Kun synnyn
3 toukokuun, 2020 28 kommenttia
muistot muiden kertomaa
valokuvista nähty
unissa hourailtu
kaikki yhtä tosia
kun synnyn äiti on nuori
vielä nuorempi mennessään naimisiin
vielä vielä nuorempi tavatessaan isän
nuori äiti valvoo
syöttää nälkäistä vauvaa
se syö, syö ja jos se ei saa syödä
kiljuu nälkäänsä niin ettei kukaan nuku enää koskaan
vauva paisuu, paisuu
sen vatsaan koskee
se huutaa ja huutaa
niin ettei kukaan nuku
koko talossa
ei alakerran omistaja
ei isä ja äiti yläkerrassa vuokralla siinä pienessä huoneessa
josta piti tulla onnellisen perheen pieni koti
vauva itkee äiti itkee isä itkee
***
Viikon 19 krapusanat ovat alakerta, tosi, syntyä.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
riitta k
BLOGitse
Sus’
Aimarii
Aina
Elegia
Marra
SusuPetal 
Rankkaa on nuoren parin vauvan kanssa.
Jep, kyllä se voi olla suorastaan yhtä helvettiä, Cara 😦
Voi kirjaimellisesti itku noita aikoja, jolloin toivoi, että olisi tikapuuhermosto, käsiä kuin mustekelalla lonkeroita ja, että saisi nukkua ainakin viikon putkeen;)
Unen puute tekee zombieksi, Takkutukka, koko perheen. Voihan itku 😦
Muistan kuinka rättiväsynyt olin. Nuorin poika oli vauva ja molemmilla oli angiinakierre… Eipä nukuttu, zombiena kahlattiin.
https://digi-passions.blogspot.com/2020/05/krapu-vko-19-retromuistoja.html
On se rankkaa aikaa, Riitta, väsymys on niin totaalista.
Onneksi vauvoista kasvaa lapsia, aikuisia. Paitsi jotkut ei lopeta itkemistä ikinä. Aina on syy itkeä, nillittää.
https://blogitse.com/2020/05/03/krapu-19-alakerta/
Vauvoilla on yleensä syynsä itkeä ja sen kestää, BLOGitse, aikuisista ei voi sanoa ihan samaa…
Nimimerkillä Onneksi ei mukuloita=)
Osallistun jälleen:
https://sushuokailee.blogspot.com/2020/05/krapu-19-ja-muuta-jupinaa.html
Joo, ei tuollaisesta vauvarumbasta onneksi kaikki tiedä, Sus’.
Samaistuin niin krapuusi. Itkin jopa sitä, että mies pääsi aamulla lähtemään töihin lepäämään ja minä jäin kotiin kiljuvan vauvan kanssa.
Kirjoituksestasi tulvahti paljon omakohtaisia muistoja.
Sinulla itselläsi kirjoittaessasikin saattoi nousta tunteet iholle ja silmäkulmaan.
Minultakin löytyy jo krapu
Jep, onnelliset miehet, jotka pääsevät töihin lepäämään, Aimarii.
Olin todellakin huutava vauva, koliikkia, korvatulehduskierteitä, hinkuyskää yms. Sääliksi kävi vanhempia 😦
Tätä pystyi melkein näkemään edessään. En ole varma olinko huutava vauva, mutta oma lapsukaiseni oli onneksi sellainen joka ei liikaa kiljunut.
Onneksi kaikki vauvat eivät huuda jatkuvasti, Jael!
Voi miten karmeaa! Ei ole helppoa ei…Todentuntuinen krapu…
Jep, kyllä vaatii pitkää pinnaa, Der Seidenspinner!
Elämä on täynnä kyyneleitä….
Kehdosta hautaan, Maarit!
Ei ole helppoa itkevän vauvan kanssa, kun ei lähellekään aina tiedä, miksi se itkee. Hyvin monen nuoren äidin ongelma.
Mukana kravussa.
Sehän siinä juuri on vaikeinta, Aina, kun ei tiedä, miksi vauva itkee. Tuntee itsensä aika avuttomaksi.
Tuli mieleen entiset alakertalaiset, joille tuli koliikkivauva (eivät tosin olleet kovin kovin nuoria enää). Silloin ei tosiaan nukuttu tässäkään taloudessa kovin hyvin. Onneksi muuttivat pois 😀
Joo, ei siinä nuku koko talossa kukaan, kun koliikkivauva itkee, Elegia! Hyvä, että pääsitte eroon 😀
Osallistunpa minäkin! Eilisen lenkin satoa 😀
https://elegiassilence.blogspot.com/2020/05/eilisen-paivan-uutisplajays.html
Lisäsin sinun oivan artikkelisi listalle, Elegia 😀
Meninpäs sanattomaksi tuon luettuani. Joskus niinkin 😀
Heh, Marra 😀
Olipa todella hieno tarina ja hienosti kerrottu! Varmaankin monessa paikassa ihan tottakin vielä!
Nyt mullakin on kaksi pienen pientä lapsenlasta 2kk ja 3kk ikäsiä ja en voi mennä heitä autteleen tässä vauvarumbassa tän himpskatin koronan takia.
Voi harmi tätä koronaa, Harakkaa, mutta siitä huolimatta: hyvää äitien- ja mummipäivää sinulle!