Juhlapäivä

Ihan kuin lokakuu olisi puuttunut almanakasta. Ainakin juhlapäivä meni ohi huomaamatta, joten korjataan nyt tilanne.

Tämä blogi täytti 15 vuotta 24.10.2020! Ohhoh. Järjettömän pitkä aika bloginpitoa.

Blogini piti majaa ensi vuotensa Vuodatuksen sivuilla, mutta siirtyi sitten aikanaan WordPressiin. Julkaisujen määrä lähentelee kolmeatuhatta, huh.

Menneen juhlapäivän kunniaksi järjestän arvonnan. Arpajaisvoittoina on tarjolla Vanhat poikaystävät-kirjani, Hedda ja Zen-sarjakuva-albumi ja sekalaisia pinoja postikortteja.

Jättämällä kommentin tähän postaukseen olet mukana arvonnassa (ei osallistumispakkoa). Kerro samalla, minkä arpajaisvoitoista mieluiten haluaisit, mikäli Onnetar sattuisi suosimaan sinua.
Aikaa kommentin jättämiseen on seuraavan kravun ilmestymiseen asti. Onnea arvontaan!

Ilman lukijoita ei olisi blogia. Kiitos, Kippis & Kulaus!

***

Viikon 49 blogisanat ovat järjetön, kertoa, blogi.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

Aimarii

riitta k

Kirsti Kaija

Aina

Uuna

AilaKaarina

 

Saturday Classics 281120

 

 

Vesti La Giubba on maailmankuulu tenoriaaria Ruggero Leoncavallon opperassa Pajatso (Pagliacci). Ooppera sai ensi-iltansa vuonna 1892 Milanossa.

Aarian laulaa oopperassa teatteriseurueen johtaja Canio, joka esiintyy teatterin klovnina. Juuri ennen esitystä hän saa tietää vaimonsa pettäneen häntä. Sydän karrella, aina pakotettu hauskuuttamaan yleisöä, klovnin on jatkettava esitystä.

Recitar! Mentre preso dal delirio,
non so più quel che dico,
e quel che faccio!
Eppur è d’uopo, sforzati!
Bah! Sei tu forse un uom?
Tu se’ Pagliaccio!
Vesti la giubba e la faccia infarina.
La gente paga, e rider vuole qua.
E se Arlecchin t’invola Colombina,
ridi, Pagliaccio, e ognun applaudirà!
Tramuta in lazzi lo spasmo ed il pianto
in una smorfia il singhiozzo e ’l dolor, Ah!
Ridi, Pagliaccio,
sul tuo amore infranto!
Ridi del duol, che t’avvelena il cor!

Act! While in delirium,
I no longer know what I say,or what I do!
And yet it’s necessary… make an effort!
Bah! Are you even a man?
You are a clown!
Put on your costume and powder your face.
The people are paying, and they want to laugh here.
And if Harlequin steals away your Columbina,
laugh, clown, and all will applaud!
Turn your distress and tears into jokes,
your pain and sobs into a smirk, Ah!
Laugh, clown,
at your broken love!
Laugh at the grief that poisons your heart!

Tenoreista ehdoton suosikkini on ruotsalainen Jussi Björling (1911-1960). Hänen tulkintansa tästä aariasta menee ihon alle. Tämän mahtavan ruotsalaisen laulajan ura jäi valitettavan lyhyeksi hänen menehdyttyään sydänkohtaukseen vain 49 vuoden iässä. Ennen kuolemaansa hän ehti onneksi levyttää ja esiintyä paljon huolimatta pahasta alkoholiongelmastaan.

Mikäli muistatte, Henning Mankellin romaani- ja elokuvahahmo Kurt Walladerilla on Jussi-niminen koira, nimetty tämän suuren tenorin mukaan.

Muita järisyttäviä klassikoita löytyy täältä.

 

 

 

 

Sumu

Sumu on niin sakeaa, ettei joen toista rantaa näy. On täysin tyyntä, Kosteus hiipii takin helman alta, viluttaa.

