on krapusanat valittuna.

Haastavinta krapuilussa on tietenkin inspiraation puute, pään lyöminen tyhjää, mutta olen huomannut, että alitajunta tekee mukavasti hommia puolestani. Jossain vaiheessa tarina on päässä valmiina. Itse kirjoittamiseen ei sitten mene kuin muutama minuutti.

Parasta krapujen kirjoittamisessa on aivojen pakottaminen työhön. Kaikki aivojen hyvinvoinnin puolesta harrastetut haasteet ovat enemmän kuin tarpeellisia tässä iässä.

Omat terveiseni krapulaisille: mukavaa, kun olette ottaneet haasteen omaksenne. On mielenkiintoista lukea tekstejänne. Miten kolmesta annetusta sanasta tuleekaan niin monenlaisia tarinoita! On myös hauskaa, että jaksatte käydä kommentoimassa kanssakrapuilijoiden tekstejä!

Ai niin, vielä: Jos käyt lukemassa krapuja minun ja Caran blogeissa olevien linkkien kautta, mutta et itse kirjoita krapuja, niin tule ihmeessä mukaan!

 

Koiran karvat

Yleensä Lainakoira kavahtaa suuria, mustia koiria, mutta ei tänään. Hihna kiristyy, uroksia tiedossa.

– Me jäädäänkin tähän, sanon vastaantulevalle koiranulkoiluttajalle. – Juoksut menossa.
– Minun koirani on hyvin koulutettu. Tottelee, kun kiellän.

Lainakoira vinkuu, yrittää peruuttaa koulitun luo, mutta olen armoton. Uroskoiran silmät pyörivät sellaista vauhtia, etten ole valmis uskomaan opetuksen voimaan.

– Onpa se jotenkin rähjäisen näköinen, mitä rotua se on? nainen kysyy.

Rähjäinen???????

– Hmm… sekarotuinen. Äiti mäyräkoira, isästä ei tietoa.
– Siis monirotuinen, nainen korjaa minua.

Niinpä, nykyäänhän on korrektimpaa sanoa niin. Nyökkään, kiskon Lainakoiraa kauemmaksi.

– Älä ole surullinen, lohdutan Lainakoiraa, tuohon sukuun emme halua.

***

Viikon 40 krapusanat ovat surullinen, musta, isä.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riittakoo

Elegia

HPöllö

Aimarii

AilaKaarina

Der Seidenspinner

BLOGitse

Repu

Suttastiina

 

 

 

 

 

 

Kirsti Ellilä: Lepra

Kirjailija Kirsti Ellilän uusin kirja Lepra (Arktinen banaani, 2019) on vahvasti ja sujuvasti kirjoitettu teos aikanaan Orivedellä sijainneesta leprasairaalasta. Sairaala suljettiin 1950-luvun alussa spitaalisten määrän vähentyessä luonnollisen poistuman eli kuolemien johdosta ja uuden lääkityksen alkaessa purra lepraan.

Kirja on juonivetoinen ja suurilta osin fiktiivinen, mutta kirjailijalla on myös kytkös Orivedelle: hänen isoisotätinsä toimi aikanaan leprasairaalaan johtajana ja tämä täti on esikuvana kirjan Matildalle. Kirjassa on mukana myös kirjeenvaihtoa Matildan ja muiden päähenkilöiden väliltä. Kirjeet sulautuvat tarinaan saumattomasti.

(Kirjan juonesta en sen tarkemmin kerro. Jos haluat tietää lisää, esim. blogeissa Lukihäirikkö ja Kirsin kirjanurkka juonta on avattu enemmän.)

Minua viehättää Ellilän tapa kirjoittaa henkilöistään empaattisesti ja lempeästi. Oli sitten kyseessä diakonissat, leprasairaat tai maalliset juopot, Ellilältä löytyy myötätuntoa kaikille. Hän ei arvostele toisten elämänkatsomusta, ei saarnaa, vaan nostaa esille kysymyksiä, joihin myös lukija väistämättä alkaa miettiä omaa kantaansa: minkälainen on oikeudenmukaisuus tässä maailmassa, suoko se luvan rakkauteen ja onneen meille kaikille vai vain terveille, tunnollisille ja tuottaville ihmisille? Missä menee kärsimyksen ylittyvä raja ja kumpi on tehokkaampi tapa venyttää sitä rajaa: kehittää lääkkeitä tai uskoa rukouksen ja puhtauden voimaan? Vai tarvitaanko molempia? Mikä on ihmisen arvo, kun häneltä riisutaan sairauden takia iho, raajat, elämä?

Moraaliset ja eettiset pohdinnat eivät hyökkää silmille tekstistä, Ellilä ei siis julista mitään, vaan nuo kysymykset lomittuvat tähän juonellisesti jännittävään kirjaan saumattomasti.

Todellinen lukuromaani, jota ei malta päästää pois käsistään.

Kirsti Ellilä
Lepra
Arktinen Banaani 2019
304 sivua

 

Taika

Äiti makaa sohvalla. Sanna on vetänyt verhot ikkunoiden eteen, tuonut äidille märän pyyhkeen silmien päälle. Äidin sormet vapisevat, kun hän hieroo kylmää kangasta ohimoita vasten. Suu vääntyy itkuun.

