Aamut

 

miten usein heräsinkään
oudoissa huoneissa
vieraissa lakanoissa
tuntemattoman vieressä
suussa maku eilisen illan
tympeä muistuma monista juomista

miten usein keräsinkään
vaatteitani lattialta
aamun hämärissä
varjojen vielä peittäessä nurkat
pimeyden vallitessa mielessäni


pakokauhun iskiessä

olen hiipinyt hiljaa porraskäytävissä
avannut ulko-ovia
saapunut sumuisiin aamuihin jalkakäytäville
kävellyt katujen kulmiin
katsonut osoitteita valkoisista kylteistä
yrittänyt tietää missä olen
miten pääsen pois

bussipysäkeillä töihin menijöitä
sanattomien ihmisten jono
sulaudun joukkoon
käperryn näkymättömiin

kotona tulee itku
suihkun lämpimässä syleilyssä
ihoon koskee enemmän kuin koskaan
kaipaus maksaa liian paljon
ikävä tekee kipeää

ennen nukahtamista katoavat mielen kuvat
olen kaikesta tyhjä
haluan unohtaa illat
joita en muista

 

 

 

***

 

Viikon 3 krapusanat ovat jalkakäytävä, outo, sulautua.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

anli itse

Kirsti

Pasanen

Riitta

Jaana

 

Mitä naiset ajattelevat

He olivat juuri rakastelleet. Mies makasi vielä naisen päällä, antoi sydämen lyöntien tasaantua, imi sisäänsä naisen tuoksua. Nainen oli pehmeä. Mies painoi kasvonsa naisen kaulakuoppaan, maistoi huulillaan hikeä, jota oli kerääntynyt silkkiselle iholle.

Nainen liikahti. Mies tiesi, että se oli merkki. Hän vetäytyi pois ja kierähti omalle puolelleen. Hänen kätensä jäi naisen rinnalle. Hänen huulensa painautuivat naisen korvalehdelle.

-Tuo ikkuna pitäisi pestä, nainen sanoi. –Se on todella likainen.

Mies nousi sängystä. Hän otti vaatteet tuolilta ja lähti. Nainen sulki silmänsä ja huusi miehen perään.

-Ei sinun nyt tarvitse siihen ruveta, kulta.

Nainen avasi silmänsä kuullessaan ulko-oven kolahtavan.

***

Viikon 2 haastesanat ovat tuoli, silkkinen, rakastella. Oma krapuni on julkaistu vanhassa blogissani vuonna 2005.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Riitta

Sus’

Kirsti

BLOGitse

uggla

anli itse

AilaKaarina

Ainakki

Aimarii

Pasanen

Beate

HPöllö

Talvipäiväkirja 040122

Lainakoira linnoittautui kylpyhuoneeseen uudenvuodenaattona. Vein sinne peiton, vesikupin ja puruluun. Aina välillä Lainakoira hipsi olohuoneeseen luokseni ja säntäsi takaisin kylppäriin uuden raketin syöksyessä taivaalle.

Oli pitkä ilta.

Vuoden ensimmäisenä päivänä oli ihanan hiljaista. Urheilukentällä oli muutama perhe keräämässä rakettiroskia muovipusseihin. Katsoin heitä hyväksyvästi, mutta tyydyin itse vain noukkimaan Lainakoiran jätökset pussiin.

Sunnuntaina Lainakoiran omistaja saapui ja vei koiran mennessään. Lunta tuli vaakatasossa ja olin ihan tyytyväinen sohvallani, kun ei tarvinnut lähteä kävelyttämään koiraa. Vielä ei tuntunut haikealta.

Niin kuin aina Lainakoiran lähtiessä omaan kotiinsa, siivosin oman kotini. Imuroin, pesin lattiat, pyykkikone pyöritti Lainakoiran peittoja ja pyyhkeitä. Laitoin harjan ja kamman likoamaan. Lainakoiran paksu, pitkä ja kihara turkki vaatii harjaamista joka päivä, meditatiivinen hetki meille molemmille.

Nyt on siisti koti.

Ja koiraton.

Tuntuu tyhjältä ja ihan pian alkaa tuntua myös tylsältä. Saan kolmannen rokotuksen ensi maanantaina ja siihen asti yritän välttää turhia altistumisia. Omikron jyllää vauhdilla, naapurit ovat sairastaneet koronan, tuttavat ja ystävät ovat sairastaneet koronan.

Ilman koiraa on niin älytöntä kävellä tuolla tuulessa ja tuiskussa.

