Lupaus

– Lupaatko, ettet suutu, jos mä sanon jotain?
– Hmm?

– Lupaa! Muuten mä en sano!
– En mä voi luvata, ku en tiedä, mitä aiot sanoa.

– Lupaa!
– Enhän mä suutu muutenkaan koskaan.

– Niin, mutta lupaa kuitenkin!
– No, okei, mä lupaan.

– Vanno!
– Häh?

– Vanno kans, ettet suutu!
– Siis, eikö se lupaaminen riitä nyt?

– Vanno!
– Siis ihan oikeesti…

– Vanno tai mä en voi sanoa.
– JOO!

– Sä et tarkoita sitä!
– Mitä…?

– Sä sanoit joo. Ihan varmasti sä suutut.
– Ei helvetti!

– Mä arvasin! Sä suutuit!

***

Tämä krapu on ajastettu etukäteen, olen poissa linjoilta muutaman päivän ajan. Jätä linkkisi kuitenkin tavalliseen tapaan kommentteihin, kirjaan osallistujalistan palattuani jälleen maisemiin.

***

Viikon 38 krapusanat ovat arvata, lupaus, koskaan.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

riitta k

AilaKaarina

Uuna

BLOGitse

Sus’

Der Seidenspinner

Repu

Aimarii

anli itse

Ärsyttävää

Kaikenlaiset listat ovat mukavia, joten ajattelin kirjata ärsyttäviä asioita-listan.

Vuoden ärsyttävin ääni on sillä naisella, joka piipittää Ylellä Pelasta pörriäinen-kampanjassa. Lässyn-lässyn-lässytystä. Pörriäisiä vastaan minulla ei ole mitään, kyllä ne voidaan pelastaa, mutta suoraan sanoen sen naisen äänen kun kuulee, niin tekisi ensin mieli nitistää se ääni ja sitten ne pörriäiset.

Vuoden ärsyttävin ilmiö ovat maassa lojuvat suojamaskit. Niitä on etenkin bussipysäkeillä, juna-asemilla ja muilla seisakkeilla. Samoissa paikoissa, joissa täällä Helsingissä on myös roskiksia.

Vuoden ärsyttävin havainto on, että koronakilot eivät ole huuhaata.

Vuoden ärsyttävin oivallus on, että vuotta on vielä niin paljon jäljellä, että listalle tullee lisää ärsyttäviä asioita.

***

Krapuilu alkoi viime sunnuntaina ja osallistujia oli mahtava määrä, kiitos kaikille ❤

Viikon 37 krapusanat ovat pelastaa, paikka, ärsyttävä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini. Cara pitää taukoa kravuista, joten minun blogistani löydät osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

riitta k

BLOGitse

Aimarii

anli itse

Sus’

Repu

AilaKaarina

Uuna

Aina

 

Parasta kesässä

Kesä ei onneksi ollut pelkkää asentohuimausta, josta valitin sunnuntaikravussani. Ehei, paljon muuta ja kivaa tapahtui.

Lainakoiran kanssa ihmettelimme pitkäkorvaisia pomppijoita. Mitään citykaneja täällä ei ole, nuo jänöt ovat ihan valtavan suuria. Ja luottavaisia. Eivät juurikaan väistele Lainakoiraa.

Hellehatulle oli käyttöä kesäkuun lopussa. Aurinko paahtoi ihoa ja päätä, toisinaan tunsi olevansa lähellä kiehumispistettä.

Onneksi aina välillä tuli vilvoittavia sateita. Taisi tulla tuota vilvoitusta melkein koko heinäkuun, jos oikein muistan. Tämä kuva on lavastettu, en koskaan käytä sateenvarjoa, kun Lainakoira vie minut sateessa kävelylle. Gore-Tex-takki hupun kanssa on parasta.

Satoi tai paistoi, kesä tai talvi, jäätelö maistuu aina yhtä hyvältä. Sama pätee suklaaseen, karkkeihin, pullaan ja kekseihin.

Piknikeillä tuli käytyä kavereiden kanssa. Tämäkin kuva on lavastusta, ei meillä koskaan ole noin hulppeita eväitä. Kahvia ja jotain järsittävää, mutta yhtä hyvältä maistuu aina.

Veden välkähtelyä on kaunis katsella aurinkoisena päivänä. Aalloilla kimaltaa helminauhoja, timantteja.

Elokuun pimeät, samettiset illat kutsuvat pihoille ja puutarhoihin. Ei ole hyttysiä, ei tarvita vielä villasukkia. Kuvan mukaista illanviettoa en viettänyt, pihalla kyllä olen istunut naapureiden kanssa, maistellut juomia ja nauttinut katulamppujen kajastuksesta pimenevässä illassa.

Nämä yllä olevat kuvat sekä muutama muu ovat ilmestyneet kesän aikana tuolla taideblogini puolella.

 

Kesäni

Elokuu vetelee viimeisiään, kohta kesä on piilotettu suojamaskin taakse. Krapua pitäisi kirjoittaa, aivot lomailevat, siis normitila. No, aloitetaan kansakoulun tavoin, ensimmäinen aine äidinkielen tunnilla ”Mitä tein kesällä”.

