Toive

Tämä on mun sänkyni, mun peittoni, tyynyni. Turvallista. On vaikeaa hengittää. Itkettää. Pelottaa. Mä en halua takaisin.

Televisio on auki olohuoneessa. Mä en halua kuulla, en tietää. Mä haluan, että kaikki jatkuu tällaisena. Ettei mun tarvitse enää nähdä niitä. Koskaan. Mä vihaan niitä. Pelkään.

Älä avaa ovea.
Avaa ovi ja kerro mulle, ettei mikään muutu. Että mä saan olla täällä, rauhassa.

Äiti tuo mulle vettä, silittää hiuksia. Hampaat kalisevat lasia vasten, vesi maistuu suolalle. Äiti kertoo, että koulusulkua jatketaan toukokuun puoleenväliin. Mun ei tarvitse mennä kouluun. Ei vielä, tuskin enää koko keväänä.

Syksyllä alkaa lukio. Ilman niitä. Ilman niitä.

***

Viikon 15 krapusanat ovat suola, hengittää, sänky.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Aimarii

Aina

Koirattomana karanteenissa

 

Nukun päiviä pois, tunteja lyhyemmiksi.

Lainakoira lähti, ikävä jäi. Ulkoilu jäi.

Allergiaa? Flunssaa? Influenssaa? Koronaa?
Keuhkoon pistää. Lihaksetko jumissa makaamisen takia?
Rintakehä krampissa. Liikaa käsitöitä?
On hiki, on kylmä. Alilämpöinen kroppa temppuilee.

Kodin ulkopuolella aurinko.
Huoneen pölyt tanssivat valokiilassa.

Nukun päiväunia,
yöunia, torkun, uinun.
Televisio päivittää virusuutisia, valitsen suoratoiston,
sarjamurhaajat tuntuvat turvallisemmilta, tutuilta.

Välipalaksi ei mitään terveellistä, keksiä ja pullaa.
Suklaata ei enää ole.
Ruokaa on. Vessapaperia on. Saippuaa on.
On väsymys.

Meitä ei kukaan halua, uusimaalaisia. Pysymme täällä,
tämän kupolimme alla. Suojelemme muuta maata,
muun maan pitäessä meitä saastaisina.
Keskustelupalstojen sairastuvuus leviää hallitsemattomasti.

Kevät, miten sinua kaipasinkaan.

 

 

***

Viikon 14 krapusanat ovat uinua, terveellinen, hiki.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

Aina

Aimarii

riitta k

Paavo

Marra

 

 

 

 

 

 

Varhainen puuttuminen

– Poskiluu ei ole murtunut.
– Hyvä.

– Tupakoitteko?
– Tä…joo.

– Katsoin vaan, että muutama kuukausi sitten vasen ranne on kipsattu.
– Joo. Putosin portailta.

– Näköjään nilkkakin ollut paketissa.
– Kompastuin pölynimuriin.

– Ja tupakkaa siis kuluu. Ja painoakin jonkin verran liikaa.
– Jaa…

– Tupakointihan haurastuttaa luita. Ja liikalihavuus tekee kömpelöksi.
– Ahaa, niin…

– Näköjään kylkiluitakin mennyt viime vuonna.
– Joo, putosin…eiku kaaduin liukkaalla.

– Kesäkuussa?
– Keittiön lattialla oli vettä.

– Paljon luita on mennyt. Teidän olisi kyllä syytä harkita vakavasti tupakoinnin lopettamista ja laihduttamista.
– Joo…

– Ennen kuin henki menee kompuroidessa.

***

Viikon 12 krapusanat ovat pudota, keittiö, vasen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Aina

riitta k

BLOGitse

Aimarii

Paavo

Marra

 

Diagnooseja

Muutama vuosi sitten silmissä alkoi näkyä liikkuvia nokitahroja ja vilistäviä ameboja. Silmälääkäri totesi, että lasiaisethan siellä ovat irti. Kuulosti mielestäni kamalalta, mutta lääkäri sanoi, että ihan tavallista ja liittyy ikään.

