Aamut

 

miten usein heräsinkään
oudoissa huoneissa
vieraissa lakanoissa
tuntemattoman vieressä
suussa maku eilisen illan
tympeä muistuma monista juomista

miten usein keräsinkään
vaatteitani lattialta
aamun hämärissä
varjojen vielä peittäessä nurkat
pimeyden vallitessa mielessäni

pakokauhun iskiessä

olen hiipinyt hiljaa porraskäytävissä
avannut ulko-ovia
saapunut sumuisiin aamuihin jalkakäytäville
kävellyt katujen kulmiin
katsonut osoitteita valkoisista kylteistä
yrittänyt tietää missä olen
miten pääsen pois

bussipysäkeillä töihin menijöitä
sanattomien ihmisten jono
sulaudun joukkoon
käperryn näkymättömiin

kotona tulee itku
suihkun lämpimässä syleilyssä
ihoon koskee enemmän kuin koskaan
kaipaus maksaa liian paljon
ikävä tekee kipeää

ennen nukahtamista katoavat mielen kuvat
olen kaikesta tyhjä
haluan unohtaa illat
joita en muista

 

 

 

***

 

Viikon 3 krapusanat ovat jalkakäytävä, outo, sulautua.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

anli itse

Kirsti

Pasanen

Riitta

Jaana

AilaKaarina

Uggla

BLOGitse

Aimarii

Ainakki

Maarit

 

Kuulen syksyn kutsuvan

Tartu kaksin käsin kiinni katoavaan kesään
ennen kuin auringon kilo haipuu talojen taakse,
ennen kuin metsä nukkuu hämärään.

Avaa ikkuna, tunne vilvoittava tuuli,
anna valon vielä viipyä lattialla,
tanssi varjojen kanssa kunnes pimeys peittää huoneen.

Viivytä kesän lähtöä,
maista elokuun kypsyttämää omenaa,
tunne kielelläsi haikeat jäähyväiset.

Kerää muistoja, elä nyt,
poimi satoa ja
säilö kaikki se hyvä mitä tarvitset talveen.

Hyvästele perhoset,
toivota tervetulleeksi pihlajien puna,
lyhtykukkien oranssi hehku.

Kerää käsiesi maljaan syksyinen sade,
kylve kuun kimaltavassa hohteessa,
nukahda hymy huulillasi.

Näe menneen kesän hehku alkavassa ruskassa,
säilytä lämmin ja toiveikas valo sydämessäsi,
sytytä syksylle ensimmäinen kynttilä.

***

Viikon 36 krapusanat ovat hyvästellä, kimaltava, maistaa.

Tämän viikon krapurunoni on myös inspiksenä Teemataiteen syyskuun haasteessa.

Kiitos kaikille viime viikon krapuun osallistuneille ja kommentoijille! Tästä se syksy jatkuu.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

riitta k

anli itse

BLOGitse

AilaKaarina

sanapasanen

Maarit

Siellä missä

Siellä missä
kaakkoistuuli moukaroi maisemaa
pisaroiden soittokunta
rummuttaa taukoamatonta rytmiään.

Siellä
vilusta värisevien valkovuokkojen
läpikuultavat terälehdet
jäätyvät sinertäviksi
viiman viiltäessä
sateen helminauhojen kastellessa.

Luulitko kevään kuolleen?
Luulitko toivon kadonneen?

Katso:
mäki on täynnä sinivuokkoja.

 

 

 

***

Runotorstain aiheena TOIVO

 

Maski peittää

 

Nenässä finni. Maski peittää.

Irvistän vastaantulijoille. Kukaan ei huomaa. Maski peittää.

Huulessa herpes. Maski peittää.

Näytän kieltä kaupassa. Kukaan ei huomaa. Maski peittää.

Hampaat pesemättä. Kukaan ei huomaa. Maski peittää.

Hymyilen koiralle. Koira ei huomaa. Maski peittää.

Mulkoilen sekakäyttäjiä. Eivät huomaa. Maski peittää.

Nenää kutittaa. Maski peittää.

Silmälasit huurtuvat. Maski peittää.

Päänahka hikoaa. Maski peittää.

Suuta kuivaa. Maski peittää.

Nenä menee tukkoon. Maski peittää.

Tuskastun. Maski peittää.

Huudan äänettömästi. Kukaan ei kuule. Maski peittää.

Happi loppuu. Maski peittää.

Ahdistaa. Maski peittää.

Hyperventiloin. Maski peittää.

En saa happea. Kukaan ei huomaa.

Pyörryn. Kukaan ei huomaa.

Ilman maskia. Kaikki huomaavat.

 

 

***

Viikon 18 krapusanat ovat päänahka, irvistää, ilman.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Aino

BLOGitse

Uggla

Kirsti Kaija

Aimarii

Pasanen

Repu

AilaKaarina

DerSeidenspinner

 

Pihapoliisi

Pihapoliisin elämä ei ole helppoa,
ei hetken rauhaa,
ei arjen hiljaisuutta,
ei pyhän tyyneyttä.
Elämä silkkaa kipua ja tuskaa.
Ainaista häiriötä.

