Jäälautta

 

Tuli aika lähteä. Valon kadotessa vuorten taakse, nousimme päivän viimeiseen bussiin. Tie kulki kuoppia täynnä olevan kuivuneen joen uomaa pitkin ja näin mummun silmistä, että hänellä oli kipuja.
– Joko siellä näkyy lunta? mummu kysyi.
Pudistin päätäni. Lumen ja jään raja oli vuosien saatossa kohonnut yhä korkeammalle, matkaan menisi koko yö.
Aamun ensimmäiset valjut säteet antoivat väriä mummun poskille. Olin kietonut hänet paksuun huopaan, odotimme seuraavan jäälohkareen irtoamista. Reunoiltaan hapertunut jää nitisi ja toivoin, että lohkeava pala olisi riittävän suuri meille kahdelle. Kohta maailma olisi jälleen kaunis, puhtaan valkoinen ja kirkas.
– Sellainen kuin aikanaan, mummu kuiskasi, ennen tuhoutumistaan.

 

 

***

Viikon 6 krapu, haastesanat ovat lumi, päivä, aika.
Krapu on otsikko mukaan luettuna sadan sanan pituinen kirjoitus.
Uusi krapuhaaste julkaistaan viikoittain Caran ja minun blogissani. Jätä oman krapusi url-osoite jommankumman blogin kommentteihin. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti 😀 

Tervetuloa mukaan!

vko 6 osallistujat:

Cara

Helvetinpöllö

Maarit

Risa

Suttastiina

BLOGitse

Aimarii

Esther

Ilona

Elegia

Sus’

Saassa

UUna

Repu