Syyskuun aamu
15 syyskuun, 2019 34 kommenttia
Tämä lempeä, harmaa sade sulattaa maiseman yhdeksi taivaankannen kanssa. Ääriviivat katoavat, kuljen olemattomuudessa. Pisarat putoavat pehmeästi lätäköihin, vesi helmeilee hiuksissani.
Nousen portaat, ylös kalliolle, sinne missä metsä alkaa. Polun päässä on penkki, istahdan ja riisun kengät, sukat, käärin märät lahkeet polviin. Heiluttelen vapaita varpaita, pakkaan jalkineet reppuun.
Sammal levittäytyy polun vieressä, kutsuvana, valmiina minua varten. Vesi pisaroi varpaitteni välistä, päkiä putoaa samettiseen vihreään. Astun hitaasti, nauttien joka askeleesta, joka kantapään painalluksesta tähän tunteeseen. Jalkapohjissa kihelmöi, tunnen eläväni vahvemmin kuin koskaan ennen.
Noukin männyn ja kuusen neulaset iholtani, vedän sukat ja kengät jalkoihin. Tuuli hajottaa pilvet, aurinko tulee esiin.
***
Viikon 38 krapusanat ovat samettinen, kihelmöidä, ääriviiva
OSALLISTUJAT
Cara
riitta k
Aimarii
anli itse
AilaKaarina
BLOGitse
HPöllö
Der Seidenspinner
Ilona Winebridge
Repu
Suttastiina
SusuPetal 
Tuntui lukiessa kuin olisi itse kävellyt paljain jaloin 🙂
Tänä aamuna sade on liian kovaa, on jo liian kylmääkin, Cara. Ei enää paljaita jalkoja.
Ihana syksy. Ja ihanaa liikkua tuollaisessa maastossa ja nauttia.
Usvaiset syysaamut ovat kauniita, lämpö on viipynyt polulla, Aimarii.
Voi että minäkin kaipaan syyspoluille! Ennen sinne pääsy väsäsin viikon krapuni.
Lisäsin sinut listaan, Aimarii.
Muutamalla sanalla maalasit niin lumoavan tuokion, että saatoin aistia sen hetken itsessäni.
Sukat ja kengät pois, Crane, kävellään yhdessä!
Niin kaunis ja lyyrinen krapu, oli mukva herätä tähän näkyyn Susu.
Minähän olen tunnetusti niin lyyrinen ihminen, Riitta 😉
Hah – tunnetusti!!!!
😉
Avatessani koneen tuli ensimäiseksi näytölle. Ja kuten tuolla aiemmin jo sanottiinkin, loit hienon maiseman ja fiiliksen muutamilla sanoilla. Metsihminen / luontoihminen / syksyihminen minussa huokaili onnelisena tätä lukiessani.
Aamuonnellisuus on hyvä tapa aloittaa päivä, AilaKaarina!
Minua pyörrytti kamalasti:
https://digi-passions.blogspot.com/2019/09/krapu-vko-38-pyorryttavaa.html
Lisätty pyörrytys listaan, Riitta!
Aistillinen Krapu. Syysvaellukset metsässä on sitä jotain. Paljain jaloin en kuitenkaan kulje.
Nyt on jo liian kylmää kulkea paljain jaloin, anli, vielä viime viikolla kesä tuntui poluilla.
Ah syksy, tuli ihan ikävä…
Uskon, että syksy kelpaisi sinulle, Jael!
Enää ei tarkene paljasjaloin, hieno krapu!
Ei todellakaan tarkene, Maarit, aamulla oli enää muutama plusaste.
Sammalmatto on paras matto. Varsinkin kesällä 🙂
Kyllä vain, BLOGitse, sellaista mattoa ei tarvitse tuulettaa tai imuroida!
Terapeuttista tallailua. Pitäisiköhän kokeilla? Tämän luettuani tekee kyllä mieli kokeilla. Sammal on ihanan pehmoista.
Kannattaa kokeilla, Der Seidenspinner!
moikka Susupeta, vieläkö ehdin mukaan viikon rapuiluun. ohessa tekstini
https://viinasilta.blogspot.com/2019/09/rupsahtaneisuuden-ylistys.html
Hyvin ehtii, Ilona! Vastasinkin sinulle blogissa kysymykseesi.
Tästä pöllö tykkää.
Kiitos, Helmipöllö!
olemme olleet näköjään hieman samoissa tunnelimissa viikon krapuiluissamme;)
kirjoitat niin elävästi, et ihan kuin omat varpaanikin olisivat uponneet pehmeään sammaleeseen…
Totta, Ilona, luonnossa olemme samonneet!
Mie näitä nyt kirin jälkikäteen kiinni…
https://www.lily.fi/blogit/ala-ota-sita-niin-vakavasti/jalkijunassa-3-viikon-38-krapu/
Kivaa, että kirit, Suttastiina!