Vapaa
19 helmikuun, 2023 22 kommenttia
Mikä sinua pitää vankina?
Itsekö lukitset itsesi ikkunattomaan kopperoon,
istut siellä ilman näköalaa, ilman suuntaa
elämässä, osaamatta edes unelmoida vapaasta olemisesta ilman kahleita.
Vai ovatko muiden odotukset vanginneet sinut?
Ole näin, toimi näin, ajattele näin.
Olet tungettuna odotusten kuplaan
täynnä samanmielisten hyminää ja hyväksyntää.
Sillä jos et ole meidän kanssamme
olet meitä vastaan
etkä silloin ole enää kukaan. Et meille
ja me olemme tärkeitä, merkittäviä, sisäpiiri.
Revi itsesi tyrmästä vaikka väkisin,
puhkaise ummehtunut kupla. Näe uusi mahdollisuus olla
se, joka ajattelee itse
joka päättää itse
joka ei pelkää olla eri mieltä
samaakin mieltä, mutta ei liikaa,
ei itsensä unohtaen.
***
Viikon 8 krapusanat ovat kupla, ummehtunut, vanki.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
Mayo
Matilda Varjo
Pasanen
AilaKaarina
BLOGitse
Aimarii
Beate
Maarit
SusuPetal 
Kiitos! Erinomainen muistutus ja ravistelu havahtumaan siiitä, miksi me rutiiniomaisesti toimimme ja ajattelemme kuten teemme! Tietty määrä hyväksi koettuja rutiineja helpottaa eittämättä elämää, mutta:
Uskalla rikkoa rajasi, ota neula käteen ja puhkaise kuplat poks poks!
Ja kas: yllätys, yllätys maailma rullaa edelleen paikallaan, mutta itse voit paremmin ja olet seesteisempi sekä valmis nauttimaan uteliain silmin ja uusin ottein omasta elämästäsi enemmän kuin ennen:)
Olen rutiinien ystävä, Takkutukka, mutta ne koskevat lähinnä jokapäiväisiä toimia.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tulee kohautettua olkapäitä kaikenlaisille pakoille ja kuplille. Ei kiinnosta, ei jaksa, ei ymmärrä.
Elämä kulkee mukavasti.
Muiden odotusten mukaan eläminen on rankkaa ja turhaa. Mutta voi olla vaikea puhkaista sitä kuplaa ja alkaa elää omien toiveiden ja mahdollisuuksin mukaan, jos on aina ajatellut, että mitä muut sanovat tästä ja tuosta. Jospa vähän ja pienistä asioista aloittaisi niin pääsisi vapaaksi.
Oma krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2023/02/viikon-8-krapu-hybristofilia.html
Loppujen lopuksi suurin osa ihmisistä ajattelee lähinnä vain itseään, eivätkä ole niin kiinnostuneita muista. Se tieto voisi auttaa vapautumaan odotusten kahleista, Cara.
Minä-minä-maailma näkee vain itsensä, joten sitä voi olla aika vapaa itse.
Kylläpä tekstisi kertoi niin totuudenmukaisesti varsinkin työelämästä. Hiukan on parannusta tapahtunut viime vuosina. On raskasta olla oma itsensä tietyissä ympäristöissä.
Tässäpä oma krapuni:
https://tulijavesi.blogspot.com/2023/02/miksen-minakin.html
Työelämässä on pakko pitää yllä sellaista roolia, että sopeutuu joukkoon, eikä ole napit vastakkain. Sen takia eläkkeelle pääsy oli itselle suuri vapautumisen paikka, Mayo.
Odotuksia ja vaatimuksia tulee monelta suunnalta. Yhteiskunnalta, toisilta ihmisiltä, itseltä. Siinä ristiaallokossa on joskus hankalaa elää.
Oma krapuni: https://kirjoittimatildavarjo.blogspot.com/2023/02/saikahdys-krapuhaaste-vko-8.html
Ehkä pahimmat ovat ne itseltä tulevat odotukset, Matilda, niitä kannattaisi aina välillä tarkastella.
Toisten odotukset voivat olla kuin melkein näkymätön hämähäkin seitti, joka vahvistuu lopulta nniin, ettei enää osaa pyristellä siitä irti.
Seitti kuin superliimaa, Pasanen.
Varsinkin nuoren ihmisen on vaikea kasvaa pois toisten odotuksista, jos perheessä on ollut ilmapiiri, jossa vanhempien toiveet hallitsevat lapsen ja nuoren elämää. Kunpa vanhemmat osaisivat antaa lastensa kasvaa rauhassa ilman omien unelmiensa tuputusta. Tässä oma krapuni, joka on kauan ollut luonnoksena blogissani ja nyt sain sen tiivistettyyn muotoon. On joskus ollut myös haastetarinana: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/08/toisen-uni-runonevan-11-haasteeseen.html
Odotukset voivat joko kannustaa tai latistaa. Kultainen keskitie tässäkin suhteessa paras, AilaKaarina.
Kotona, omassa kuplassa, on ihanaa! 🙂 Ei tarvitse rooleja eikä ihmissuhdepelejä.
Toisaalta. Heti kun menee ihmisten ilmoille alkaa ainakin pieniasteinen itsen tarkkailu tai varmistaminen, että ainakin vaatteet on päällä ja toivottavasti oikein päin 🙂
https://blogitse.com/2023/02/20/krapu-8-tajutonta/
Minä tsekkaan aina pihalla, että laitoinhan minä kengät jalkaan, BLOGitse 😀 😀
Runokrapusi pisti miettimään. Uskon, että elänjonkinlaisessa kuplassa, mutta olen sen tieten tahtoen rakennellut. Muokannut mieleisekseni jättäessäni työelämän, enkä koe olevani ahdistettu kopperoon.
En ainakaan vielä aio puhkaista tätä kuplaani. KIrjoitit väkevän krapujutun.
Minun krapuni valmistui juuri.
Omaehtoinen kupla on hyvä asia, Aimarii, sinne eivät muiden odotukset yletä.
Hieno krapu, syvällinen. Eri mieltä oleminen asioista kuuluu ihmisyyteen. On uskallettava sanoa oma kanta, vaikka se poikkeaisi muista. Vanheneminen on opettanut uskaltamaan olla oma itsensä silläkin uhalla, että minusta ei pidetä. Vuodet ovat kasvattaneet itsetuntoa.
Pitkästä aikaa koetin räpeltää jotakin. Löytyy täältä.
http://varjoistavaloon.blogspot.com/2023/02/krapu-vko-8.html
Totta, vuodet ovat kasvattaneet itsetuntoa, Beate. Ei tarvitse aina miellyttää muita, voi miellyttää itseään.
Nää on kivoja, sun tekstit kun ne rävähtää oikein silmille. Herättää ajatuksia. Sä ammennat tosi lajaa kirjoo teksteissäsi. Koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää. Pidän sun tyylistä kirjottaa. iLiKe
Tykkään kirjoittaa erilaisista aiheista.
Kiitos kannustavasta kommentistasi, Andy!
Mullakin krapu 😀
Jonkinasteinen vanki ollu koko elämäni, syy vain vaihtuu. Onneks ikä vapauttaa…
Armollinen ikä, Maarit!