Yksisarvinen

Poika oppi kävelemään vasta viisivuotiaana. Siihen asti hän juoksi, hyppi, kiipesi, ryntäsi. Kompasteli ja löi otsansa aina uudestaan, niin että otsan kuhmu ei koskaan parantunut, muutti vain väriään.
Mietin, että sitä menoa pojasta tulisi isona yksisarvinen. Iltaisin tarkistin pesun yhteydessä, etteivät siivet olleet alkaneet kasvaa. Halusin varautua siihen päivään, jolloin poika lentäisi pois.

Poika kasvoi, eikä enää halunnut minua avuksi pesulle, pärjäisi yksinään. Kuuntelin, kun hän loiski vedellä, suihkutti deodoranttia laulaessaan. Parin vuoden kuluttua hän halusi parranajokoneen.

Eilen hän tuli saunasta, oli kietonut pyyhkeen lanteilleen ja silloin näin ne: orastavat siiventyngät. Vielä pienet, mutta valmiina voimistumaan ja lähtemään.

Itketti.

***

Viikon 39 krapusanat ovat suihkuttaa, orastava, otsa

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

AilaKaarina

sanapasanen

Kirsti Kaija

anli itse

 

Kaikki päivät eivät ole hyviä

Tästä päivästä tulee turha. Jäsenet ovat raskaat, vielä raskaampi on olo. Ilman syytä, epämääräinen ahdistus. Hapuilen kännykän käteen. Puoli yksitoista.

Aamukahvi polttaa kitalakea. Kello on yksitoista. Tekisi mieli palata sänkyyn, nukkua tämä päivä pois, mutta päätän valvoa ainakin kolme tuntia ennen päiväunia.

Tänään ei aamupesua. Hampaat harjaan tottumuksesta. Hiusten takut saavat olla.

Haahuilen netissä jonkin aikaa. Luen uutisista vain otsikot, nekin unohdan saman tien.

Lämmitän mikrossa jotain jääkaapista löytämääni ruokaa. Se ei maistu millekään, mutta kuuluu päiväohjelmaan. Yhdeltä menen päiväunille.

Herään kolmen tunnin kuluttua. Edelleen sama päivä. Tämä pitkä, haikea päivä.

Alan odottaa illan unia.

***

Viikon 38 krapusanat ovat haahuilla, haikea, hiukset.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

sanapasanen

Kirsti Kaija

Uggla

riitta k

AilaKaarina

BLOGitse

Lähtevät naiset

Nainen oli poissa, kun mies heräsi. Niin ne tekivät aina, keräsivät aamuyön hämärinä tunteina vaatteensa lattialta, hiipivät pois, painoivat varovasti ulko-oven kiinni. Kukaan ei milloinkaan jäänyt, eikä mies sitä enää odottanutkaan. Hän oli tottunut lähteviin naisiin.

Mies kääntyi mahalleen, nuuhki lakanasta naisen tuoksua. Tyyny oli vielä lämmin naisen pään painosta, naisen lähdöstä ei ollut kauan.

Mies nousi ylös, heitti peitot lakanoiden päälle, levitti päiväpeiton, asetteli tyynyt sängylle. Naisen tuoksu jäisi jäljelle, vaikka lämpö häviäisi. Tänään mies ei menisi suihkuun, ei pesisi itseään, sama tuoksu viipyisi hänen ihollaan aina iltaan asti, jolloin hän menisi nukkumaan, sukeltaisi yksinäiseen naisentuoksuiseen uneen.

***

Viikon 37 krapusanat ovat levittää, yksinäinen, aamuyö

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

anli itse

sanapasanen

Kirsti Kaija

AilaKaarina

BLOGitse

riitta k

Kuulen syksyn kutsuvan

Tartu kaksin käsin kiinni katoavaan kesään
ennen kuin auringon kilo haipuu talojen taakse,
ennen kuin metsä nukkuu hämärään.

Avaa ikkuna, tunne vilvoittava tuuli,
anna valon vielä viipyä lattialla,
tanssi varjojen kanssa kunnes pimeys peittää huoneen.

Viivytä kesän lähtöä,
maista elokuun kypsyttämää omenaa,
tunne kielelläsi haikeat jäähyväiset.

Kerää muistoja, elä nyt,
poimi satoa ja
säilö kaikki se hyvä mitä tarvitset talveen.

Hyvästele perhoset,
toivota tervetulleeksi pihlajien puna,
lyhtykukkien oranssi hehku.

Kerää käsiesi maljaan syksyinen sade,
kylve kuun kimaltavassa hohteessa,
nukahda hymy huulillasi.

Näe menneen kesän hehku alkavassa ruskassa,
säilytä lämmin ja toiveikas valo sydämessäsi,
sytytä syksylle ensimmäinen kynttilä.

