Kevät
24 huhtikuun, 2022 31 kommenttia
Lämpimän sateen saapuessa puut ravistelevat painavat lumikuormat talven riuduttamilta oksiltaan. Ryöppyävä vesi putoaa lammikoiksi puiden runkoja pitkin, ilma on sakeana pisaroita, höyryä, harmaata sumua. Rannattomat järvet valtaavat kadut, joet johdattavat veden viemäreiden ahnaisiin kitoihin. Hetken ajan tulvat peittävät alleen kadut, joilla kuljemme, polut, joita emme enää näe.
Aurinko palaa jälleen taivaalle, niin kuin se ilmestyy aina, kun epätoivo on suurimmillaan, kun kaikkea toivoa ollaan heittämässä pois, kun olemme antamassa periksi ikuiselle ikävälle, kalvavalle kaipuulle ja olemme tuomittu elämään päättymättömän talven ympäröimänä.
Maan kosteus haihtuu auringon voimasta. Lätäköt kuivuvat, hennot korret nousevat pystyyn ojan pientareilla. Vihreä herää unestaan, myös me.
***
Viikon 17 krapusanat ovat hento, epätoivo, lämmin.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
Kirsti
Pasanen
AilaKaarina
BLOGitse
Maarit
Riitta
Aimarii
SusuPetal 
Hienosti maalaat kevään tulon epätoivosta vihreän heräämiseen ja kasvun alkuun.
Samoilla linjoilla minunkin krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2022/04/viikon-17-krapu-muutosten-kevat.html
On tämä kevään odottaminen ollut aikamoista maalailua valkoisella värillä, räntää, lunta, jäätä, mutta vihdoin on jo aavistuksia vihreästä, Cara!
Juuri noin, ei mitään lisättävää kuin: hei me selvittiin!!
Niin me selvittiin, Takkutukka!!!
Upea kevään kuvaus Susu!
Itse menin siitä, mistä aita on matalin. Yhdistin tämän ja toisen haasteen.
https://mummon-kirja.blogspot.com/2022/04/tuplahaaste.html
Hyvin yhdistit haasteet hienoilla, toivoa antavilla kuvilla, Kirsti.
Kauniisti kirjoitit. Meillä on vielä näin. Mutta surettaa se, että tietyissä maanosissa aurinko porottaa liian kuumana, vedet kuivuvat, kasvit, eläimet nääntyvät kuivuuteen, kaivot tyhjenevät eikä ihmisillä ole puhdasta juomavettä (jne.).
Karuja asuinalueita kyllä riittää tällä planeetalla, AilaKaarina.
Päivitysilmoitus: Mustarastas | sanapasanen
Vauhtia, haikeutta ja (epä)toivoa on kevääntulon kuvauksessasi mukavasti!
Aikamoisella rysähdyksellä se kevät toisinaan tulee, Pasanen.
Ihanan positiivinen kevään laulu.
Kevät on positiivinen asia, Kaari ❤
…rannattomat järvet….siltiki kaipaisin kunnon vesisaetta 🙂 On täällä jo katujen puhistus alotettu, mut siinäki kestää…
Täälläkin katupöly pöllyää, Maarit, ja paljon vielä hiekkaa näillä kulmilla. Keskustassa on jo putsattu.
Tuli niin Suomen kevät ja sen odottelu mieleen. Kun käveli metsässä, jossa oli vielä lumipälviä ja toivoi niiden pian katoavan, kun aurinko jo lämmitti. Täällä kevät tulee onneksi aiemmin eikä ole lumivaipasta pelkoa!
Pala suomalaista kevään odotusta, Elegia 😀 Aina yhtä tuskaisaa 😀
Hiellä ja tuskalla sain minäkin Krapuni valmiiksi: https://pienettarinat.blogspot.com/2022/04/konkretia.html
Lisätty listalle.
Kaunista… tuo mieleeni Raija Siekkisen hienon maalailevan kielen, jolla hän kuvaa luontoa ja tilaa.
Kevään tulo on ihanaa, Marjatta.
Tätä on kevät! Joka vuosi vähän erilainen mutta valo antaa energiaa elämään, eikö?!
https://blogitse.com/2022/04/26/krapu-17-hieronnassa/
Kyllä vain, BLOGitse!
Helpoista sanoista voi joskus tulla tönkkö krapu! Siis blogissani 🙂
Ei yhtään tönkkö, Maarit!
Keväällä on valtava voima. Se on ihme, joka hämmästyttää joka kevät.
https://floral-passions.blogspot.com/2022/04/krapu-w-17-spring-ponderings.html
Totta, Riitta, aina on yhtä ihmeissään kevään tulosta..
Kuvaat kevään ihmeen hienosti. Hurjan iso urakka keväällä on saada luonto näyttämään vihreää.
Minulla myös krapu.
Kyllä luonnolta vaaditaan paljon, että kevät ilmestyy, niin luontoäidiltä kuin ihmisluonnoltakin, Aimarii 😀
Tuli tunne aivan kuin olisi alkanut lukea jotain todella mielenkiintoista romaania. Pitäisikö sun kirjoittaa tälle jatkoa :D, kun jäin sitä odottamaan…
Oikein tunsin painon ja keveyden ja odotuksen. On ihana herätä taas!
Äh, ei jaksa kirjoittaa romaaneja, Birgitta, sata sanaa riittää 😀