Pysyn siis sisällä ja tylsistymisen ehkäisemiseksi kutsuin krapua ja se lupasi palata joulukolostaan ensi sunnuntaina. Nyt pitäisi katkaista tämä tylsyyden kierre ja keksiä jokin sadan sanan juttu ja poimia passelit kolme sanaa haasteeseen.

Helppoa kuin märän ja riittoisan lumen luonti.

Krapu pakenee

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin tontut hiipivät nurkissa ja pelästyttävät viattomia ihmispoloja järjiltään. Niinpä krapu, vaikkei ihminen olekaan, pakenee noita tupsulakkeja omaan koloonsa. Koronan neljäs aalto omikroneineen ottaa myös krapua päähän, vaikkei se ihminen olekaan, joten huili ja yksinolo tekevät hyvää herkälle mielelle.

Kolo on koristeltu joulun kunniaksi muutamalla avatulla simpukalla, helmien hohde lumoaa kravun lähes euforiaan. Aallot tyynnyttävät sielua.

Kravun emäntänä haluan kiittää kaikki krapuilijoita tämän syksyn jutuistanne. Porukkaa on ollut mukavasti kirjoittamassa. Laskin, että syksyn aikana on ollut viisitoista krapuhaastetta. Kiitos myös kaikille krapuja kommentoinneille!

Kunhan kolmas koronavuosi koittaa, krapu kömpii jälleen esiin. Nauttikaa luppoajasta!

***

Viikon 50 krapusanat ovat hohde, luppoaika, pelästyttää.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti

Pasanen

BLOGitse

anli itse

AilaKaarina

Uggla

Ainakki

Aimarii

Riitta

Laulukirja

Ahdistuessaan Tepa hokee lastenlauluja. Piiri pieni pyörii, piiri pyörii. Sävel on kadonnut vuosien varrella, sanatkin hukassa toisinaan. Kolme kulmaa, kolme kulmaa hatussani on…

Tepan kädet ovat nyrkissä. Hän ei anna minun silittää poskeaan, kääntää päätään pois. En ole varma, tunteeko hän enää minua. Silmiin ei syttynyt valo tullessani, ei hymyä.

Vuodet kuluvat hitaasti. Jokainen aamu on Tepan mielestään turha herääminen. Hän haluaa pois. Hän ei jaksa enää maata sängyssä, ei nousta kahville, ei ruokailemaan. Miksi minä en kuole?

Käännän laulukirjan sivuja, etsin tuttua laulua yhdessä laulettavaksi. Tepa on nukahtanut. Silitän poskea. Haluaisin osata vastata hänelle, milloin hän pääsee pois.

***

Viikon 49 krapusanat ovat kulma, sivu, piiri.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

Riitta

Pasanen

Uggla

Kirsti

AilaKaarina

Ainakki

Aimarii

BLOGitse

anli itse

Beate

Hikka

Vaimo passitti Penan terveyskeskukseen kyllästyttyään miehen hikkaan, jota oli jatkunut jo kolmatta viikkoa. Kaikki keinot oli kokeiltu: pidätelty hengitystä, kunnes Pena oli pyörtynyt, veden juomista pää alaspäin, sekin huippasi liikaa. Lapset olivat riemuissaan saaneet pelästyttää Penaa herkeämättä, mikään ei auttanut. Hikka jatkui.

Pena inhosi lääkäreitä, mutta vaimo oli uhannut ulkoruokinnalla. Pena rakasti edelleen vaimoaan, ei auttanut harmitella.

Tai edes väittää vastaan.

Hik-hik ja taas. Jalat hakkasivat lattiaa. Vaimo tiesi Penan pelkäävän lääkäreitä, mutta sitä Pena ei myöntänyt.

Penan vuoro tuli. Päästyään lääkärin huoneeseen hän tajusi, että hikka oli loppunut. Ihmeparantuminen.

Tai lääkäri oli riittävän suuri pelästys, vaimo arveli myöhemmin.

***

Viikon 48 krapusanat ovat vuoro, taas, harmitella.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

Aimarii

Repu

Uggla

BLOGitse

anli itse

Aina

Pasanen

AilaKaarina

Riitta

Maarit

Kommunikointivaikeuksia

– Arvaa mitä!!??!!
– No mitä?

– Eikun arvaa!
– Ihan mahdotonta.

– Älä oo tylsä! Arvaa nyt! Yritä ees!
– Mä en oikeastaan jaksais. Oli sen verran rankka päivä duunissa.

– Niin mullakin oli, ei vain sulla oo aina rankkaa.
– En mä sitä tarkoittanut.

