Saturday Classics 190920

 

Tänä lauantaina mennään discoon ja kuunnellaan kunnon purkkapoppia 1970-luvulta. Brittiläinen Mud keikkui silloin listojen huipulla monella biisillä, joista tänään soitan kappaleen Crazy vuodelta 1973.

Tuon ajan discobändien musiikin takana olivat sanoittaja-säveltäjä-velhot Chinn & Chapman. Kaksikko teki lukuisia hittejä Mudin lisäksi mm. Sweetille, Smokielle, Suzi Quatrolle ja Middle Of The Roadille.

Ja tietenkin, niin kuin tuolloin oli tapana, Suomessa väännettiin noista hiteistä käännökset. Nauttikaamme siis myös Markku Aron tulkinnasta Crazy-kappaleesta, sanoitus on edesmenneen Vexi Salmen käsialaa.

Muita klassikoita löytyy täällä.

 

Lupaus

– Lupaatko, ettet suutu, jos mä sanon jotain?
– Hmm?

– Lupaa! Muuten mä en sano!
– En mä voi luvata, ku en tiedä, mitä aiot sanoa.

– Lupaa!
– Enhän mä suutu muutenkaan koskaan.

– Niin, mutta lupaa kuitenkin!
– No, okei, mä lupaan.

– Vanno!
– Häh?

– Vanno kans, ettet suutu!
– Siis, eikö se lupaaminen riitä nyt?

– Vanno!
– Siis ihan oikeesti…

– Vanno tai mä en voi sanoa.
– JOO!

– Sä et tarkoita sitä!
– Mitä…?

– Sä sanoit joo. Ihan varmasti sä suutut.
– Ei helvetti!

– Mä arvasin! Sä suutuit!

***

Tämä krapu on ajastettu etukäteen, olen poissa linjoilta muutaman päivän ajan. Jätä linkkisi kuitenkin tavalliseen tapaan kommentteihin, kirjaan osallistujalistan palattuani jälleen maisemiin.

***

Viikon 38 krapusanat ovat arvata, lupaus, koskaan.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

riitta k

AilaKaarina

Uuna

BLOGitse

Sus’

Der Seidenspinner

Repu

Aimarii

anli itse

Ärsyttävää

Kaikenlaiset listat ovat mukavia, joten ajattelin kirjata ärsyttäviä asioita-listan.

Vuoden ärsyttävin ääni on sillä naisella, joka piipittää Ylellä Pelasta pörriäinen-kampanjassa. Lässyn-lässyn-lässytystä. Pörriäisiä vastaan minulla ei ole mitään, kyllä ne voidaan pelastaa, mutta suoraan sanoen sen naisen äänen kun kuulee, niin tekisi ensin mieli nitistää se ääni ja sitten ne pörriäiset.

Vuoden ärsyttävin ilmiö ovat maassa lojuvat suojamaskit. Niitä on etenkin bussipysäkeillä, juna-asemilla ja muilla seisakkeilla. Samoissa paikoissa, joissa täällä Helsingissä on myös roskiksia.

Vuoden ärsyttävin havainto on, että koronakilot eivät ole huuhaata.

Vuoden ärsyttävin oivallus on, että vuotta on vielä niin paljon jäljellä, että listalle tullee lisää ärsyttäviä asioita.

***

Krapuilu alkoi viime sunnuntaina ja osallistujia oli mahtava määrä, kiitos kaikille ❤

Viikon 37 krapusanat ovat pelastaa, paikka, ärsyttävä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini. Cara pitää taukoa kravuista, joten minun blogistani löydät osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

riitta k

BLOGitse

Aimarii

anli itse

Sus’

Repu

AilaKaarina

Uuna

Aina

 

Saturday Classics 050920

 

Queeniltä voisi valita minkä tahansa kappaleen soitettavaksi täällä klassikoissa. Valinnan vaikeutta, mutta sain homman tehtyä ja soitan todellakin vain yhden kappaleen bändiltä.

Love of My Life on Queenin älppäriltä A Night at the Opera (1975). Kaunis kappale, josta aikanaan ajattelin, että sitä voisi soittaa hautajaisissani, mutta tehkööt jälkipolvi mitä haluavat.

Tänään lauantaina tulee YLE Teemalta Queenia, joten katsomaan!
Klo 21.27 musavideo The Show Must Go On
Klo 21.31 viime vuonna valmistunut dokkari Queen & Adam Lambert: The Show Must Go On. Katsoin tuon dokumentin jokin aika sitten Netflixistä, suosittelen!
Illan päättää klo 22.57 Queenin konserttitaltiointi Live at the Rainbow vuodelta 1974.
Ohjelmat ovat myös nähtävissä Areenassa parin kuukauden ajan.