***

Viikon 36 krapusanat ovat hyvästellä, kimaltava, maistaa.

Tämän viikon krapurunoni on myös inspiksenä Teemataiteen syyskuun haasteessa.

Kiitos kaikille viime viikon krapuun osallistuneille ja kommentoijille! Tästä se syksy jatkuu.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti Kaija

riitta k

anli itse

BLOGitse

AilaKaarina

sanapasanen

Maarit

Kesäpäiväkirja 290821

Viimeinen sivu tämän kesän päiväkirjasta. Vilu hiipii lattiaa pitkin avonaisesta parvekkeen ovesta, villasukkien aika alkaa. Helteiden aiheuttama turvotus aivoissa hellittää, korvien välissä tuulee.
Ehkä nyt jaksan jotain.

Ainakin on pelastettava parvekekukat hukkumiselta. Syysmyrsky on heittänyt vettä kukkaparkojen ylle, ruukut likoavat aluslautasilla, mehikasvit ovat nyreissään. Siirrän ruukut parvekkeen suojaiselle seinustalle, pyydän anteeksi aavikon kaunottarilta.

Tartun imuriin, tartun pölyrättiin. Kuuraan kylppärin. Teen kaikkea sitä, mitä kuuman kesän aikana ei jaksanut tehdä. Siivoaminen on oikeastaan turhaa, sillä Lainakoira tulee jälleen luokseni, tuo kuraa, mutaa ja risuja turkissaan vastasiivotuille lattioilleni.

Kuka välittää huushollin siisteydestä, kun karvapallo käpertyy viereen? Niinpä. En minä ainakaan.

***

Viikon 35 krapusanat ovat kuurata, vilu, suojainen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

BLOGitse

Cara

Kirsti Kaija

sanapasanen

AilaKaarina

Maarit

HPöllö

 

Krapu komentaa

Syysmyrsky lennätti kravun parvekkeelle. Siellä se kellui märällä matolla, hytisi ja kiroili ääneen.

– Oisko mitenkään mahdollista päästä lämpimään? Tänne hukkuu, prkl.
– Jos nostan sinut sisälle, niin et sitten nappaa noilla saksillasi kiinni, ok?

Krapu nyökkäsi tai ehkä se tutisi vilusta. Oli miten oli, poimin sen käsiini ja kuljetin tiskipöydälle. Otin pyyhkeen ja kuivasin enimmät sadepisarat sen kilvestä.

– Kiitti vaan krapu ärisi. – Nyt on kurkku kipeä. Miten olisi joku lämmin juoma?

Keitin teetä, krapu hörppi sitä hiljalleen aina välillä mulkoillen minua. Se kulautti viimeisen kulauksen kurkkuunsa, yskäisi ja kröhisi vähän aikaa.

– Olet sitten viettänyt luppoaikaa, krapu murahti. – Koko kesän. Tekemättä mitään. Kirjoittamatta. Mitään.
– Juu, on ollut niin kuumaa, ettei ole jaksanut mitään. Minä…
– Seli-seli-seli. Aina vaan selityksiä saamattomuudelle ja laiskuudelle. Nyt on aika ryhtyä töihin.
– Töihin?

Krapu hypähti lattialle, nappasi saksillaan kiinni varpaistani ja puristi.

– Auts, tuo sattui, kiljaisin yhdellä jalalla hyppien. – Saakelin saksiniekka!
– No, nyt olet ainakin hereillä. Istu tuohon koneen äärelle ja kirjoita sinne blogiisi, että nyt on lomat lomailtu ja kravut nousevat kunniaan ensi sunnuntaina.
– Ensi sunnuntaina jo? Mutta en minä ehdi mitään kirjoittaa, ihan liian vähän aikaa.
– Seli-seli-seli. Kirjoita! Ensi sunnuntaina ilmestyvät krapuja ylistävät sanat. Kirjoita tai minä puraisen sinua vielä kerran.

Eihän siinä muu auttanut. Istahdin alas ja kirjoitin, varmuuden vuoksi vielä suurin kirjaimin, jotta krapu varmasti näkisi:

KRAPU PALAA KESÄLOMILTA ENSI SUNNUNTAINA 29.8. PYSYKÄÄ KANAVALLA!

– Oletko sinä nyt tyytyväinen? kysyin kravulta, mutta se ei vastannut. Oli kiivennyt sohvalle, avannut telkkarin ja katsoi jotain luonto-ohjelmaa.
Kravuista tietenkin.

 

Krapu lomatunnelmissa

Toukokuu kierähtää jo loppupuolelleen, kesä on kohta täällä ja krapu lähtee lomalle. Toinen koronakevät on kulkenut eteenpäin omaa tahtiaan, hidastellen reilusti mutkissa, jarruttanutkin toisinaan.
Onneksi myös vauhtiakin on riittänyt sen verran, että olemme päässeet kesän kynnykselle.

