Talvipäiväkirja 121222

Helsingissä on täysi talvi. Lunta on tuprutellut enemmän kuin tarpeeksi ja maisema on ollut perinteistä postikorttityyliä.

Nyt näkymät ovat muuttumassa. Rapsakka tuuli repii puista lumet ja oksat, talojen katoille kertyneet lumimassat lentävät niskaan. Pakkasta on kymmenen astetta, Forecan mukaan tuntuu kuin -20.

Uskon.

Lainakoira kävi luonani pikavisiitillä kolmen yön ajan. Jälleennäkemisen ilo oli molemminpuolista, edellisestä vierailusta ehti kulua yli kaksi kuukautta. Kuusikymmentä päivää ilma vieressä kuorsaavaa karvakerää on liian pitkä aika.

Ehdimme nauttia talvisista kävelyistä. Minä tähyilin taivaille, Lainakoira nuuski lumikasoja. Perusteellista ympäristön seurantaa.

Koronan ja kurkkupaiseen jälkeen en ole tuntenut oloani puolikuntoiseksi. Tämä olo on korkeintaan neljänneskuntoista. Ylämäet saavat hapen loppumaan, sydämen rummuttamaan ja minut uuvuksiin. Ärsyttävää. Niinpä suosimme lenkeillä tasaisia maastoja.

Harmi, että koti on mäen päällä.

Tänään Lainakoira lähti omaan kotiinsa. Olen ihan tyytyväinen, ettei tarvitse enää ulkoilla tänään. Huomenna ehkä.

Kuulema joulukin on tulossa. Oli ihan unohtua, mutta eiköhän se tule, vaikka ei niin sitä muistaisikaan.

Majassa

Tuossa jokin aika sitten vikisin ja valitin koronasta. No, siitä selvisin, mutta eihän tässä talossa tervettä päivää näe. Kurkku kipeytyi niin, että jopa syljen nieleminen oli tuskaa. Ei muuten uskoisi, miten paljon ihminen erittää sylkeä!

Paljon.

Kurkkasin taskulampulla kurkkuun. Jestas. Sammutin lampun äkkiä.

Ennen lääkärille pääsyä piti ottaa nielunäyte. Ei ollut angiinaa. Sitten lääkäri katsoi lampulla kurkkuun ja sanoi, että jestas. Täällähän on kurkkupaise.

Kahta lajia antibiootteja. Ateriat koostuivat haaleasta vellistä ja kylmästä vedestä, mitään muuta ei kurkusta mennyt alas.

Kuumehoureissani unelmoin kylmästä juomasta huvilan terassilla Välimeren rannalla. Houretta vain. Huvilaunelmat haihtuivat, kun pidin majaa peiton alla sohvalla.

Kaikenlaista.

***

Viikon 48 krapusanat ovat maja, talo, huvila.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

AilaKaarina

Aimarii

Äijä

Murphy

Maarit

Ehkä

He olivat istuneet jo kauan kallioilla. Molemmat halusivat venyttää kotiin menemistä. Alkusyksyn auringon lämmittämä kivi jäähtyi, usva oli aloittamassa leikkinsä heidän alapuolellaan. Tyttöä vilutti ja hän kiersi kaulaliinansa tiukemmalle.

Näiltä kallioilta näkyi kauas. Jos seisoi, näki merelle asti, kirkkaalla kelillä kauemmaksikin. He olivat monta kertaa puhuneet siitä, miltä tuntuisi lähteä jonnekin niin kauas, ettei näkisi enää tätä kaupunkia. Molemmat halusivat muualle, jonnekin mistä kukaan ei voisi löytää heitä. Paikkaan, jossa olisi turvallista ja hiljaista.

Kylmyyden alkaessa hiipiä liian syvälle ihoon sisarukset nousivat. Ehkä nyt voisi mennä kotiin, ehkä nyt vanhemmat olisivat jo sammuneet. ehkä tänä yönä saisi nukkua rauhassa.

***

Hans Op de Beeckin veistos The Cliff – Jyrkänne

Viikolla 47 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

Murphy

AilaKaarina

anli

BLOGitse

Nukahtamisvaikeuksia

– Nukutsä?
– En.

– En mäkään saa unta. Kaamee meteli.
– Taitaa olla paska ilta.

– Äsken siel lens varmaan tuoli.
– Ja patteri kolahti.

– Mut niiden lapset ei varmaan heränneet.
– Ei ne ainakaan paru taas.

– Huusiks se apua?
– En mä tiedä.

