Näyttelypäiväkirja 02.10.2012
2 lokakuun, 2012 30 kommenttia
Takana uneton yö. Tai taisin minä nukkua. Ainakin pystytin näyttelyä Johannan kanssa koko yön. Sikäli turha homma, sillä hoidimme asian eilen päivällä. No, nyt se on kahteen kertaan pystytetty, joten toivon mukaan taulut eivät putoa lattialle.
Mistäköhän minä näen unta, kun näyttely on ohi?
Ilman Johannaa näyttelyn pystyttäminen ei olisi onnistunut. Minulle riitti avustajan osa. Jos maalaaminen on fyysistä työtä, näyttelyn kokoaminen on sitä vielä enemmän. Hiki vaan valui, enkä tehnyt edes raskainta hommaa eli tikkaille kiipeämistä. En uskaltanut. Minulla on taipumusta kaatua tasaisellakin maalla. Kukaan ei onneksi kaatunut, taulut pysyivät ehjinä ja tulivat kutakuinkin suoraan.
Kun taulut olivat paikallaan, en oikeastaan uskaltanut katsoa kokonaisuutta kamalan tarkasti. Pelkäsin, että häpeäisin tauluja ja minulle tulisi vastustamaton halu purkaa solmut ja repiä taulut seiniltä, laittaa nopeasti piiloon, mennä kotiin ja perua avajaiset ja näyttely kokonaan.
Siellä ne nyt ovat. Taulut. Seinillä.
SusuPetal 
Oi, näyttää hyvältä ja mielenkiintoiselta. Näyttelystä tulee hieno, ota vaan ihan iisisti. Nyt ne ovat seinällä ja nyt saat nauttia. Muista kuka hymyili avajaisissa koko illan, ota mallia, niin hyvin menee 😀
Uuna, hyymysi tarttui! Minäkin hymyilin koko eilisen illan!
Hyvältä näyttää sanon minäkin. Olet sinä aika sankari. Nyt ne on siellä. Seinällä. Ehjinä. Hiki kuivuu vähitellen ja hengitys tasaantuu. Voi että olen sinusta ylpeä!
Kaikessa on omat niksinsä ja jujunsa, olipa hieno juttu että sait Johannan avuksesi!!
Kiiris, Johannan apu oli korvaamaton, sillä hän hallitsi monta teknistä hommaa, jossa olen täys tumpelo.
Voi Susu, hienoa, nyt ne taulut ovat siellä seinällä valmiina odottamassa avajaisia!
Nyt sun ei enää tarvi, kuin hymyillä ja ollla mukava, hi! Mutta luulisin, että se luonaa sulta ihan hyvin, sillä sä olet varmastikkin mukava!
Harakka, mukavasta tiedän sen verran, että avajaisissa oli todella mukavaa!!!!
Työ tekijäänsä kiittää, vai miten se nyt menikään. Hieno juttu, nyt vain hymy huulille ja ottamaan vastaan vieraita. (täältä kaukaa on kauhean helppo tsempata, itsekin olisin iso liri villasukassa)
Sirokko, jokainen tsemppaus on tullut tarpeeseen, usko vaan, kiitos!
Odotan kovasti, että aikanaan joku näyttäisi näyttelystä joitakin töitäsi blogissaankin. Enhän minä paikan päälle pysty matkustamaan.
Kaikki sujuu hyvin, ole om aitsesi vaan.
Aimarii, nyt blogeissa alkaa jo olla juttuja näyttelystä!!
Mahtavaa Susu Mahtavaa, kova urakka takana. Nyt vaan otat lunkisti, kaikki menee kumminkin hyvin 🙂
Andy, kaikki meni hyvin!
Jee, nyt se on totta – oikein paljon onnea vielä, olen hengessä mukana ❤
On aivan mahtavaa, kun on ihania blogiystäviä myös, jotka auttavat auliisti, kun ei itse osaa tai pysty. Ihan mahtavaa, sydämiä myös Johannalle!
Elegia, ystävät ovat korvaamattomia ja Johanna oli kyllä enemmän kuin sitä!
On tämä ollut aikamoinen matka.
Oi nyt se sitten on tapahtunut!Näyttely pystytetty! Tulisin takuulla ellen asuisi täällä kovin kaukana.Ihana Johanna,joka kävi auttamassa pystyttämään näyttelyäsi! Ja paljon menestystä !
Yaelian, se on nyt! Johanna on super!
Hienoa Susu, ja onnea näyttelyyn ja kiitos Johannalle avusta!
Ari, kiitos. Johanna on huippu!
Onnea näyttelystä ja onnea ja menestystä näyttelyyn. Nyt on raskain työ tehty ja alkaa mukavampi osio.
Arleena, eilen todellakin vain olin ja nautin!
No niin, työ on takana, nyt nauttimaan tuloksista. Sinulla on ollut asiaaosaava ripustaja paikalla. Se on tärkeä työ. Montako taulua esitttelet? Toivottavasti menevät kaupaksi suoraan seinältä! Saat sitten taas tehdä uusia. Onnea ja menestystä, ja ota ilo irti!
Kaari, tauluja on 27, muutama varaus tuli, toivottavasti menee vielä enemmän kaupaksi…eivät ne enää kotiin mahdu!
Tsemppiä, kaikki hyvin 🙂
Kaikki on hyvin, Zilga!
Hyvä SusuPetal, näyttely on onnistunut hienosti, oli tosi mukava olla paikalla avajaisissa ja nähdä kaikki työt livenä-sinusta puhumattakaan 🙂
SuviAnniina, kiitos sinulle! Ihan mahtavaa, että tulit niin kaukaa! Harmi vaan, että kun porukkaa oli sen verran paljon, niin ei ehtinyt puhua kaikkien kanssa niin paljon kuin olisi halunnut.
Onnea ja menestystä näyttelyyn!
Kiitos, Du!
Onnea näyttelylle! Haastavaa tuo ripustus. Olen itse pitänyt viimeisimmän (ja kukaties viimeisen) näyttelyn taidekouluaikoina joskus 2001, mutta eipä se ripustus siitä muutu. Kävin silti viimeksi tänään galleriassa, tosin arvostelun kirjoittamista varten. 🙂
Hanna-Riikka, ripustus oli rankkaa, huh. Yksin sitä ei todellakaan pystyisi tekemään. tai pystyisi ehkä, mutta siihen menisi ikuisuus!
Voi, kun asuisit lähempänä, niin voisit kirjoittaa arvostelun minun näyttelystäni 😉