Lainakoira viihdytti minua juhannukseen asti. Seuraavalla viikolla oli superhelteet, 31-33 astetta, kaverin mökillä. Tarkeni.

Sitten taas kotona.

Lainakoiran piti tulla uudestaan hoitoon, mutta maa petti jalkojen alta. Neljä ja puoli viikkoa asentohuimausta. Olo oli kuin Vekkulan vinossa huoneessa. Pään kääntäminen aiheutti oksennuksen. Pään kääntäminen aiheutti jalkojen alta menon. Ei ollut asiaa ulos, läheiset hoitivat kauppareissut, vahtivat minua, kun istuin muovituolilla suihkussa.

Enää ei pyörrytä ja Lainakoira on täällä hoidossa.

Että sellainen kesä.

***

Viikon 36 krapusanat ovat uudestaan, maa, viihdyttää.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini. Cara pitää taukoa kravuista, joten minun blogistani löydät osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

riitta k

Repu

BLOGitse

Sus’

anli itse

Aimarii

Elegia

Maarit

HPöllö

Aina

Uuna

AilaKaarina

 

Ari Kokkonen 1957-2020

Torstaina, toinen päivä heinäkuuta, suru-uutinen saapui. Blogiystäväni vuosien ajalta, runoilija ja valokuvaaja Ari Kokkonen menehtyi Turun Karina-kodin saattohoito-osastolla.

Tutustuin Ariin aikoinaan blogien kautta 2000-luvun ensimmäisinä vuosina. Blogistania oli silloin suht pieni yhteisö ja monet bloggaajat kirjoittivat runoja ja ottivat valokuvia. Haasteblogit RunoTorstai ja ValokuvaTorstai keräsivät yhteen meidät. Opimme tuntemaan muita bloggaajia, ystävystyimme, pidimme muutenkin yhteyttä.

Olin julkaissut ensimmäisen kirjani BoDin kautta ja Ari otti yhteyttä minuun, hänellä oli unelmana saada runonsa kirjan kansien väliin. Syntyi hänen ensimmäinen runokokoelmansa Runoja (BoD, 2009). Seuraavina vuosina ilmestyi useampikin runokokoelma, samoin kirja Arin valokuvista. Arin runoja ja raapaleita julkaistiin myös eri kokoelmissa.

Viime vuosikymmenen lopussa Ari alkoi julkaista runojaan issuussa, jossa kokoelmat ovat edelleen ilmaiseksi luettavissa. Pimeyden jälkeen-kokoelma kertoo Arin kamppailusta viimesyksyisen syövän kanssa. Hoidot purivat ja kerroskuvauksessa kevään korvalla kaikki näytti hyvältä. Ari jaksoi jo pyöräillä, kiertää Turkua ja valokuvata.

Nyt toukokuussa syöpäpesäkkeitä löytyi Arin aivoista, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Ari siirtyi Karina-kotiin. Arin suhtautuminen tulevaan kuolemaansa oli tyyni, hyväksyvä ja rauhallinen. Hän kertoi tehneensä jo tarpeeksi, saavuttaneensa elämässä paljon hyviä asioita. Hänen oli aika lähteä.

Olen ylittänyt ajan railon, poikkeaman jatkumossa,
unohtanut ajan vaatimukset, merkityksen eiliselle.
Täytyy olla tyyntynyt kuin meri, nähdäkseen pinnan alle,
sukeltamatta pohjaan, nähdäkseen enemmän,
kuullakseen selvemmin, päästäkseen pinnalle takaisin.
Minä olen unohtanut kuinka ollaan, ja kuitenkin tunnen
olevani osallisena kaikkeen.

(Kulkea varjojen päällä putoamatta, BoD, 2012)

 

Muualla

 

 

Kevät! Nyt ei tarvita sanoja. Kuvat riittävät, ne kertovat tarinan. Kuvia löytyy valokuvablogistani ja taideblogistani. 

 

Sanat lomailevat, huilaavat, etsivät uusia polkuja, uutta nähtävää, uutta muistamisen ja kertomisen arvoista.

 

 

 

Parasta koronakeväässä

Ei pelkkää kurimusta, ankeutta ja ikävää. Koronakeväässä on ollut myös paljon hyvää.

– ystävät, jotka toivat ostoksia ja ruokaa oven taakse, kun olin eristettynä maaliskuun pari viimeistä viikkoa jonkun viruksen takia

– rahaa on säästynyt, kun ei ole luuhaillut kirppareilla, ei ole nauttinut leivoskahveja museoiden kahviloissa, ei ole shoppaillut kaupoissa, ei matkustanut sinne Prahaan, jonne reissu oli varattu

– ruokavalio on ollut herkullinen, itseään on palkittava, kun elämä on rajoitettua eli pulla, suklaa ja jäätelö ovat maistunut erinomaisesti

– Lainakoira palasi jälleen kävelyttämään minua, joten nyt saavat nämä koronakilot kyytiä.

Toivon mukaan.

