Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.
14 helmikuun, 2020 20 kommenttia
Ensiksi: Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Toiseksi: Riitta Koo Kirja Vieköön-blogissaan on lukenut kirjani Goottiemon kauhujen lipas, Keskiäkäisiä hajatelmia ja Valkoiset talot, ja Riitta on kirjoittanut lukemastaan blogiinsa.
Suuri kiitos!
Kaikki noita kirjojaja muitakin kirjojani on aika monessa kirjastossa, joten eikun lainaamaan, jos et ole vielä lukenut. Goottiemo ja Keskiäkäinen ovat myös luettavissa ilmaiseksi diginä Issuussa.
9 helmikuun, 2020 28 kommenttia
Sohva tuli taloon lähes kaksikymmentä vuotta sitten oltuaan näytekappaleena huonekalukaupassa. Ihme, ettei kukaan ollut ostanut sitä.
Eivätkö ihmiset pidä liilasta väristä?
Sohvasta tuli olohuoneen suosituin paikka. Sohvalla luettiin ääneen, tehtiin läksyjä, lojuttiin katsomassa nurkassa välkkyvää telkkaria.
Vuodet kuluivat ja väki väheni sohvalla. Nykyään sohva on kokonaan minun (ja Lainakoiran).
Aamukahvin juon pöydän ääressä, sillä kirjoitan samaan aikaan päiväkirjaa, mutta muut ateriat nautin sohvalla.
Kirjoitan sohvalla läppäri sylissäni.
Teen digitaidetta ja muokkaan valokuvia sohvalla läppäri sylissäni.
Puhun puheluni sohvalla maaten.
Teen käsitöitä sohvalla.
Päivätorkkuilen sohvalla.
Onneksi on tuo Lainakoira. Muuten kulkisin vain jääkaapin ja sohvan väliä.
Ei hassumpi reitti sekään.
***
Viikon 7 krapusanat ovat nurkka, sohva, huone.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Tämä on ajastettu julkaisu. Olen pois linjoilta muutaman päivän ajan. Päivitän osallistujalistaa, kunhan jälleen palaan.
OSALLISTUJAT
2 helmikuun, 2020 20 kommenttia
Alma istuu ruokapöydän päässä, kaukana muista. Hän ei halua puhua kenenkään kanssa, ei kuunnella, ei nähdä ketään. Hoitaja on kuitenkin päättäväisesti taluttanut Alman huoneesta kahvipöytään.
– Tekee ihan hyvää välillä nähdä muita.
Alma on eri mieltä, mutta ei sano mitään. Keksilautanen tuodaan hänen kohdallaan. Vapiseva käsi nappaa Marie-keksin, pudottaa keksin syliin, siitä puseron taskuun. Toinen keksi menee samaa tietä. Alma rakastaa keksejä.
Kolmas. Neljäs.
Muita intohimoja ei enää ole.
Ei haluja, vähiten elämiseen.
– Mitä Alma miettii? Otatko lisää kahvia, keksejä?
Muutama keksi sujahtaa jälleen taskuihin.
Äiti sanoi aina, että hieno nainen ottaa vain yhden keksin. Muista, vain yksi.
***
Viikon 6 krapusanat ovat intohimo, syli, muisto.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
26 tammikuun, 2020 25 kommenttia
Aamulenkkimme kulkee urheilukentän ympäri. Joka aamu vanha mies kiertää kentän kolmatta juoksurataa. Katse tiukasti punaisessa pinnassa, yllään mustat verkkarit ja takki, musta pipo ja lenkkarit. Kädet nyrkissä.
Ehkä hän haluaa kulkea tietyn matkan, kierroksia on helpompi laskea kuin kävelyä maastossa. Ehkä hän on entinen urheilija, muistelee kulta-aikojaan, ennätyksiään.
Ympäri, ympäri, ympäri. Me kävelemme aidan toisella puolella, mutaista polkua. Kahlaamme lätäköt. Tahtimme on hitaampi, sillä Lainakoira pysähtelee jokaisen hajun kohdalla, nuuhkii, värisee innosta. Seison sateessa, annan koiran haistella ja katson vanhaa miestä. Mahtaako hän huomata meidät aamuisin? Miettiikö hän, miksi me kierrämme joka aamu saman lenkin?
Ehkä joskus vielä tervehdimme.
