Kun kaikki on jo kirjoitettu

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

 

Mainokset

Nämä pöydät

 

näihin pöytiin eivät
keskikaupungin kahviloissa istuvat eksy

näissä pöydissä ei kysytä

kenet tunnen
kuka olen
mitä teen seuraavaksi

pohdimme illan pitkävetokohteita
kahden euron panoksella

näiden pöytien alle koirat nukahtavat saatuaan pöytien omistajalta nakin

näillä pöydillä luetaan aamulla ilmestyviä iltapäivälehtiä
katsotaan telkkariohjelmat iltaa varten
sohvaperunoiden uusi kausi alkaa kohta
paras tositeevee ikinä

näiden pöytien ihmiset eivät pyydä kaveriksi facebookissa
eivät verkostoidu näkyäkseen itse
eivät pudottele muita nimiä kuin illalla pelaavien futareiden joita
kukaan ei väitäkään tuntevansa

kalja maksaa kolme euroa kun on happy hour
kuuden jälkeen hinta nousee neljään
silloin nämä pöydät ovat jo tyhjät
lukuun ottamatta muutamaa kahvikuppia ja varpusia
jotka etsivät lautasilta päivän pullan murusia

puoli kymmeneltä illalla nämä pöydät täyttyvät jälleen
mestareiden liigan ottelut siirtyneet yleltä maksukanavalle
onneksi on nämä pöydät ja pöydän yllä cmore

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

 

Erehtymätön

 

silloin luulin
minussa kaikki vika
sinä et koskaan pyytänyt anteeksi
et ollut väärässä et milloinkaan
et erehtynyt teit kaiken oikein
minussa vika
hankala luonne vaikea ihminen hullu akka

itkien pyydän anteeksi
kerta toisensa jälkeen
minussa kaikki vika
sille mikä menee pieleen kaikki 

silloin luulin
erehdyin silloinkin 

(sinäkin erehdyit tyytyessäsi minuun)

 

 

 

***

#runosunnuntai

***

Kirja vieköön-blogin Riitta on kirjoittanut Taikkarin mäestä Issuu-julkaisun lukemisen perusteella, juttua myös pien- ja omakustantamisesta.

 

 

 

 

 

he ne

 

ei enää toisinajattelijoita
saman mieliset käristyskuplissaan

väärinajattelijat
eivät mätäne saunan takana
ei teloiteta maakuoppiin

väärässä olevat
nostetaan seinälle
ivataan, pilkataan, vihataan, lynkataan

pyhä mielipide muuntui ainoaksi totuudeksi

natsi
nyhtökauraviherpiipertäjä
suvakki
rasisti

he ne eivät ole meitä

sananvapaus suodaan oikeamielisille
ei muille
eri mieltä oleville


mitään mieltä missään

 

 

 

Päivä elämästäni

 

Yöllä näin unta. Kirjoittaisin siitä, jos muistaisin sen.
Söin aamupalaksi leipää ja join kahvia. Ei kuvaa.
Ohhoh, onpas ulkona kuumaa.
Puin vaatteet. Ei kuvaa.
Lähdin kauppaan. Omenoita puissa. Ei kuvaa.
Olipa mukava bussikuski. Peukkua HSL!
Tulin kotiin, nyt siivousmusaa. Youtube.com. Upota.
Sain siivottua. Vieläkin on kuuma. Foreca 10 päivän ennuste. Kuumaa.
Lounaaksi salaattia, itsenyhdettyä pestoa ja muuta värikästä. Kuva.
Netistä uutisotsikot. Kuumaa. Ei jaksa lukea.
Kuuma ilta tulossa. Kuuma kuva itsestä. Kuuma terassikierros tiedossa.

Päätän päiväni tähän.

 

 

Ohutta ihoa

 

ihon unirypyt silenevät hitaasti
vielä puoliltapäivin vinot viivat poskilla
poimujen koloissa aamurasvat valkaisevat ihon

 

 

***

#runosunnuntai

 

 

Kaupunkilainen kiroaa kohtaloaan

 

aja aja aja aja autolla

autolla töihin
autolla kotiin

autolla kauppaan
autolla kotiin

autolla kirjastoon
autolla kotiin

autolla tarhaan
autolla kotiin

autolla salille
autolla kotiin

autolla koirapuistoon
autolla kotiin

autolla meren rantaan
autolla kotiin

autolla naapuriin
autolla kotiin

autolla juhliin
taksilla kotiin

autolla teatteriin
autolla kotiin

autolla lenkille
autolla kotiin

autolla korttelin ympäri korttelin ympäri korttelin ympäri korttelin ympäri

autolla parkkiruutuun
kävellen kotiin

perkeleen hissi on jälleen rikki
saatanan saatana tätä elämää

 

***

#runosunnuntai

 

 

 

 

 

 