– Sun työs on niin helkkarin vaativaa, on kyllä kuultu.
– Äh…anna nyt ees joku vihje.

– En anna, ku arvaa!
– Mä en osaa arvata. Se voi olla ihan mitä tahansa. Mitä jos sä vaan kertoisit mulle?

– Mä en kerro sulle mitään, ku sä oot tollanen.
– Hei, mihin sä nyt…

 

 


***

Viikon 47 krapusanat ovat vaativa, tylsä, rankka.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti

Sus’

Pasanen

Uggla

anli itse

Aina

Repu

Aimarii

BLOGitse

AilaKaarina

Pihalla

 

Ensin hiekkalaatikolla. Tap-tap kakku, pläts-pläts rikki. Äiti vie sisälle päiväunille.

Pihaleikkien aika. Kirkonrottaa, natussia, kymmentä tikkua laudalla, twistiä, polttopalloa, viimeinen pari uunista ulos, huraa huraa häitä, piilosta, ketjuhippaa, peiliä, tervapataa, keinupolttista, naruhyppely, mitä tiedät mun ystävästäni, väriä, ruutua, kapteeni käskee. Aamusta iltaan, kunnes äidit huutavat parvekkeilta kotiin nukkumaan.

Sama piha vuosia myöhemmin. Olemme kantaneet pihapenkin rauhalliseen kulmaan, pois leikkivien ja meluavien kersojen tieltä. Patterimankka soittaa Creedencejä, huulien välissä törröttää Colt. Luomiin levitetään valkoista väriä, kakkumaskaran harjaan syljetään, peitetään ripset mustaan. Huuliin luumunpunaista hehkua.

Penskat menevät koteihinsa, meitäkin huhuillaan. Lapsuus on ohi, olemme jo kaukana jossain, ihan muualla kuin kotipihalla.

 

 

 

***

Viikon 46 krapusanat ovat rauhallinen, ripset, käskeä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti

Sus’

Pasanen

Riitta

Aimarii

BLOGitse

anli itse

Maarit

 

 

Veljekset

 

Kukaan täällä ei usko, että minulla on isoveli. Sain turpiini, kun kerroin veljestä. Pää laitettiin vessanpyttyyn, mutta minä en vasikoinut. Isoveli kielsi, sanoi: Malta, jonain päivänä maksat takaisin.

Isoveli tulee viereeni nukkumaan, pujahtaa peiton alle. Yritän olla itkemättä, en halua olla raukkis. Aamuisin veli on poissa. Pidän suuni kiinni, en enää puhu veljestä, vaikka muut ilkkuvat: Vitun vauvalla on salainen veli.

Vihaan tätä paikkaa, vihaan ihan kaikkia täällä. Ilman isoveljeä ottaisin hatkat tai tappaisin itseni. Isoveli sanoo, ettei se käy, sinun on oltava täällä, kunnes kasvat ja sinusta tulee vahvempi ja vaarallisempi kuin kukaan täällä.

Sitten maksat takaisin. Kaiken.

 

 

 

***

Viikon 45 krapusanat ovat vaarallinen, salainen, veljekset.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Riitta

BLOGitse

Pasanen

anli itse

Kirsti

Uggla

Aimarii

Maarit

AilaKaarina

 

Laura

 

Tiina osaa odottaa Lauran soittoa. Uuden suhteen alkamisesta on jo kuukausi, eikä Laurasta ole kuulunut mitään. Kun kaikki on hyvin, puhelin on hiljaa.

Laura kiintyy heti uusiin ihmisiin, löytää sielunkumppaninsa hetkessä. Alkuhuuma on järisyttävää. Laura leijuu kattojen yllä, uni karkaa ikkunasta. Laura rakastaa, rakastaa ja mitä enemmän hän rakastaa, sitä tiukemmin hän tarraa kiinni rakastettuun. Vähitellen rakkauden maustavat mustasukkaisuus, epäluulot.

Lauran suhteet eivät kestä kauan. Yksikään rakkauden kohde ei kestä sitä rakkauden määrää. Laura jätetään, romahtaa. Tiina ottaa Lauran luokseen, keittää teetä, piilottaa veitset, valvoo rauhoittavien määrää, kuuntelee, lohduttaa.
Jälleen kerran. 

Äitiys ei pääty koskaan, Tiina tietää, vastaa puhelimeen.

 


***

Viikon 44 krapusanat ovat karata, kauan, suhde.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti

Uggla

Pasanen

AilaKaarina

Aimarii

anli itse

Riitta

BLOGitse