Ilmapallo

Isi ja äiti olivat luvanneet, että mentäisiin vapputorille. Torin laitaan oli avattu terassi. Ihan kohta mennään, isi sanoi, me juodaan ensin muutama kalja, ostetaan sulle limu.

Poika katseli toria. Värikkäät ilmapallot kohosivat korkeuksiin. Kaikkein kaunein oli keltainen Pikachu, sellaisen äiti oli luvannut hänelle.

Aikuiset puhuivat kovalla äänellä. Mennään jo, poika kuiskasi, mutta isi sanoi hyss ja tilasi pojalle jäätelöä.

Aurinko putosi talojen taakse, itkua niellen poika näki torin tyhjenevän. Viimeinen ilmapallokauppias käveli terassin ohi. Kauppias huomasi pojan, antoi kädessään olevan suuren, keltaisen pallon tälle. Ei isi, ei äiti, ei kukaan huomannut, miten poika kohosi ilmaan ja katosi tuulen mukana.

***

Viikon 18 krapusanat ovat tuuli, kauppias, terassi.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Aimarii

Sini

Pöllö

Äijä

Pasanen

Matilda Varjo

BLOGitse

 

Liian myöhään

Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen. Kelmeät säteet heittävät verhon sängyssä heräävään mieheen. Uusi päivä, mies tajuaa. Elän vielä päivän ja ehkä hän tulee tänään.

Mies haparoi tyhjää tilaa vieressään, kuvittelee koskettavansa pojan kättä. Mikäli poika, nyt jo aikamies, vain tulisi, miehellä olisi niin paljon sanottavaa. Hän pyytäisi anteeksi, ettei koskaan tukenut poikaa. Ettei koskaan myöntänyt olevansa väärässä. Että oli tyly ja itsekäs. Että karkotti pojan luotaan. Että luopui lapsestaan lähes huojentuneena, haluten vain elää omaa elämäänsä ilman altistumista pettymyksille, kiistoille ja sille, että joutuisi joustamaan periaatteistaan.

Ovi aukeaa päivän aikana monta kertaa. Hoitajat tulevat, menevät. Poika ei saavu.

***

Viikolla 9 krapuhaasteena on alkulause eli kravun pitää alkaa lauseella Nousevan auringon kajo työntyy huoneeseen.

Muuten säännöt ovat samat vanhat eli tasan sadan sanan tarina oma otsikko mukaan luettuna. Koko viikko on aikaa kirjoittaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

AilaKaarina

Oriolus

Äijä

Aimarii

Pöllö

Lasten suusta

 

 

Isi pelaa pleikkaa mun kanssa.

Isillä on iso parta.

Mun isi voittaa kaikki.

Mulla ei oo isää.

Isi opetti mut röyhtäisemään.

Me käydään kalassa isin ja papan kanssa.

Isi pieraisee ja äiti on vihainen.

Mä meen isin luo viikonloppuna.

Isä heitti minut ulos.

Isi on aina töissä.

Isi opettaa mua ajamaan autoa, ku oon iso.

Isi osaa seistä käsillä.

Isä hakkasi äitiä.

Isi paistaa meille lettuja.

Kun isä on kännissä, mä en mee kotiin.

Isä opettaa mulle kertotaulua.

Isi ei koskaan itke.

Me mentiin isin kanssa Lintsille.

Isi laulaa kovaa, kun se tekee ruokaa.

Hyvää isänpäivää mun isi.

 

 

 

***

Viikon 46 krapusanat ovat seistä, itkeä, isä.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

BLOGitse

AilaKaarina

Pasanen

Äijä

 

 

Keskusteluja

 

– Mä oon vähän miettinyt, että onkohan sun kuulos heikentynyt, kun…
– Tä? Miten niin?

– …kun sä keskeytät mut aina…
– Keskeytän?

– …aina, kun mä puhun. Ihan kuin sä et…
– Ei mun kuulossani oo mitään vikaa!

– …ihan kuin sä et kuulis, että mä puhun.
– Tosi törkeesti sanottu.

– Mä vaan ajattelin, etten mä saa koskaan sanottua…
– No, jos sä niin ajattelet, niin parempi, etten mä puhu mitään.

