Saturday Classics 060424
6 huhtikuun, 2024 10 kommenttia
Kesätöistä saamillani rahoilla ostin teininä kasettimankan. Todennäköisesti vanhemmat osallistuivat kustannuksiin jonkin verran. Mankka toimi sekä pattereilla että sähköllä ja siinä oli kahva, joten sitä oli helppoa kuljettaa mukanaan, kun halusi ulkona kuunnella musiikkia.
Eri artistien kasettialbumeja ei ollut varaa ostaa, joten kappaleet piti äänittää itse C-kaseteille. Mankkaan kuului ulkoinen mikrofoni, piuha siis magnetofoniin ja mikki mahdollisimman sopivassa kulmassa radiota kohti (mankassa ei siis ollut omaa radiota, ei siihen aikaan, ehei). Huoneen ovi oli visusti kiinni ja perheenjäseniä oli kirouksen ja kuoleman uhalla varoitettu avaamasta ovea Nuorten sävellahjan aikaan.
Tuttu tapahtuma kaikille 70-luvun teineille. Nuorten sävellahja oli ainoa radio-ohjelma, josta saattoi kuunnella musiikkia. Kaikki muut ohjelmat soittivat vain humppaa.
Ulkona kun kulki mankan kanssa, ei tietenkään voinut kelata kappaleita mielensä mukaan. Patterit kuluivat, nauha alkoi vouvata ja pahimmassa tapauksessa kasettinauha venyi, meni ryttyyn tai katkesi. Lyijykynä oli kova sana, kun rullasi sotkuista nauhakerää takaisin paikoilleen.
Vaikka kaikesta tästä on jo järkyttävän pitkä aika, muistan edelleen ensimmäisen kappaleen, jonka äänitin. En mitenkään erityisesti pitänyt kappaleesta (nykyään se kuulostaa ihan hyvältä), mutta koska se oli kasetin ensimmäinen, se piti aina kuunnella, eikä sitä voinut ylikelata, eikä sen päälle voinut äänittää uutta biisiä. Joten The Doorsin The Mosquito Songia vuodelta 1972 tuli kuultua useammin kuin kerran. Kappale oli yhtyeen toiselta albumilta Full Circle Jim Morrisonin kuoleman jälkeen ja laulajana toimi Robby Krieger.
Muita klassikoita täällä.
SusuPetal 
Voihan pyhä jysäys, mikä nostalgiapläjäys ja mitkä hienot laitteet Sinulla!!
Oli nuorten sävellahja ja kirouksen ja kuoleman uhka vallalla ja niistä nautittiin. Paljon on vettä virrannut tuon biisin kuulemisesta, mutta nyt se soi ja mosquitot inisevät jatkuvasti päässä, kiitos hauskasta avauksestasi:)
Olin kyllä tosi iloinen tuosta mankasta, Takkutukka! Musiikki oli niin tärkeää!!
Voih – mulla tuli tästä mieleen 1970-luku, mummola ja vinttikamari, jossa oli enojen huone. Lauantai-ilta saunan jälkeen, enon kullanvaaleat taipuisat hiukset joita hän kampasi ja asetteli tarkkaan – olihan hän lähdössä kylille 😊 Minulla oli lupa istua ja katsella enon valmistautumista; muista niin tarkkaan sen hiusten kampaamisen ja pienen peilin joka huoneessa oli ja ne sen ajan iskelmät joita eno kaseteilta soitti 🧡
”Oi kiltti pikku moskiitto… Sä tahdot uhrin muhkean kait, mut miehen luisevan sait.
Jos lennät nuoren neitosen luo, se sulle vasta nautinnon suo” …
Markku Aron version siis muistan kyllä, mutta tätä Doorsin versiota kappaleesta en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan – tosin Doors ei olekaan ollut listallani muutenkaan.
Iskelmästä suoraan hevimpään ja sieltä sitten taas takaisin vähän kevyempään ja sen jälkeen enempi uteliaaksi kaikkiruokaiseksi.
Lisäsit hyvää mieltä ennestään hyvään lauantaihin, kiitos Susu!
Tuota Markku Aron versiota en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Kävin kuuntelemassa sen nyt YouTubesta 😀
Meillä oli peräti semmoinen johto radiosta mankkaan, mikrofonin kanssa touhuaminen viisihenkisessä perheessä ei oikein onnistunut. Radio ja kasettimankka olivat kumpikin olohuoneessa tietysti. Vanhemmat nauhoitti humppaa, sisko ja minä poppia. Pikkuveli ei silloin ollut vielä jazzmies kuten nykyään.
Sitten tuli oikein stereot, levysoitinkin, ja vähänkö lainaksi saatuja levyjä kopioitiin kaseteille.
Mutta kiitos kovasti nostalgisesta kirjoituksesta!
Ohhoh, teillähän oli hyvät systeemit. Jaoin huoneen veljen kanssa, joten hänkään ei saanut sinne tulla äänityksen aikana 😀
Voi mahtavaa! Mistä ihmeestä tämän kaivoit!!! Tää on aivan huikea! Mulla oli sellanen harmaa kasettimankka, jossa oli radio. Ihan yhtä vaikeeta siinä oli nauhoittaa, kun joku pölliäinen aina puhui biisien päälle 🙂 Oi niitä aikoja!
Tämä kappale soi aina välillä mielessä, ajattelin, että lakkaisi olemasta korvamato, jos pistäisin sen klassikoihin 😀
Kasarilta tuttua tuo c-kasettien nauhoitus, vou´aukset ja nauhan rypistyminen. Siihen aikaan oli kuitenkin radio jo samassa apparaatissa. Silloin isoin ongelma oli juontajien biisin päälle puhumiset, erinomaisen ärsyttävää.
Tämä biisi on ennen kuulematon ja hyvin hapokas aikaansa tyypillisesti. Sex, drugs and rock n´ roll. Tuossa järjestyksessä nimenomaan. ☮
Vielä 70-luvulla biisien päälle ei kamalasti puhuttu, myöhäisempien aikojen ilmiö.
Hapokasta, kyllä 😀