Prinsessa
19 marraskuun, 2023 33 kommenttia
Naisen huomasi jo kaukaa. Hänen kirkkaanpunainen takkinsa erottui iloisena vasten valkoista maisemaa.
-Minä teen lumilinnaa, nainen sanoi hennolla äänellä. –Tuutko auttamaan? Nämä lumipallot ovat niin painavia.
Sidoin koiran lähimpään puuhun. Nostimme naisen kanssa monta lumipalloa.
-Kun linna on valmis, tehdään valtaistuin. Minä olen prinsessa ja sinä saat olla palvelija. Tarvitaan vielä prinssi.
Nainen katsoi ympärilleen muovatessaan käsillään valtaistuinta.
-Jos meillä olisi taikasauva, tuosta koirasta voisi loihtia prinssin. Vai mitä luulet?
-Tuolla koiraprinssillä alkaa olla nälkä ja meidän täytyy kohta lähteä kotiin.
-Tuutteko huomenna leikkimään?
-Vaikka.
Lumisade yltyi. Nainen jäi istumaan hymyillen valtaistuimelleen. Hiutaleet koristivat hänen mustia hiuksiaan timanttikruunun lailla.
***
Viikolla 47 ei anneta kolmea sanaa, vaan kravun pitää jälleen alkaa ensimmäisellä lauseella eli Naisen huomasi jo kaukaa.
Muuten säännöt ovat samat vanhat eli tasan sadan sanan tarina oma otsikko mukaan luettuna. Koko viikko on aikaa kirjoittaa!
OSALLISTUJAT
Cara
Pasanen
Anli
Maarit
BLOGitse
Äijä
Aimarii
MysteeriMuste
SusuPetal 
Lumilinnaa rakentava nainen vaikuttaa kyllä elävän jossain satumaailmassa. Ei kai vaan Lainakoiraa prinssiksi taiota?
Oma krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2023/11/viikon-47-krapu-kurssimatka.html
Onneksi Lainakoira lähti kotipaikkakunnalleen, Cara!
Nainen vaikutti olevan iloinen satumaailmastaan.
Tämä suloinen, satumaailmassa on hyvä aina joskus piipahtaa, kunhan realiteetit pysyvät hanskassa ja koiran ruokkiminen aikataulussaan:)
Kokonaan ei eri maailmoihin kannata kadota, Takkutukka!
Toivottavasti ei jäädy yön aikana istuimelleen… aamulla löytyy valtaistuimelta jääkuningatar.
Se saattaa olla tarinan jatko, Elegia, ken tietää.
Päivitysilmoitus: Huomio! | sanapasanen
Paluu lapsuuteen noin konkreettisin menettelyin voi olla meille aikuisille liikaa…jos mukana olisi lapsia, niin täydestä menisi, vaikka sitten sama tarkoitus.
Leikkimielisyys sopii aikuisillekin, mutta lapsuudessa pysyminen voi olla surullista. Tosin tämä nainen vaikutti onnelliselta, Pasanen.
Istua valtaistuimella edes kerran elämässään, vaikkakin kylmällä lumisella. Leikkimielisyydellä tietenkin. Lainakoira ei tainnut huomata kuinka lähellä taikasauvaa oli. Onneksi oli ruoka-aika.
Tässä tämä kertainen Krapuni: https://omaverstas.blogspot.com/2023/11/krapu-47.html
Lainakoira pelastui ja prinsessa sai nauttia valtaistuimestaan yksin, Anli.
Sadun taikaa aikuisille…onneks ei ollu taikasauvaa 🙂
Aikuisetkin tarvitsevat satuja, Maarit, mutta ei taikasauvoja 🙂
Tiukan takkaa jottain http://www.lissukka.blogspot.com
Lisätty listalle.
Aina joku määrää kuka on alamainen – oli kyse sitten lapsista tai aikuisista 🙂
https://blogitse.com/2023/11/21/krapu-47-harha/
Kuningaskunnat eivät tunnusta demokratiaa, BLOGitse 🙂
Päivitysilmoitus: Opintomatkalla Lontoossa – Äijäblogi IV
Jotenkin tulee mieleen se kotimainen leffa, jossa Katja Kukkola näytteli mieleltään järkkynyttä naista, joka piti itseään prinsessana. Siinä oli se hieno Johanna Kurkelan esittämä laulu ”Prinsessalle”, jonka olen itsekin omaisten pyynnöstä vauvan hautajaisissa esittänyt, toisen kerran säestänyt todella kovatasoista laulajaa.
Musiikkiin liittyy omakin krapuni, siinä kerrotut tapahtumat ovat totta ja tapahtuneet toissapäivänä Lontoossa.
En ole nähnyt tuota Prinsessa-leffaa, kuullut kyllä siitä.
Sinulla oli hieno Lontoon reissu!
Sadut ovat mukavaa luettavaa. Ihastun aina uudesta sadusta. Pakkasella prinsessalinna vain komistuisi ja seuraavalla suojasäällä lumipalloja lisää. No, taisn innostua leikkimään.
Valmiiksi tuli minunkin krapu.
https://kommintanhua.blogspot.com/2023/11/treffit.html
Saduissa on kyllä taikaa ja ne ovat tarpeellisia nykypäivänäkin, Aimarii.
Tämä oli Susu hieno teksti ja vaikka tämä kuulostaa oudolta, niin vaikka istuisimme kahvilassa, samassa pöydässä vastapäätä toisiamme sanomatta sanaakaan, niin musta tuntuu että mä voisin oppia sulta paljon. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Aina ei tarvita sanoja,
Kauniisti sanottu, Apotti. Sehän meissä ihmisissä on parasta, voimme jokainen oppia toisiltamme, kunhan vaan maltamme kohdata ja kunnioittaa toisiamme.
Totta.
🙂
Koiraprinssi vaikuttaa olevan enemmän kiinnostunut herkuista kuin kuninkaallisista velvollisuuksista. Toivottavasti seuraavalla kerralla on mahdollisuus leikkiä ja kenties jakaa herkkuja!
Koirilla on koirien kujeet ja mieltymykset, Andy 😀
Lapsilla tuo toimii juuri noin, luonnollisesti. Ja kuten kuvaat, joskus aikuisillakin, silloin se tuntuu pieneltä ihmeeltä. Tai ainakin virkistävältä. Arjessa tapahtuu yllätyksiä, kun pitää aistit avoinna. Kiitos kivasta tarinasta.
Olen uusi krapuilija ja heräsin vähän myöhään. Mutta tässä oma krapuni:
https://mysteerimuste.blogspot.com/2023/11/kun-vedetaan-kahteen-suuntaan.html
Aistit avoinna arjessa, se on hyvä ohjenuora. Silloin näkee, kuulee ja kokee.
Tervetuloa mukaan krapuilemaan!
Kiitos Susupetal! Kysyit blogissani, mitä nimimerkkiä haluan käyttää. Voisin oikeastaan käyttää profiilinimeäni. Muutin sen tänään. Uusi profiilinimi on Oriolus.
Ok, laitan tuolla nimellä seuraaviin krapuihisi.