Yksisarvinen

Poika oppi kävelemään vasta viisivuotiaana. Siihen asti hän juoksi, hyppi, kiipesi, ryntäsi. Kompasteli ja löi otsansa aina uudestaan, niin että otsan kuhmu ei koskaan parantunut, muutti vain väriään.
Mietin, että sitä menoa pojasta tulisi isona yksisarvinen. Iltaisin tarkistin pesun yhteydessä, etteivät siivet olleet alkaneet kasvaa. Halusin varautua siihen päivään, jolloin poika lentäisi pois.

Poika kasvoi, eikä enää halunnut minua avuksi pesulle, pärjäisi yksinään. Kuuntelin, kun hän loiski vedellä, suihkutti deodoranttia laulaessaan. Parin vuoden kuluttua hän halusi parranajokoneen.

Eilen hän tuli saunasta, oli kietonut pyyhkeen lanteilleen ja silloin näin ne: orastavat siiventyngät. Vielä pienet, mutta valmiina voimistumaan ja lähtemään.

Itketti.

***

Viikon 39 krapusanat ovat suihkuttaa, orastava, otsa

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

AilaKaarina

sanapasanen

Kirsti Kaija

anli itse

 

Saturday Classics 250921

 

Amerikkalaisen r&b-lauluyhtyeen LaBelle yksi perustajajäsenistä, Sarah Dash (videolla lyhin laulajista), kuoli nyt viikolla 76-vuotiaana. Muut jäsenet olivat Patti LaBelle ja Nona Hendryx.
Yhtyeen yksi suurimmista hiteistä oli Lady Marmalade vuodelta 1974.
Yhtyeen hajoamisen jälkeen 70-luvun lopulla, naiset jatkoivat soolouriaan menestyksekkäästi.

Muita klassikoita täällä.

 

Kaikki päivät eivät ole hyviä

Tästä päivästä tulee turha. Jäsenet ovat raskaat, vielä raskaampi on olo. Ilman syytä, epämääräinen ahdistus. Hapuilen kännykän käteen. Puoli yksitoista.

Aamukahvi polttaa kitalakea. Kello on yksitoista. Tekisi mieli palata sänkyyn, nukkua tämä päivä pois, mutta päätän valvoa ainakin kolme tuntia ennen päiväunia.

Tänään ei aamupesua. Hampaat harjaan tottumuksesta. Hiusten takut saavat olla.

Haahuilen netissä jonkin aikaa. Luen uutisista vain otsikot, nekin unohdan saman tien.

Lämmitän mikrossa jotain jääkaapista löytämääni ruokaa. Se ei maistu millekään, mutta kuuluu päiväohjelmaan. Yhdeltä menen päiväunille.

Herään kolmen tunnin kuluttua. Edelleen sama päivä. Tämä pitkä, haikea päivä.

Alan odottaa illan unia.

***

Viikon 38 krapusanat ovat haahuilla, haikea, hiukset.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

sanapasanen

Kirsti Kaija

Uggla

riitta k

AilaKaarina

BLOGitse

Saturday Classics 180921

 

Tämän lauantain klassikko on omistettu espanjalaisen Baccara-duon jokin aika sitten 69-vuotiaana menehtyneelle Maria Mendolalle. Duon toinen osapuoli Mayte Mateos täytti alkuvuodesta 70 vuotta.

Ken kävi 1970-luvulla discossa, ei voinut välttyä Baccaralta. Duo ei koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta monet diskoilut on kyllä lattialla vedetty Baccaran tahtiin.

Muita klassikoita löytyy täältä.

 

Lähtevät naiset

Nainen oli poissa, kun mies heräsi. Niin ne tekivät aina, keräsivät aamuyön hämärinä tunteina vaatteensa lattialta, hiipivät pois, painoivat varovasti ulko-oven kiinni. Kukaan ei milloinkaan jäänyt, eikä mies sitä enää odottanutkaan. Hän oli tottunut lähteviin naisiin.

Mies kääntyi mahalleen, nuuhki lakanasta naisen tuoksua. Tyyny oli vielä lämmin naisen pään painosta, naisen lähdöstä ei ollut kauan.

Mies nousi ylös, heitti peitot lakanoiden päälle, levitti päiväpeiton, asetteli tyynyt sängylle. Naisen tuoksu jäisi jäljelle, vaikka lämpö häviäisi. Tänään mies ei menisi suihkuun, ei pesisi itseään, sama tuoksu viipyisi hänen ihollaan aina iltaan asti, jolloin hän menisi nukkumaan, sukeltaisi yksinäiseen naisentuoksuiseen uneen.