***
Viikon 5 krapusanat ovat koira, huomata, kolmas.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
19 tammikuun, 2020 19 kommenttia
voi sinua
karkasi taas
se ainoa se oikea
jolle annoit kaiken
kaikkea pyysit
ei kestänyt
sekään ainoa sekään oikea
rakkauttasi joka käskee
seuraamaan
vaanimaan
vaatimaan
kyttäyskeikkoja
rakkautesi muuttui jälleen pakkomielteeksi
sairaudeksi mustasukkaisuudeksi
fanaattisuus on vaarallista
mielestäsi vain omistaudut rakkauden kohteelle
opitko koskaan?
olen mitä olen, vastaat, enkä aio muuttua toisten mieliksi
ottakoon tai jättäköön
ja niin sinut jälleen jätetään
putoat elämän muovaamaan kuoppaan
ihoosi kaiverretaan uusi hylkääminen
uusi pettyminen
vanhaa itseinhoa häpeää surua ja mustaa itkua
kunnes päätät olla itsellesi armollinen
unohdat menneet oppimatta mitään
valmiina uuteen
muiden vika
muiden vika
sinähän vain rakastat lujaa ja täysillä ja antaumuksella
***
Viikon 4 krapusanat ovat karata, vaarallinen, kyttäys
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
12 tammikuun, 2020 27 kommenttia
Herään usein jokin laulu mielessäni. Uniani en kuitenkaan muista. Tänä aamuna raikasi Hatšaturjanin Spartacus korvien välissä. Tein muutaman balettiliikkeen ja Lainakoira kaivautui syvemmälle peiton alle.
Erilaiset äänet aktivoivat lauluja. Siis muutkin äänet kuin pääni sisässä meuhkaavat. Kahvinkeitin sihahtaa tsihh ja heti alkaa päässä soida Frederikin Tsingis Khan, mikä ei ole niin mukavaa.
Keittiökaapin ovi paiskautuu kiinni. Kop.
Kop, kop, kop, avaa rakas. Juu, ei sitä laulua.
Kirpparilla ystävän kanssa ihastelemme kieloja kahvikupissa. Luoksein käy…
Juna jyskyttää, vanhaa ystävää ja kohti kotia.
Lainakoira tervehtii innoissaan. Emme me pienet koiranpennut jne.
Toisinaan tämä musikaalin maailmassa eläminen ottaa voimille ja kurkulle.
***
Viikon 3 krapusanat ovat paiskautua, toisinaan, laulu.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
15 joulukuun, 2019 24 kommenttia
Veneet on nostettu piiloon talvelta. Rannan penkit ovat kosteita, vilu hiipii takin alle. Aamu on vielä aikainen, maisema verhoutunut merisumuun.
Vanha mies kysyy, onko vierelläni tilaa. Nyökkään, hän laittaa ilmaisjakelulehden penkille, istahtaa varovasti. Kädessään hänellä on kukkapaketti. Ruusuja, hän vastaa kysymykseeni, vien vaimolle.
Mietimme, tuleeko joulusta valkoinen, miten alhaalla tummat pilvet ovat, kuinka paljon onkaan satanut tänä syksynä. Kaivan repustani termarin, täytän kupin ja pahoittelen, ettei minulla ole maitoa tai sokeria. Kunhan lämmittää, mies toteaa, juo kahvia pienin siemauksin.
Oli miellyttävää tutustua, mies sanoo lähtiessään. Myöhemmin, oikaistessani hautausmaan poikki, näen miehen asettelemassa ruusuja haudalle. Paleltaa, haluan kotiin nukkumaan.
***
Viikon 51 krapusanat ovat vene, ruusu, tutustua.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
8 joulukuun, 2019 22 kommenttia
Aikanaan Läheinen houkutteli minut avaamaan Areenasta yhden jakson Sohvaperunoita ja jäin heti koukkuun. Tietenkin, sillä olen aina ollut hyvin addiktoituvaa lajia.
Temptation Island, Vain elämää, Gladiaattorit, Napakymppi, Ensitreffit alttarilla, Putous, Onnenpyörä, Paratiisihotelli, Maajussille morsian, Kymppitonni, Kokkisota, Leijonan luola, Amerikan unelmavävy…kokonainen uusi maailma avautui minulle. En ollut tiennytkään tuollaisista ohjelmista.
Enkä olisi halunnutkaan tietää.