– …niin, mä en saa sanottua lausetta koskaan loppuun. Mitä sä nyt teet? Miks sä otit kännykän?
– Täytyyhän mulla olla jotain tekemistä, kun sä puhut.

 

 

 

***

Viikon 36 krapusanat ovat kuulo, lause, keskustelu.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

HPöllö

Äijä

Pasanen

Aimarii

BLOGitse

 

Kesä on koti

 

 

Kesäpolku on aurinkoinen, pehmeä kävellä, kevyt kulkea.
Puut heittävät hentoisen varjon,
hetken vilvoitus lämmenneelle iholle.

Polun päässä odottaa Mummu, rakas, rakas Mummu.
Filtti on levitetty koivun katveeseen,
eväskorista löytyy vain hyvää.
Lettuja, kermavaahtoa pienessä valkoisessa rasiassa.
Mansikkahilloa toisessa purnukassa.
Lasipullossa mehua, juotavaksi pillin kanssa.
Pieniä munkkeja sokerihuntuineen.
Ässän muotoisia pikkuleipiä.

Luen Aku Ankkaa, kunnes alkaa nukuttaa.
Mummu ottaa huuliharpun taskusta.
Pyytää minua valitsemaan laulun.
Gabrielle, se on lempilauluni, Mummun myös.
Hän nostaa soittimen huulilleen,
puhaltaa sävelen ilmoille lempeästi.

Gabrielle torka tåren
När det grönskar i snåren
Skall jag komma med våren
Hem igen Gabrielle

Kesä on koti.

 

***

 

 

Viikolla 19 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko kesä on aikaa.

 

INSPIROIVAA KESÄÄ KAIKILLE KRAPUILIJOILLE!

 

OSALLISTUJAT

BLOGitse

AilaKaarina

Pasanen

Matilda Varjo

Maarit

Aimarii

Anli

 

 

Äly

Muinoin oli aika, jolloin puhelimessa ei ollut älyä. Noihin aikoihin äly oli puhelimen käyttäjässä.

Puhelimen kehittyessä äly valui käyttäjästä kännykkään. Kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on. Mitä viisaammiksi kännykät muuttuivat, sitä nopeammin järki pakeni ihmisestä. Järjenjuoksun hiipuessa ihminen tuli harhaiseksi. Mielipiteistä tuli totuuksia ja noita totuuksia ihminen intomielin viljeli eri digitaalisilla foorumeilla. Harhassa eläviä alkoi olla paljon, eivätkä kaikki todellakaan olleet yhteneväisiä mielipiteissään eli totuuksia olikin enemmän kuin yksi. Syntyi vihapuhe ja ihminen huomasi tämän kaltaisen viestinnän luonnistuvan kuin itsestään.

Joku muisteli entisaikaista visiota, että Internet luotiin yhdistämään ihmisiä. Se joku nauroi paskaista naurua, eikä laittanut viestinsä perään hymiötä.

***

Viikon 12 krapusanat ovat harha, hymiö, äly.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Matilda Varjo

Maarit

BLOGitse

AilaKaarina

Aimarii

Kolmas nainen

Lauri haki Mian ravintolasta. Muut naiset jäivät vielä tyhjentämään lasejaan.

– Vaikea uskoa, että Jani vaivautuisi koskaan hakemaan minua kotiin, ensimmäinen nainen arveli. – Mia on onnentyttö.

– Niinpä. Lenniä jos pyytäisin hakemaan, katsoisi kuin idioottia ja kysyisi, enkö osaa liikkua bussilla, toinen nainen nauroi. – Lauri on huomaavainen.

Kolmas nainen ei sanonut mitään ennen kuin lasi oli tyhjä.

– Ei Lauri ole huomaavainen. Lauri on mustasukkainen. Se istui autossaan viimeisen tunnin ajan. Näin sen ikkunasta. Halusi varmaan tsekata, ettei pöytään eksy miehiä. Ettekö te huomanneet mustelmia Mian ranteissa?

Ensimmäinen ja toinen nainen katsoivat toisiinsa. Kolmas nainen oli usein oikeassa.