***

Viikon 37 krapusanat ovat levittää, yksinäinen, aamuyö

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

anli itse

sanapasanen

Kirsti Kaija

AilaKaarina

BLOGitse

riitta k

Saturday Classics 110921

 

1970-luvun puolivälin paikkeilla. Tukholma. On pääsiäinen tai jokin muu juhlapyhä, opiskelija-asuntolassa ei ole muita kuin ystäväni, jota olen tullut tapaamaan. Muut opiskelijat ovat matkustaneet perheittensä luo.
Ystäväni on ostanut uuden levyn, Patti Smithin Horses. Hän vakuuttaa minulle, että tulen pitämään laulajasta, tulen repeämään innosta.
Totta.
Sen pääsiäisen aikana soitamme levyä taukoamatta, volyymit voi kääntää niin lujille kuin haluaa, kukaan ei häiriinny. Tanssimme ja hypimme pitkin asuntolan käytäviä. Juomme viiniä. Ja taas tanssimme.

Muutama vuosikymmen myöhemmin. Edelleen Tukholma. Ystäväni on ostanut meille liput Patti Smithin keikalle synttärini kunniaksi. Ennen konserttia istuudumme puun alle vihreälle nurmikolle, tasaamme pullon viiniä. Keikan alun lähestyessä nousemme ylös vaivalloisesti. Ei viinin vaan jäykkien nivelien takia. Alamme hihittää kompuroidessamme ylös.

Kaikki ei ole ihan niin kuin ennen.
Mutta tanssia aiomme tänäkin iltana.

***

Muita lauantaiklassikoita täällä.

 

Kuulen syksyn kutsuvan

Tartu kaksin käsin kiinni katoavaan kesään
ennen kuin auringon kilo haipuu talojen taakse,
ennen kuin metsä nukkuu hämärään.

Avaa ikkuna, tunne vilvoittava tuuli,
anna valon vielä viipyä lattialla,
tanssi varjojen kanssa kunnes pimeys peittää huoneen.

Viivytä kesän lähtöä,
maista elokuun kypsyttämää omenaa,
tunne kielelläsi haikeat jäähyväiset.

Kerää muistoja, elä nyt,
poimi satoa ja
säilö kaikki se hyvä mitä tarvitset talveen.

Hyvästele perhoset,
toivota tervetulleeksi pihlajien puna,
lyhtykukkien oranssi hehku.

Kerää käsiesi maljaan syksyinen sade,
kylve kuun kimaltavassa hohteessa,
nukahda hymy huulillasi.

Näe menneen kesän hehku alkavassa ruskassa,
säilytä lämmin ja toiveikas valo sydämessäsi,
sytytä syksylle ensimmäinen kynttilä.

***

Viikon 36 krapusanat ovat hyvästellä, kimaltava, maistaa.

Tämän viikon krapurunoni on myös inspiksenä Teemataiteen syyskuun haasteessa.

Kiitos kaikille viime viikon krapuun osallistuneille ja kommentoijille! Tästä se syksy jatkuu.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

riitta k

anli itse

BLOGitse

AilaKaarina

sanapasanen

Maarit

Saturday Classics 040921

 

Al Dubin ja Joe Burke julkaisivat laulun Tip Toe Through the Tulips jo vuonna 1929. Vuonna 1968 muusikko Tiny Tim julkaisi oman vallattoman versionsa laulusta.

Muita vallattomuuksia täällä.

 

Kesäpäiväkirja 290821

Viimeinen sivu tämän kesän päiväkirjasta. Vilu hiipii lattiaa pitkin avonaisesta parvekkeen ovesta, villasukkien aika alkaa. Helteiden aiheuttama turvotus aivoissa hellittää, korvien välissä tuulee.
Ehkä nyt jaksan jotain.

Ainakin on pelastettava parvekekukat hukkumiselta. Syysmyrsky on heittänyt vettä kukkaparkojen ylle, ruukut likoavat aluslautasilla, mehikasvit ovat nyreissään. Siirrän ruukut parvekkeen suojaiselle seinustalle, pyydän anteeksi aavikon kaunottarilta.

Tartun imuriin, tartun pölyrättiin. Kuuraan kylppärin. Teen kaikkea sitä, mitä kuuman kesän aikana ei jaksanut tehdä. Siivoaminen on oikeastaan turhaa, sillä Lainakoira tulee jälleen luokseni, tuo kuraa, mutaa ja risuja turkissaan vastasiivotuille lattioilleni.

Kuka välittää huushollin siisteydestä, kun karvapallo käpertyy viereen? Niinpä. En minä ainakaan.

***

Viikon 35 krapusanat ovat kuurata, vilu, suojainen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

BLOGitse

Cara

Kirsti Kaija

sanapasanen

AilaKaarina

Maarit

HPöllö

 

Saturday Classics 280821

 

The Rolling Stonesin rumpali Charlie Watts kuoli muutama päivä sitten 80-vuoden iässä. Tämän takia lauantaiklassikoissa on teemana tänä lauantaina Rollareiden biisit.

Angie vuodelta 1973 tuo mieleeni teinivuodet ja erään tietyn Angien, rakkaan ystäväni, jonka kanssa kuuntelimme tätä kappaletta uudestaan ja uudestaan. Huone täyttyi savukkeiden sinisestä savusta, kynttilöiden liekit loivat seinille varjojen kudelmia.

Kepeät mullat, Charlie. Muita rollari-biisejä täällä.