Saturday Classics 020121
2 tammikuun, 2021 22 kommenttia
Nuorena en voinut kuunnella Abbaa, Abba oli liian poppia, katu-uskottavuus olisi mennyt. Epävarmalle nuorellehan tuollaiset asiat kuin katu-uskottavuus, ehdottomuus ja tinkimättömyys ovat se elinehto, joka erottaa nuoren kalkkeutuneista, kaavoihin kangistuneista, näköalattomista ja turvallisuushakuisista aikuisista.
Onneksi sitä kasvaa aikuiseksi, ainakin suurin osa meistä. Ikiteiniksi ei ole jäämistä. Sellainen ei ole katu-uskottavaa.
Sitä paitsi aikuisuudessa on paljon hyviä puolia: joustavuus, myötätunto, vastuullisuus, huumorintaju, kykeneväisyys mokaamiseen ja itselleen nauramiseen, asenteiden pehmeneminen ja periaatteittensa kriittinen tarkastelu. Matkaa noihin hyveisiin on vielä, mutta sinikkäästi kurotan korkeuksiin.
Siispä kolmikymppisenä, silloin aikoja sitten, ostin Abban Greatest Hits-kokoelman ja tajusin, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan.
Muita teinien ja aikuisten makuun osuvia kappaleita täällä.
SusuPetal 
Aioin sanoa että tuli vastaan tuntematon A mutta tuttu tämäkin. Mulla oli sama, vaikka pää sanoi että onpas hienoa musaa niin Iron Maiden -mies ei Abbaa voinut diggailla!! Bon Jovikin oli siinä ja tässä;DD On sitä hassu penskana!
Jep, on sitä ollut aika ennakkoluuloinen, Sus’!
Minulle tuli Abbaa kaupanpäällisinä cd-levyinä kun ostin vanhan Volvon, taisi olla ensimmäiseni. En ole koskaan tykännyt Abbasta, joten se CD ei paljon käytössä kulunut. Pätkän tuosta alusta kuuntelin, juu, ei, ei ole minulle, yritin kyllä. Maku ei siis ole muuttunut 🙂
Sentään kuuntelit, Cara! Eihän sitä muuten voi tietää, onko maku muuttunut 😀
Abba iski Waterloollaan kultasuoneen, vaan ei saanut tämän tytön suonia sykkimään eikä jalkoja liikkeelle niin tuutin täydeltä kuin sitä soitettiinkin. Metallinen diskosoundi ei pure, edelleenkään.
O yeah sentään….
Minua Abba kyllä nykyään tanssittaa, Takkutukka, ei kuulosta laisinkaan metalliselta korvaani. Tytöt laulavat niin hyvin stemmoja ja sävellykset ovat koukuttavia 😀
Aina välillä laitan soimaan Dancing Queenin ja vedän lattialla muutamat piruetit 😀
Hauska kuulla, että Dancing queen on siellä vauhdissa helmat hulmahdellen.
Se ei ole keneltäkään pois, vaan kaikille lisää hyvää fiilistä, joten anna palaa;)
Jep, Takkutukka, meikä antaa palaa 😀
ABBAssa on kivaa biittiä ja mieltä’ nostattavaa keveyttä..Taidanpa soitella tänään.
Soittele vaan, Kaari, mieli ja kannat kattoon!
Abbaa en muistakaan täs sarjas vielä tulleen, vaikka onhan sekin klassikkokamaa! Sopii hyvin tähän viikonloppuun tuo kappalekin. Olikos muuten nämä uudet Abba-musikaalit nähtynä? Ovat ihan mukavaa kevyttä romcomia ja paljon tuttua musaa. 😊
On molemmat Mamma Miat nähty ja useampaan kertaan, Timo. Ykkösosa oli parempi Meryl Streepin takia, mutta kakkososan loppukohtaus ristiäisissä itkettää vieläkin. Niin, niin surullista ja kaunista.
Sama täälläkin, eka parempi, toisessa tuli sitten tunne että tämähän on jo paljon tuttua ja tuoreus oli poissa. Mutta ihan kevyesti molemmat katsoi ja lauloi mukana.
Minä laulan ja tanssin mukana, Timo. Toisinaan on hyvä irroitella 🙂
Minä olen kait tykännyt Abbasta nii kauan kuin muistan ja pitkältä aikaa kyllä muistan. Silloin tällöin edelleen kuuntelen.
No, sitten tanssitaan yhdessä, Aimarii!
Meikäläinen on kait aina ollut ”väärän ikäinen” Abballe. Kun lapset houkuttelivat katsomaan Mamma Miaa, luulin uhrautuvani, mutta yllätyin positiivisesti.
Hyvää alkanutta vuotta!
Ystävä pyysi minua leffaan katsomaan Mamma Miaa ja olin, että äääh. Ekat minuutit haukottelin, kun luulin, että tulossa oli maisemakuvausta ja matkailumainontaa…mutta sitten leffa tempaisi mukanaan ja kun loppukohtaus Waterloineen oli ohi, yleisö puhkesi aplodeihin, minä mukana 😀
Hyvää alkanutta vuotta sinullekin, Kirsti Kaija!
Abba on todellakin kuin päivänkakkara, tykkää ei tykkää tykkää… Riippuu päivästä. Ja pah! Aina pistää tanssittaan kun kuulee!
Kertakaikkisen mainio vuoden aloitusbiisi!
Ihmeen vähän Abbaa tullut soitettua klassikoissa, Lepis!
Niin on, kautta aikain! Ehkä siihen tulee parannus 😉
Pitää petrata, Lepis.