Sanna ottaa piirongin päältä ullakon avaimet, avaa oven rappukäytävään. Hissillä pääsee seitsemänteen kerrokseen, viimeinen kerros on kiivettävä. Sanna avaa häkkivaraston lukon, kapuaa tyhjien matkalaukkujen ja mattokääröjen yli. Mummun kampauspöytä on varaston nurkassa. Sanna istuutuu pienelle pallille, avaa pöydän sivuilla olevia pieniä laatikoita, vaikka tietääkin, ettei siellä ole mitään.

Sanna puhaltaa peiliin, sormi piirtää sydämiä huuruun. Jos ehtii tekemään seitsemän sydäntä ennen peilin kirkastumista, äiti paranee, ei kuole, ei kuole, ei kuole.

***

Viikon 39 krapusanat ovat kiivetä, ohimo, peili.

OSALLISTUJAT

Cara

riittakoo

BLOGitse

anli itse

Elegia

Der Seidenspinner

Aimarii

AilaKaarina

HPöllö

Repu

Suttastiina

 

 

 

 

 

 

 

 

Syyskuun aamu

Tämä lempeä, harmaa sade sulattaa maiseman yhdeksi taivaankannen kanssa. Ääriviivat katoavat, kuljen olemattomuudessa. Pisarat putoavat pehmeästi lätäköihin, vesi helmeilee hiuksissani.

Nousen portaat, ylös kalliolle, sinne missä metsä alkaa. Polun päässä on penkki, istahdan ja riisun kengät, sukat, käärin märät lahkeet polviin. Heiluttelen vapaita varpaita, pakkaan jalkineet reppuun.

Sammal levittäytyy polun vieressä, kutsuvana, valmiina minua varten. Vesi pisaroi varpaitteni välistä, päkiä putoaa samettiseen vihreään. Astun hitaasti, nauttien joka askeleesta, joka kantapään painalluksesta tähän tunteeseen. Jalkapohjissa kihelmöi, tunnen eläväni vahvemmin kuin koskaan ennen.

Noukin männyn ja kuusen neulaset iholtani, vedän sukat ja kengät jalkoihin. Tuuli hajottaa pilvet, aurinko tulee esiin.

***

Viikon 38 krapusanat ovat samettinen, kihelmöidä, ääriviiva

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Aimarii

anli itse

AilaKaarina

BLOGitse

HPöllö

Der Seidenspinner

Ilona Winebridge

Repu

Suttastiina

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sirpaleita

Vanhemmilla on hyvä olla kotivakuutus. Etenkin jos heillä on tytär.

Syy oli kyllä veljen, huusi pihalta, että heitä pallo alas. Paiskasin pallon parvekkeelta. Jostain ilmestyi kimmoke ja pallo mäjähti ensimmäisen kerroksen ikkunaan.

Vahtimestari kyllä näki, että juoksimme pihan poikki koulun kellon soidessa, mutta iski oven kiinni edestämme. Irvisti häijysti, ei suostunut avaamaan. Veljen jalkapallo-oppia noudattaen potkaisin raivoissani oven alaosan metallipalkkiin. En osunut.
Ei tarvittu tikkejä.
Uusi lasi vain.

Mikäli menee alaikäisenä ravintolaan, niin ei kannata rikkoa siellä, edes vahingossa, ikkunalasia. Vanhempia ei naurata. Ravintoloitsijakin on tylyhkö, antaa porttikiellon.

Täysi-ikäisenä olen maksanut omat kotivakuutukseni.
Ikkunat ympärilläni ovat pysyneet ehjinä.
Toistaiseksi.

***

Viikon 37 krapusanat ovat uusi, oma, ilmestyä.

Krapu on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin Caran ja minun blogissa.  Sanoja voi vapaasti taivutella.
Jätä oman krapusi linkki jommankumman blogiin.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Maarit

HPöllö

BLOGitse

AilaKaarina

anli itse

Aimarii

Der Seidenspinner

Ilona Winebridge

Suttastiina

Repu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muutos

Joka aamu Koskisen pappa pyöräilee kaupalle, ostaa kuusi oluttölkkiä, polkee takaisin. Poutasäällä istuu pihapenkillä, sateella ulko-oven lipan alla. Omalla parvekkeella on orpoa, pihalla näkee naapureita.

Palaan asioiltani, istun Koskisen seuraksi, poltan tupakan. Jutellaan jalkapallosta, säästä, politiikasta, kauppojen tarjouksista. Kun seuraamme tulee naapurin miehiä, Koskisen papan puhe muuttuu. Joka toinen sana on kirosana, sanojen välillä röhönaurua.

Ovikello soi iltapäivällä. Koskinen antaa minulle neljä tölkkiä, sanoo, että lääkäri on kieltänyt kaljan juonnin. Kirkasta saa ottaa, mutta ei liikaa. Kiitän mallasjuomasta, annan vitosen. Koskinen katsoo kulmien alta, kertoo, että on muuttamassa Hyvinkäälle lähemmäksi lapsia, haluavat sellaista ne lapset.

Tyhjä penkki tekee haikeaksi.

***

Viikon 36 krapusanat ovat tyhjä, kiittää, parveke.

Krapu on tasan sadan sanan teksti otsikko mukaan luettuna. Kirjoitukseen liitettävät kolme sanaa julkaistaan sunnuntaisin Caran ja minun blogissa.  Sanoja voi vapaasti taivutella.
Jätä oman krapusi linkki jommankumman blogiin.

OSALLISTUJAT:

Cara

Repu

HPöllö

Der Seidenspinner

anli itse

riitta k

BLOGitse

AilaKaarina

Suttastiina