Sohvikset antoivat minulle läpileikkauksen tv-tarjonnasta ja ymmärsin entistä paremmin, miksi maratoonaan vain sarjamurhaajasarjoja.
Mutta koukkuun jäin, kun sohvilla istuvat tulivat tutuiksi jakso toisensa jälkeen. Heistä on tullut rakkaita perheenjäseniä, jotka tekevät rankkaa työtä puolestani kertomalla, mitä ohjelmia minun ei todellakaan kannata katsoa.
Ihan oman mielenterveyteni kannalta.
***
Viikon 50 krapusanat ovat maailma, rakas, avata.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
21 marraskuun, 2019 10 kommenttia
Järkyttävä uutinen kantautui korviini keväällä 2019. Iki-ihana, mahtava ja suurenmoisen taidokas suomalainen a cappella-yhtye FORK kertoi lopettavansa keikkailemisen. Tämä neljän hengen ryhmä lopettaa huipulta, niin kuin kai kuuluukin tehdä, mutta onko pakko? Siis ihan oikeasti pakko?
Olen jo vuosien ajan käynyt FORKin keikoilla, usein juuri ennen joulua, joten nyt minun täytyy luopua (lähes) ainoasta joulutraditiostani. Rankkaa. Olo on kuin joululahjat jäisivät saamatta.
Ensikosketukseni FORKiin tapahtui mennessäni katsomaan heidän Pink Noise-showtaan kymmenisen vuotta sitten. A cappella ei lajina ollut minulle mitenkään tuttu, FORK vielä vähemmän, enkä todellakaan tiennyt mitä oli tulossa. Ei sellaista olisi pystynytkään tietämään, ei edes uskomaan, että sellaista taituruutta, tyylikkyyttä ja henkeäsalpaavaa virtuositeettia näkisi lavalla. Ilotulitusmaista tykitystä alusta loppuun.
Olin myyty. Kaksikin kertaa, sillä Pink Noise oli koettava uudelleen.
FORKin laulajat tekevät äänillään kaiken mahdollisen ja mahdottomankin. Muita instrumentteja ei lavalla ole. Ja jos luulet kuulleesi, mitä a cappella on, mutta et ole nähnyt FORKia livenä, et todellakaan tiedä, mitä kaikkea ja enemmän a cappella onkaan.
Pink Noisen jälkeen tuli Electro Vocal Circus vuonna 2012 Aleksanterin teatteriin. Huikeaa performanssia valoineen ja visuaalisine tehosteineen. Taisin tämänkin shown käydä katsomassa kahdesti. Ainakin. Ja muitakin esityksiä Vuotalossa ja Sellosalissa.
The X-show yhtyeen 10-vuotisjuhlaesityksen (2014) näin myös kahdesti, Helsingissä ja Turussa. Yhtä hyviä molemmissa paikoissa…
Revolution-show vuonna 2016.
Suomi 100-juhlaesitys vuonna 2017 Aleksanterin teatterissa.
Svenska Teaternissa FORK on Tour keväällä 2018.
Kun kuulin FORKin mainostavan ensimmäistä jouluesitystään So. This is Christmas, olin lähellä purskahtaa itkuun, sillä en ole joululauluihminen, en vaan kestä joululauluja. Mutta mahdollisuus nähdä jälleen FORK…Päätin ottaa riskin ja avoimin mielin, pitkin hampain, mutta päättäväisenä astelin Aleksanterin teatteriin valmiina virittäytymään joulutunnelmaan parhaan kykyni mukaan. Mission impossible melkein.
Vaan ei. Olisihan minun pitänyt uskoa ja luottaa Miaan, Annaan, Jonteen ja Kasperiin. Se joulushow oli huikea, eikä onneksi kuultu liiaksi nissepolkkaa tai tipetitipetiptappia.
