Neljä asiaa, joita et tiennyt minusta (etkä välttämättä olisi halunnutkaan tietää)

 

  • Iltaisin, hampaita harjatessani, seison vasemmalla jalalla, kun harjaan alahampaat. Oikealla jalalla, kun menossa ovat ylähampaat. Tulee harjoitusta tasapainolle. Ja paljon horjumista.
  • Ennen Hoito- ja Lainakoiraa pelkäsin koiria ja suhtauduin epäluuloisesti myös muihin eläimiin. Ei uskoisi nyt.
  • Isällä oli oma ruokarukouksensa, jonka otin käyttööni ja jonka lausun ääneen: Kiitos Jeesus ruoasta. Ota pois, jos saat. Perheen ulkopuolisille ihmisille tätä rukousta ei opetettu. Nyt te sen tiedätte.
  • Pidän meetvurstista, mutta en pysty syömään sitä tumman leivän päällä. Vaalean leivän kanssa se on herkullista. Koskaan en osta kuitenkaan meetvurstia, ei tee mieli.

 

 

 

***

Viikon 4 krapusanat ovat epäluuloisesti, tumma, iltaisin.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Matilda Varjo

Cara

Pasanen

BLOGitse

Mayo

Äijä

Aimarii

Anli

AilaKaarina

HPöllö

Päätös

Äiti päätti kaikesta Heidin puolesta. Äiti päätti, kenen kanssa Heidi sai ystävystyä koulussa. Äiti valitsi lukion, johon Heidin pyrki. Lakkiaisissa Heidi puki ylleen äidin valitseman mekon.

Opiskelualan äiti myös päätti, eikä Heidi vastustellut. Äitihän oli aina oikeassa. Äidin mieltä ei saanut pahoittaa. Sen Heidi oli oppinut jo varhain.

Opiskeluaikana Heidi tapasi mukavan pojan, mutta Lasse ei ollut äidin mieleen, joten suhde päättyi lyhyeen. Heidi suri ja ensimmäisen kerran hän mietti, oliko äiti todellakin aina oikeassa.

Viisikymppisenä Heidi asui edelleen äidin kanssa. Heidiä ahdisti, mutta hän ei tiennyt, miten repiä itsensä äidin luota. Kunnes teki ensimmäisen oman päätöksensä, päättäen elämänsä.

***

Viikon 3 krapusanat ovat oma, vastustella, mukava.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

Maarit

Matilda Varjo

AilaKaarina

anli

HPöllö

BLOGitse

Aimarii

Krapu palailee

Krapu kömpii Etelämeren loman jälkeen esille tammikuisessa Suomessa. Lunta, loskaa, jäätä ja kaikkea muuta, mitä talveen kuuluu.
Ja talveen kuuluu myös krapujen kirjoittaminen!

Mutta mikä on krapu ja miten se eroaa raapaleesta?

Raapale on tasan sadan sanan pituinen novelli, joka on lyhyydestään huolimatta selkeä kokonaisuus, jossa on alku ja loppu. Varsinaisen tekstin lisäksi kirjoittaja saa käyttää korkeintaan viittätoista sanaa otsikkoon ja mahdollisiin väliotsikoihin. Raapale keksittiin 1980-luvulla englantilaisten scifi-harrastajien keskuudessa, josta sen toi vuosikymmenen lopulla Suomeen Aikakone-lehti (nro 2/1989). Suomenkielisen sanan raapale keksi kirjailija Johanna Sinisalo (wiki).

Entäs sitten krapu? Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan kirjoitus, joka voi olla novelli, runo, kannanotto, laulun sanoitus tai mitä tahansa. Krapu on siis typistetty versio raapaleesta, eikä kirjoitusmuotoa ole rajattu.

Jotta homma ei olisi niin helppoa, annetaan tässä blogissa aina sunnuntaisin kolme sanaa, joiden pitää sisältyä krapuun. Viime vuonna kokeilimme myös kuvainspistä eli krapu kirjoitettiin annetun kuvan innoittamana. Sama jatkuu tänä vuonna.

Kun krapusi on valmis, laita jutun url-linkki kommentteihin ao. julkaisussa. Samalla voit myös kommentoida minun krapuani, pelkkä linkin jättäminen on hiukka tylsää. Kerään, aina kun ehdin, kirjoittajien linkkilistaa ja noiden linkkien kautta pääset lukemaan muiden krapuja. Tämä kravun kirjoittaminen on vuorovaikutuksellista hommaa, joten kommentoi ihmeessä muiden juttuja, niin ei tule kirjoittajalle sellaista oloa, että nysvää vain itsekseen.

