Pyllykirja

 

Koira ehti olla hereillä hyvän ajan
ennen kuin ihminen heräsi sohvaltaan.
Joutessaan ja jottei unohtaisi
koira kirjasi koiranunensa Pyllykirjaan,
sen verran hauska juttu,
tulisi paljon tassutuksia. Mietti pitäisikö
profiilikuva päivittää, nykyinen oli jo
pari viikkoa vanha. Tosin häntä komeasti kippuralla.
Antoi olla.

Ihminen tempoi taas mahdottomasti,
vaappui jäisellä kadulla,
lopulta pyllähti maahan. Koira nappasi
kuvan, oli se niin suloinen se ihminen
siinä könytessään ylös peffa lumessa.

Ihminen heitti maksalaatikon kuppiin
ihan miten sattui niin kuin yleensä.
Koira painoi tassun kuvan ruokaan, otti kuvan,
laittoi Pyllykirjaan.
#näinmeilläsyödään

Kahvilassa koira nuuhki märkiä saappaita,
tuijotteli pöydän pohjaa, nukahti. Unohti näkemänsä
unen ennen heräämistä. Harmitti.

Kotimatkalla pysähtyi kuvaamaan seinän vieruksia,
porttikäytäviä ja kadunkulmissa olevia sähkökaappeja.
Arveli, että monenlaiset keltaiset läiskät herättäisivät
ihailua pyllykavereissa. Kuvat saattaisivat mennä jopa jakoon.
Ainakin tulisi paljon tassutuksia.

Päiväunien aikaan
ihminen laski päänsä tyynylle, avasi suunsa ammolleen.
Nenä vinkui, kuola valui leukaa pitkin.
On ne niin söpöjä nukkuessaan,
koira huokaisi, otti kännykällä jälleen kuvan.
#minunmuru #ihmisetonihania
Joskus vielä pitäisi kuvata ihmistä iltajumpan aikaan.
Vatsalihasliikkeitä tehdessä se oli hassun julman näköinen.

Ennen iltalenkille lähtöä koira laittoi
Pyllykirjaan kyselyn parhaasta pyllymäestä,
pyysi erityisesti kaveripiirinsä asiantuntijoilta vinkkejä
onnistuen tägäämään muutaman koht kuuluisan huippurodun.
Vastauksista ei niin piitannut,
ihminen käveli omia polkujaan, eikä ymmärtänyt pyllyhuumoria,
mutta saipahan koira kerrottua kaikille keitä se tunsi.

Yöksi puhelin lataukseen, sänkyyn ihmisen viereen.
Tilaa oli taas vähän, tuskin jalkojaan pääsi oikaisemaan.
Onneksi ihminen haparoi aamuyöstä vessaan,
silloin saisi koko sängyn omakseen.

 

***

#runosunnuntai

***

Viikon 8 krapu, haastesanat ovat perhe, vauhti, mustelma.
Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan pituinen kirjoitus.
Uusi krapuhaaste julkaistaan viikoittain Caran ja minun blogissani. Jätä oman krapusi url-osoite jommankumman blogin kommentteihin. Annettujen haastesanojen ei tarvitse olla kirjoituksessasi perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti.
Viime viikolla krapuja kirjoitti jälleen todella moni! Kiitos kaikille! Lista viime viikon osallistujista löytyy täältä.

 

 

 

 

 

Mainokset

Nainen tanssii

 

Nainen tanssii, tanssii
mulle vain tanssii.
Lavalla laulaja kuristaa mikkiä
sanat lipuvat tropiikin vihreässä.

Nainen ei laula, hän tanssii, tanssii.
Hän on iltani tyrkky,
huomisaamuni myrkky,
vielä hän tanssii, tanssii, tanssii.

Nahkaliivin hapsut harvenneet
jääneet eiliseen.
Menneeseen kadonnut
kaikki muukin

paitsi tanssi, tanssi, nainen tanssii.
Mulle vain tanssii,
hän on iltani tyrkky,
mun aamuni myrkky.

Haen kaljan, tuoreen pitkän,
nainen vain tanssii,
baaritiskillä tanssii
tyhjentää tuoppini

ei anteeksi pyydä.
Putoaa nauruun
tämä iltani tyrkky
huomisen myrkky
huomisen myrkky.

 

(julkaistu kokoelmassa Vanhat poikaystävät, Käsite 2017)

***

#runosunnuntai

***

Viikon 7 krapu, haastesanat ovat hissi, marraskuu, kilometri.
Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan pituinen kirjoitus.
Uusi krapuhaaste julkaistaan viikoittain Caran ja minun blogissani. Jätä oman krapusi url-osoite jommankumman blogin kommentteihin. Annettujen haastesanojen ei tarvitse olla kirjoituksessasi perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti.