– Lopettais jo, niin sais nukkuu.
– Ei toi kuulosta silt, et loppuis. Mä meen tupakalle.

—–

– Mitä nyt?
– Mis mun kännykkä on? Mä soitan poliisit.

– Miks?
– Parkkiksel on jotain saatanan jengii, joka vääntää autoista sivupeilejä paskaks.

– Sä jätit kännykän olkkariin. Onks siel paljon jengii? Tosi törkeet.

***

Viikon 44 krapusanat ovat apu, jengi, tuoli. Oma krapuni on vanhaa tuotantoa, julkaistu blogissa tammikuussa 2008.

Korona vetelee toivon mukaan viimeisiään kehossani, mutta väsymyksen takia osallistujalistan päivittämisessä saattaa esiintyä viivettä. Kannattaa katsoa siis kommenteista, kuka on jättänyt linkkinsä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Äijä

Pasanen

Elegia

AilaKaarina

Aimarii

Kotimatka

EDIT. 25.10. Listan päivittämisessä voi esiintyä viivettä, korona-pirulainen iski.

***

Naapurit ihmettelivät pihalle ilmestynyttä korkeaa pylvästä. Veikattiin pylvään olevan lippusalon tai tuulivoimalan, jonka lavat oli vahingossa jätetty asentamatta.

Mari katsoi verhon raosta alhaalla pyöriviä ihmisiä. Häntä hymyilytti, sillä hän tiesi pylvään tarkoituksen.

Illalla Mari peseytyi, letitti märät hiukset, puki ylleen puhtaan, valkoisen, maahan ulottuvan leningin. Hän avasi parvekkeen ovet, katsoi taivaalle. Linnunrata sädehti ja kirkkaimpana hehkui lähestyvä valo.

Tolpan yläosa avautui levittäytyen ympyrän muotoiseksi tasoksi. Hopeisena hohtava avaruusalus pudottautui äänettömästi pilarin laskeutumisalustalle. Aluksen ovi avautui ja häikäisevä valosilta eteni Maria kohti. Hän nousi parvekkeen kaiteelle, astui valosillalle, aloitti kulkunsa kohti avaruusalusta.

Pitkä odotus oli ohi. Vihdoin hän pääsisi kotiin.

kuva: Cara

***

Viikolla 43 on vuorossa kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Äijä

Murphy

Pasanen

Aimarii

Anli

Maarit

Lähdön hetki

Sinä syyskesän päivänä merenneito pyysi minua mukaansa. Hän viittoili minulle tyrskyjen keskellä, kertoi lähtevänsä lämpimämpiin aaltoihin.

Enhän minä voinut lähteä. Oli työ, oli lapsenlapset, joita piti hoitaa sillä aikaa, kun vanhempansa rakensivat taloa. Oli mies, joka oli alkanut unohdella asioita. Oli äiti, joka ei suostunut muuttamaan palvelutaloon, pärjäsi kuulema ihan hyvin kotona, kunhan kävin siellä joka päivä.

On kulunut vuosia, istun jälleen tällä samalla rantakalliolla odottaen näkeväni merenneidon. Kukaan ei tarvitse minua enää, kukaan ei koskaan tule käymään, kaikilla kiire. Olen vapaa lähtemään heti, kun hän nousee tuolta tyynen pinnan alta. Olen niin väsynyt, mutta hän kannattelee minua.

***

Viikolla 39 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

HPöllö

Murphy

BLOGitse

anli itse

Aimarii

AilaKaarina

Maarit

Kennelimäistä tunnelmaa

Huomioita, kun hoidossa on kaksi koiraa viikon ajan, Lainakoira ja Nuuskuneiti:

Sohvani vallataan. Okei, voin istua nojatuolissa.

Sänkyyni sentään mahdun, kunhan hyväksyn sen, että Nuuskuneiti nukkuu mahani päällä, Lainakoira kuorsaa jaloillani ketarat ojossa. Ehei. Ei käy!

Ulkona kaikille on tilaa. Lainakoira tulee hihnan perässä omia aikojaan, Nuuskuneiti hyppii etunenässä sinne ja tänne, enimmäkseen sinne. Minä siinä keskellä, kädet levällään kuin lentoon lähdössä.

Yhteisiä leikkejä koirilla löytyy, kiivetään toisen selkään, mistä seuraa ärinää ja murinaa.

Toisen ruokakupissa on aina paljon parempaa ruokaa, vaihtavat sujuvasti paikkaa kuppien ääressä, kun en huomaa.

Ihan mielenkiintoinen viikko, mutta olen minä kyllä aika räätynyt.

***

Kiitos kaikille viime viikon krapuilijoille ja kommentoijille! Kiva huomata, että porukka on innostunut kirjoittamaan!

Viikon 38 krapusanat ovat ärinä, sohva. vaihtaa.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Aimarii

Maarit

Äijä

Murphy

AilaKaarina

BLOGitse

Uggla

HPöllö

Mökkiviikonloppu

Ajatus tyttöjen mökkiviikonlopusta kuulosti hyvältä, joten lupauduin mukaan. Ajoimme tietöntä tietä kilometrikaupalla, mutta vihdoin mökki näkyi lumikasojen ympäröimänä. Ajastettu lämmitys oli tehnyt mökistä elinkelpoisen.

Porukka lähti lämmittämään saunaa. En ole koskaan ollut saunaihminen, joten annoin muiden puuhata. Syötiin ja sitten alkoi saunominen. Että sitä jatkuikin! Tytöt viihtyivät saunassa, minä katsoin tabletilta sarjamurhaajasarjaa. Kuului kirkumista, katsoin ulos. Tytöt sipsuttivat laiturille, pulahtivat avantoon.

– Ihanaa! Tuu Susu mukaan!!

En ole koskaan ollut avantoihminen, joten annoin heidän huutaa rauhassa. Löysin mökin eteisestä pilkkihaalarin, vedin sen ylleni, otin viskipullon käteeni ja siirryin terassille katsomaan tyttöjä.

Viski lämmitti mukavasti, en kaivannut saunaa, avannosta puhumattakaan.

kuva P.  Niemi

***

Viikolla 37 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

AilaKaarina

HPöllö

Äijä

Sus’

BLOGitse

anli itse

Mauri

Riitta

Aimarii

Pasanen

Uggla

Kassajonossa

Kassajono pojan takana pitenee. Poika puristaa pankkikorttia kädessään, yrittää muistaa pin-koodia. Kokeilee. Ei onnistu.

Pojan ja minun välissäni on ikäiseni nainen, joka puhisee mielenosoituksellisesti, huokailee ja vääntelee naamaansa. Kassaneiti hymyilee anteeksipyytävästi, kehottaa poika yrittämään uudestaan, mutta poika ei muista koodia.

– Sitten sinun täytyy jättää ostokset tähän ja äiti tulee maksamaan myöhemmin, kassaneiti sanoo.

Pojan naama vääntyy, olkapäät lysähtävät. Kysyn, mitä pojan ostokset maksavat. Kolme euroa ja viisi senttiä. Muutama sämpylä ja maitolitra. Työnnän puhkuvan naisen tieltäni ja maksan pojan ostokset. Poika kiittää.

– Mitä sinä noita mutiaisia hyysäät? takanani oleva mies kysyy.

En vaivaudu vastaamaan. Ihmiset ovat outoja.

***

Viikon 35 krapusanat ovat koodi, olkapää, puristaa.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

AilaKaarina

Pasanen

Äijä

Riitta

Sus’

Olifantti

HPöllö

Anli itse

Uggla

BLOGitse

Aimarii

Krapu tulee, oletko valmis!

Kuuman kesän korventama krapu kömpii kärventyneenä ja hiukan käreänä syksyä kohti. Kesän monet tapahtumat ovat ottaneet kravun voimille. Vedet ovat kuivuneet joissa ja järvissä, merivedet ovat lämmenneet ja saaneet mursut ja valaat eksymään vieraille rannoille. Myrkkylietteitä on valutettu vesistöihin ja satoja tuhansia kaloja on kuollut.

Krapu haluaisi työntää päänsä piiloon, unohtaa ympäristökatastrofit ja unelmoida puhtaista, happirikkaista vesistä, mutta tämä aika on armoton. Kavereita ei jätetä.

Niinpä kaverit, näin se on. Sanoissa on voimaa. Sanoista syntyy kannanottoja, sanoista kutoutuu tarinoita, joiden avulla kannattelemme toisiamme. Sanoista sukeutuu säkeitä, jotka antavat toivoa ja lohtua. Sanoilla voi purkaa pahaa oloaan, unelmoida ja haaveilla. Sanoista on moneksi ja siksi syksyn krapuilut alkavat ensi sunnuntaina. Periksi ei anneta, jatketaan kirjoittamista annettujen sanojen ja kuvien inspiroimina.

Pysykää kanavalla!