Petos, viha
16 huhtikuun, 2023 31 kommenttia
Ilona muisti päivän, jolloin mies oli katsonut häntä suoraan silmiin. Hetki oli lyhyt, mutta merkityksellinen. Mies jatkoi kirjahyllyjen täyttämistä, Ilona siirtyi lainaamaan kädessä hiestyneet kirjat.
Miehen vapaapäivinä Ilona turhautui, palasi kotiin pahantuulisena. Niinä päivinä, jolloin hän näki miehen, askeleet muuttuivat kevyiksi, elämä oli ihanaa.
Kun miestä ei näkynyt kirjastossa moneen viikkoon, Ilona ahdistui. Oliko mies sairastunut? Hän olisi halunnut kysyä muilta työntekijöiltä, missä mies oli, mutta ei uskaltanut.
Ilona kuuli naurun ennen kuin avasi kirjaston oven. Hän näki miehen, miehen vieressä naisen, jolla oli vauva sylissä, muut työntekijät heidän ympärillään. ”Onnea uudelle perheenjäsenelle”, kaikuivat toivotukset.
Ilona tunsi vihaa.
***
Lähden parin-kolmen päivän reissulle tulevan viikon puolivälissä. Sinä aikana en päivitä osallistujalistaa, joten katsokaa siis kommenteista osallistujien linkit.
***
Viikon 16 krapusanat ovat viikko, vauva, kirja.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
Matilda Varjo
Pasanen
AilaKaarina
BLOGitse
anli
Aimarii
SusuPetal 
Tosi surullisia nämä täysin tuntemattomaan ihastumiset. Ei tiennyt Ilonakaan mitään miehestä, kuvitelmissaan ihastui. Nykyään yhä useammin näin käy netissä, toinen osapuoli on tuttu vain siitä mitä kirjoittaa. Sehän voi olla täysin keksittyä ja ainakin kaunisteltua totuutta.
Oma krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2023/04/viikon-16-krapu-hiljainen-kesapaiva.html
Ilonalla taisi olla epätoivoinen halu olla rakastettu, Cara. Pilvilinnoissa eläminen ei pidemmän päälle ole hyvä juttu. Pilvet hajoavat, ihminen putoaa.
Ihastuksesta vihastukseen… Tuolloin kuitenkin ihan live-tasolla, mutta kuten Cara yllä toteaa, tänä päivänä konstit ovat monet…
Jep, tässä ihastus oli vanhanaikaisesti ihan live-tasolla, Takkutukka. Nykyään noita tasoja on niin monia…
Kaukorakkautta, kaukoihastusta. Oliko lupauksia annettu puolin tai toisin? Ketä kohtaan Ilona tunsi vihaa – itseään vaiko miestä? Kutkuttava tarina sai aikaan paljon kysymyksiä.
Oma krapuni: https://kirjoittimatildavarjo.blogspot.com/2023/04/muistoja-krapuhaaste-vko-16.html
Luulen, että Ilona oli antanut lupauksia vain itselleen, kaikki muu oli kuvitelmaa. Vihankin uskon kohdistuneen pettymyksen aiheuttajaan, Matilda.
Päivitysilmoitus: Monen auringon viikko | sanapasanen
Omien toiveiden paljastuminen harhaksi oli tunnetasolla toisen syy ja aiheutti vihan tunnetta. Toivottavasti järki palasi Ilonan päähän ilman tragedioita.
Samaa toivon minäkin, Pasanen, järjen palamista Ilonan päähän, mutta epäilen kuitenkin, että Ilona saattaa tuntea jälleen lisää katkeruutta.
Järjetön on ihminen: juoksee päänsä seinään ja syyttää aina kuhmustaan seinää.
Helpompi syyttää seinää kuin itseään, Pasanen. Sellaisia ihmisiä kyllä on.