Maiseman ääriviivat sulautuvat usvaan, marraskuun harvat värit liukenevat olemattomiin kuin vesiväri liian märällä paperilla.

On aivan hiljaista.

Ylitämme joen, sillan puinen pinta on liukas vetisistä lehdistä. Pysähdyn kuvaamaan jokea, tämä hetki on ikuistettava. Päivä on jo puolessa, silti sumu ei hellitä.

Koivukäytävä johdattaa meidät kartanon pihalle. Kahvila on auki, palkitsemme itsemme pitkästä kävelystä kakkukahvilla. Ennen kuin rentoudumme ja lämpenemme liikaa, lähdemme uudestaan liikkeelle.

Ylittäessämme toista siltaa, aavistus auringosta valaisee harmaan taivaan. Näky on lumoava, yhtä taianomainen kuin kävely tänä sumuisena päivänä.

***

Viikon 48 krapusanat ovat taianomainen, paperi, hiipiä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

Aina

anli itse

riitta k

Aimarii

BLOGitse

Uuna

AilaKaarina

Sus’

 

Saturday Classics 211120

Perttu Lepän vuonna 2003 ensi-iltansa saaneen leffan Helmiä ja sikoja soundtrack on namua kuultavaa. Itse leffakin on hauska.
Soundtrackillä kuullaan Siiri Nordinia, Jonna Tervomaata, Tiktakia, The Rasmusta, Kwania, Pauli Hanhiniemeä ynnä muita.
Voisi soittaa vaikka koko biisilistan, mutta nostan nyt esille vain kaksi kappaletta.

Gene Pitneyn vuonna 1968 levyttämä Something’s Gotten Hold Of My Heart on käännetty suomeksi Sydämeeni osuman sain ja sen esittää Siiri Nordin.

Sakari Kuosmanen levytti vuonna 1984 Juicen biisin Rakkauden haudalla ja leffassa sen laulaa Jonna Tervomaa.

Nautinnollisia hetkiä näiden naisten kera!

Muita nautittavia lauantaibiisejä löytyy täältä.

 

Marraskuu

Auringon valo lävistää luomet. Kurotan kännykän käteeni. Kello on 11.38.
Uskomatonta, yksitoista tuntia unta, vieläkin nukuttaa. Ehkä nyt olisi todellakin aika siirtyä talviunille, herätä maaliskuun lopussa.
Ehkä koronarokotusta jaettaisiin jo silloin.

Aurinko ilkkuu ikkunan takana: nouse, senkin saamaton paska. Aiotko nukkua koko kauniin päivän? Aiotko laiskotella päivän valoisat tunnit?
Ehkä aionkin. Mitä se sinulle kuuluu?

Kahvin tarve nostaa minut jalkeille.

Aamukahvin kanssa katson ikkunaa, joka on enemmän kuin likainen. Marraskuun aurinko on armoton. Pakottaa hereille, pakottaa siivoamaan, pakottaa liikkeelle.

Onko pakko, jos ei halua?

Kukaan muu ei pakota minua kuin minä itse. Annan itselleni vapaapäivän.
Tänään nukun vielä päiväunet.

***

Viikon 47 krapusanat ovat tarve, ilkkua, armoton.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

Aimarii

BLOGitse

anli itse

Aina

Uuna

AilaKaarina

Saturday Classics 141120

 

Hollantilainen Focus (toiminnassa 1969-1978) levytti vuonna 1971 kappaleen Hocus Pocus ja tämän biisin myötä bändi nousi listoille muutamissa maissa.
Biisi on hulvaton ja taidokas sekoitus jodlausta, vokaaliakrobatiaa, siansaksaa, oopperaa ja vähän kaikkea.
Paljon on joskus enemmän, todellakin.

Lauantaisen runsaudensarven muuta antia löytyy täältä.

 

Isän ikävä

Seison ikkunan edessä, katson ulos sillalle. Kohta isä näkyy, en vilkuta, ettei yllätys mene pilalle. Isä kävelee nopeasti, ruskea työsalkku heiluu ees-taas, ees-taas askeleiden tahtiin.

