Ari Kokkonen 1957-2020

Torstaina, toinen päivä heinäkuuta, suru-uutinen saapui. Blogiystäväni vuosien ajalta, runoilija ja valokuvaaja Ari Kokkonen menehtyi Turun Karina-kodin saattohoito-osastolla.

Tutustuin Ariin aikoinaan blogien kautta 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Blogistania oli silloin suht pieni yhteisö ja monet bloggaajat kirjoittivat runoja ja ottivat valokuvia. Haasteblogit RunoTorstai ja ValokuvaTorstai keräsivät yhteen meidät. Opimme tuntemaan muita bloggaajia, ystävystyimme, pidimme muutenkin yhteyttä.

Olin julkaissut ensimmäisen kirjani BoDin kautta ja Ari otti yhteyttä minuun, hänellä oli unelmana saada runonsa kirjan kansien väliin. Syntyi hänen ensimmäinen runokokoelmansa Runoja (BoD, 2009). Seuraavina vuosina ilmestyi useampikin runokokoelma, samoin kirja Arin valokuvista. Arin runoja ja raapaleita julkaistiin myös eri kokoelmissa.

Viime vuosikymmenen lopussa Ari alkoi julkaista runojaan issuussa, jossa kokoelmat ovat edelleen ilmaiseksi luettavissa. Pimeyden jälkeen-kokoelma kertoo Arin kamppailusta viimesyksyisen syövän kanssa. Hoidot purivat ja kerroskuvauksessa kevään korvalla kaikki näytti hyvältä. Ari jaksoi jo pyöräillä, kiertää Turkua ja valokuvata.

Nyt toukokuussa syöpäpesäkkeitä löytyi Arin aivoista, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Ari siirtyi Karina-kotiin. Arin suhtautuminen tulevaan kuolemaansa oli tyyni, hyväksyvä ja rauhallinen. Hän kertoi tehneensä jo tarpeeksi, saavuttaneensa elämässä paljon hyviä asioita. Hänen oli aika lähteä.

Olen ylittänyt ajan railon, poikkeaman jatkumossa,
unohtanut ajan vaatimukset, merkityksen eiliselle.
Täytyy olla tyyntynyt kuin meri, nähdäkseen pinnan alle,
sukeltamatta pohjaan, nähdäkseen enemmän,
kuullakseen selvemmin, päästäkseen pinnalle takaisin.
Minä olen unohtanut kuinka ollaan, ja kuitenkin tunnen
olevani osallisena kaikkeen.

(Kulkea varjojen päällä putoamatta, BoD, 2012)

 

Saturday Classics 040720

 

Lauantaiklassikoissa on vuorossa klassikkojen klassikko, kappale, jota ei turhalla lyhyydellä ole pilattu.

Bluesia Pieksämäen asemalla ilmestyi vuonna 1983 julkaistulla Juice Leskisen ja Grand Slamin albumilla Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten, lyhyt oppimäärä. Biisillä on pituutta yli kuusitoista minuuttia ja se on esitetty livenä ainoastaan kerran, vuonna 1988. Ohjaaja Aki Kaurismäki teki  tuolloin kappaleesta lyhytelokuvan (2012) ja meni monta vuotta live-esityksestä ennen kuin lyhäri sai ensi-iltansa Sodankylän elokuvafestivaaleilla vuonna 2013.

Kappale tuo lavalle monta tuttua muusikkoa, porukkaa, jota näki taajaan esimerkiksi Tampereen Tillikassa, kun tuli asuttua Mansessa 80-luvun alussa muutaman vuoden ajan. Monesta esiintyjästä on valitettavasti aika jo jättänyt, kepeät mullat Harrille ja Peltsille ja tietenkin itse Juicelle.
Lavalla nähdään noiden edellä mainittujen lisäksi mm. Grand Slamin muusikot, Dave Lindholm, Pantse Syrjä, Safka, Mika Sundqvist ja monia muita.

YouTuben lisäksi tuon lyhytelokuvan voi katsoa myös Areenassa.

Muita tämän lauantain klassikoita löytyy täältä.

 

Juhannus Classics 210620

 

Kolmas juhannuksen aikainen klassikko on Tehosekoittimen Asfaltti polttaa (Grundström-Mikkola) yhtyeen neljänneltä studioalbumilta Freak Out (1999).

Tässä biisissä on nuoruuden voimaa, toiveita, unelmia, iloa. Mitä tahansa voi tapahtua, kun kesä tulee.

Muita juhannusbiisejä täällä.

Juhannus Classics 200620

Tepa rakastaa Kauko Käyhköä. Aikanaan hän yritti vakuuttaa minullekin, että Käyhköä kannattaa kuunnella. Osti minulle singlen Rakastan sinua, elämä.
Olin teini, ei uponnut. Dallapé ja Kipparikvartetti eivät olleet genreä, josta 70-luvun nuori olisi innostunut.

Mutta nyt, vuosia myöhemmin, musiikkimaku on onneksi laajentunut.

Tänään soitan Kauko Käyhkön säveltämän Suviserenadin, kaunis sanoitus on Aune Haarlan, levytys on vuodelta 1961.

Voisinpa soittaa tämän myös Tepalle. Vanhainkotiin ei ole ollut asiaa kuukausiin. Puhelimessa Tepa ei jaksa kauan puhua, häntä väsyttää, pitää mennä huilaamaan. Kerro terveisiä kaikille. En jaksa puhua, väsyttää, menen pitkäkseni.

***

Tämä on toinen valintani juhannusmusiikiksi. Ehkä vielä huomenna jotain lisää.
Muuta juhannusmusiikkia löytyy täältä.

 

Juhannus Classics 190620

 

Lepiksen luotsaamassa Saturday Classicsissa vietetään juhannusmusiikkipäiviä.

Ensimmäisenä juhannusbiisinä on Juha Watt Vainion vuonna 1963 levyttämä Juhannustanssit. Kappalehan kertoo jazz-Janatuisen tuskasta tangon takia juhannustansseissa. Janatuinen-nimi esiintyy muissakin Vainion sanoituksissa, on kuulema miehen sivupersoona (IS 29.10.2016). Watt Vainio ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta onhan tämä biisi kuitenkin ollut klassikko jo lähes kuudenkymmenen vuoden ajan!

LEMPEÄÄ KESKIKESÄN JUHLAA KAIKELLE KANSALLE!

 

Saturday Classics 130620

 

Viime lauantaina soitin kesämusiikkia, jatketaan samalla teemalla. Vuorossa on kappale Let The Sun Shine In musikaalista Hair, tekijöinä Rado–Ragni–MacDermot-trio.

Kaikkien hippien perusmusikaali Hair sai ensi-iltansa off-Broadwaylla vuonna 1967. Seuraavan vuonna musikaali siirtyi suuremmalle näyttämölle ja samalla alkoi maailmanvalloitus. Tamperelaisessa Popteatterissa oli Suomen ensi-ilta jo vuonna 1969.

Hippiliike, seksuaalinen vapautuminen ja Vietnamin sota ovat musikaalin teemoja.

Milos Forman siirsi musikaalin valkokankaalle vuonna 1979 ja tämän päivän videoklippi on tuosta leffasta, sen koskettavasta ja traagisesta loppukohtauksesta.

Make love, not war and remember to wash your hands.

Muita kuuman lauantain klassikoita löytyy täältä.

 

Saturday Classics 060620

 

Janis Joplinin esittämä Me And Bobby McGee julkaistiin vasta Joplinin kuoleman jälkeen, postuumisti albumilla Pearl (1971). Joplin levytti kappaleen vain muutama päivä ennen kuolemaansa lokakuussa 1970.

Me and Bobby McGee on laulaja-lauluntekijä Kris Kristoffersonin yhdessä Fred Fosterin kanssa sävelletty/sanoitettu ikiklassikko, jonka levytti ensimmäisenä Roger Miller vuonna 1969. Kristofferson itse levytti laulun vuonna 1970. Kappaletta on coveroinut moni tunnettu muusikko, esimerkiksi Kenny Rogers, Bill Haley & His Comets, Jerry Lee Lewis, Grateful Dead, Loretta Lynn, Pink jne. Youtubesta voi kuunnella noita eri versioita, jos kiinnostaa.

Itselleni se oikein ja rakkain tulkinta on Janisin. Joplinin kuva oli teini-susun seinällä Jimi Hendrixin, Black Sabbathin ja Led Zeppelinin julisteiden joukossa.

Laitan tähän myös sen ensimmäisen, Roger Millerin, version tästä kesäisestä road-biisistä.

Bonuksena, koska olen niin hövelillä tuulella, Janisin ja Tom Jonesin duetto vuodelta 1969!
Omakuvan löysin taideblogistani, tehty vuonna 2009.

Make love, not war and remember to wash your hands!

***

Muita tämän lauantain klassikoita löytyy täältä.

Saturday Classics 300520

 

Suomalainen laulaja ja näyttelijä Bo Andersson kuoli nyt toukokuussa 82-vuotiaana. Hänen tunnetuin levytyksensä on vuodelta 1969, Erna Tauron säveltämä ja Tove Janssonin sanoittama Höstvisa, jonka hän levytti myös suomeksi 1972. Syyslaulun suomalaiset sanat ovat Esko Elstelän.

Andersson on levyttänyt ruotsiksi ja suomeksi Erna Tauron musiikkia sekä ruotsiksi Eino Leinon runoihin sävellettyjä lauluja. Hän teki pitkän näyttämöuran maamme eri ruotsinkielisissä teattereissa.

Ensin ajattelin, että näin kesän korvalla en soita tuota Syyslaulua, mutta muutinkin mieleni. Laulu on niin klassikko kuin vain voi olla ja laulun sanat muistuttavat meitä, että nyt on aika nauttia alkaneesta kesästä täysillä, koronasta ja rajoituksista huolimatta.
Syksyyn on onneksi vielä aikaa. Jokainen päivä ennen sitä on auringon ja kukkivan luonnon lahja meille.

Snart är den blommande sommarn slut.

Muita tämän lauantain klassikoita löytyy täältä.

 

 

 

 

 

Saturday Classics 230520

 

George Thorogoodin I Drink Alone albumilta Maverick vuodelta 1985 kuvastaa hyvin näitä korona-ajan suljettuja ravintoloita 😀 Yksin on juotava, niin yksin.

Vaan nou hätä, kesäkuun alussa kapakat aukeavat jälleen ja seuraa on tarjolla terasseilla, kunhan muistaa sen turvavälin. Helsingin keskustastahan on tarkoitus tehdä yksi suuri terassi. Helsinki, tuo aikamme legenda. Kaikkien janoisten sankari. Sopii minulle. Pysyttelen suosiolla täällä lähiössä, jossa terassit ovat pieniä, olut halpaa ja väkeä vähemmän.
Jos nyt sattuisin olutta haluamaan. Mistä sitä koskaan tietää.

Muita janoisen lauantain klassikoita löytyy täältä.

 

Muualla

 

 

Kevät! Nyt ei tarvita sanoja. Kuvat riittävät, ne kertovat tarinan. Kuvia löytyy valokuvablogistani ja taideblogistani. 

 

Sanat lomailevat, huilaavat, etsivät uusia polkuja, uutta nähtävää, uutta muistamisen ja kertomisen arvoista.