Tyttö

 

Tää ois niitten laps. Se nukkuis. Tää ois isi. Sil ois jo herätys, sil ois kiire töihin. Se olis vaik johtaja.
Tää ois äiti. Se kysyis isiltä, koska isi tulee kotiin. Isi sanois, et sit joskus, ja sit tää äiti alkais huutaa, ettei se jaksa odottaa ja tää isi sanois, ettei tarvikkaan. Tää tyttö ois jo sit herännyt. Isi lähtis ja äiti itkis ja menis takas nukkuman.
Niitten lapsi söis karkkeja. Äiti antais sille joka päivä rahaa ja se saa hakee är-kioskilta namia.
Äiti itkis koko päivän. Tää tyttö pelais pleikkaa.
Niil ei oo koiraa, vaik tää tyttö haluis.

***

Viikon 16 krapusanat ovat herätys, johtaja, kioski.
Ja karapuhan on otsikko mukaan luettuna tasan sadan sanan tarina.
Laitathan oman krapusi linkin joko Caran tai minun blogiini.

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

BLOGitse

Risa

Suttastiina

anli itse

Ilona Winebridge

riitta k 

HPöllö

Der Seidenspinner

 

 

 

 

Mainokset

Peruna

Olen pitkien talvikuukausien aikana syönyt paljon perunaa. Perunalaatikoita, perunapatoja, keitettyjä perunoita, paistettuja perunoita, perunamunakkaita, perunakeittoja, perunamuussia, perunaa, perunaa.
Perunavelliä en.

Lapsuudessa aterian tärkein osa oli peruna ja omilleni muutettuani meni monta vuotta, että laitoin lautaselle kaikkea muuta kuin perunaa. Pastaa eli makaronia ja spagettia, myöhemmin nuudelia, riisiä. Aikuisuuden anarkiaa, joka nyt on laimentunut ja olen palautunut näin vanhetessani lapsen kaltaiseksi. Syön perunaa ja paljon. Se on halpaa, enkä ole oikein innostunut näihin myskikurpitsoihin, bataatteihin ja muihin vastaaviin.

Perunaa sen olla pitää. Lisukkeeksi lanttua, selleriä, palsternakkaa, porkkanaa. 

Nyt, kevään kohistessa, olen kyllästynyt, tympääntynyt ja täynnä perunaa. Olo alkaa olla kuin viimevuotisella sadolla: hivenen kolhiintunut, hiukka rupinen, aika mauton ja vähemmän ruokahalua herättävä. Kaipaan lautaselle tuoreutta, raikkautta ja väriä.

Itsellenikin toivon samaa.

 

Taikaa

 

Ylittäessämme Mannerheimintietä taivas alkoi moukaroida rakeilla. Edessämme aaltoileva koululuokka repesi nauruun, lapset nostivat käsiään, poimivat putoavat valkoiset helmet, avasivat suunsa, maistoivat kevään oikukkuutta.

Vastaan puskevien ihmisten kasvoilla näkyi pettymystä, väsymystä. Hartiat sukelsivat kyyryyn, selät peittyivät valkeaan. Turistit lopettivat Kiasman kuvaamisen, kumartuivat ja ikuistivat ilkikurisen kevään ihmeen kännyköihinsä. Styroksin näköiset rakeet vierivät puuskan tanssittamana kohti rautatieasemaa.

Ystävän pitkät hiukset olivat täynnä alkukevään valkoisia rakeita. Hän varoi heiluttamasta kiharoita, jotta taika ei katoaisi liian pian. Samaa lumousta oli kuulema myös nutturassani, hiustaiteilijan loihtima kampaus, kirjailtu pienillä pisaroiksi sulavilla helmillä.

Aurinko taisteli esille. Nopeasti ohi kiitäneen hetken kauneus viipyi vielä sädehtivissä hiuksissamme.

 

***

Viikon 14 krapusanat ovat ystävä, tie, pettymys

Kommentoinnista: joidenkin osallistujien blogger-blogeihin ei ole mahdollisuutta kommentoida, ellei kommentoijalla ole blogger-profiilia. Mikäli haluat antaa kommentointimahdollisuuden myös ei-bloggerilaisille, lisää kommentointiasetuksiin vaihtoehto nimi/url.

