Riisun niskani
29 heinäkuun, 2012 22 kommenttia
Huhtikuun lopussa luovun sukista, kengistä, pitkistä hiuksista. Lakkaan varpaan kynnet verenpunaisiksi sandaaleihin. Nostan hiukset nutturalle, paljastan puolustuskyvyttömän niskan auringon korventaville säteille.
Touko, kesä, heinä. Muutaman päivän välein poistan kynsilakan, vapautan hiukset, pudistan koivun norkot, voikukkien hahtuvat, männyn neulaset tuulen omiksi. Kampaan meren suolan takuista kirvelevin silmin. Ravistan päiviä, huuhdon ne viemäriin. Saippuoin tulevien aamujen alkuja hiuspohjaan.
Turkoosina vihertävää lakkaa seuraavia hetkiä varten. Korkeassa lasissa kymmenen jääpalaa, sitruunaista vettä. Jää polttaa huulia. Kerään märät suortuvat keoksi, riisun niskani auringolle.
SusuPetal 
Turkoosit varpaan kynnet onkin varmaan hienot. Aurinkoisia niskan rusketus päiviä 🙂
Ja aurinkoa on riittänyt, Amalia!
Hieno proosaruno! Herkullisia yksityiskohtia, hauskoja ilmaisuja. Siis proosaruno 🙂
Terveisiä Suomen taivaalta!
Usva, taivaalla on hyvä lentää!
IHANA! Kirjoitin Usvan sanat, ennenkuin kuin luin kommentit. Ihana proosaruno, toistan!
Kiitos, Kaari.
Oi sinua! Oi sinua sinä upea ihminen!!!
Kerrassaan loistavaa tekstiä!
Kiitos, Kiiris, ihan tässä punastun…
Kevät hullaannuttaa, kesä tasoittaa ja syksyllä ovat jo uudet värit.
Hieno proosaruno.
Arleena, totta tuo vuodenkierto.
Piti oikein eläytyä kirjoitukseesi. Halusin elää yhtä ”suolaisesti” kesäni.
Zilga, paljasta niska ja nauti!
Ostin vaimolle tulipunaista lakkaa sormien kynsiin. Hänellä kun on tuiman kestävät ja pitkät kynnet. En aina muista niitä leikata. Mutta ei hän niistä oikein tykännyt, kun ei ollut sellaisiin tottunut, Raaputti ne niillä teräåvillä kynsillään pois.
Mitä minä onneton sillä lopulla lakalla teen? Ei taida riittää talon maalaukseen.
Tykkäisköhän kissa (ja hiiret) punakynsistä?
Matti, anna veljelle, kynsilakkaa voi käyttää maalaamiseen!
Pääsee hyvin tunnelmaan vaikka luenkin tätä sateen ja jyrinän keskellä.
Mukavaa lämpöä myrskyn keskelle siis, Holle.
Hiuksia on valilla mukava saada pois niskasta.
Totta, Hélène! Vähemmän hiki.
Hassu juttu jäi mieleeni pyörimään. R-kirjain on aina jotenkin kova, ja runosi on pehmeä. Luin tämän nimellä ”Paljastan niskani”. Meninkö harhaan? Ihana mikä ihana :=)
Kaari, riisumisessa on jotain intiimimpää, mitä hain tästä runosta. ”Paljastan”…se viittaa korvissani enemmän haavoittuvaisuuteen.
Olipas hyvin sanottu! Miten kummassa olen aina ajatellut, että olet tummahiuksinen nainen!
Ehei, ei tummia hiuksia minulla, vaikka musta olenkin, Vilukissi 😀