Kesäksi en ihan yltänyt bikinikuntoon. Taaskaan 😀

***

Viikon 21 krapusanat ovat ajankohtaiset kevät, korona, kesä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

JA NYT KRAPU LÄHTEE LOMALLE! Kesä on ovella, olkoon kelit minkälaiset tahansa. Palaamme Caran kanssa krapuhaasteen merkeissä sanojemme kanssa jälleen syksyn korvalla. Kiitoksia kaikille krapulaisille teksteistänne!
Nauttikaa kesästä koronasta huolimatta ja muistakaa: kyllä tästäkin selvitään.

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

anli itse

Aimarii

Aina

BLOGitse

riitta k

 

Arkea

Tasainen, turvallinen arki on ollut olotila, jota olen hellinyt viimeiset vuodet. Päivien ennustettavuus on ollut balsamia tälle pääkopalle, jolla on tapana reagoida liian voimakkaasti vaihtuviin olosuhteisiin.

Koronasuositusten aikana päivien samankaltaisuus on alkanut lamaannuttaa. Luovuus, inspiraatio ja mielikuvitus tuntuvat kadonneen jonnekin. Päivien kohokohdiksi ovat muodostuneet ruoka-ajat. Kadonneiden keksien etsiminen kaapista kahvin seuraksi.

Ulos mennessä voin päättää lähdenkö oikealle vai vasemmalle. Sama valinta seuraavassa risteyksessä. Vai jätänkö ulkoilun väliin, loskaa on nilkkoihin asti. Päiväunet houkuttelevat enemmän.

Sormet ovat koukussa liian virkkaamisen takia. Silmät sumentuvat liiasta television katselemisesta. Kaipaan rakkaitani. Kaipaan ystäviäni.
Huoli. Ikävä.

Arki on edelleen tasaista, turvallisuuden tunne on kadonnut.

***

Viikon 17 krapusanat ovat kohokohta, sumentua, tasainen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Aimarii

riitta k

Maarit

anli itse

BLOGitse

Elegia

Aina

Marra

 

Saturday Classics

Lepiksen luotsaama Sunday Classics-haaste oli aikanaan yksi Blogistanian pitkäaikaisemmista haasteista. Alkusoitto annettiin jo vuonna 2008 ja soittoa jatkettiin tasaiseen tahtiin usean vuoden ajan. Tsekkasin omasta blogistani, näköjään olin osallistunut haasteeseen vielä vuonna 2014!

Viikolla tuli puheeksi tuolla Lepiksen blogissa, että koronan kurimuksessa voisi jälleen sunnuntaiklassikon puhaltaa henkeen. Päiväksi valikoitui lauantai, sunnuntaina kun jo krapuillaan ja tehdään värikollaaseja.

Eli nyt alkaa Saturday Classics! Pääsääntö on, että musiikin suhteen sääntöjä ei ole, kunhan soittamasi kappale on omasta mielestäsi klassikko omalla sarallaan. Linkitys on auki 8:00 – 24:00. Linkkipaikka löytyy Lepiksen blogista.

Tein tuonne taideblogin puolelle muutama päivä sitten kuvan, jossa tanssin klassikoiden tahtiin hiki hatussa ja lihakset krampissa. Kuvassa on mainittu erinäisiä musiikin helmiä, joiden soidessa voi harrastaa esimerkiksi siivousta, jumppaa tai todellakin ihan vaan tanssia. Valitsin noista kappaleista tähän ensimmäiseen Saturday Classicsiin Sparksin This Town Ain’t Big Enough For Both Of Us, klassikko vuodelta 1974.

KAIKKI MUKAAN SELÄTTÄMÄÄN KORONAA MUSIIKILLA, JOKA ON JUURI SINULLE SITÄ KLASSIKKOKAMAA!

 

Ratkaisu

– Jos luettaisiin vaikka kirjaa välillä. Täti ei enää jaksa istua lattialla. Kaikki autotkin on jo ajaneet kolarin automatolla. Noustaas. Jessus mun lonkkiani. Otetaas vaikka tää kirja, ehditään varmaan lukea se ennen kuin sun äitis tulee. Mikäs kirja tää on, jaaha, autokirja. Tuossa on ambulanssi, mitäs ambulanssi sanoo?
– Piipaa-piipaa-piipaa.

– Jep, entäs poliisiauto?
– PIIPAA-piipaa-PIIPAA-piipaa!!

– Lähtipä siitä kova ääni. Onks tääl mitään muita autoja…tuossa on paloauto, se varmaan sanoo…
– PIIPAA-piipaa-PIIPAA-piipaa-PIIPAA!!!

– Joo, se sanoo piipaa-piipaa, mut ei se auto hypi sohvalla.
– PIIPAA-PIIPAA-PIIPAA-PIIPAA-PIIPAA–PIIPAA–PIIPAA!!!!!!!!

– Mä taidan kyl nyt laittaa jonkun leffan pyörimään. Katotaan ihan hiljaa, jookos?

***

Viikon 16 krapusanat ovat auto, ratkaisu, kirja.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

riitta k

Aimarii

Marra

Elegia

Aina