Viime viikolla krapunsa kirjoitti 15 bloggaajaa, mahtavaa! Kiitos kaikille! Lista viime viikon osallistujista löytyy täältä.

 

 

 

 

 

 

Virheellinen kohtaaminen

 

Kävelyllä koira ja minä,
tapaamme kaksi samojedia
ulkoiluttavat naista.
Puhumme niitä näitäkin naisen kanssa,
lumitilanne, liukkaus, loskaa odotellessa.

Siinä taitaa olla monta rotua,
nainen toteaa, katsoo koiraani.
On sellainen räjähtäneen näköinen
jotenkin. Kertoo huomisesta
pitää taas lähteä näyttelyihin samojedien kanssa,
kierretty on Latviat, Liettuat, Venäjät ja Virot.

VIRHE 1
sieltä mistä minä tulen, ihminen on se
eläin, tavarat ja asiat hän
jääkaapin kun avaa niin sanotaan:
no ei hänes kyl o kans pal mittä katottava.
HÄN!

VIRHE 2
väärin valittu luonnehdinta
RÄJÄHTÄNYT!

VIRHE 3
ylenmääräinen omien koirien kehuminen

Puren hampaita
leukapieliä
huulet verillä

Niinpä niin, niin niinpä
sitähän sanotaan että koira muistuttaa ihmistään
ollaan sellaisia räjähtäneitä molemmat

ihanan näköisiä karvapulleroita nuo sinun koirasi

(tietenkään en sano mitään tuollaista
olen hidastunut
harkitut sivallukset tulevat
räjähtäneeseen mieleeni
vasta sadan metrin päässä)

 

 

***

#runosunnuntai

 

***

 

Klikatkaapa alla olevaa kuvaa, niin pääsette lukemaan uudesta kirjoitushaasteesta!!

 

 

 

Äiti luistelee

 

 

Aamulla lätäkkö oli huisin jäässä.
Äiti poukkoili kylmässä säässä.
Sanoi, että nyt kyllä luistellaan.
päivään jää myöhemmin katoaa.

Äiti otti vauhtia, liukui pois.
Ihan kuin jääpeitto nauranut ois.
Ritisi, nitisi, narisi, nirskui.
Pyllyllään äiti istui ja tirskui.

 

 

****

#runosunnuntai

Julkaistu aikaisemmin RunoSaari-blogissa vuonna 2007

 

 

 

Kuoleman vapaapäivä

 

Kuolema käppäili kartsalla
taskussaan Fiskarsin yleissakset.
Takana uneton yö
kirjoja lukien,
pää kaipasi tuuletusta,
ajatukset muuta mietittävää.

Hyvät viedään nuorena
mikäs pahan tappaisi,
Kuolema oli sivuilta oppinut,
tohti olla eri mieltä.
Paha ei ole kenkään ihminen
oli enemmän omaan makuun,
jos nyt mieltään haki.

Hyviä tuli harvemmin vastaan,
laiha sato niittää, saksilla
elämänlankaa katkaista.
Pahuutta ei senkään vertaa,
heikompi toista vain toinen, kolmas, neljäskin.

Kuolema kiersi kolkkia
unohti perustehtävänsä,
ajatteli liikaa, analysoi.

Torin neljällä kulmalla kymmenen mielenosoitusta

                                                                 liha on murhaa

                                                           autoilu on murhaa

                                         lasten tekeminen on murhaa

                                        maahanmuuttajat on murhaa

                                                    lentäminen on murhaa

                                                        lemmikit on murhaa

                                                kuluttaminen on murhaa

                                                             muovi on murhaa

                                                              natsit on murhaa

                                                              elämä on murhaa

Kuoleman kalloa kiristi
päätä puristi, silmiä särki.
Tunsi olonsa turhaksi,
työmarkkinoilta tarpeettomana
pois potkituksi.

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

1951-1999

 

 

Aika kuluu
me emme
sanot ja skoolaamme
syntymäpäivääsi.

Otan elämäni ensimmäisen diapamin
tärkeää pysyä kasassa tämä päivä
työnnettävä suru syvemmälle
luettava osanotot
laulettava jäähyväislaulu
itkettävä illan tullen.

Aika kuluu
sinä et
olit oikeassa
pysyt aina sen ikäisenä kuin silloin.

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

Katson tulevaan

 

 

Yläkerran naapuri rakastaa lumitöitä,
ennen heräämistäni on pudottanut
yöllä leijailleen lumen parvekkeelleni.

