Helpompaa
14 tammikuun, 2012 23 kommenttia
Helpompi sanoja, on luoda silmukka, toinen perään. Päättymätön ketju, huivia kahdeksikon muotoon.
Istua ilta illan perään sohvalle lankojen kanssa, maistellen värejä.
Helpompaa virkata huppu kuin tyhjentää pesukone, ripustaa pyykit kuivumaan.
Turvallinen talvi, virkkuukoukku kädessä, DVD näyttää jälleen kerran kaikki Beckit ja Wallanderit.
Silmukat syntyvät, kasvavat huiviksi ystävälle, hartioiden lämmittäjäksi sille, joka ihastuu ja ostaa.
Kaikille, jotka palelevat.
SusuPetal 
Minäkin tikuttelen sateenkaaren väristä lankaa. Väritoimintaterapiaa ja lämmikettä viluiselle itselleni.
Juuri parasta terapiaa tähän aikaan vuodesta, Mymskä.
Ja koska vaan.
Hienot huivit. Mä en vaan osaa virkata ja katsoo tv.tä.
Amalia, minä taas en osaa virkata katsomatta telkkaria!!
Olet kyllä mahtavan taitava! Ihanat päänlämmittäjät:)
Yaelian, pää on kovilla näillä lakeuksilla 😉
Ahkerat sormet ovat olleet liikkeessä. Hienoa jälkeä.
Susu, minun pitää nyt tunnustaa sinulle eräs asia, joka putkahtaa aina mieleeni blogissasi ja muulloinkin. Varsinkin nyt kun näen Rosa Liksomia milloin telkkarissa ja milloin lehtien sivuilla.
Alusta lähtien, kun aloitin blogisi lukemisen, yhdistin sinut ja Rosa Liksomin samaksi henkilöksi. Te molemmat olette moniosaajia. Tekstistäkin löytyy yhtymäkohtia. Usein mietin oletko sama henkilö. Kuvittelen ulkonäönkin olevan samaa tyyliä. Katselin juuri Stradasta Rosa Liksomin taidenäyttelyn avajaisia. Sen innoittamana päätin kirjoittaa tästä sinulle.
Koetko itse mitään samaa Rosaan liittyen ?
Mielenkiintoisia pohdintoja, Arleena. Joskus, bloggaamisen alkuaikoina, eräs toinen kommentoija kertoi miettineensä samaa kuin sinä. Hän oli lähes varma siitä, että olen Rosa. Piti romuttaa ne ajatukset.
Rosa on renessanssi-ihminen, taitava kaikessa mitä tekee. Olen aina pitänyt hänen maalauksistaan, kirjoista olen tainnut lukea vain pari ensimmäistä aikoinaan.
Itseäni en pidä samankaltaisena, teen toki paljon ja erilaista, mutta koen, etten ole missään poikkeuksellisen hyvä, en erotu erinomaisuudella. Olen vain ahkera ja siksi tuotan paljon kaikenlaista. Mitä enemmän teen, sitä enemmän olen hengissä.
Julkisuuden kaihtaminen on ainoa asia, joka Rosalla ja minulla on yhteistä, paitsi että nykyäänhän Rosa on siirtynyt julkisuuteen.
Nyt en mista, minkä näköinen Rosa on, mutta muistelisin, ettemme ole laisinkaan saman näköisiä.
Kiitos Susu. Rosan kuva on Hesarin tammikuun 1/12 kannessa. Sitä katselin pitkään, joten tummat hiukset ja tummat silmät koin samannäköisyytenä. Tosiaan nyt hän on ollut julkisuudessa Finlandia-palkinnon ansiosta.
Käytkö katsomassa hänen näyttelyään. Kuvissa näytti värikkään erikoiselta, kuten olettaa saattaakin.
Näyttely pitäiisi katsastaa, mutta tällä hetkellä ei ole kamalasti voimia.
Langat eivät puhu. Eivät väitä vastaan. Ne kulkevat siten kuin tahdot. Vaihtavat väriä. Seuraavat Beckit ja Wallanderit. Yhdessä. Tallentavat ajatuksesi silmukoihin, tunteet tallentavat.
Ymmärrän, että on helpompaa.
Minunkin kaulaani lämmittää ketjutut silmukat. Ehkä nekin ovat täynnä ihmisen tuntemuksia.
Ketjutut silmukat kaulasi ympärillä sisältävät paljon lämmittäviä ajatuksia, Kiirepakolainen.
😀
Kauniita ovat. En nyt osta, mutta kauniita ovat siitä huolimatta.
Kari, ehkä eivät ihan sinun tyyliäsi 😉
Ompas täällä kauniita päähineitä ja huiveja, tai siinä taitaakin olla samassa jutussa molemmat!
Hieno malli!
Ja värit kauniita, tykkään näistä kovasti!
Harakka, huppuja ja huiveja.
Eikö ole jännää, miten jokin mekaaninen tekeminen on turvallista ja saa unohtamaan kaiken muun. Estää ajattelemasta. Minulle tällaisia silmukoita ovat facebookin kala-altaat. Tuijotan uivia kaloja ajattelematta mitään, tai sitten ajattelen 😮
Usva, totta, mekaanista toimintaa. Se luo todellakin turvaa.
Silmukka silmukalta päähine valmistuu. Kaunista.
Kirjain kirjaimelta sana, lause, tarina kutoutuu. Kiehtovaa. Vaikuttavaa.
Niin vähästä (yhdestä silmukasta, kirjaimesta) syntyy niin paljon. Kiitos!
Kiitos itsellesi, Lastu.
Sinun huivisi ovat kauniita. 🙂 (Minä tykkään neuloa tumppuja, huovutettuja siis. Mutta vain kausiluontoisesti.)
Minä en osaa neuloa tumppuja tai sukkia, jl!