Näin siis pieni kertaus krapujen kirjoittamisesta. Ja arvatkaas mitä! Helmikuussa tulee neljä vuotta täyteen tätä krapuilua! Heti ensimmäisessä kravussa oli mukana 15 osallistujaa. Ajatella, tuolloin emme vielä tienneet koronasta mitään, emme Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan, emme sähkönhinnan korotuksista. Autuasta tietämättömyyttä!
Tässä linkki ensimmäiseen krapuun ja osallistujiin. Käykäähän verestämässä muistojanne.

Niin, se krapu, joka vihdoin on kömpinyt esiin…ensi sunnuntaina 15.01.23 ovat uudet haastesanat luettavissa. Tule mukaan kirjoittamaan!

Lomatunnelmissa

Krapu katselee kaukobusseihin kiirehtiviä ihmisiä.

– On niillä tavaraa, Krapu ihmettelee.

– Lähdettäisiinkö mekin lomalle? Susu kysyy.

Krapu katsoo Susua, tosissaan tuo näyttää olevan. Ja loman tarpeessa, on niin rupsahtaneen näköinen.

– Pohjoiseen en kuitenkaan lähde. Suuntaan Etelämeren serkkujen luo lämpimiin vesiin ja aurinkoon.

– Olisipa minullakin serkkuja Etelämerellä, Susu huokaa naama rypyssä.

– No, sinulle riittää lomailuksi sohva ja telkkarista urheilua, Krapu huomauttaa.

– Totta, tyydyn vähään. Mutta ennen kuin erotaan, kiitetäänkö juttujen kirjoittajia ja kommentoijia ja Caraa, joka on auttanut krapusanojen ja kuvien keksimisessä?

– Kiitos! Hei, koska palataan jälleen hommiin?

– Ensi vuonna, Susu lupaa. – Kiitos kaikille!

***

kuva Cara

Viikolla 49 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole. Nyt on aikaa vuoden loppuun ja ylikin Open-mouthed smile 

OSALLISTUJAT

Cara

AilaKaarina

Murphy

Pasanen

Matilda Varjo

Majassa

Tuossa jokin aika sitten vikisin ja valitin koronasta. No, siitä selvisin, mutta eihän tässä talossa tervettä päivää näe. Kurkku kipeytyi niin, että jopa syljen nieleminen oli tuskaa. Ei muuten uskoisi, miten paljon ihminen erittää sylkeä!

Paljon.

Kurkkasin taskulampulla kurkkuun. Jestas. Sammutin lampun äkkiä.

Ennen lääkärille pääsyä piti ottaa nielunäyte. Ei ollut angiinaa. Sitten lääkäri katsoi lampulla kurkkuun ja sanoi, että jestas. Täällähän on kurkkupaise.

Kahta lajia antibiootteja. Ateriat koostuivat haaleasta vellistä ja kylmästä vedestä, mitään muuta ei kurkusta mennyt alas.

Kuumehoureissani unelmoin kylmästä juomasta huvilan terassilla Välimeren rannalla. Houretta vain. Huvilaunelmat haihtuivat, kun pidin majaa peiton alla sohvalla.

Kaikenlaista.

***

Viikon 48 krapusanat ovat maja, talo, huvila.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

AilaKaarina

Aimarii

Äijä

Murphy

Maarit

Ehkä

He olivat istuneet jo kauan kallioilla. Molemmat halusivat venyttää kotiin menemistä. Alkusyksyn auringon lämmittämä kivi jäähtyi, usva oli aloittamassa leikkinsä heidän alapuolellaan. Tyttöä vilutti ja hän kiersi kaulaliinansa tiukemmalle.

Näiltä kallioilta näkyi kauas. Jos seisoi, näki merelle asti, kirkkaalla kelillä kauemmaksikin. He olivat monta kertaa puhuneet siitä, miltä tuntuisi lähteä jonnekin niin kauas, ettei näkisi enää tätä kaupunkia. Molemmat halusivat muualle, jonnekin mistä kukaan ei voisi löytää heitä. Paikkaan, jossa olisi turvallista ja hiljaista.

Kylmyyden alkaessa hiipiä liian syvälle ihoon sisarukset nousivat. Ehkä nyt voisi mennä kotiin, ehkä nyt vanhemmat olisivat jo sammuneet. ehkä tänä yönä saisi nukkua rauhassa.

***

Hans Op de Beeckin veistos The Cliff – Jyrkänne

Viikolla 47 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

Murphy

AilaKaarina

anli

BLOGitse

Metsälampi

Vanhan uskomuksen mukaan metsälampi muuttui noidan poreilevaksi padaksi, mikäli sinne heitti jotain suurta. Pataan kun joutui, ei takaisin ollut tulemista.

Päästäkseen lammelle oli tunkeuduttava tiheiden pensaiden läpi. Isosisko piti pikkuveljeä kädestä, toisella kädellä hän työnsi oksia pois tieltä. Pikkuveli itki, mutta lapsenvahdin ote oli luja. Vielä viimeinen aukko ja lapset tulivat lammelle.

