Mustikkapiirakka
5 tammikuun, 2020 22 kommenttia
Uuteen sukuun sujahtamisessa on haasteensa. Olosuhteiden pitää olla suotuisat ja mieli avoin ottamaan vastaan uuden suvun säännöt.
Anoppikokelas esitti pyynnön, joka muille läsnäolijoille oli ennestään tuttu: piirakan koko riippui siitä, kuinka monta kuppia mustikkaa tupaan tuodaan. Porukka otti mukinsa ja katosi metsään.
Sataa tihutti, ilma kihisi hyttysiä. Sisäinen kaupunkilaiseni värisi kauhusta, en todellakaan uskonut kesyttäväni villiä luontoa. Lähdin leikkimökkiin, löysin sieltä nukkekodin pikkiriikkisen kahvikupin.
Kuppi kuin kuppi, anoppikokelas sanoi, kun ojensin hänelle mökin edestä noukkimani neljä mustikkaa.
Meistä tuli hyvät ystävät. Samankaltainen huumorintaju yhdisti meidät, vaikka ihmisinä olimme hyvinkin erilaiset.
Kaipaan häntä edelleen.
Mustikanpoimijaa minusta ei kuitenkaan koskaan tullut.
***
Viikon 2 krapusanat ovat kesyttää, sääntö, suku.
Krapu on otsikko mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
riitta k
BLOGitse
anli itse
HPöllö
Der Seidenspinner
Aimarii
Repu
AilaKaarina
SusuPetal 
Enpä ole marjanpoimijana kunnostautunut minäkään. Onneksi jo edesmennyt anoppini ei asiasta piitannut. Sinulla oli oiva keksintö tuo pikkukuppi 😀
Juu, laiska mikä laiska, Cara, pikkuinen kuppi riitti minulle 🙂
Nerokas keksintö pikkukuppi 🙂 Huumori usein yhdistää ja mustikoitakin löysit. Mustikkapiirakka on hyvää, ihan tulee vesi kielelle. Mukava krapu ja mukavaa tammikuuta!
Olisipa kesä ja mustikkapiirakkaa, Sisko!
Anoppia ja appea ei aina ole helppo miellyttää. Ei minunkaan ollut.
https://digi-passions.blogspot.com/2020/01/krapu-vko-2-meidan-archie.html
Omat appivanhempani eivät vaatineet mitään, olivat kyllä parhaat, sai olla sellainen kuin oli, Riitta.
Mikä oivallus taas. Neljä mustikkaa, söpöä. Minä syön joka aamu (pakaste) mustikka-puolukka-karpolo mixiä…
Ällömakeeni on täällä: https://blogitse.com/2020/01/05/krapu-2-allomakeeta/
Minä syön iltaisin puolukkaa ja jugurttia, BLOGitse 🙂
Hyvä tarina, hymy tuli huulille
Mukava kuulla, Ritva 🙂
Sinullahan kävi hyvin neljän mustikkasi kanssa. 😀 Ihminen on toisinaan aika luova.
Luova tai ihan mahdottoman laiska, Anli 😉
Mainio keksintö tuo pikkukuppi – ja sillä sait anopista ystävän.
Kyllä vain, HPöllö, hänestä tuli hyvä ystävä.
Hih, hauskaa ja rohkeaa huumoria tuossa tilanteessa! minäkään en ole mustikanpoimija. Liian hikistä hommaa!
Joo, nuorena uskaltaa olla rohkea, Der Seidenspinner!
Minulla on ollut onni saada hyvät appivanhemmat, ei pahaa sanaa kummastakaan.
Saitko myös leikata kunnon siivun mustikkapiirakkaa?
Vaan kyllä sulla on leikannut, hah, hah, neljä mustikkaa anopille piirakkaa varten!!
P.s minulla krapujuttu tehtynä
Juu, piirakkaa sai syödä niin paljon kuin halusi, Aimarii, ei vain neljän marjan verran 😀
Huumori ja hyvä mielikuvitus pelastaa usein tiukissakin tilanteissa 🙂
Kyllä vain, Birgitta! Tuo taisi olla yksi tiukimmista paikoista ikinä!
Nyt alkoi niin tehdä mieli poimia mustikkaa, jos sellaiset olisivat edessäni., Yksi sellainen juttu mitä kaipaan kesäisestä Suomesta, hyttysistä huolimatta… 4 mustikasta tuli varmaan minipiirakka;D
Mustikka kyllä maistuisi, Jael!!