***

Muita tämän päivän klassikoita löytyy täältä.

 

Parasta kesässä

Kesä ei onneksi ollut pelkkää asentohuimausta, josta valitin sunnuntaikravussani. Ehei, paljon muuta ja kivaa tapahtui.

Lainakoiran kanssa ihmettelimme pitkäkorvaisia pomppijoita. Mitään citykaneja täällä ei ole, nuo jänöt ovat ihan valtavan suuria. Ja luottavaisia. Eivät juurikaan väistele Lainakoiraa.

Hellehatulle oli käyttöä kesäkuun lopussa. Aurinko paahtoi ihoa ja päätä, toisinaan tunsi olevansa lähellä kiehumispistettä.

Onneksi aina välillä tuli vilvoittavia sateita. Taisi tulla tuota vilvoitusta melkein koko heinäkuun, jos oikein muistan. Tämä kuva on lavastettu, en koskaan käytä sateenvarjoa, kun Lainakoira vie minut sateessa kävelylle. Gore-Tex-takki hupun kanssa on parasta.

Satoi tai paistoi, kesä tai talvi, jäätelö maistuu aina yhtä hyvältä. Sama pätee suklaaseen, karkkeihin, pullaan ja kekseihin.

Piknikeillä tuli käytyä kavereiden kanssa. Tämäkin kuva on lavastusta, ei meillä koskaan ole noin hulppeita eväitä. Kahvia ja jotain järsittävää, mutta yhtä hyvältä maistuu aina.

Veden välkähtelyä on kaunis katsella aurinkoisena päivänä. Aalloilla kimaltaa helminauhoja, timantteja.

Elokuun pimeät, samettiset illat kutsuvat pihoille ja puutarhoihin. Ei ole hyttysiä, ei tarvita vielä villasukkia. Kuvan mukaista illanviettoa en viettänyt, pihalla kyllä olen istunut naapureiden kanssa, maistellut juomia ja nauttinut katulamppujen kajastuksesta pimenevässä illassa.

Nämä yllä olevat kuvat sekä muutama muu ovat ilmestyneet kesän aikana tuolla taideblogini puolella.

 

Kesäni

Elokuu vetelee viimeisiään, kohta kesä on piilotettu suojamaskin taakse. Krapua pitäisi kirjoittaa, aivot lomailevat, siis normitila. No, aloitetaan kansakoulun tavoin, ensimmäinen aine äidinkielen tunnilla ”Mitä tein kesällä”.

Lainakoira viihdytti minua juhannukseen asti. Seuraavalla viikolla oli superhelteet, 31-33 astetta, kaverin mökillä. Tarkeni.

Sitten taas kotona.

Lainakoiran piti tulla uudestaan hoitoon, mutta maa petti jalkojen alta. Neljä ja puoli viikkoa asentohuimausta. Olo oli kuin Vekkulan vinossa huoneessa. Pään kääntäminen aiheutti oksennuksen. Pään kääntäminen aiheutti jalkojen alta menon. Ei ollut asiaa ulos, läheiset hoitivat kauppareissut, vahtivat minua, kun istuin muovituolilla suihkussa.

Enää ei pyörrytä ja Lainakoira on täällä hoidossa.

Että sellainen kesä.

***

Viikon 36 krapusanat ovat uudestaan, maa, viihdyttää.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini. Cara pitää taukoa kravuista, joten minun blogistani löydät osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

riitta k

Repu

BLOGitse

Sus’

anli itse

Aimarii

Elegia

Maarit

HPöllö

Aina

Uuna

AilaKaarina

 

Saturday Classics 290820

 

Kuulema kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tai sitten ei.

Vajaa vuosi sitten tuli ostettua liput suomalaisen a cappella-yhtye FORKin jäähyväiskonserttiin Jäähallille. Konsertin piti olla toukokuussa 2020, mutta sitten korona, tiedättehän.
Ensin konsertti siirrettiin syyskuulle, sen jälkeen joulukuuksi.

Eli hyvä ei ole loppunut vieläkään! Vielä on jotain odotettavaa! Tai sitten korona, tiedättehän.

Olen ollut FORKin keikoilla jotain viisitoista kertaa eli jep, fanitan. Yhtye on ollut koossa pari vuosikymmentä, keikat myydään yleensä loppuun hetkessä. Viime vuonna porukka päätti lopettaa uransa huipulta, sen takia siis tuo jäähyväiskonsertti oli tulossa.

