Kolmetoista hiirtä
11 tammikuun, 2013 42 kommenttia
Taikurin hattu
tyhjeni. Kolmetoista
hiirtä hävisi.
Tikkaiden alla
mielissään musta
kissa viiksiään
nuolee, suolaa sirottaa,
kitaan hiiret katoaa.
***
Runotorstain 269. haaste kolmetoista
SusuPetal 
Voihan onnettomuuksien onnettomuus, miten maittava kuva! Ja runo! Pitäisköhän nyt sanoa, että voi kissanviikset sentään mikä onni onnettomuuksissa!!!
Kiiris, juuri siitä, onni onnettomuudessa!
Hih…oikein suolan kanssa pisteli taikurin hiiret poskeensa.
Mainoa kuva.
Suolaa korostaa ruuan makua, Sirpa!
Onpa hieno . Mitäs oli taikuri niin huolimato. Nopeet vei hopeet 🙂
Amalia, kannattaa olla nopea!
Tässähän on tuttua susumaista raakuutta 🙂
Jep, eihän susi karvoistaan pääse, Ink.
Ehkä taikuri ei tiennytkään olevansa noin hyvä katoamistempun tekijä. Mainio kokonaisuus kuvan kanssa.
Taikuri oli selvästi ammattilainen, Pasanen!
Kuva on mmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmainio, mjaaaaaaaaaaaaauh, todistaa karvamölli =^.^=
Miauuuuuuuuuuu!
Toisen murhe on toisen ilo. Kissa ja me katsojat/lukijat nyt nautimme. Kuva on upea, värikäs ja iloinen.
Uuna, elämän kiertokulkua.
Olipa näkäinen (ja tehokas) kissa.Hieno kuva,värit aivan mahtavat tuossa
Mustalle kisalle piti saada värikäs tausta, Yaelian.
Tolla kisulla on upeet viikset.
Eikös olekin, Laiskuri! Mahtaakohan vahata niitä?
Kävisi hienosta lastenlorusta!
Lastenloru se kait onkin, Poeticshine.
Energinen kuva. Runo on hilpeän hauska. Vaikka hiirien kohtalo surettaa, runon sävy huvittaa.
Arleena, elämä on toisille reilua, toisille ei.
Ei kannata mennä tikkaiden alle, ei edes hiirten. Mustan kissan taika koskettaa kaikkia!!! Ihastuttava kuva, erilainen mutta silti sinunlainen. 🙂
Elegia, olin hieman väriterapian tarpeessa, kun tein tuota kuvaa.
Aivan ihana kuva!! Ja taikurilta katosia hiiret!
Miiwi, taikuri on hieman liian taitava!
Burpsis! Mä tahtoisin tollasen katin seinälleni! Sittä tulee hyvä mieli ja olo.
Arja-Anneli, olisihan se kiva väripläjäys seinälle!
Kerrassaan ihastuttava kuva, oih!! 🙂 🙂 Runo myös 🙂
Kiitos, Sirpa!
Semmoinen on kissan luonto. Hiiret on ruokaa, vaan mistä nyt taikurille uudet hiiret tai sen leipä loppuu.
Riemastuttava kuva. Mainio.
Aimarii, pitänee Taikurin taikoa itselleen uudet hiiret.
Voi miten ihana kuva, värit ihan mahtavan ihanat ja muutenkin…koko työ mahdottoman hieno!
Onnea näyttelysi johdosta myöskin ja uudesta kirjastasikin.
Tulin välillä kurkkaileen teidän blogejanne, tulen kyllä pian jo itekkin omalle paikallenikin, hi!
Sinua onkin kaivattu, Harakka!
Kuva ja runo ovat kuin pienois satukirja!
Tosi pieni kirja, Kaari 😉
Lisää tuosta kuvasta; tuo mieleen, että ois aika upea myös kankaana, siis painettuna, siis juu nou vat ai miin. Tulee mieleen India ja sellaiset isot, ohuet seinäkankaat. Värit ovat käsittämättömän herkulliset 😀
Polga, kangaskauppiaaksi… 😀
Sopisi kyllä hyvin kuosiksi.
Tykkään, upea kuva ja runo ;D
Kiitos, Maarit.
Tämä on hyvä. Kiitos.
Kiva, kun pidit, Kaisa.