Lumi

Sinä talvena satoi lunta, ensi kerran vuosikymmeniin. Lapset herättivät minut aamulla, heidän äänensä olivat kiihkeät, heidän kätensä kiskoivat minut ylös. Äiti katso, maa on vaaleanpunainen!! Isi!!

Myöhemmin Erik sanoi minulle, että lumen väri johtui auringon kuumenemisesta. Tiesinhän minä sen, mutta annoin lasten riemuita. He eivät olleet koskaan nähneet muuta lunta kuin lapsuuteni satukirjojen kuvituksissa. Heitä ei surettanut lumen väri, tärkeintä oli lumi, ihmeellinen hohtava kerros maan peittona, puiden latvoilla.

Illalla kuuntelin lasten riemullista, unista tuhinaa. Oli jo myöhä, nukahtaminen oli ollut vaikeaa. Sammutin Erikin tietokoneen, silitin huolen Erikin otsalta. Vedin verhot ikkunan edestä, annoin vaaleanpunaisena hehkuvan hämärän tuoda unohduksen.

***

Viikon 42 krapusanat ovat vetää, vaaleanpunainen, tuhina.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Riitta

Cara

Kirsti

Sus’

BLOGitse

sanapasanen

 

Saturday Classics 161021

Suomalaisen Wigwam-yhtyeen levy Nuclear Nightclub (1975) soi kasettimankassani liki puhki aikanaan. Viime viikolla tuli tieto laulaja-kosketinsoittaja Jim Pembroken kuolemasta 75 vuoden iässä.
Brittiläinen Pembroke tuli Suomeen jo 60-luvulla. Hän liittyi Blues Section-yhtyeeseen sen lyhyeksi elinajaksi ja tämän jälkeen bändin jäsenet perustivat Wigwamin.

Suomalaista musiikkihistoriaa, kepeät mullat.

Muita klassikoita täällä.

Kohtaaminen sateessa

Nainen seisoi sateessa, katsoi lähestymistämme.

– Sinulla on vauva. Ei kai hän kastu?

Yritin jatkaa matkaa, mutta nainen astui tielleni.

– Muista, että jos hän saa nuhaa, hänet pitää viedä lääkäriin. Saanko minä ulkoiluttaa häntä?

Nainen tarttui vaunun aisaan.

– Minä voin ulkoiluttaa häntä. Sinä olet väsynyt. Hän itkee ja huutaa. Olet niin väsynyt.
– Minun täytyy lähteä.
– Hän itkee! Joskus sinusta tuntuu, että voisit tehdä mitä tahansa, jotta se huuto lakkaisi edes hetkeksi. Ihan mitä tahansa.

Kiskaisin aisasta ja naisen ote heltisi. Aloin juosta, odottaen kuulevinani hänet vielä perässäni, mutta ainoa ääni oli yltyvän sateen humina.

***

Viikon 41 krapusanat ovat kiskaista, matka, humina.

Tällä viikolla on ollut kaikenlaista, en ehtinyt kirjoittaa uutta krapua, joten turvauduin vanhaan tarinaan, joka on julkaistu blogissani jo 16 vuotta sitten! Sitä juttua ei kukaan enää muista 😀 Lyhensin tarinan sopivan mittaiseksi.
Luulenpa, että teen samoin joskus uudelleen, vanhoja juttuja riittää.

HYVÄÄ ALEKSIS KIVEN JA SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN PÄIVÄÄ!

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

BLOGitse

AilaKaarina

anli itse

sanapasanen

riitta k

 

Saturday Classics 091021

 

Syyskuun lopussa menehtyi brittiläisen Status Quon perustajajäseniin kuulunut basisti Alan Lancaster 72-vuotiaana, joten kepeät mullat ja biisi Roll Over Lay Down bändin kuudennelta älppäriltä Hello vuodelta 1973.

Muita klassikoita täällä.

 

Kravuton sunnuntai

 

Tulevana sunnuntaina eli 3.10.21 ei ilmesty krapua, eikä siis myöskään krapusanoja.

Olen silloin reissussa. Palataan krapuilemaan jälleen sitä seuraavana sunnuntaina.

Susu

 

 

 

Yksisarvinen

Poika oppi kävelemään vasta viisivuotiaana. Siihen asti hän juoksi, hyppi, kiipesi, ryntäsi. Kompasteli ja löi otsansa aina uudestaan, niin että otsan kuhmu ei koskaan parantunut, muutti vain väriään.
Mietin, että sitä menoa pojasta tulisi isona yksisarvinen. Iltaisin tarkistin pesun yhteydessä, etteivät siivet olleet alkaneet kasvaa. Halusin varautua siihen päivään, jolloin poika lentäisi pois.

