Talvipäiväkirja 121222
12 joulukuun, 2022 17 kommenttia
Helsingissä on täysi talvi. Lunta on tuprutellut enemmän kuin tarpeeksi ja maisema on ollut perinteistä postikorttityyliä.
Nyt näkymät ovat muuttumassa. Rapsakka tuuli repii puista lumet ja oksat, talojen katoille kertyneet lumimassat lentävät niskaan. Pakkasta on kymmenen astetta, Forecan mukaan tuntuu kuin -20.
Uskon.
Lainakoira kävi luonani pikavisiitillä kolmen yön ajan. Jälleennäkemisen ilo oli molemminpuolista, edellisestä vierailusta ehti kulua yli kaksi kuukautta. Kuusikymmentä päivää ilma vieressä kuorsaavaa karvakerää on liian pitkä aika.
Ehdimme nauttia talvisista kävelyistä. Minä tähyilin taivaille, Lainakoira nuuski lumikasoja. Perusteellista ympäristön seurantaa.
Koronan ja kurkkupaiseen jälkeen en ole tuntenut oloani puolikuntoiseksi. Tämä olo on korkeintaan neljänneskuntoista. Ylämäet saavat hapen loppumaan, sydämen rummuttamaan ja minut uuvuksiin. Ärsyttävää. Niinpä suosimme lenkeillä tasaisia maastoja.
Harmi, että koti on mäen päällä.
Tänään Lainakoira lähti omaan kotiinsa. Olen ihan tyytyväinen, ettei tarvitse enää ulkoilla tänään. Huomenna ehkä.
Kuulema joulukin on tulossa. Oli ihan unohtua, mutta eiköhän se tule, vaikka ei niin sitä muistaisikaan.