Valkoinen matto tervehtii aamutupakalle tulijaa.

Forecasta näen, että iltapäiväksi on luvattu plussaa.
Huomiseksikin. Koko viikoksi.

En ole laiska, katson tulevaan.

 

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

Runo nukkuu

 

 

Runosaari peittyy lumeen,
talviuneen sanat vaipuu,
haipuu riimit.

Shh. Runo nukkuu.

 

 

***

julkaistu aikaisemmin RunoSaari-blogissa joulukuussa 2009

#runosunnuntai

 

 

 

Sävellys runooni

 

Niilo Rantala on säveltänyt runoni Kansakunta kokoelmasta Vanhat poikaystävät (Käsite, 2017).

#runosunnuntai

 

 

 

 

 

Marraskuun selätys 21-25

#21
Lainakoiran aika mennä kotiinsa. Olemme molemmat rutinoituneita junalla matkustajia. Rautatieläisinä lapsuudenkodin perheelläni oli ilmaiset junamatkat. Meillä ei ollut autoa, joten harvat lomareissut tehtiin junalla. Samalla kulkuneuvolla olen jatkanut aikuisikäni. Työmatkat lähijunilla, junalla kaupunkiin ja toiseen, junalla vuosien ajan hoitamaan isää. Koetin joskus laskea, kuinka paljon kilometrejä on mennyt kiskoilla. Päädyin yli sataantuhanteen kilometriin.
Rautatieläisen tyttärenä matkojani suojelee kiskojen pyhimys. Pahimmillaan juna on ollut myöhässä kymmenen minuuttia.

#22
Asuin lapsuuden ja nuoruuteni ratapihan vieressä. Kuului tapaan loikkia kiskojen yli, kun piti oikaista matkaa. Mikäli tavaravaunuja oli kiskoilla, kömmittiin vaunujen alta. Liikkuvien junien vieressä odotettiin kiskojen vapautumista.
Silti tasoristeykset kammottavat minua. Lainakoiran kodin lähellä on valvottu tasoristeys, joka on surullisen kuuluisa itsemurhapaikkana. Tasoristeyksessä on puomit ja hälytysvalot ja varoitusääni ja tiedän, mihin aikaan junat ohittavat paikan, mutta silti meni vuosi ennen kuin uskalsin ylittää kiskot.
Fobioissa ei ole mitään kovinkaan järjellistä.
Tänä aamuna askelsin jo reippaasti Lainakoiran kanssa kiskoja kohti. Yöpakkanen yllätti ja putosin suoraan polvilleni jalan livettyä altani. Pahin painajainen. Keskellä risteystä, junia voi tulla molemmista suunnista ja minä kontillani.
Auto pysähtyi kohdallani ja kuski huikkasi avoimesta ikkunasta tarvitsenko apua. Ei edes nolottanut perinteiseen tapaan, kun mätkähtää maahan. Olin liian kauhuissani.
Pääsin ylös ilman apua, Lainakoiran hihna edelleen tiukasti kädessäni.
Viiden minuutin kuluttua tuli ensimmäinen juna. Siitä viisi minuuttia ja toinen. Seisoimme tasoristeyksen vieressä, sillä olin päättänyt ottaa kuvan paikasta, johon lankesin.
Pelosta huolimatta.

#23
Kahdella Fölin bussilla katsomaan Tepaa vanhainkotiin. Hän purskahtaa ilosta itkuun nähdessään minut. Halaamme, silitän poskea, lämmitän viileitä käsiä.
Ennen junan lähtemistä takaisin kotiin, kuvaan kaupungin runnotun torin. Keskustassa on hiljaista. Paikallisbussien kauppatorin pysäkit on siirretty sivukaduille. Ihmisillä ei ole asiaa keskustaan, sillä toria ei enää ole. On vain epämääräisiä kulkureittejä huputettujen talojen välissä, liian ahtaita väyliä kulkea rollaattoreiden, pyörätuolien ja lastenvaunujen kanssa.
Muuttuva kaupunki. Se ei tunnu tällä hetkellä omalta lapsuudenkaupungilta.

#24
Ilman Lainakoiraa ei ole syytä mennä ulos. Teen koneella Teemataiteen marraskuun haastevastauksia, televisio näyttää Rukan kisoja. Jossain vaiheessa muistan, että ihmisen on syötävä jaksaakseen.
Väsyttää.

#25
Televisio auki koko päivän, Rukalla hiihdetään, hypätään mäkeä, kannustetaan kilpailijoita.
Selaan koneelta tiedostoja löytääkseni Riitan luotsaamaan runosunnuntaihin päivääni sopivia rivejä.