FORKin konserteissa ei ole soittimia, laulajat, joita on neljä, tekevät kaikki äänet itse niin kuin a cappellassa on tapana. Porukka esittää covereita laidasta laitaan: Rammstein, Britney Spears, Led Zeppelin, Lady Gaga, Guns N’ Roses, Coldplay, Madonna, Bonnie Tyler, Queen ja Pink Floyd vain muutamia mainitakseni.

Yhtyeen keikoilla yleisö elää vahvasti mukana. Porukka tanssii, hihkuu, laulaa, taputtaa käsiään ja keikan jälkeen on onnellisen euforinen olo.

Mikä parasta, FORK on jaksanut yllättää minut keikka keikan jälkeen. Tarjolla on aina jotain uutta ja ennenkuulumatonta, kuten showssa Revolution esitetty, Andrea Bocellin tunnetuksi tekemä, Con Te Partiro.

FORKin youtube-kanava on täällä, siellä on kattava kokoelma yhtyeen musiikkia.

***

Tämän lauantain muita klassikoita löytyy täältä.

 

 

Krapu tulee, oletko valmis?

Krapu on lomaillut kotimaan maisemissa kaiken kesää ja nauttinut pehmeän lämpimistä vesistä. Toistaiseksi rapumerrat eivät ole osuneet kohdalle, joten krapu uskaltaa kömpiä näkyville ensi sunnuntaina 30.8.20 mukanaan jälleen uudet sanat, joilla inspiroida kirjoittajia kirjoittamaan upeita sadan sanan tarinoita.

Toivottavasti kesänne on ollut mukava, rentouttava ja voimia antava!

Kuvan koiralla ei ole mitään tekemistä kravun kanssa. Lainakoira siinä juhlistaa Bayern Münchenin sunnuntaista Mestareiden liigan voittoa 😀 

 

Saturday Classics 220820

 

1950-luku oli italialaisen iskelmän kulta-aikaa Suomessa.  Sama romanttisen italialaisen musiikkiteollisuuden suosio jatkui 60-luvulle tultaessa ja vielä tulevinakin vuosikymmeninä. Italia tuotti hittiä hitin perään: Ensi kerran, Hopeinen kuu, Kertokaa se hänelle, En koskaan, Puhu hiljaa rakkaudesta, Olen suomalainen, Kuuleeko yö, Buonasera Signorina, Lazzarella, Keinu kanssani, Odota en, Oli kuu, oli ilta, Antaudu rakkain sekä tietenkin Volare.

Ja juu, sinivalkoisten äänien eli Katri-Helenan kappale Vasten auringon siltaa ja Paula Koivuniemen Aikuinen nainen ovat myös alun perin italialaisia iskelmiä.

Yksi suosikeistani Italia-akselilta on Jimmy Fontana (1934-2013), italialainen näyttelijä, säveltäjä, sanoittaja ja säveltäjä. Fontanan tunnetuin sävellys lienee José Felicianon esittämä Che sarà, kappale löytyy linkistä.

Fontanan säveltämä Il Mondo on vuodelta 1965, sen sovitti itse Ennio Morricone.

***

Muita sulosävelmiä löytyy täältä

 

Saturday Classics 150820

 

Harri Marstio (1957-2019) tuli koko kansan tietoisuuteen kappaleella Romany Violin, joka oli yhtenä raitana Pedro’s Heavt Gentlemenien älppärillä Tango Moderato (1982).
Elämänsä aikana Marstio levytti kymmenen pitkäsoittoa, lukuisia singlejä sekä esiintyi esim. Juice Leskisen, Pedron ym. levyillä.

Harri oli pitkän linjan keikkamuusikko. Hän kiersi ympäri Suomea eri kuppiloissa ja kapakoissa vuosikymmenien ajan. Oman bändinsä lisäksi Harri keikkaili duona ja triona esim. Safka Pekkosen, Ismo Laakson ja Nipa Niilolan kanssa.

Erikoisen näköiseksi Harrin kitaransoiton tekee se, että hän soittaa vasurina oikean käden kitaraa. Kitaransoiton kun aloittaa oikean käden kitaralla, niin miksi vaihtaa, kun on kerran oppinut.

Imusolmukesyöpä synkensi miehen viimeisiä elinvuosia. Rankat hoidot antoivat lisäaikaa, mutta syöpä uusiutui ja uusiutui. Lopulta Harri Marstio menehtyi sydänkohtaukseen ajaessaan autollaan tammikuussa 2019.

***

muita lauantaiklassikoita löytyy täältä

Muistojen albumista pari kuvaa Harrista ja koirastaan vuonna 1982