FORK esittää musiikkia oopperasta heviin. Ja kaikkea siltä väliltä ja hiukan enemmänkin. Välispiikit puhutaan englanniksi, sillä ”it’s more rock’n roll”. Spiikeissä ja osassa esityksiä on mukana huikeasti itseironiaa ja huumoria. Yleisönsä yhtye valloittaa hetkessä, porukka taputtaa, tanssii, laulaa mukana. Mia Hafrénin huikeat sääret ja vielä huikeampi ääniskaala saavat eturivin pyörtymään onnesta ja takanakin kuolataan. Jonte Ramstenin lempeä macho-nalleus yhdistettynä hurmaavaan, monivivahteiseen ääneen sulattaa meidän harmaapäiden sydämet. Jos uskoisin enkeleihin, tietäisin, että Anna Asunta lumoavine äänineen on yksi heistä. Ja Kasper Ramström! Jo yli kymmenen vuoden ajan olen odottanut kolmannessa rivissä, että Kasper hyppäisi penkkien yli ja tulisi luokseni laulamaan You’re My Heart, You’re My Soul.
Odotan edelleen.
Vaan takaisin siihen järkyttävään uutiseen eli FORK lopettaa esiintymiset. Porukka hajoaa omille teilleen, eikä yksikään niistä teistä johda enää luokseni. Pah.
Menossa on jäähyväiskonsertin The End ensimmäinen luku, esitykset Svenska Teaternissa Helsingissä tänä syksynä ja osin vielä ensi vuoden puolella, lippuja voi ostaa täältä. Luku 2 eli Chapter Two on vuorossa Suomen kiertueen muodossa keväällä 2020, esiintymispaikkakuntina Porvoo, Espoo, Loviisa, Pietarsaari, Tampere, Oulu, Tammisaari, Maarianhamina, Kuopio, Vaasa ja Turku. Kannattaa tsekata ticket.fi:stä, löytyykö vielä lippuja.
Eilen kävin katsomassa jäähyväiskiertueen ensimmäistä lukua. Pala oli kurkussa melkein koko ajan, jäähyväiset eivät aina ole niin mukavia. Queenin Who Wants To Live Forever oli viimeinen laulu ja teki kyllä mieli huutaa, että en todellakaan halua elää ikuisesti ilman FORKia
No, onneksi ikuisesta elämästä ei ole pelkoa näillä elintavoilla.
The End-kiertue saa huipennuksensa Helsingin jäähallissa toukokuussa 2020, jolloin Chapter 3 jysähtää lavalle. Liput on hankittu, totta kai. Hanki sinäkin!
Ensimmäistä kertaa FORKin esiintymistä näkeviä ihmisiä kutsutaan FORK-virgineiksi, FORK-neitsyeiksi. Neitsyys meni minulta jo vuosia sitten ja nyt olen armoitettu FORK-slut.
Och snart blir det slut for this slut.
***
FORK, Chapter 1: THE END, Svenska Teatern, suuri näyttämö, Helsinki
Äänisuunnittelu Grégory Maisse, valosuunnittelu Tobias Lönnquist, stylisti Sofia Oksanen, puvut Teemu Muurimäki, maskeeraus ja kampaukset Miika Kemppainen.
17 marraskuun, 2019 16 kommenttia
Kouluttaja marssi luentosalin eteen. Hän katsoi edessään istuvia lannistuneen ja apaattisen näköisiä ihmisiä. Prosessista tulisi jälleen työläs.
– Tervetuloa Martta-syndrooma-luentosarjaan. Olen Heli, yksi kouluttajistanne. Kiitos osallistumisestanne. Olette tehneet rohkean liikkeen saapuessanne koulutukseen. Haluatte muutosta, olette väsyneitä tilanteeseenne.
Jokaisella on syynsä olla täällä: miellyttämisenhalu, hylätyksi tulemisen pelko, puhdas auttamisenhalu, joka kumpuaa myötätunnosta. Syihin emme pureudu, vaan annamme teille työkalut, joilla otatte takaisin oman elämänne. Opetamme teidät olemaan tarjoamatta apuanne. Opetamme kieltäytymään, kun teiltä jälleen kerran halutaan apua.
Ongelma ei ole ihmiset, jotka käyttävät teitä hyväkseen, ongelma olette te.
Teemme harjoitteita uusista toimintatavoista. Kurssin lopussa ette enää näyttele jämäkkyyttä, olette sellaisia!
***
Viikon 47 krapusanat ovat näytellä, ongelma, marssia.
Oma krapuni on ajastettua laatua eli sen ilmestyessä olen (jälleen) pois langoilta muutaman päivän ajan. Onneksi Cara jaksaa päivystää, joten jättäkää oman krapunne linkki hänen blogiinsa, jonne siis ilmestyy osallistujalistaa.
Palailen joskus ensi viikolla.