Poika kasvoi, eikä enää halunnut minua avuksi pesulle, pärjäisi yksinään. Kuuntelin, kun hän loiski vedellä, suihkutti deodoranttia laulaessaan. Parin vuoden kuluttua hän halusi parranajokoneen.

Eilen hän tuli saunasta, oli kietonut pyyhkeen lanteilleen ja silloin näin ne: orastavat siiventyngät. Vielä pienet, mutta valmiina voimistumaan ja lähtemään.

Itketti.

***

Viikon 39 krapusanat ovat suihkuttaa, orastava, otsa

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

AilaKaarina

sanapasanen

Kirsti Kaija

anli itse

Sus’

Maarit

Elegia

riitta k

Der Seidenspinner

 

Saturday Classics 250921

 

Amerikkalaisen r&b-lauluyhtyeen LaBelle yksi perustajajäsenistä, Sarah Dash (videolla lyhin laulajista), kuoli nyt viikolla 76-vuotiaana. Muut jäsenet olivat Patti LaBelle ja Nona Hendryx.
Yhtyeen yksi suurimmista hiteistä oli Lady Marmalade vuodelta 1974.
Yhtyeen hajoamisen jälkeen 70-luvun lopulla, naiset jatkoivat soolouriaan menestyksekkäästi.

Muita klassikoita täällä.

 

Kaikki päivät eivät ole hyviä

Tästä päivästä tulee turha. Jäsenet ovat raskaat, vielä raskaampi on olo. Ilman syytä, epämääräinen ahdistus. Hapuilen kännykän käteen. Puoli yksitoista.

Aamukahvi polttaa kitalakea. Kello on yksitoista. Tekisi mieli palata sänkyyn, nukkua tämä päivä pois, mutta päätän valvoa ainakin kolme tuntia ennen päiväunia.

Tänään ei aamupesua. Hampaat harjaan tottumuksesta. Hiusten takut saavat olla.

Haahuilen netissä jonkin aikaa. Luen uutisista vain otsikot, nekin unohdan saman tien.

Lämmitän mikrossa jotain jääkaapista löytämääni ruokaa. Se ei maistu millekään, mutta kuuluu päiväohjelmaan. Yhdeltä menen päiväunille.

Herään kolmen tunnin kuluttua. Edelleen sama päivä. Tämä pitkä, haikea päivä.

Alan odottaa illan unia.

***

Viikon 38 krapusanat ovat haahuilla, haikea, hiukset.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

sanapasanen

Kirsti Kaija

Uggla

riitta k

AilaKaarina

BLOGitse

Saturday Classics 180921

 

Tämän lauantain klassikko on omistettu espanjalaisen Baccara-duon jokin aika sitten 69-vuotiaana menehtyneelle Maria Mendolalle. Duon toinen osapuoli Mayte Mateos täytti alkuvuodesta 70 vuotta.

Ken kävi 1970-luvulla discossa, ei voinut välttyä Baccaralta. Duo ei koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta monet diskoilut on kyllä lattialla vedetty Baccaran tahtiin.

Muita klassikoita löytyy täältä.

 

Lähtevät naiset

Nainen oli poissa, kun mies heräsi. Niin ne tekivät aina, keräsivät aamuyön hämärinä tunteina vaatteensa lattialta, hiipivät pois, painoivat varovasti ulko-oven kiinni. Kukaan ei milloinkaan jäänyt, eikä mies sitä enää odottanutkaan. Hän oli tottunut lähteviin naisiin.

Mies kääntyi mahalleen, nuuhki lakanasta naisen tuoksua. Tyyny oli vielä lämmin naisen pään painosta, naisen lähdöstä ei ollut kauan.

Mies nousi ylös, heitti peitot lakanoiden päälle, levitti päiväpeiton, asetteli tyynyt sängylle. Naisen tuoksu jäisi jäljelle, vaikka lämpö häviäisi. Tänään mies ei menisi suihkuun, ei pesisi itseään, sama tuoksu viipyisi hänen ihollaan aina iltaan asti, jolloin hän menisi nukkumaan, sukeltaisi yksinäiseen naisentuoksuiseen uneen.

***

Viikon 37 krapusanat ovat levittää, yksinäinen, aamuyö

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

anli itse

sanapasanen

Kirsti Kaija

AilaKaarina

BLOGitse

riitta k