Olen minä niin tyytyväinen 5

Olen minä niin tyytyväinen, että muistin, että tällainenkin kategoria on tässä blogissa. Olisi ihan kamalaa, jos unohtaisi ihan kokonaan, että on tyytyväinen.

Olen minä niin tyytyväinen, että minulla ei ole sellaisia mielipiteitä, että ne kiinnostaisivat muita. Olisi ihan kamalaa, miten paljon aikaa menisi, jos joutuisi näpyttelemään mielipiteensä joka asiaan ja joka paikkaan. Istuisi vaan, lukisi uutisia netistä ja surffailisi somessa ja koko ajan pitäisi kirjoittaa, mitä mieltä on.

Olen minä niin tyytyväinen, etten ole sellainen suvakki. Sellaisena olokin on kokopäivähommaa, kun kaiken aikaa pitäisi irvailla sellaisille ihmisille, jotka eivät ole suvakkeja. Olisi se ihan kamalaa, ihan ilkeäksi pitäisi ruveta.

Olen minä niin tyytyväinen, että jalkapallon MM-kisat kohta alkavat. Olisi ihan kamalaa, jos pitäisi kiertää kaikenlaisia tapahtumia suvi-Suomessa. Olisi kuuma ja kylmä, hyttysiä ja ihmisiä, runonlaulantaa ja moottorisahamusiikkia, kallista olutta ja tupakointikielto joka paikassa. Ei sellaista oikein suvaitse tyytyväinenkään ihminen.

***

aikaisemmat aiheet tyytyväisyyteen: 1, 2, 3, 4

 

Mainokset

Anna mun itseeni rakastaa

 

Mee pois, mee pois, mee pois. Anna mun itseeni taas rakastaa.

Älä soita mun ovikelloa,
mä en tuu sulle avaamaan.
Älä huuda mulle ikkunasta,
mee muualle manaamaan.

Sillä mä en asu enää täällä,
en koskaan asunutkaan.
Sun kanssas mua ei ollut,
mua ei koskaan ollutkaan.

Jätä mut rauhaan,
mä kokoon itseni uudestaan.
Anna mä kerään nää palaset,
mä haluun itseeni taas rakastaa.

Mee pois, mee pois, mee pois. Anna mun itseeni taas rakastaa.

Mä en ennen asunut täällä
mua ei ollut silloin laisinkaan.
Sun kanssas lakkasin hengittämästä,
kunnes mua ei enää ollutkaan.

Jätä mut rauhaan,
mä kokoon itseni uudestaan.
Anna mä kerään nää sirpaleet,
mä haluun itseeni taas rakastaa.

Mee pois, mee pois, mee pois. Anna mun itseeni taas rakastaa.

 

 

***

Sus’-kirjoitushaaste RAKKAUSRUNO

***

Riitan #runosunnuntai

 

 

 

Nimetön 2

 

 

 

 

 

Jano

 

Nämä helteet tekevät hulluksi.
Nämä helteet tekevät janoiseksi.
Aamuyhdeksältä terassien ruskea kansa
tekee minut kateelliseksi.

Istuisin nurkkapöytään
puhuisin menneestä lätkästä tulevasta futiksesta
joisin joisin joisin
vielä yksi kaksi kolmaskin.

Tämä aurinko saa ihon kukkimaan.
Tämä ihottuma saa minut hulluksi.
Jano.
Haluan juoda joka terassilla
kulmissa kaduilla pihoilla.

Istuisin nurkkapöytään
siellä on varjo. Suojakerroin viisikymmentä.
En pala vaikka minulla on tämä ainainen jano.
Pitkät hihat suojaavat käsivarret
pääni paljas kaikelle
mikä ei ole mahdollista.

Joisin joisin joisin
yhden kahden kolmannen
mutta en voi, en ykköstä, kakkosta, kolmosta, nelosta.
Kaikki tai ei mitään.
Ei mitään tähän nurkkapöytään.
Täällä ei istu ketään.
Jano katoaa parempiin suihin
sellaisiin jotka pystyvät kestävät eivät retkahda
ja jos retkahtavat eivät välitä eivät piittaa.

Minun on pakko.
Minun on jano.

 

***

Sus’-kirjoitushaaste KASVU, MUUTOS, JATKUVUUS

***

Riitan #runosunnuntai

 

 

 

 

 

Kaksi runoa, kun yksi ei riitä

 

 

MYRSKY

Somemyrsky on kestänyt jo viikkojen ajan.
Taukoamattomat tulvavaroitusilmoitukset.
Eilen paska ulottui polviin,
tänään lietteen pinta kohoaa edelleen.
Aika suojata näppäimistö.
Itsemurhien tehneet ruumiit
lynkkauksissa silvotut ruhot
huuhtoutuvat nopeasti näkymättömiin.
Enää ihminen ei tarvitse sotia itsensä tuhoamiseen.