– Ikään?
– Ikääntymiseen, kyllä.

Sumeiden silmien kera lähdin kotiin pohtimaan ikääntymistäni. Kaipa sellainen oli odotettavissa ennen kuin päätyisi vainajaksi.

Näkötarkastuksessa taas pari viikkoa sitten. Lääkäri totesi:

– Hmm, vanhuudenkaihi.
– Mikä?????
– Harmaakaihi.

Enää ei voinut huijata itseään. Vanha mikä vanha. Ikuinen marraskuu oli näköjään vain silmissäni, ilmastonmuutoksella ei siis ollut mitään osuutta asiaan.

– Kaikki vielä hyvin, sanoin Lainakoiralle. – Vielä ne eivät ole diagnosoineet minulle vanhuudenhöperyyttä. Vielä.

***

Viikon 11 krapusanat ovat ikä, vanha, vainaja.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

AilaKaarina

Aimarii

Aina

Paavo

BLOGitse

Maarit

 

Tervehdys

Keskiviikkona se tapahtui. Aurinko näyttäytyi heikkona kajona, heitti tiellemme hentoja varjoja. Maa oli mukavan kuivaa, tosin Lainakoiralla on kyky löytää mutaa ja kuraa jopa pakkasen puremilta poluilta.

Urheilukentän juoksuradat tulevat kaarteessa liki kävelypolkuamme. Vanha mies kulkee kolmannella radalla samaa tahtia, samaan suuntaan kanssamme. Viitisen metriä on välissämme, korkea vihreä aita myöskin.

Mies nostaa katseensa punaisesta pinnasta. Nostan käteni tervehdykseen ja hymyilen. Miehen käsi kohoaa.

Kaikkien näiden aamujen, näiden kilometrien jälkeen, olemme vihdoin tervehtineet, kenttää kiertävä vanha mies ja minä, koiran kanssa kulkeva nainen.

Jonain aamuna avaan vielä suuni, huikkaan huomenta, toivotan hyvää päivänjatkoa ennen kuin jatkamme Lainakoiran kanssa matkaamme.

***

Tämä krapu on jatkoa tähän krapuun.

***

Viikon 10 krapusanat ovat heikko, tervehtiä, keskiviikko.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Pilvi

Aimarii

Aina

anli itse

BLOGitse

Paavo

Marra

Sade, tuuli

Kun isä oli lapsi, oli vielä autoja. Joskus isä näyttää videoilta vanhaa elämää kaupungin kaduista. Autoja on joka paikassa. Ne olivat nimeltään busseja, kuormureita, takseja, sellaisia.

Enää ei ole autoja. Ei katujakaan. Menemme veneellä joka paikkaan. Minulla on oma pieni vene ja isä on luvannut, että saan perämoottorin, kun täytän kymmenen. Nyt minun täytyy vielä soutaa, jos haluan mennä Minnan luokse.

Melkein aina aallot ovat niin suuret, etten saa ottaa omaa venettä. Kun rajuilma iskee, isä kuljettaa minut kouluun.

Haluaisin, että tuulet ja sade loppuisivat, ettei aina olisi myrskyä. Isä sanoo, että toivon turhaan.

Huomenna minulla on synttärit.

***

Viikon 9 krapusanat ovat soutaa, myrsky, aalto.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

AilaKaarina

Aina

BLOGitse

Paavo

Aimarii

Marra

Pilvi

Kun sana on hallussa

 

 

Viisivuotiaana olit pikkuvanha. Se oli hauskaa, kun tykitit lasten suusta.

Samat totuudet olivat näsäviisautta täyttäessäsi kymmenen.

Teininä olit hankala ja vittumainen.

Nuorena aikuisena sarkasmisi ja kyynisyytesi saivat ihailua osakseen, niin kauan kuin kuulija ei itse joutunut ns. huumorintajusi kohteeksi.

Kolme-nelikymppisenä sinua pidettiin hieman rasittavana. Sinulla oli samat jutut ja asenne, muilla muita kiireitä.