OSALLISTUJAT

Cara

Der Seidenspinner

Sus’

Suttastiina

AilaKaarina

anli itse

HPöllö

Repu

Marjatta Mentula

SK

BLOGitse

Elegia

Sisko

Risa

Aimarii

Maarit

Ilona Winebridge

Riitta K

 

 

 

 

Näkymätön

 

Lukitun ulko-oven takana ei ole vapaus. Siellä on maailma, johon en halua, jota pelkään, joka ahdistaa.

Kapaloin itseni peittoon. Olen mykkyrällä kuin kohdussa, äidin sylin piilossa, pehmeässä turvassa. Kukaan ei näe minua, olen lakannut olemasta, eikä minulta voi, eikä enää saa vaatia mitään. Liukenen uniini, jotka ovat menettäneet merkityksensä. On sama, näenkö painajaisia. Hereillä oleminen on samanlaista kauhua.

Hoitajat patistavat lounaalle. Olen kiltti ja helppo potilas, syön lautasen tyhjäksi ilman ruokahalua, palaan sänkyyn. Omahoitaja yrittää saada keskustelua aikaiseksi. Ihmettelen, eikö hän näe, etten ole olemassa. Katosin jo aikoja sitten, eikä minua ole vieläkään löydetty. Olen hyvä piiloutumaan, myös itseltäni.

 

***

Viikon 13 krapusanat ovat pehmeä, vapaus, syli.
Jätä oman krapusi url-osoite totuttuun tapaan joko Caran tai minun blogini kommentteihin.

Oman krapuni ajankohta löytyy muutaman vuoden takaa. Olin silloin Auroran sairaalan suljetulla osastolla muutaman viikon ajan. Nuo viikot siirtyivät kirjan kansien sisälle Sairaalapäiväkirjaan. Teosta ei ole enää myynnissä, joistain kirjastoista sen voi löytää. Viime vuonna siirsin kirjan digimuotoon, ilmaiseksi luettavaksi.

 

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

Suttastiina

SK

HPöllö

Risa

Esther Helmiä

anli itse

AilaKaarina

Der Seidenspinner

BLOGitse

Aimarii

Ilona Winebridge

 

 

 

Eläville ja kuolleille

Facebookissahan on sellainen ominaisuus, että halutessasi voit kertoa syntymäpäiväsi julkisesti, jolloin kaverisi saavat hälytyksen kyseisen päivän koittaessa. Rumpujen päristessä seinäsi täyttyy onnitteluista. Kaverit, jotka eivät muuten koskaan ilmoita olemassaolostaan, ilmestyvät paikalle jättämään onnittelunsa.

Sama ilmiö tapahtuu, vaikka olisit kuollut, jos vaan profiilisi on edelleen Facebookissa. Vuodesta toiseen on kavereita, jotka eivät ole kuulleet kuolemastasi tai jotka eivät muista, että olet kuollut, eivätkä ole pahemmin seuranneet päivityksiäsi, joita ei ole enää pitkään aikaan ilmestynyt.
Näiden kuolleiden seinällä on syntymäpäivänä tietenkin myös sellaisia, jotka muistavat ja ajattelevat kuollutta, haluavat lähettää terveisiä sinne jonnekin.

Ikuinen elämä, jonka seuraaminen on kiusallista ja groteskia.

Vai olenko vain kateellinen noista onnitteluista, joita kuolleet(kin) saavat? Muistan lapsellisen jännityksen, jolla odotin viimevuotista syntymäpäivääni, sellaista, joka on vain kerran kymmenessä vuodessa. Saisinko lahjoja? Kortteja? Kaikkea sellaista, josta tietäisin, että minut muistetaan, vaikka syntymäpäivääni ei ole Facebookissa.

Itse en liity syntymäpäiväsankarien onnittelijoihin Facebookin seinillä. Jos kaveri on hyvä tuttu, laitan meiliä, ihan sellaisen vanhanaikaisen.
Kuolleille hyville tutuille en lähetä mitään muuta kuin kaipaavan ajatuksen, jonka jätän vain itseni tietoon.

 

Kolme sanaa

 

Kirjoitan sadan sanan tarinaa annetuista sanoista naulakko, hymyillä, työ. Pää käy jälleen ylikierroksilla.

Isän eteiseen, naulakon viereen, ilmestyy koodilappu kotisairaanhoitoa varten. Piip-piip, työsuoritukset mitataan, isä suihkutetaan, avanne puhdistetaan, isä hymyilee kiitollisena.