***

Viikon 10 krapusanat ovat idiootti, mustelma, ravintola.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Matilda Varjo

Pasanen

BLOGitse

Aimarii

AilaKaarina

Maarit

Sus’

Ansassa

Lähestymiskielto on vain paperinpala. Se ei estä häntä. Mikään ei estä häntä.

Sinä et koskaan jätä minua. Jos minä en saa sinua, ei kukaan muukaan saa.

Uskoin häntä, jäin moneksi vuodeksi. Viimeisen murtuneen kylkiluun jälkeen pakenin. Muutin toiseen kaupunkiin, vaihdoin puhelinnumeroni, sähköpostiosoitteen. Jätin sosiaalisen median.

Aina hän löysi minut. Sai selville yhteystietoni. Tekstareita, satoja päivässä. Sinä et jätä minua. Yöllisiä puheluita.

Anoin lähestymiskieltoa. Se vain kiihdytti hänen raivoaan. Hän ilmestyi kaikkialle, työpaikan edustalle, kotiportin viereen. Ja yhtä nopeasti kuin hän ilmestyi, hän katosi ennen kuin poliisit tulivat paikalle.

Elämäni on edelleen vankila. Samanlainen helvetti kuin vielä ollessani hänen kanssaan.

***

Viikolla 18 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Matilda Varjo

Pasanen

BLOGitse

AilaKaarina

Aimarii

Anli

HPöllö

Päätös

Äiti päätti kaikesta Heidin puolesta. Äiti päätti, kenen kanssa Heidi sai ystävystyä koulussa. Äiti valitsi lukion, johon Heidin pyrki. Lakkiaisissa Heidi puki ylleen äidin valitseman mekon.

Opiskelualan äiti myös päätti, eikä Heidi vastustellut. Äitihän oli aina oikeassa. Äidin mieltä ei saanut pahoittaa. Sen Heidi oli oppinut jo varhain.

Opiskeluaikana Heidi tapasi mukavan pojan, mutta Lasse ei ollut äidin mieleen, joten suhde päättyi lyhyeen. Heidi suri ja ensimmäisen kerran hän mietti, oliko äiti todellakin aina oikeassa.

Viisikymppisenä Heidi asui edelleen äidin kanssa. Heidiä ahdisti, mutta hän ei tiennyt, miten repiä itsensä äidin luota. Kunnes teki ensimmäisen oman päätöksensä, päättäen elämänsä.

***

Viikon 3 krapusanat ovat oma, vastustella, mukava.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

Maarit

Matilda Varjo

AilaKaarina

anli

HPöllö

BLOGitse

Aimarii

Ehkä

He olivat istuneet jo kauan kallioilla. Molemmat halusivat venyttää kotiin menemistä. Alkusyksyn auringon lämmittämä kivi jäähtyi, usva oli aloittamassa leikkinsä heidän alapuolellaan. Tyttöä vilutti ja hän kiersi kaulaliinansa tiukemmalle.

Näiltä kallioilta näkyi kauas. Jos seisoi, näki merelle asti, kirkkaalla kelillä kauemmaksikin. He olivat monta kertaa puhuneet siitä, miltä tuntuisi lähteä jonnekin niin kauas, ettei näkisi enää tätä kaupunkia. Molemmat halusivat muualle, jonnekin mistä kukaan ei voisi löytää heitä. Paikkaan, jossa olisi turvallista ja hiljaista.

Kylmyyden alkaessa hiipiä liian syvälle ihoon sisarukset nousivat. Ehkä nyt voisi mennä kotiin, ehkä nyt vanhemmat olisivat jo sammuneet. ehkä tänä yönä saisi nukkua rauhassa.

***

Hans Op de Beeckin veistos The Cliff – Jyrkänne

Viikolla 47 on vuorossa jälleen kuvahaaste. Ei ole kolmea sanaa, vaan yllä oleva kuva. Katso kuvaa ja löydä siitä sadan sanan tarina. Älä anna minun tarinani johdattaa sinua, kuvasta löytyy paljon muutakin kerrottavaa.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.

Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Pasanen

Äijä

Murphy

AilaKaarina

anli

BLOGitse