Valkoinen

 

pitäisi olla muualla
olen tässä nyt

näin unta valkoisesta psykoosista
tiesin ettei se ollut totta
psykoosi ei ole koskaan valkoinen
paitsi hänelle
joka sairaalahuoneesta astuessaan oli keskellä talvisotaa
väisteli luoteja sukelsi kinosten taakse ammusten lentäessä pään yli
iski käytävän seinään reikiä joihin piiloutua

olen pystynyt huiputtamaan muita pitkään
itseänikin
olen paras uskomaan itseäni
unohtamaan oman oloni
keskittymään muihin ja heihin eikä ole muita kuin he
kunnes pääni räjähtää
pakko siirtyä itsestään
katsoa muualle
itsensä ulkopuolella
ei enää minuutta
turvallinen pako liueta kohti kattoa
pysyä poissa haljenneesta kallosta

takaisin en pääse jos haluaisin
en halua
miksi haluaisin

tiedän etten ole ollut olemassa enää pitkään aikaan
katosin junassa matkalla asemalta asemalle
minua ei enää näkynyt
ihmiset kävelivät lävitseni
en ole enää pujottelukeppi tukkimassa tietänne

muistan että minun pitäisi olla tänään jossain muualla kuin tässä

 

 

***

# runosunnuntai

 

 

 

Mainokset

Lehtimatto

 

 

jokainen oven
avaus tuo huoneisiin
syksyn keltaisen,
lehtimatto ratisee
askeleittesi alla

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

Kolmekymmentä vuotta sitten

 

En minä osaa kirjoittaa vertauksin, en kasvata kielen kukkasia,
en piilota kuvaa sanojen taakse.
Kirjoitan niin kuin se on ollut, on nyt, tulee olemaan,
pysyn järjissäni vielä vähän aikaa.

Kolmekymmentä vuotta sitten.
Äiti kuolee. Isä jää yksin.
Asun toisella paikkakunnalla,
kuukausista tulee pitkiä,
matkustan isän luokse työviikon päätteeksi.

Isä, isä on sulkeutunut omaan maailmaansa, hän on robotti,
vuotaa verta vatsaonteloon, heikkenee, lopettaa toimimasta.
Teen samoin,
pidän äidin kuoleman itseni ulkopuolella,
työnnän kuoleman kauemmaksi, surun vielä pidemmälle,
tarkastelen kaikkea ja omaa käyttäytymistäni järjen avulla.
Etäännytän kaiken,
vihalle raivaan suuren tilan.

Äidin kuolema on virhe, vääryys, jonkun syytä.
En pysty rankaisemaan sairaalabakteeria,
vihaan lääkäreitä, pappia, byrokratiaa.

Hankin tietoa, se on tapani käsitellä tuskaa. En itke.
En suostu ottamaan äitiä uniini, en elämääni, en ajatuksiini.

Varma aavistus siitä, etten tule elämään sen vanhemmaksi kuin äiti.
Aikani käy vähiin, en sitäkään itke. Jaksan, jaksan.

Kunnes en enää.

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

Koiranunta

 

 

koira näkee untaan
minä koiran jalkopäässä

luen runoja
muiden houreista

 

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

 

Musta kuu

 

en minä täysikuuta pelkää
ei se pidä valveilla, en ahdistusta ulvo

nukun turvallisessa valossa unia näkemättä

mustan kuun pimeä kadottaa minut
ääriviivani sulautuvat varjottomaan huoneeseen
minua ei enää ole

on vain nämä ajatukset
eivät anna rauhaa eivät unta

kuudes tupakka parvekkeella
aamuun on vielä aikaa

ehkä jo viikonloppuna naapurit virittävät jouluvalot 

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

Kolmen vanha

 

En muista äidin olleen raskaana. En tietenkään.
Olen kolmevuotias,
aikuisten maailma ei ole minulle.
Leikin, uhmaan, nauran, kiukuttelen,
en minä sitäkään muista, muistan minulle kerrotun.

Jonnekin minut lähetetään,
ehkä mummun luokse,
ehkä muualle.
Minulle luvataan
kun tulen takaisin kotiin, siellä odottaa yllätys.
Sellaisen muistaa.

Kotona on nukketalo. Kaksi kerrosta. Pienessä laatikossa pieniä huonekaluja.

Vasta myöhemmin,
monta, monta vuotta myöhemmin
tiedän
nukkekoti on hankittu minulle,
etten olisi mustasukkainen uudelle vauvalle.

Uutta vauvaa ei vain ollut
äiti palasi yksin kotiin
isä kantoi yksin arkkua.

Nukkekodilla piti leikkiä hiljaa.

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

 

 

Kun kaikki on jo kirjoitettu

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

 

Nämä pöydät

 

näihin pöytiin eivät
keskikaupungin kahviloissa istuvat eksy

näissä pöydissä ei kysytä

kenet tunnen
kuka olen
mitä teen seuraavaksi

pohdimme illan pitkävetokohteita
kahden euron panoksella

näiden pöytien alle koirat nukahtavat saatuaan pöytien omistajalta nakin

näillä pöydillä luetaan aamulla ilmestyviä iltapäivälehtiä
katsotaan telkkariohjelmat iltaa varten
sohvaperunoiden uusi kausi alkaa kohta
paras tositeevee ikinä

näiden pöytien ihmiset eivät pyydä kaveriksi facebookissa
eivät verkostoidu näkyäkseen itse
eivät pudottele muita nimiä kuin illalla pelaavien futareiden joita
kukaan ei väitäkään tuntevansa

kalja maksaa kolme euroa kun on happy hour
kuuden jälkeen hinta nousee neljään
silloin nämä pöydät ovat jo tyhjät
lukuun ottamatta muutamaa kahvikuppia ja varpusia
jotka etsivät lautasilta päivän pullan murusia

puoli kymmeneltä illalla nämä pöydät täyttyvät jälleen
mestareiden liigan ottelut siirtyneet yleltä maksukanavalle
onneksi on nämä pöydät ja pöydän yllä cmore

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

 

Erehtymätön

 

silloin luulin
minussa kaikki vika
sinä et koskaan pyytänyt anteeksi
et ollut väärässä et milloinkaan
et erehtynyt teit kaiken oikein
minussa vika
hankala luonne vaikea ihminen hullu akka

itkien pyydän anteeksi
kerta toisensa jälkeen
minussa kaikki vika
sille mikä menee pieleen kaikki 

silloin luulin
erehdyin silloinkin 

(sinäkin erehdyit tyytyessäsi minuun)

 

 

 

***

#runosunnuntai

***

Kirja vieköön-blogin Riitta on kirjoittanut Taikkarin mäestä Issuu-julkaisun lukemisen perusteella, juttua myös pien- ja omakustantamisesta.

 

 

 

 

 

he ne

 

ei enää toisinajattelijoita
saman mieliset käristyskuplissaan

väärinajattelijat
eivät mätäne saunan takana
ei teloiteta maakuoppiin

väärässä olevat
nostetaan seinälle
ivataan, pilkataan, vihataan, lynkataan

pyhä mielipide muuntui ainoaksi totuudeksi

natsi
nyhtökauraviherpiipertäjä
suvakki
rasisti

he ne eivät ole meitä

sananvapaus suodaan oikeamielisille
ei muille
eri mieltä oleville

mitään mieltä missään