Haen sohvalta tyynyn, rutistan sitä iloisena. Avaan ulko-oven, en sytytä valoja porraskäytävään. Asetan tyynyn ylimmälle rapulle, istahdan odottamaan. Kuulen alhaalla ulko-oven avautuvan, valot syttyvät rappukäytävään, isän askeleet, kun hän nousee ylöspäin.

Isä nauraa, kun hän näkee minut noustessaan viimeiset portaat. Vielä emme voi halata, isän kädet ovat mustat työn jälkeen. Isä riisuu kengät eteisessä, avaan hänelle kylpyhuoneen oven, laitan valot. Vihreä mönjä, jolla isä pesee kätensä, häviää hänen sormiensa väliin, huuhtelu, kuivaus.

Halaus.

***

Viikon 46 krapusanat ovat ylöspäin, heilua, mönjä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

BLOGitse

Aimarii

Aina

anli itse

riitta k

Maarit

Saturday Classics 071120

 

Musiikkineuvos Ossi Runne menehtyi kuluvalla viikolla 93-vuoden iässä. Runne oli trumpetisti, säveltäjä, sanoittaja, kapellimestari, orkesterinjohtaja ja levytuottaja.

Suomen kansalle Ossi Runne tuli tutuksi Euroviisujen kautta. Aikanaanhan Euroviisu-kappaleet esitettiin elävän orkesterin säestyksellä ja Runne toimi Suomen edustuskappaleiden kapellimestarina 22 kertaa vuosina 1966-1989.

Vuonna 1966 Ann-Christine esitti viisuissa Ossi Runnen säveltämän ja sanoittaman kappaleen Playboy. Kappale sijoittui kymmenenneksi, mukana oli 18 maata.

Muita tämän lauantain viisuja täällä.

 

Viimeinen ilta

Sängyn alla ei ole koskaan ketään, mutta joka ilta Nina kumartuu sängyn viereen, pidättää henkeään, näkee tyhjän lattian.

Hän tietää, ettei hänen pitäisi lukea iltaisin dekkareita, ei katsella sarjamurhaajista tehtyjä dokumentteja Netflixistä. Yössä jokainen rasahdus on mahdollisen murhaajan askel. Jokainen putken kohina kertoo verestä, jota pestään käsistä. Ohi ajavien autojen valoleikki seinillä on takaa-ajajien taskulamppujen morsetusta. Makuuhuoneen varjot muodostavat veitsien ja hirtettyjen ihmisten siluetteja katonrajaan.

Nina makaa sängyssä, todellisuus jo liukenemassa uneen.

Sängyn alla ei ole koskaan ketään.

Mustaan pukeutunut hahmo nousee sängyn alta.

Tänä iltana Nina, ei ylitöiden, ei väsymyksen takia, muistanut suorittaa tarkastusta. Unohdus.

Kohtalokas virhe.

***

Viikon 45 krapusanat ovat murhaaja, todellisuus, kumartua.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Uuna

Der Seidenspinner

Aimarii

HPöllö

Kirsti Kaija

riitta k

Aina

BLOGitse

anli itse

 

Saturday Classics 311020

 

Screamin’ Jay Hawkins (1929-2000) levytti vuonna 1956 kirjoittamansa kappaleen I Put A Spell On You. Biisiä on coveroitu monen artistin toimesta, tunnetuimmat versiot lienevät CCR:n ja Nina Simonen tulkinnat tästä klassikosta.

Hawkinsin lavashowt olivat shokeeraavia, hauskoja ja makaabereja. Tämän takia laitan tästä biisistä sekä live- että studiotaltioinnin.
Onnistuin näkemään Hawkinsin livenä joskus 80-90-lukujen vaihteessa ja oli kyllä ikimuistoinen esitys.

Pitkän esiintymisuransa lisäksi Hawkinsilla on epävirallinen maailmanennätys rokkareiden jälkeläisten määrässä, viimeiset luvut taitavat olla lähes 60 lasta eri naisten kanssa, DNA-tutkimuksia tehdään kuulema edelleenkin.

Muita ikimuistoisia lauantaiklassikoita täällä.