Ari Kokkonen: Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa

 

Ari Kokkosen Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa on kaunis runoelma kahden yksinäisen ihmisen sattumanvaraisesta kohtaamisesta. Proosarunot ovat tunteellisia ja herkkiä, mutta Ari ei sorru pateettisuuteen tai melodraamaan. Sanat on maalattu hienovaraisella siveltimellä, kevyellä ja pehmeällä.

Minun villapaitani sopi sinulle hyvin,
sinun ruskeisiin silmiin,
vaaleat kangashousut,
joista sinun paljaat varpaasi pilkahtivat,
vaatteesi roikkuivat pyykkinarulla eteisessä,
ne näyttivät sopeutuneen tänne hyvin,
oli lähes kodikasta.
Kaksi kahvikuppia keittiön pöydällä

Nautin suunnattomasti näiden runojen lukemisesta. Olen seurannut Arin kirjallista tuotantoa kauan, ensin hänen blogissaan, myöhemmin runokokoelmiensa kautta. Arin ilmaisu on kehittynyt, varmistunut vuosien myötä ja hän on tavoittanut oman, kiehtovan äänensä proosarunoissaan.

Kun talojen ikkunoista näkee valon,
tietää siellä jonkun asuvan, piipusta nousevasta savukiehkurasta
huomaa elämän,
jonkun on täytynyt sytyttää tulen,
joka tuo lämmön,
sen joka antaa
elämälle merkityksen.

Runokokoelma kuuluu Mediapinta-kustantamon Suomi 100 runokirjaa-sarjaan. Itsenäisyytemme juhlavuoden kunniaksi Mediapinta ilmoitti tammikuussa 2017 tarjoavansa kirjoittajille mahdollisuuden julkaista ilmaiseksi oman kirjan. Tarjoukseen tartuttiin innolla, sata ja yli kokoelmaa saapui palvelukustantamoon alta aikayksikön, joten maaliskuussa Mediapinta kertoi julkaisevansa vuoden aikana joka kuukausi 50 runokokoelmaa.

Arin kirjaa saa verkkokirjakaupoista, esim. Adlibris myy kokoelmaa. Kirjasta kannattaa tehdä myös hankintapyyntö omaan kirjastoosi!

Ari Kokkonen
Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa
Mediapinta (2017)
69 sivua
ISBN 9789522360700

Myös Kirja vieköön-blogin Riitta on kirjoittanut runokokoelmasta.

 

***

Luettuani Arin runoja muutaman kerran, alkoi surettaa, sillä kustannustoimittamisella, esilukemisella ja oikolukemalla kokoelma olisi mielestäni läpäissyt seulan ja olisi voinut tulla julkaistuksi jossain suuremmassa kustantamossa. Omakustantajana tiedän, miten sokeaksi sitä tulee oman tekstinsä kirjoitusvirheille, kielioppivirheille ja toistoille. Tämän takia olen viimeisten kirjojeni kohdalla käyttänyt pariakin esilukijaa (kiitos heille).
Kokoelmassa silmääni pistäneet em. ongelmat eivät onneksi poistaneet lukunautintoa, sillä sitä nämä runot ovat. Nautinnollisia.