Erehtymätön
19 elokuun, 2018 14 kommenttia
silloin luulin
minussa kaikki vika
sinä et koskaan pyytänyt anteeksi
et ollut väärässä et milloinkaan
et erehtynyt teit kaiken oikein
minussa vika
hankala luonne vaikea ihminen hullu akka
itkien pyydän anteeksi
kerta toisensa jälkeen
minussa kaikki vika
sille mikä menee pieleen kaikki
silloin luulin
erehdyin silloinkin
(sinäkin erehdyit tyytyessäsi minuun)
***
***
Kirja vieköön-blogin Riitta on kirjoittanut Taikkarin mäestä Issuu-julkaisun lukemisen perusteella, juttua myös pien- ja omakustantamisesta.
SusuPetal 
Siinäpä se mitään lisäämättä. Kuin mun menneestä elämästä.
Riitta, onneksi se on mennyttä nyt!
Voimakas runo, koettuna tosi ikävää.
Kiitos, Esther.
Tuskallinen kokemus, liian paljon turhia kyyneleitä ja anteeksipyyntöjä. Vaatii voimia, päästä yli,ilman kovuutta tai katkeruutta. Valoisa se hetki, kun tajuaa.
Hyvin koskettava runo elämän raadollisuudesta. Ja kaiken sen keskellä pitäisi vielä yrittää säilyä ehjänä…
Katkeraksi ja kyyniseksi on helppoa tulla, Maahinen, se ei vaadi taitoa. Vaativampaa päästä yli, nähdä se valo.
Ai että en tykkää tuollaisista ihmisistä jotka luulevat että ovat aina oikeassa….ja muissa vika
Niinpä, Jael… 😦
Onnistuiskohan kahden oikeassa olevan yhteiselämä? Hieno runo!
Mielenkiintoinen kysymys Maarit, pitäisiköhän joskus kokeilla 😉
Koskettava runo ja lopun twisti komea näpäytys. Vaikka kaikki eivät saakaan kiksejä siitä, että ovat oikeassa. Joskus olisi mielellään väärässä – paitsi jos on mielestään kuitenkin aina oikeassa. Hiljainen voitto ❤
Ehkä ne hiljaiset voitot ovat parhaimpia tässä äänekkäässä oikeassa olemisen kulttuurissa, jota nyt elämme, Elegia.
Ai että miten nousi vanhat tunteet sisällä tästä runosta.
Toivottavasti nuo hetket eivät enää koskaan palaa.
Eivät palaa, Birgitta, luota siihen.