Avoin valehdeltu elämä

hän kirjoittaa illalla unensa valmiiksi
hiestynyt lakana käärmeenä jalkojen välissä
tabletti kourassa julkaisee öisen näyn
aamulla kello viisi
kahdeksaan mennessä tykkää tykkää ihastu vau tykkää

aamuselfie hästäg piknikille
keltainen aurinkohattu mustat garbo-aurinkolasit
eikun meno-x-i ihanaa aurinko paistaa 😀 

riisuu lasit hatun siivoaa
siistiä kaksiotaan ei edes pölyjä siirreltäväksi mattojen alle

lounaaksi perunapataa hillittömät hiilihydraatit puolikas grillimakkara
keittiön pöydän ääressä kirjoittaa kiitokset piknikistä ystävät ❤

lähikaupan ulkopuolella marjamyyntiä
litra herneitä neljä euroa iltapalaksi jos ei muuta tule eteen
jos joku lähtisi jonnekin missä on muitakin ei enää näitä omia seiniä

terassille, anyone? vauvauvau
ei muita vastauksia onneksi on yyveet niitä ei näe muut
niissä voidaan sopia olemattomia asioita
bile-selfie yläviistosta huulet hymyssä totiset silmät

herneissä jauhoinen maku
digiboksin tallennustila loppumassa

hän kirjoittaa illalla unensa valmiiksi
laittaa puhtaat lakanat sänkyyn
viimeinen päivitys
turvallisesti kotona kiitos ihanasta illasta tiedät kyllä kuka
hyvää yötä

 

***

#runosunnuntai

***

kiitos Samille, jolta lainasin runon nimen

 

 

 

 

 

Juoma

Viipaloin inkiväärin, huuhtoutuu tuoksujen tanssi
kiehuvassa vedessä.
Reikäkauha poimii viipaleet
lautaselle, suodatan juoman siivilän läpi,
tänään en jätä inkivääriä jäähtymään kattilaan.


Olen tehnyt senkin virheen, juoman vahvuus vei absintin lailla
lopunkin järkeni, ei sitä paljon enää ollut, silti
olisin halunnut pitää siitä kiinni, säilöä nutturan suojaan.


Yhden sitruunan mehu. Puolet juomasta pehmennän hunajalla
toisen jääkaappiin, omani nautin raakana,
ryyppy aamuin illoin, antamaan voimaa, väristyksiä ja vastustuskykyä.

Kylpyhuoneeseen vien keitetyt inkivääriviipaleet.
Niissä riittää tuoksua viikon ajan hiuksiin kammattavaksi.
Puristetulla sitruunalla hieron ihoni kirkkaaksi panssariksi,
tulkoon halla, tauti, vihollinen, kuolema. Olen valmis, taisteluun vahvistettu.

 

 

Juttutuokio

 

Viereisestä pöydästä tarjotaan iltapäivälehteä luettavaksi. Kiitän ei,
kaivan possun rapean korvan koiralle syötäväksi, juon kolmen euron
happy hour-oluttani. Tunnin kuluttua hinta nousee neljään euroon,
silloin olen kotona. ”Taitaa olla jo vanha koira”, mies sanoo, sulkee lehden,
tyhjentää tuoppinsa. ”Se on vain harmaa, neljävuotias”. Mies ihmettelee
koiran rauhallisuutta, johtunee possun korvasta. Kohautan olkapäitäni, ehkä,
kohautan toistamiseen, kun mies miettii, hakisiko vielä yhden halvan kaljan.
Päätösten tekeminen muiden puolesta ei ole minun juttuni. ”Otatko sinä?”
Pudistan päätäni, oma päätös on helppo.
”Mistä se muuten johtuu, että naiset, joilla on koira, ovat paljon sopuisampia
kuin kissanaiset?” Vastaan, etten tiedä miksi, en edes tiedä, pitääkö
se paikkansa, en juurikaan mieti sellaisia asioita,
harvoin mietin mitään. ”Eka vaimo otti koiran, kun erottiin,
olisi pitänyt sittenkin jäädä, mutta kun se kissanainen tuli. Se
kissa oli sekopäinen,
mutta lievä tapaus siihen naiseen verrattuna.”
Kuuntelen, siinä olen enemmän kuin hyvä. Koira on rouskuttanut possunsa,
nuolee terassin puulattialta teräviä muruja,
kaadan vettä pullosta juomakuppiin. Korvat janottavat, kuumottavat.
Kohta lähdemme, tarina ei ole vielä ohi, eivät ne koskaan lopu,
kuten eivät nämä kävelytkään lupiinien keskellä.
”Kiukkuinen, kateellinen ja katkera.” Hätkähdän, muistan miehen puhuvan
kissanaisestaan. Rapsutan koiraa, se nousee, venyttelee, katsoo kysyvästi,
mennään, kyllä. ”Hullu se oli ja helvetin mustasukkainen.”
Hyvästelen miehen, hän kiittää juttutuokiosta, mukavasta seurasta,
silittää koiraa. Kotimatkalla näemme oravan ja mustarastaita,
koira ei ole kiinnostunut.
Naapurin kissa istuu ikkunassaan, niin ylös ei koira näe.