Yksisarvinen
26 syyskuun, 2021 48 kommenttia
Poika oppi kävelemään vasta viisivuotiaana. Siihen asti hän juoksi, hyppi, kiipesi, ryntäsi. Kompasteli ja löi otsansa aina uudestaan, niin että otsan kuhmu ei koskaan parantunut, muutti vain väriään.
Mietin, että sitä menoa pojasta tulisi isona yksisarvinen. Iltaisin tarkistin pesun yhteydessä, etteivät siivet olleet alkaneet kasvaa. Halusin varautua siihen päivään, jolloin poika lentäisi pois.
Poika kasvoi, eikä enää halunnut minua avuksi pesulle, pärjäisi yksinään. Kuuntelin, kun hän loiski vedellä, suihkutti deodoranttia laulaessaan. Parin vuoden kuluttua hän halusi parranajokoneen.
Eilen hän tuli saunasta, oli kietonut pyyhkeen lanteilleen ja silloin näin ne: orastavat siiventyngät. Vielä pienet, mutta valmiina voimistumaan ja lähtemään.
Itketti.
***
Viikon 39 krapusanat ovat suihkuttaa, orastava, otsa
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
BLOGitse
AilaKaarina
sanapasanen
Kirsti Kaija
anli itse
Sus’
Maarit
Elegia
riitta k
Der Seidenspinner
SusuPetal 
Mielettömän upea teksti!! Siis, huh huh, olet kyllä niin lahjakas että tuskin kelpaan kehumaan!! Upeasti tiivistetty iso, todella iso tunne ja tapahtuma.
Ihan poskettoman hyvä kraapaisu!!
(onneksi innostuin niin paljon itse tekstistä, muutoin olisi tullut kyyneltä sujen karvaiselle poskelle, kosketti pirulainen!)
Itke vaan ihan rauhassa, Sus’, niin tarinan minääkin itketti, kun poikanen lensi pesästään.
Kiitos kehuista!
Surullista, pojalla voi olla vaikeaa ”normaalien” ihmisten seurassa. Hienosti kehitelty tarina.
Oma krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2021/09/viikon-39-krapu-avolava-ylpeys-vai.html
Toivotaan kaikkea onnea pojalle, Cara.
Hui, kuinka hieno! Upeaa symboliikkaa luopumisesta ja sen vaikeudesta. Vanhempien on miltei saman tien opeteltava luopumaan kun lapset syntyvät. Gibranin sanoin: ”Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi…” Upea kirjoitus myös erilaisuudesta.
Kiitos, AilaKaarina, vanhemmuus on todellakin luopumista alusta lähtien.
Ooooo, oon äimän käkenä tästä upeesta tarinasta. Loistava taidonnäyte Susu!!!!
https://blogitse.com/2021/09/26/krapu-39-puna/
Kiitos, BLOGitse 🙂
Ei tullut yksisärvisia näistä meidän rakkaista laastari- ja mustelmatoopeistamme, tuli vahvat siivet, jotka ovat kantaneet. Vaan kuinka äkkiä, huomaamatta se matka kepposteltua vetoomuksesta ”olen äidin kultakara” siihen” keittäisinkö sinulle kupposen kahvia äitipieni” salaa tapahtuikaan…
Onneksi siivissä on voimaa, Takkutukka, ilman niitä ei pärjää, tuuli heittelee liikaa ja liian lujaa.
Äideille kahvi maistuu aina ❤
Ja pakko vielä sanoa tähän, että varsinkin se kahvi maistuu parhaimmalta, kun se on oman jälkikasvun keittämää :D.
Näin on!
Kerrankin näin nopeasti sain oman Krapuseni ainakin suht valmiiksi (ja jos korjailen, niin tarina pysyy samanlaisena). Taisin saada sinulta vähän inspistä SusuPetal :D. https://pienettarinat.blogspot.com/2021/09/vanhemmuus.html
Inspistä kannattaa ottaa sieltä mistä sitä löytyy, AilaKaarina!
SusuPetal. Voisinko jakaa tämän facessa? On todella jotenkin niin syvästi koskettava. Itselleni tämä luopuminen on ollut alun alkaen todella iso juttu, hyvin itsestään selvää, mutta myös kipeää. Ja sitten tässä on tuo erilaisuuden esiin nosto. Ai, kun mä niin tykkään tästä.
Juu, jaa vaan!
Päivitysilmoitus: Orasmylly | sanapasanen
Niillä tyngillä sitä itsekukin on lähtenyt vaappumaan, jopa välillä lentänyt 😀
Lisäsin listalle!
Ja viela, susupetal: hienosti tiivistit vuosien lennon jo ennen siipiä!
Kiitos, pasanen!
Ihana Krapu. Ylivilkkaiden poikien keinoemona tämä kosketti. Valmius lentää on jo ennen kuin siiventyngät ovat edes puhjenneet. Ja kun puhkeavat, mikä heitä enää pitelisi.
https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/09/pa.html
Lentämisen kaipuuta heti synnyttyä, Kirsti Kaija.
Mielettömän hieno teksti sinulta jälleen.
Tässä tämän viikon krapuni, siihen tuli melkein huomaamatta viime viikolla kirjoittamatta jääneet sanat ja ajatukset 🙂
https://omaverstas.blogspot.com/2021/09/krapu-39.html
Taisin sählätä aiemman kommentit jonnekin siispä uusiksi 🙂
Todella hieno teksti sinulta jälleen. Osuva.
Tässä krapuni, joukkoon tuli viime viikon sanatkin melkein vahingossa.
https://omaverstas.blogspot.com/2021/09/krapu-39.html
Kyllä se kommentti tuli perille, näkyy joskus viiveellä.
Kiitos!
Upea fantasiakropu:) Todella hieno teksti, jälleen.
Kiitos, Jael!
Tein sitten minäkin, kivat sanat, haastoi..
https://sushuokailee.blogspot.com/2021/09/krapu-39.html
Lisätty listalle, Sus’!
Kyllä nyt osuit suoraan mun sydämeen ❤
Ihana krapu!
Sydämesi osuman sai, Birgitta ❤
Siiri Nordin alkoi soimaan päässä….;)
Jep!
Jokaisella omanlaisensa siivet ja joillakin taito lentää! Toiset tulee turvalleen aina uudelleen, eivätkä opi siitäkään, hieno on krapusi Susu.
Jep, ei se oppi aina mene perille edes kantapään kautta, Maarit!
Tällä kertaa yhellä rykäsyllä kirjotettu krapu blogissani 🙂
Kannatti rykäistä, Maarit, lisätty listalle.
Koskettava krapu!
Kiitos, Timo.
Jee, pitkästä aikaa mukana! Kommentoin krapuasi myöhemmin, nyt vain pikainen linkinjättö!
https://elegiassilence.blogspot.com/2021/09/muuta-maalle.html
Jee, lisäsin sinut listalle, Elegia!!
Niin ne lapset kasvavat ja lentävät pesästä ❤
https://floral-passions.blogspot.com/2021/09/krapu-w-39-voi-niita-aikoja-those-were.html
Sinne ne häipyvät maailman tuuliin, Riitta.
Piti lukea kaksi kertaa, kaunis ja koskettava. Kun siivissä on riittävästi voimaa, on pakko päästää irti ja kyynelsilmin toivottaa hyvää matkaa ❤
Ei auta roikkua kiinni, Elegia, on päästettävä irti.
https://mustaasamettia.blogspot.com/2021/09/krapu-viikolle-39.html
Voi olipa ihana teksti. Puhutteleva ja kaunis!
Kiitos, Der Seidenspinner!