Nuoruuden pilkallisuus muuttui vanhemmiten katkeruudeksi ja ihmettelit, minne kaikki ystävät vuosien varrelta olivat kaikonneet. Tapasit uusia ihmisiä, mutta heistä tuli vain satunnaisia tuttavuuksia.

Vanhuutesi vuosia sävytti katkeroitumisesi lisäksi viha, jota tunsit muita ihmisiä kohtaan.

Toiset muuttuvat.
Et sinä. Pysyt rehellisenä itsellesi.
Loppuun asti.

 

 

 

 

***

Viikon 8 krapusanat ovat muuttua, hankala, loppu.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Sisko

BLOGitse

Paavo

Aina

Aimarii

HPöllö

 

 

 

 

 

 

Rakkaani

Sohva tuli taloon lähes kaksikymmentä vuotta sitten oltuaan näytekappaleena huonekalukaupassa. Ihme, ettei kukaan ollut ostanut sitä.

Eivätkö ihmiset pidä liilasta väristä?

Sohvasta tuli olohuoneen suosituin paikka. Sohvalla luettiin ääneen, tehtiin läksyjä, lojuttiin katsomassa nurkassa välkkyvää telkkaria.

Vuodet kuluivat ja väki väheni sohvalla. Nykyään sohva on kokonaan minun (ja Lainakoiran).

Aamukahvin juon pöydän ääressä, sillä kirjoitan samaan aikaan päiväkirjaa, mutta muut ateriat nautin sohvalla.
Kirjoitan sohvalla läppäri sylissäni.
Teen digitaidetta ja muokkaan valokuvia sohvalla läppäri sylissäni.
Puhun puheluni sohvalla maaten.
Teen käsitöitä sohvalla.
Päivätorkkuilen sohvalla.

Onneksi on tuo Lainakoira. Muuten kulkisin vain jääkaapin ja sohvan väliä.
Ei hassumpi reitti sekään.

***

Viikon 7 krapusanat ovat nurkka, sohva, huone.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

Tämä on ajastettu julkaisu. Olen pois linjoilta muutaman päivän ajan. Päivitän osallistujalistaa, kunhan jälleen palaan.

OSALLISTUJAT

Cara

AilaKaarina

Paavo

Aimarii

riitta k

HPöllö

Aina

anli itse

BLOGitse

Sisko

Ohhoh, krapuilua jo vuosi!

Aloin aamulla, Lainakoiran kanssa kulkiessamme urheilukentän viertä, että varmaan jotain vuosi sitten krapuhaaste alkoi. Kotiin palattuani, syötettyäni Lainakoiran ja sen sellaista, tarkistin asian blogistani ja kyllä vain!

3.2. 2019 ensimmäinen krapuhaaste näki päivänvalon. 

Kiitos kaikille kirjoittajille tästä ensimmäisestä vuodesta, jatketaan kirjallista krapuilua eteenkin päin!

Muisto

Alma istuu ruokapöydän päässä, kaukana muista. Hän ei halua puhua kenenkään kanssa, ei kuunnella, ei nähdä ketään. Hoitaja on kuitenkin päättäväisesti taluttanut Alman huoneesta kahvipöytään.

– Tekee ihan hyvää välillä nähdä muita.

Alma on eri mieltä, mutta ei sano mitään. Keksilautanen tuodaan hänen kohdallaan. Vapiseva käsi nappaa Marie-keksin, pudottaa keksin syliin, siitä puseron taskuun. Toinen keksi menee samaa tietä. Alma rakastaa keksejä.
Kolmas. Neljäs.
Muita intohimoja ei enää ole.
Ei haluja, vähiten elämiseen.

– Mitä Alma miettii? Otatko lisää kahvia, keksejä?

Muutama keksi sujahtaa jälleen taskuihin.

Äiti sanoi aina, että hieno nainen ottaa vain yhden keksin. Muista, vain yksi.

***

Viikon 6 krapusanat ovat intohimo, syli, muisto.

Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

Aimarii

BLOGitse

Paavo

Aina

Sisko