Sisko poimi rannalta kiviä, heitti ne lampeen, mutta mitään ei tapahtunut. Vesi pysyi mustana, ei kiehunut, ei kuplinut. Sisko viskoi oksia, suurempia kiviä, mutta lampi pysyi lampena.

Ärsyyntyneenä sisko nappasi pikkuveljen syliinsä, loiskautti pojan niin kauas kuin jaksoi. Lampi alkoi pulputa ja poreilla.

Totta se siis oli.

***

Viikon 46 krapusanat ovat aukko, tiheä, pata.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

Pasanen

Maarit

Äijä

Murphy

anli

Aimarii

AilaKaarina

Korona

Pääsin minäkin sitten tutustumaan koronaan. Kaksi ja puoli vuotta väistelin virusta ansiokkaasti, mutta tauti oli minua ovelampi. Se tarttui kiinni kiihkeine kynsineen, eikä kovin helpolla tunnu päästävän irti otteestaan.

Rokotuksia on otettu kaikki tarjotut, hyvä niin, sillä en välitä ajatella, miltä tämä tauti tuntuisi ilman rokotuksia. Kaikenlaisia flunssaan kuuluvia ja kuulumattomia oireita on ollut. Pahinta on tämä uskomaton väsymys, joka piinaa harvoja hereillä olevia hetkiäni. Ei vaan jaksa mitään.

Onneksi ei ole pakko. Saa nukkua. Paljon.

Pääkopassa kirkkaita hetkiä ei tunnu olevan. Ennen koronaa oli sentään aina silloin tällöin. Tai niin olen ainakin muistavinani.

Jatketaan siis tätä tunnelissa vaeltelua.

***

Viikon 45 krapusanat ovat tutustua, kirkas, jatkaa.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

AilaKaarina

Elegia

Äijä

Murphy

Aimarii

Nukahtamisvaikeuksia

– Nukutsä?
– En.

– En mäkään saa unta. Kaamee meteli.
– Taitaa olla paska ilta.

– Äsken siel lens varmaan tuoli.
– Ja patteri kolahti.

– Mut niiden lapset ei varmaan heränneet.
– Ei ne ainakaan paru taas.

– Huusiks se apua?
– En mä tiedä.

– Lopettais jo, niin sais nukkuu.
– Ei toi kuulosta silt, et loppuis. Mä meen tupakalle.

—–

– Mitä nyt?
– Mis mun kännykkä on? Mä soitan poliisit.

– Miks?
– Parkkiksel on jotain saatanan jengii, joka vääntää autoista sivupeilejä paskaks.

– Sä jätit kännykän olkkariin. Onks siel paljon jengii? Tosi törkeet.

***

Viikon 44 krapusanat ovat apu, jengi, tuoli. Oma krapuni on vanhaa tuotantoa, julkaistu blogissa tammikuussa 2008.

Korona vetelee toivon mukaan viimeisiään kehossani, mutta väsymyksen takia osallistujalistan päivittämisessä saattaa esiintyä viivettä. Kannattaa katsoa siis kommenteista, kuka on jättänyt linkkinsä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Äijä

Pasanen

Elegia

AilaKaarina

Aimarii

Kotimatka

EDIT. 25.10. Listan päivittämisessä voi esiintyä viivettä, korona-pirulainen iski.

***

Naapurit ihmettelivät pihalle ilmestynyttä korkeaa pylvästä. Veikattiin pylvään olevan lippusalon tai tuulivoimalan, jonka lavat oli vahingossa jätetty asentamatta.

Mari katsoi verhon raosta alhaalla pyöriviä ihmisiä. Häntä hymyilytti, sillä hän tiesi pylvään tarkoituksen.

Illalla Mari peseytyi, letitti märät hiukset, puki ylleen puhtaan, valkoisen, maahan ulottuvan leningin. Hän avasi parvekkeen ovet, katsoi taivaalle. Linnunrata sädehti ja kirkkaimpana hehkui lähestyvä valo.

Tolpan yläosa avautui levittäytyen ympyrän muotoiseksi tasoksi. Hopeisena hohtava avaruusalus pudottautui äänettömästi pilarin laskeutumisalustalle. Aluksen ovi avautui ja häikäisevä valosilta eteni Maria kohti. Hän nousi parvekkeen kaiteelle, astui valosillalle, aloitti kulkunsa kohti avaruusalusta.

Pitkä odotus oli ohi. Vihdoin hän pääsisi kotiin.

kuva: Cara

***

Viikolla 43 on vuorossa kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Äijä

Murphy

Pasanen

Aimarii

Anli

Maarit