Jimi kuulee jatkuvasti olevansa maailman turhin jätkä seistessään portsarina. Ottaa takit, laittaa naulakkoon. Poistaa räyhääjät, kuuntelee vihat, tekee työtään. Ei ole hymyillyt vuosiin.

Seison vieraassa eteisessä, naulakko pursuaa mustia takkeja. Harjoittelen hymyilemistä peilin edessä, irvistys peittää ahdistukseni. Pelkään uusia tilanteita. Sosiaalisuus on minulle työtä, tuskaa.

Haluaisin kirjoittaa tarinan, joka saa lukijan hymyilemään. En onnistu. Otan takkini naulakosta, lähden ulos. Yritän muistaa, että kirjoittaminen on iloa.
Ei työtä.

 

 

***

Viikon 12 krapusanat ovat naulakko, hymyillä, työ. Annettujen sanojen ei tarvitse olla kirjoituksessasi perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti.
Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan pituinen tarina. Uusi krapuhaaste julkaistaan viikoittain Caran ja minun blogeissa. Kravun kirjoittamisella ei ole kiire, jälkijunaankin ehtii hyvin mukaan.
Jätä oman krapusi ulr-osoite joko minun tai Caran blogin kommentteihin. Meidän blogeistamme löydät myös listat osallistuneista.

OSALLISTUJAT

Cara

Der Seidenspinner

SK

Sus’

Risa

HPöllö

anli itse

BLOGitse

AilaKaarina

Maarit

Suttastiina

Repu

Ilona Winebridge

Aimarii

 

 

Anonyymit energiasyöpöt

 

Tervetuloa! Mukavaa, että tänne on uskaltautunut näinkin moni lähetteen saanut! Muutos alkaa itsestä, totta, totta.

Keskustelussa on tärkeää kuunteleminen. Ja kuuleminen. Tarkentavien kysymysten esittäminen. Myötätunto. Tänään emme siis keskeytä toista kertoaksemme omia, vastaavia kokemuksiamme. Emme pidä synkkiä yksinpuheluita, hehheh, olemme vuorovaikutuksessa toiseen.
Tiedän, kuulostaa vaikealta olla kiinnostunut toisesta, kun oma napa on kuitenkin se rakkain, mutta harjoitus tekee teistä ainakin kisällejä.

Noniin, aloitetaan. Meillä on tunti aikaa. Tullessanne saitte joko punaisen tai sinisen pipon. Pipot päähän! Ottakaa pari erivärisestä pipopäästä. Ensin punaiset kysyvät sinisiltä, mitä sinulle kuuluu ja punaiset kuuntelevat! Myöhemmin vaihdetaan.

Oven sähkölukitus avautuu sitten tunnin päättyessä. 

 

 

 

***

Viikon 11 krapusanat ovat tunti, keskustelu, ovi. Annettujen sanojen ei tarvitse olla kirjoituksessasi perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti.
Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan pituinen tarina. Uusi krapuhaaste julkaistaan viikoittain Caran ja minun blogeissa. Kravun kirjoittamisella ei ole kiire, jälkijunaankin ehtii hyvin mukaan.
Jätä oman krapusi ulr-osoite joko minun tai Caran blogin kommentteihin. Meidän blogeistamme löydät myös listan osallistuneista.

Caran kanssa on ollut puhetta, että nämä kravut ovat piristäneet blogikirjoittamistamme. On ollut kivaa nähdä, kuinka moni on lähtenyt mukaan krapuilemaan! On myös ollut mielenkiintoista lukea, miten erilaisia tarinoita syntyy annetuista sanoista.

Käykää lukemassa ja kommentoimassa muiden krapuja ja nauttikaa!

Kiitos ❤

OSALLISTUJAT

Cara

Repu

Der Seidenspinner

Suttastiina

HPöllö

anli itse

BLOGitse

Sus’

Ilona Winebridge

Aimarii

SK

AilaKaarina

Risa

Maarit

 

 

Ikkuna

 

Tepan pyyntö on aina sama; voinko tarkistaa, saako ikkunan auki. Menen sänkyyn hänen vierelleen. Hän on laihtunut olemattomiin, mahdumme hyvin saman peiton alle.

