Keskusteluja
3 syyskuun, 2023 25 kommenttia
– Mä oon vähän miettinyt, että onkohan sun kuulos heikentynyt, kun…
– Tä? Miten niin?
– …kun sä keskeytät mut aina…
– Keskeytän?
– …aina, kun mä puhun. Ihan kuin sä et…
– Ei mun kuulossani oo mitään vikaa!
– …ihan kuin sä et kuulis, että mä puhun.
– Tosi törkeesti sanottu.
– Mä vaan ajattelin, etten mä saa koskaan sanottua…
– No, jos sä niin ajattelet, niin parempi, etten mä puhu mitään.
– …niin, mä en saa sanottua lausetta koskaan loppuun. Mitä sä nyt teet? Miks sä otit kännykän?
– Täytyyhän mulla olla jotain tekemistä, kun sä puhut.
***
Viikon 36 krapusanat ovat kuulo, lause, keskustelu.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
HPöllö
Äijä
Pasanen
Aimarii
BLOGitse
SusuPetal 
”jotain tekemistä, kun puhut.” 😀 Ei kannata kuunnella, tietenkään. Tiedän tämän ihmistyypin ja on hemmetin raskasta!
Joo, näitä ihmisiä on valitettavasti, vaikka tässä jutussa ehkä hieman kärjistettynä, Elegia.
Ei jatkoon tällaiset suhteet.
Tämä hyvä nykyisin turhan yleisestä ohipuhumisesta sarjasta: hyvää päivää, kirvesvartta:) Ja se etenkin jokanuoren käteen kiinni kasvanut kännykkä.
Hyvät ja syvällisemmät, rauhassa käydyt, antoisat keskustelut alkavat olla harvinaista herkkua ja siksi niin makoisaa sellaista…
Ohipuhuminen on valitettavan yleistä.
Puhuminenkin alkaa olla valitettavan harvinaista.
Onneksi on ystäviä, joiden kanssa keskustella oikeasti, Takkutukka!
No just, että tekemistä sillä aikaa kun toinen puhuu. Kännykkä on varsinainen riesa silloin kun on paikalla muitakin kuin se yksi kännyyn tuijottaja.
Oma krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2023/09/viikon-36-krapu-ruukut.html
Onneksi omassa ystäväpiirissä ei ole noita kännykkään tuijottelijoita, ovat kyllä rasittavia, Cara.
Kuulostestiin tarvis mennä… Tämä vois hyvinkin olla mun ja Mursun keskustelu sen kuulotestin jälkeen…
https://hpollonkrapula.blogspot.com/2023/09/kuulotesti-krapu-362023.html
Meidän harvassa tuttavapiirissä on muutama, joille kännykkä tuntuu olevan liimautunut käteen; itse olen opetellut laittamaan puhelimen jos en ihan äänettömälle, niin ainakin hyvin hiljaiselle. Mursu ei puhelimeensa koske kotonakaan muuta kuin soittaakseen tai jos siihen tulee viesti, joten jos jollain on hätä eikä mua saa kiinni, ne soittaa Mursulle – se vastaa, jos joku tärkeä soittaa.
Tärkeitä ei ole tilastotieteilijät yms 😡
Mukavan vapauttavaa, kun ei tarvitse koko ajan kytätä kännykkää, HPöllö!
No, toisten ihmisten kuuntelemattomuus ja kännykän jatkuva räplääminen voivat olla kuin yrittäisi näytellä elokuvassa, jossa pääosassa on ”Häviävä Huomio”. Siinä heidän keskittyneisyytensä on yhtä katoavaa kuin aave kadotessaan vanhasta hylätystä kartanosta.
Niinpä, hyvin sanottu, Andy. Raivostuttavia ihmisiä, joiden keskittymiskyky on nollan luokkaa.
No, minä olen kai ammattitautisesti vähän huonokuuloinen, ja siitä kertoo tänäinenkin krapupäreeni:
Huonokuuloisuus on toisaalta eri asia kuin töykeys, Äijä 😀
Päivitysilmoitus: Kuulolla | sanapasanen
Sulla oli niin hyvä aihe, että lipsahti samaan lajiin 🙂
Varmaan jokaisella on kokemusta tämän lajin ihmisistä, Pasanen.
Hyvin henkilökohtainen keskustelu jota ei voi käsitellä ns. huulenheittona.
Tilanne ajautunut jo kauan aikaa sivuraiteelle.
Mikä neuvoksi, ennen muinoin oli hermoparantola, kumpikin tarvitsee raitista ilmaa kaukana toisistaan.
Hyräilee biisiä….Mistä tunnet sä ystävän…….
Raitista ilmaa ja välimatkaa tarvitaan, Meri.
Nykyajan somekeskusteluissakin on vallalla tämä sama ilmiö.
Ei jatkoon.
Taitaa olla enemmänkin vikaa aivoissa kuin kuulossa… 😶 #jätäse
Niin, ehkä ei pitäisi mennäkään korvalääkärille vaan olisi lobotomian paikka, Timo 😀
Joillakin tuntuu olevan tuollainen tyyli, siis keskeyttää aina. Tai puhua koko ajan toisen sanomisen päälle omaa juttuaan. Ärsyttäviä tapauksia.
Usein voi olla myös tahallisen valikoiva kuulo.
Hyvin vedit keskustelun.
Minun blogitaukoni loppui viimein. Sain intoa kirjoittaa oman krapuni. Huomasin vasta, että krapu alkoikin jo edellisviikolla, mutta tähän ehdin.
https://kommintanhua.blogspot.com/2023/09/yllatys-marjaretkella.html
Luulen, että tällaisen tyypin ollessa kyseessä, kyse ei ole valikoivasta kuulosta vaan silkasta itsekyydestä.
Mukavaa, kun palasit blogitauolta, Aimarii. Jep, viime viikolla aloitettiin krapuilu, joten ihan hyvin vielä mukaan!
Tuttua tekstiä aika ajottain, millon mistäkin asiasta 🙂
Hahhah, vai niin, Maarit 😀
Olis voinut vaikka virkata jos käsille oli pakko saada tekemistä! 🙂
Kännykkä on yks p….le näinä päivinä. Onneksi monissa kouluissa on jo päästy tunneilla ’kännykkäturvalliseen’ tilaan. Kaiken kun pitää nykyään olla turvallista, myös oppituntien, ilman kännyköitä.
https://blogitse.com/2023/09/05/krapu-36-tyynnyttelya/
No, ennemmin vaikka oisi virkannut!
Kännykkätön oppitunti kuulostaa niin hyvältä, BLOGitse!