Ihastusta ja niin epärealistista, että sääliksi käy Ilonaa. Nuoruuteen voisin tällaisen liittää, sinne kuuluvat kaiken maailman ihastukset, usein vielä johonkin staraan. Mutta silloinkin mieleltään ihan normiterve nuori ymmärtää, että kyseessä on ns. mahdoton rakkaus. Ja minäkin lakkasin nyt lomailemasta ja sain oman Krapuseni valmiiksi: https://pienettarinat.blogspot.com/2023/04/unisatukirjan-jalkeen.html
Nuorenahan sitä ollaan ihastuneita, rokkitähtiin ja muihin, sopii esiteineille, mutta ei enää akuisille ihmisille.
Vai olet sinä lomaillut, ei ihme, ettei sinua ole blogissa näkynyt, AilaKaarina. Toivottavasti oli mukava loma!
Ilonalla on varmasti muitakin haaveita, jotka eivät toteudu. Ikävää. Love the One You’re With!
Toivottavasti on realistisempia haaveita, Kaari.
Mielikuviin on helppo ihastua ja alkaa rakennella niille romanttisia jatkoja ja toivoa olevansa osa niitä. Itselle käynyt kerran niin: ihastuin mieheen ja kaikenlaista toivoin, mutta yksipuolista oli. Tuntui tuolloin parikymppisenä murskaavalta, kun en ole koskaan helposti ihastuvaa sorttia. Mutta aika paransi niin kuin aina. Toivottavasti myös Ilonan!
Toivottavasti kokemus opetti Ilonalle jotain, Elegia. Toisaalta luulen, että jos kuvittelee olevansa suhteessa vain yhden katsekontaktin takia, niin heikolta näyttää.
Toivottavasti Ilona otti opiksi ja iloitsee tänä päivänä oikeassa ihmissuhteessa!
https://blogitse.com/2023/04/17/krapu-16-aikaa-on/
Toivotaan näin, BLOGitse.
Yksinpuoliset ihastumiset tuottaa harvoin onnistumisia.
https://omaverstas.blogspot.com/2023/04/krapu-15.html
Jep, eipä sellaisiin usein happy end tule, anli.
Ilona ihastui, rakastui täysin sokeasti. Vain yksi katse ja nainen oli jo unelmissaan. Miten Ilona ei muistanut, ettei ollut saanut mitään lupauksia kirjaston mieheltä.
Tällaisissa tapauksissa saattaa ikävimmillään tapahtua kauheita. Ei happy endiä.
oma krapuni https://kommintanhua.blogspot.com/2023/04/keinuva-lintupontto.html
Ilona kait uskoi sanattomaan viestintään ja tulkitsi sanomat aivan väärin, Aimarii.
No kylläpäs pelästytit, kun blogisi katosi useaksi tunniksi!
Ohhoh, enpä ole itse huomannut.
Kirjoitin siitä Pasaselle, kun olin niin pelästynyt eikä hänkään sitä löytänyt. Blogisi oli useamman tunnin kateissa. Mutta onneksi se sitten palasi reissultaan, missä lie vaeltanut! Ps. Ehkä tänään saan oman tarinani tänne. Se on vanha luonnos, jonka jonain sekopäisenä hetkenäni tallensin blogiini. Kiitos kolmesta sanasta, joista tosin ensin ajattelin, ettei kyllä mitään irtoa. Mutta kyllä se ainakin vähän parani, kun muutin sen aika lailla erilaiseksi juuri noiden antamiesi sanojen myötä! Ehkä piankin saan sen valmiiksi.
Oli varmaan joku wordpress-häikkä, AilaKaarina. Itse en huomannut, kun olin reissussa.
Joo, mutta kyllä se vähän pelästytti! (Mun kirjoitukseni uudesta omasta Kraputarinasta tuli tosin tähän aiempaan Krapuhaasteeseesi ;). )
Eipä se haittaa, missä kommentti on.
Jotenkin tähän oli helppo samaistua. Hieno tarina.
Kivaa, kun pääsit kommentoimaan, Irja!