Luonto muistaa ajan
jolloin vielä oli värejä.

 

***

Sus’-kirjoitushaaste: kirjoita kuvasta


 

 

TAIKAUSKO

Älä poimi minulle tuomesta valkeutta
niiden lemu saa minut aivastamaan.
Jätä omenapuu rauhaan
ei minulla ole oksille maljakoita.

Löydä minulle syreenistä kukka viidellä terälehdellä
syön sen
saan toivoa sen mitä en koskaan sano ääneen.

 

***

#runosunnuntai ja syreenien aikaan

 

 

 

 

Likainen tusina

 

 

Unohdat yksitoista hyvää
sen yhden pahan muistat.
Mielesi synnyttää likaisen tusinan.

Et huomaa hyvää
kun se tulee ihmisiltä joita et
arvosta
et rakasta
et huomaa
heidät tallot hierarkiasi kivijalkaan.
Janoat siltä yhdeltä pahalta
arvostusta
huomiota
rakkautta
Yhtätoista ylenkatsot.

Haluaisin näyttää sinulle Varissuon kalliot
puiden juurilla kielomeri on juuri nyt kukassa.
Katsot ikkunasta
näet vain heijastuksesi.

Tämä kaupunki on eri
ihmiset samat.
Paikallisessa olut kolme euroa
terassilla tuntemattomien elämäntarinat.
Keskustan kahvilassa tuttu hermostuu
ei saa cappuccinoaan kauramaitoon.
Minä en saa korvilleni hiljaisuutta.
Jatkamme etsimistä
jatkan kuuntelemista.

Et sinä koskaan kysy mitään.
Puhut itsestäsi
ilma ympärilläsi raskas hiilidioksidista.

Haluaisin näyttää sinulle tytön
joka keinuu aina iltapäivisin korkeiden talojen varjostamalla pihalla.
Katsot ikkunasta
näet aina vain itsesi.

 

Taudinkuva

 

Sami Liuhto                                                                          Joonas Almila

Pari vuotta on pitänyt odottaa Taudinkuvan uutta albumia. Edellinen levy Havaintoasema Tornio Liakka ilmestyi 2016, debyyttialbumi Päivät rakasti elämää vuonna 2015.

Taudinkuvan kolmas ja uusin levy Taudinkuva III on juuri ilmestynyt. Mikael Öhman on säveltänyt kappaleet, tekstit runoilijoilta: Sami Liuhto, Aura Nurmi, Mika Kivelä, Henriikka Tavi, Juha Rautio (feat. Kasper Salonen), Tapani Kinnunen ja Eeva-Maria Grekula.

 

Mikael Öhman ja Samuel Alho                                   Tuomas Himanen

Taudinkuva yhdistää runoa ja musiikkia, ja se toimii! Vahva suositus! Uutta albumia (kuin myös kahta edellistä) voi kuunnella online (klik tänne), sen voi ladata maksusta, mutta valitettavasti ei ainakaan toistaiseksi ole tiedossa fyysistä levyä, mikä näin keräilijän kannalta on syvältä.

Olen muutaman kerran nähnyt bändin livenä, mutta edellisestä kerrasta on jo liian pitkä aika. Ihan liian kauan sitten eli yhtye keikkailee turhan harvoin ja silloinkin jossain skutsissa, jonne ei ole mahdollisuutta matkustaa. Muistaakseni (ja tähän ei kannata luottaa eli muistiini) viimeisin näkemäni keikka oli vuosi sitten ravintola Dubrovnikissa, jossa vietettiin äskettäin äkillisesti menehtyneen Otso Kantokorven vaalibileitä. Se oli lämminhenkinen ja hauska ilta.
Otsoa jää kaipaamaan suuri, suuri joukko ihmisiä.

Taudinkuvan musiikkia löytyy Spotifysta ja Youtubesta myöskin, samoin keikkataltioineja. Kotisivut ovat Facebookissa.

Valokuvat ovat parin vuoden takaiselta keikalta teatteri Kalliossa. Kuvat suurenevat klikkaamalla.

***

Runosunnuntai tänään perjantaina, sillä olen lähdössä pois langoilta joksikin aikaa.