Yläkerran nainen nauraa liian lujaa.
Alakerran pesukoneen linko huutaa.
Seinänaapurin televisio pauhaa.
Mopot pärisevät.
Rollaattorien ruostuneet pyörät kirskuvat.
Vauvat huutavat parvekkeilla.

Lapset potkivat pihalla palloa
juuri sitä aitaa vasten
johon pihapoliisi on kiinnittänyt tekemänsä kyltin:
potkiminen aitaa vasten ehdottomasti kielletty.
Eivät osaa lukea, idiootit.

Entä sitten koirien ulkoiluttajat?
Antavat koiriensa kuseksia talon nurkalle,
aidan takana olevalle nurmikolle,
sielläkin on kyltti.
On tehtävä uusi kyltti. Isompi, laminoitu,
iskettävä nauloilla ikuisesti kiinni.

Pihapoliisin taloyhtiössä asuu
meluavia, juhlivia, epäsiistejä ihmisiä,
jotka eivät piittaa muista.
Elävät elämäänsä ikään kuin
se olisi helppoa ja mukavaa
ilman kipua ja tuskaa.

 

 

 

***

Runotorstain aihe KIPUA JA TUSKAA, muiden osallistujien runoja täällä.

 

 

 

Epäonnistuminen

 

Meni metsään mies.
Päin honkia kulki.

Ei vastannut metsä huutoonsa.

Suksi kuuseen mies.

 

 

 

 

***

Runotorstain aihe on METSÄ

 

 

 

 

Älä koskaan sylje vastatuuleen

 

Perjantai
ja kolmastoista päivä.
Aamulla peili räsähtää rikki
kuvajaiseni toistamisesta.
Leipä putoaa ylösalaisin lattialle,
cappuccinon vaahtoon ilmestyy pedon merkki.
Linnut lentävät ikkunoita päin.
Kuljen huoltomiehen tikkaiden alta.
Musta kissa kuuden mustan pentunsa kanssa ylittää tien.
Sateenvarjot aukeavat itsekseen kauppakeskuksessa.

Ei ole puuta
mihin koputtaa.
Latvani lahonnut jo aikoja sitten.

 

 

 

***

runotorstai Taikausko

 

 

 

Kevät

Sukat, sukat sukkelaan
jalkoihin nyt laitetaan.
Polvisukat pitsiset,
sandaalitkin valkoiset.

Nuken otan kainaloon,
kohta ihan valmis oon.
Mukaan vielä tikkari,
lapio ja ämpäri.

Hiekkakakun rakennan,
ämpäristä kumoan.
Sitten menen keinumaan,
mekon helma hulmuaa!

Missä housut? Jumpperi?
Pipo sekä kauluri?
Äiti tulee, toppuuttaa:
luminen on jälleen maa.

Kevät antaa odottaa.

***

Runotorstain aihe on KEVÄT

 

Koronamaaliskuu

Kiitos sinulle
aura-auton kuljettaja,
kaivat kadut ja jalkakäytävät näkyviin
lumimyrskyn jälkeen.

Kiitos sinulle
huoltomies,
lumikolasi on tehnyt aamusta lähtien
polkuja pihallemme.

Kiitos sinulle
bussikuski,
kestät teiden liukkaudet,
maskittomat matkustajat,
pummilla ajavat, silmille sylkijät.

Kiitos sinulle
kaupan kassa,
siedät jonossa kiilaavat,
puhelimiinsa puhuvat,
pin-koodinsa unohtavat,
myös ne, jotka yrittävät kiukuspäissään
tulla pleksisi läpi.

Kiitos teille kaikille,
jotka ette voi eristäytyä,
ette pysty tekemään töitänne etänä.

Te mahdollistatte päiväni.

 

 

***

Runotorstain aihe on YLISTYSRUNO

 

 

 

Rokote

 

 

Neulasta olkaan,
teloittaja viruksen
suoniini virtaa.

 

 

 

***

Runotorstai on jälleen pyörähtänyt käyntiin. Kyseessähän on vanha haaste, joka sai alkunsa jo toukokuussa 2006. Tuolloin elettiin blogien nousukautta ja näiden eri haasteiden kautta tulivat monet blogit ja bloggaajat tutuiksi. Eri haasteblogit, kuten Valokuvatorstai, Värikollaasit ja MakroTex, keräsivät samanhenkiset ihmiset yhteen. Blogiyhteisöllisyys eli vahvana.
Nykyään eri somealustat ovat vähentäneet bloggaamisen suosiota, mutta me dinosaurukset emme suostu kuolemaan sukupuuttoon.

Runotorstaihaaste jatkoi vuoteen 2017 eri vetäjien toimesta, kunnes lopahti. Nyt Sus’ on puhaltanut haasteen uudelleen henkiin, joten tervetuloa mukaan runoilemaan!

Muita torstairunojaaiheesta ROKOTE löytyy täältä.