– Miksi ikkunaa ei saa auki? Minä haluan hypätä, en jaksa enää.
– Se voisi olla huono lento, vastaan jälleen kerran. – Voi olla, ettet kuolisi, murskaisit vain lonkkasi ja jalkasi ja kituisit sairaalassa.
– En minä jaksa tätäkään kitumista. Minä haluan kuolla.

Tepan lähimuisti on mennyt. Vanhoja asioita hän ei jaksa enää muistella. Mielessä on vain vanhainkodin ylimmässä kerroksessa oleva ikkuna, jota ei saa auki.

Halaan lähtiessä, hän katsoo olkani yli ikkunaa. Kysyy, saako ikkunan auki.

 

***

Viikon 10 krapusanat ovat halata, pyyntö, lento.

Viime viikolla olin muualla, mutta krapu ei jäänyt välistä, tuli hiukka jälkijunassa. Se löytyy täältä.

Kiitos kaikille jälleen kerran, nauttikaahan krapuilemisesta ja käykää myös lukemassa ja kommentoimassa muiden sataa sanaa Ja vielä ehtii mukaan, uudet krapusanat tulevat eetteriin vasta sunnuntaina 😀 

 

VIIKON 10 OSALLISTUJAT

Cara

Suttastiina

SK

Risa

Ilona Winebridge

BLOGitse

Aimarii

Der Seidenspinner

Maarit

anli itse

Repu

Sus

AilaKaarina

HPöllö

 

 

 

 

 

 

Kantikset

Hannu kyseli viereisestä loosista, olinko jo täyttänyt ristikot. Suljin iltapäivälehden ja noudatin Hannun kutsua. Puhuimme kuulumiset eilisen jälkeen, kirosimme jäiset kadut, tulemattoman kevään. Hannu päivitti edellisyön NHL-ottelut tietooni, vaikka lätkä ei minua kiinnostanutkaan.

On tuo hieno kuva, Hannu totesi jälleen kerran, Elvis has never left this building. Skoolasimme Elviksen valokuvalle, joka roikkui loosin seinällä. Mites on, Hannu jatkoi jokapäiväiseen tapaansa, teille vai meille? Huokaisi vastatessani, että mehän ollaan jo teillä, sinähän jokseenkin asut täällä.

Otin Hannun tyhjän tuopin, kävin täyttämässä sen tiskillä, vein pöytään. Ja taas sinä lähdet, Hannu sanoi. Huomiseen, vastasin, pidä huolta.

Ainahan se. Ainakin jollain tavalla.

***

Viikon 9 krapusanat olivat kutsu, pöytä, valokuva.

Jälleen ihanan paljon osallistujia, kiitos kaikille!

Cara
HPöllö
Suttastiina
Repu
Ilona Winebridge
Aimarii
Risa
Saassa
Sus
Maarit
Esther
BLOGitse
Der Seidenspinner
UUna

 

Hunnutettu

 

– Aisssaaatanaa…
– Sori…!

– Oliks sun pakko avata kaapin ovi just ku mä tuun?????
– En mä nähnyt, sulla on aina niin kova vauhti.

– Mä en nää mitään!
– Anna mä katon.

– Ei tää kattomalla parane! Mulle tulee musta silmä! Mustaakin mustempi mustelma!
– Anteeks…

– Sun siskos häät huomenna! Sun perhe luulee, et sä oot antanut mulle turpiin!
– Kerrotaan, et se oli kaapin ovi…

– Just, aika klisee. Kuka uskois?
– Nojoo… voisiksä laittaa hatun ja jonkun harson tai mitä ne on…

– Musta silmä ja suruhuntu? Aikamoinen vihjaus sun siskolle, rehellinen kannanotto avioliittoon…

 

 

***

Viikon 8 krapu, haastesanat ovat perhe, vauhti, mustelma.
Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan pituinen kirjoitus.
Uusi krapuhaaste julkaistaan viikoittain Caran ja minun blogissani. Jätä oman krapusi url-osoite jommankumman blogin kommentteihin. Annettujen haastesanojen ei tarvitse olla kirjoituksessasi perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti.

VIIKON 8 OSALLISTUJAT:

Cara

HPöllö

Suttastiina

Aimarii

Sus’

BLOGitse

Maarit

Risa

Repu

    Der Seidenspinner

    Ilona Winebridge