On ollut mukavaa lukea krapujanne ja ihmetellä, miten samoista sanoista syntyykään niin erilaisia tarinoita. Osallistujia on ollut kiva määrä, mukaan ollaan saatu uusiakin krapuilijoita.

Vaan nyt on aika tauon. Sanat eivät katoa minnekään, ne säilyvät tallessa tulevaa varten. Mitä se tuleva tuokaan tullessaan, sitä ei vielä tiedä, mutta toivoa sopii, että virukset saataisiin kukistettua.
Edes hetkeksi. Edes kesäksi.

Palataan elokuussa krapujen merkeissä!

***

Viikon 21 krapusanat ovat ihmetellä, kiva, krapu.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Kirsti Kaija

Maarit

uggla

Pasanen

Aimarii

BLOGitse

AilaKaarina

Repu

Viimeinen peli

Vaikka poika oli pieni, sen kiukku oli suurta, itkemään ei kuitenkaan suostunut. Paiskasi mailan maahan. Näin sen suusta, että olisi tehnyt mieli kirota, huutaa haistapaskaasaatanaa, mutta ei sanonut mitään, hyppäsi verkon yli ja katosi kentän takana olevaan ryteikköön.

Keräsin mailat, laahustin kotiin. Häviäminen oli kova paikka pojalle, se oli kilpailuhenkinen, eikä se ainakaan halunnut hävitä tenniksessä äidilleen.

Riisuin hikiset vaatteet, menin suihkuun. Poika ei ollut vielä palannut. Sen perään ei kannattanut lähteä, se tulisi aikanaan harmin lauhduttua. Sekoitin pannukakkutaikinan, levitin pellille.

Pelistä ei enää puhuttu sinä iltana. Poika söi kuusi palaa pannaria. Kohta se ei olisi enää pieni.

***

Viikon 20 krapusanat ovat viimeinen, ryteikkö, vaatteet

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Uggla

Aimarii

BLOGitse

AilaKaarina

Kirsti Kaija

riitta k

Täydellinen ihonhoitosarja

Sen jälkeen, kun kolmekymppisenä löysin täydellisen ihonhoitosarjan, en ole vanhentunut vuottakaan. Saman sarjan shampoo ja hiusnaamio ovat pitäneet hiukseni kiiltävinä. Eikä harmaita hiuksia!

Lähtiessäni eläkkeelle 65-vuoden iässä, näytin paremmalta kuin taloon viimeksi tullut harjoittelijatyttö!

Vuosien aikana sain hätistellä minua nuorempia miehiä kimpustani. Että heitä riittikin!

Kroppani on valitettavasti jo 80-vuotias. Viime jäiden aikaan liukastuin ja mursin lonkkani. Nyt joudun käyttämään rollaattoria ja olen kyllästynyt kuiskauksiin, jotka kyllä kuulen.

– Olis kauheet olla raihnainen noin nuorena.
– Sääliksi käy.

Lopetin sen ihonhoitosarjan käyttämisen, mutta ei se auttanut. Verenkiertoni on imenyt sisuksiini liian paljon tehoaineita.

No, näytän sitten kauniilta arkussa.

***

Viikon 19 krapusanat ovat imeä, täydellinen, talo.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Aino

Pasanen

Uggla

BLOGitse

Aimarii

Der Seidenspinner

AilaKaarina

Kirsti Kaija

Repu

Maski peittää

 

Nenässä finni. Maski peittää.

Irvistän vastaantulijoille. Kukaan ei huomaa. Maski peittää.

Huulessa herpes. Maski peittää.

Näytän kieltä kaupassa. Kukaan ei huomaa. Maski peittää.

Hampaat pesemättä. Kukaan ei huomaa. Maski peittää.

Hymyilen koiralle. Koira ei huomaa. Maski peittää.

Mulkoilen sekakäyttäjiä. Eivät huomaa. Maski peittää.

Nenää kutittaa. Maski peittää.

Silmälasit huurtuvat. Maski peittää.

Päänahka hikoaa. Maski peittää.

Suuta kuivaa. Maski peittää.

Nenä menee tukkoon. Maski peittää.

Tuskastun. Maski peittää.

Huudan äänettömästi. Kukaan ei kuule. Maski peittää.

Happi loppuu. Maski peittää.

Ahdistaa. Maski peittää.

Hyperventiloin. Maski peittää.

En saa happea. Kukaan ei huomaa.

Pyörryn. Kukaan ei huomaa.

Ilman maskia. Kaikki huomaavat.

 

 

***

Viikon 18 krapusanat ovat päänahka, irvistää, ilman.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Aino

BLOGitse

Uggla

Kirsti Kaija

Aimarii

Pasanen

Repu

AilaKaarina

DerSeidenspinner