 

Soittolista

 

 

maalaan ylösalaisin
maailman
ilman
perspektiiviä
en katso
kuulemattomat
surut soittolistassa

 

 

 

Sairaalapäiväkirja

 

Viides ilmaiseksi luettava issuujulkaisu näistä manalle menneistä BoDin kirjoistani. Vuorossa on alunperin 2010 julkaistu Sairaalapäiväkirja, alaotsikoltaan merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta. Jos haluat lukea fyysistä kirjaa, Sairaalapäiväkirjaa löytyy joistain kirjastoista, ostaa sitä ei enää voi.

Aikaisemmat ja tämäkin julkaisu löytyvät myös omalta sivultaan.

Tyyne ja rakkauden polku

Vietyään koiran eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin, Tyyne jatkoi elämäänsä vanhaan malliin. Alepan kauppakassi toi ruuat kotiin, joten ulkoiluun ei ollut liiemmälti tarvetta. Lajitellut jätteet Tyyne tietenkin vei roskakatoksessa oleviin asianmukaisiin astioihin. Jätettä kertyi kiitettävän vähän, joten joka päivä ei todellakaan tarvinnut avata ulko-ovea.

Tyyne huomasi, ettei kaivannut koiraa ja hän oli varma siitä, että hyväkäytöksinen, siisti ja laiskanpuoleinen narttu löytäisi uuden kodin sellaisesta perheestä, jossa nautittiin hitaista kävelylenkeistä. Tyyne ei kaivannut noita kävelyitä, mutta viikkojen kuluessa hänen oli myönnettävä, että selkä oli eri mieltä. Sohvalta nousu alkoi tuntua entistä työläämmältä. Sukkia hän ei enää viitsinyt edes vetää jalkoihinsa ja roskia viedessään hän sujautti jalkansa linttaan astuttuihin Aino-tossuihin.
Selkä vaati liikuntaa. Tyyne ei. Hänen mieltään riivasivat edelleen televisiodekkarissa nähdyt, pusikoissa lymyilevät ruumiit, ja ulkona oli liian paljon pensaita.

Omalääkäri mulkoili Tyyneä entistä synkemmin, kun Tyyne vihdoin tuli vastaanotolle. Lääkäri moitti Tyynen olemattomia lihaksia, selän kumaruutta ja uudisti uhkauksensa, nappasi tuomiosta kymmenen vuotta pois sanoen, että Tyyne joutuisi pyörätuoliin alta nelikymppisenä. Musertuneena Tyyne lähti terveyskeskuksesta ilman toivoa särkylääkkeistä, ilman lihasrelaksanttireseptiä. Sähköinen lähete fysioterapiaan ja selkäryhmään eivät häntä kiinnostaneet.

Televisiosta tuli illan päätteeksi Pretty Woman. Tyyne osasi tämän elokuvan, niin kuin kaikkien romanttisten komedioiden, vuorosanat ulkoa. Hän asettautui sohvalle, asettautui Julia Robertsin rooliin, valmiina Richard Geren muokattavaksi. Elokuva lipui suloisia uomiaan kohti loppuaan, Richard kiipesi palotikkaita pitkin. Tyyneä itketti miehen rohkeus, korkeanpaikankammostaan huolimatta tämä oli valmis tekemään kaikkensa saadakseen rakkaimpansa. Kesken nousua Richard pysähtyi. Hän avasi suunsa ja hampaiden välissä oleva ruusu leijaili maahan. Richard katsoi suoraan kohti Tyyneä. Tyyne kohottautui istumaan sohvalla.

–    Koska rakastan sinua niin paljon, haluan, ettet tee pahaa itsellesi, Richard sanoi.
–    Sinä…? Rakastat minua? Mutta Julia…
– Tämä on vain elokuvaa. Sinä olet totta. Eikä minulla edes ole oikeasti korkeanpaikankammoa, se kuuluu vain juoneen. Sinua minä rakastan ja haluan sinun tietävän ja muistavan, että kuljen aina kanssasi. Suojelen sinua. Ulkona, pensaiden keskellä, ihmisten joukossa. Et ole koskaan yksin. Tiedä se. Muista se.

Elokuvan lopputekstit alkoivat pyöriä. Tyyne nousi ihmeen kevyesti sohvalta, otti keittiön alakaapista kompostiastian, roska-astian ja muoviastian. Hän keräsi jätepaperit, sulloi kartongit pieniksi, kokosi turhat lasipurkit ja loppuun palaneet patterit. Ilta oli tummunut, mutta tie roskakatokseen oli rakkaudella valaistu.

***

Sus’ kirjoitushaaste: Taitekohta, kulminaatiopiste.
Kirjoita tarina (fiktio/fakta) ihmisestä joka on elämänsä taitekohdassa, jossa jotain jää taakse ja uusi on edessä. Tarinassa täytyy olla jokin päätös, valinta joka ohjaa tulevaa.