Hölmöä touhua

Tiedättehän sellaiset rikos-, kauhu- ja jännityssarjat ja -elokuvat, joissa päähenkilö on pahaenteisessä vaarassa? On pakkomielteinen stalkkeri. On väkivaltaista parisuhdetta paennut nainen. On syyttäjän todistaja, jolle on luvattu uusi henkilöllisyys ja syytesuoja, kunhan todistaa oikeudenkäynnissä. Ja niin edelleen.

No, kaikki nämä henkensä puolesta pelkäävät asuvat katutasossa, kämppä on valaistu täysillä pimeänä iltana ja ihan kaikki verhot ovat auki! Ja jos jokin verho on hiukan kiinni, niin eikö se pelosta kankea uhri kurkkaa sieltä kaiken aikaa, että näkyisiköhän vainoajaa nyt ulkona.

Ei ihme, että kaikki nuo ihmiset ammutaan.

Minulla on aina kaikki verhot vedetty tiukasti kiinni ja olen vielä elossa.

***

Viikon 9 krapusanat ovat katutaso, pakkomielteinen, verho.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Matilda Varjo

Pasanen

Aimarii

Mayo

AilaKaarina

Anli

BLOGitse

Beate

Sus’

Advertisement

38 Responses to Hölmöä touhua

  1. Cara says:

    Tuo on kyllä ihan totta, jotenkin nurinkurista, että miksi tuollaisille ei hankita asuntoa
    turvatalosta, jossa on vain yksi takapihan ikkuna. Sama on niillä paremman luokan rikollisilla, valtavat lasi-ikkunat, ilman verhoja.

    Oma krapuni:
    https://caravaani.blogspot.com/2023/02/viikon-9-krapu-pakkomielteinen.html

  2. Takkutukka says:

    Kiitos makeista aamunauruista, jotka osuva kuvauksesi hölmöilystä aikaansai:)

    Sattukin somasti viimeisiin lukukokemuksiini teokset ”Kun jää murtuu” ja ”Kohtalokas kierros”: molemmissa nyt yksineläjä muutta paremman elämän toivossa uudelle paikkakunnalle muuttava yrittää sopeutua, kärsii vierastamisesta, vaimo ja lapsia katoaa jne. Ensinmainittu englantilaisen ja toinen ruotalaisten kirjoittama. Loppupäätelmä: pidetään verhot tiukasti kiinni ja pysytellään hengissä; sovittu?

  3. Lepis says:

    Niin, nykyisin jo rakennetaan niitä ikkunattomia makuuhuoneita. Liekö arkkitehdilla ollut leffapainajaisia 😉

  4. Elegia says:

    Juu, tiedän ja aina sattuu aivoon kun nuo poloiset oikein kylpevät valokeilassa ja sitten ihmetellään kun saa luodin päähän! Itsekin preferoin verhonraosta kurkistelua säkkipimeässä ja elossa ollaan 😀

  5. Mayo says:

    Nyt oli vaikea haaste, koska tarinassasi kerroit kaiken oleellisen niin taitavasti ja nautittavasti. Löysin kuitenkin muiston omasta elämästäni.

  6. Jael says:

    Ehkä ei sittenkään kannata olla liian varovainen/vainoharhainen…

  7. runopasanen says:

    Verhot ovat kyllä hyvä keksintö: paljon vaikeampi osua ampumalla :-).

    Neljä ihmistä huoneessa

  8. aimarii says:

    Tosi hölmöä laittaa itsensä näytille, jos on syytä pelätä, mutta leffat ja dekkarikirjat on asia sinänsä.
    Toukokuusta heinäkuun loppuun unohdan verhot, mutta talvisydännä vedän säleet ikkunoihin. Joskus nääs tuntuu, että joku katselee pimeöän suojasta, vaikka ihan hullu ajatuskin.
    tekasin krapuni minäkin.

    • susupetal says:

      No, on se hölmöä, Aimarii, tosielämässä onneksi toimitaan toisin!
      Voisitko laittaa krapusilinkin, kun kommentoit? Helpottaa aina listan päivittämistä, kiitos.

  9. Birgitta says:

    Ja jos yöllä kotiin tullessa oma kotiovi on auki, niin sisään on pakko mennä vaikka kuinka järki kertoisi, että käänny pois ja soita poliisille. Ehdottomasti myös aina pitää mennä pimeään ahtaaseen koloon tai kellariin, jossa kuuluu uhkaavan tuntuisia ääniä 😉

  10. AilaKaarina says:

    Mainio loppu tarinassasi <3! Itse asun toisessa kerroksessa ja verhot ovat aina auki. Tosi sälekaihtimet ovat sen verran kiinni, että ei ihan suoraan sisälle näy, jos joku sattuisi katsomaan. Tässä omani, perustuu tositapahtumiin: https://pienettarinat.blogspot.com/2023/02/pakkomielteisesti-vaaraan-suuntaan.html

  11. anli says:

    Verhot kiinni niin olo on turvallinen, ehkä. Uteliaisuus saa sitten raottamiaan sitä verhoa kohtalokkaasti. Dekkarit ja jännärielokuvat ruokkivat mielikuvitusta tehokkaasti….
    Tässä Krapuni
    https://omaverstas.blogspot.com/2023/02/krapu-9.html

  12. Maarit says:

    Eihän sitä voi olla aina verhojen takana 🙂

  13. BLOGitse says:

    Kun aurinko paistaa on pakko laittaa verhot eteen. Sälekaihtimet. Muuten joutuisi koko ajan siristämään ja tulisi järkyttävät silmärypyt.
    Marraskuussa ei tarvisi mitään verhoja mutta akvaariossa esiintyminen ei ole mun juttuni.
    Dekkareita en lue/kuuntele pimeässä 🙂
    hahahahah on meillä vaikeeta! 🙂
    https://blogitse.com/2023/02/28/krapu-9-the-look/

  14. Beate says:

    Harvoin katson kauhu- ja jännityselokuvia. Juuri äsken etsin kätköistäni elokuvan Leon. Siinä on myös herkkyyttä mukana, kun Leon ystävystyy nuoren Matildan kanssa. Stingin musiikkikappale Shape of my heart soi leffan musiikkina. On yksi suosikkini monista.
    Hyvä krapu taas sinulla. Omakotitalossa pidän sälekaihtimet alhaalla tien puolella pimeällä. Eipä täällä kurkistelijoita ole näkynyt.
    Tässäpä dramaattinen krapuni, huoh. Parempaa ei nyt irronnut.
    http://varjoistavaloon.blogspot.com/2023/02/krapu-vko-9.html

  15. Sus' says:

    Voihan Veronika, tokaisi Sus’ verhoista luettuaan. Aika hyvä huomio;)
    Vielä ehdin, jihuu!! https://susulvoo.blogspot.com/2023/03/krapu-923-mitas-laksit-pirkka-pekka.html

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: