Mun elämä, Elisa sanoo

 

 

Sohvan alla on tietenkin pölyistä. Imuri ei suostu kumartumaan ellei imuroija halua kontata. Elisa ei halua.

Elisa konttaa lähemmäksi sohvaa, asettuu makuulle, koettaa löytää etsimäänsä. Niska väsyy, poski lepää hetken tunkkaisella matolla, Elisa kuuntelee ajatuksiaan. Minun ei pitäisi olla tässä, ei todellakaan. Ajattelin aina, että sitten kun lapset ovat isoja, minä menen rappiolle Pariisissa. Istun Seinen rannalla, juon absinttia ja kirjoitan loppuelämäni uusiksi.

Ääni herättää, Elisa avaa silmänsä, tarkentaa katseen pölyn keskelle. Ojentaa käden, tarttuu tekohampaisiin. Löysitkö sinä ne, hän kuulee äidin kysyvän. Elisa ottaa tukea sohvasta, punnertaa itsensä taas konttausasentoon. Hän haluaisi huuhtaista hampaat kraanan alla, mutta äidin mielestä se on turhaa. Omaa sotkuahan sitä syö.

Äiti hymyilee jälleen saatuaan hampaat takaisin paikoilleen. Elisa nousee ylös, matala verenpaine saa pään humisemaan, pyörryttää. Aivan kuin olisi juonut liikaa absinttia.

Advertisements

18 Responses to Mun elämä, Elisa sanoo

  1. Maarit says:

    Kenenkähän elämän käsikirjotus menee kohilleen? Minäki varmaan luulin loppuelämääni erilaiseksi…en muista!

  2. kuvittelija says:

    Ihailen taitoasi, sanojesi selkeää ja samalla niukkaa järjestystä. Näin koko tilanteen silmissäni ja tunsin huimauksen noustessani matolta.

    • susupetal says:

      Toivottavasti pyörrytys meni ohi, Kuvittelija!
      Olen lyhyiden tekstien kirjoittaja, vaikea kuvitella, että jaksaisin kirjoittaa romaanin. Juu, en.

  3. Millin says:

    Elämä ei aina mene niinkuin haaveilee.

  4. Kiiris says:

    Absintti on hyvää! Ja tehokasta 😀

  5. arleena says:

    Voi kun jaksaisi kumartua vielä satavuotiaanakin.

  6. Jee pitäis lähteä Parisiin ja maalata elämä uusiksi 😉

  7. Amalia says:

    Tasan ei mee nallekarkit, varsinkaan ne vihreet 😉 omaishoitajan elämä ei oo niitä helpompia.

  8. sirokko says:

    Les dents de ma mère belle… anopin hampaat on aina välillä hakusessa. Absintti avaamattomana kaapissa, mietin, josko joku joskus etsii minunkin hampaitani, vai joudunko konttailemaan ihan itse. Taidanpa korkata varmuuden vuoksi..

    • susupetal says:

      Hyvä päätös korkata se absintti niin kauan kuin vielä itse pystyy sen tekemään, Sirokko, toisten armoille jos jää, niin voi olla, että tarjoavat sitten vaan velliä!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: