Älä kirjoita tänään mitään
9 tammikuun, 2012 50 kommenttia
Tänään ei ole hyvä päivä kirjoittaa.
Olen ruma, täynnä paskaa.
Älä kirjoita mitään. Älä.
Elämä vuoristorataa. Alamäkeä, tunneliin.
Tänään ei kannata kirjoittaa.
Mitä tahansa teen, teen väärin. En tee mitään. Varon.
Älä.
Poskipäät murskattu, silmät sidottu uneen. Vanhaa suuta ei suudella.
Lopeta kirjoittaminen.
Olen olematta, jälleen kerran. Ei mitään. Mitä?
Älä. Lopeta.
Maailma on sairas. Sairaan kaunista, sairasta. Olen sairas. En kaunis.
Luovan lauantain 100. haaste Sairaan kaunis maailma
SusuPetal 
voimia Pörriäinen. ❤ olisi kiva nähdä, viime kerrasta jo aikaa!
Paula, katsotaan, koska tapaaminen onnistuu.
Vielä on väreissä maisema!
Onneksi, Hoover!
On ihmisiä, jotka pystyvät kauniista maailmasta tekemään sairaan.Toisille. On toisia, jotka kauneuden tähden sairastuttavat itsensä.
Maailma on ihan sairaan sairas. Niin kaunis, niin sairas.
Runosi riipaisi. Toi karmeat sairaat muistot mieleeni.
Sairaat muistot soisi jäädäkin vain muistoiksi, Kiirepakolainen.
Ihminen voi olla sairas ja silti kaunis. Ei aina tarvi olla kaunis, voi olla ihan rauhassa sairaan ruma. Ihmiset sairastuvat kauneuden tähden. No niin, olipa sairaan kaunista!
Sisko, niinhän se on.
Kuva oli niin värikkään kaunis, että runokin tuntui ihan kauniin koskettavalta.
Arleena, onneksi kuviin voi laittaa värejä!
mielen pienet paholaiset irrallaan
kuiskivat korviisi
kielteisiä kutsuja
uskothan et
En usko, Emppu, tai yritän ainakin olla uskomatta.
Hyvät värit.
Kiitos, Pöllö.
Niin vaikeaa on katsoa olan yli ja nähdä takanaan kaiken kauniin.
Koskettava runo!
Kiitos, Miiwi.
Sain tänään tyttäreltäni Sairaalapäiväkirja, kiitos vaivannäöstäsi. Koskettaa samalla tapaa kuin tämä postauksesi. Huomaan, että kuvissasi on usein pinkin ja lilan sävyt läsnä, kaikesta huolimatta, pidän niitä toivon ja lempeyden väreinä; kuin kirjasi viimeisessä kuvassa Tyttö ja poni: ’huomaa, etten maalaa sitä itselleni’. Ole lempeä itsellesikin.
Mukavaa, että kirja löysi perille, Sirokko.
Kuva on kaunis,ja värit kauniit,vaikka hahmo onkin niin onnettoman näköinen. Tsemppejä!
Yaelian, onneksi välillä pääsee nauttimaan appelsiinipuiden alle!
Älä usko tuota pahanilmanlintua joka noin sanoo, se ei tiedä, että kun se tänään sukeltaa siihen tunneliin, se nousee huomenna valoon kuin kiuru.
Ja jos se syöksyy tuleen, nousee siitä taas kuin feenikslintu.
Onko muuta mahdollisuutta!
Kutis, toivottavasti nuo ovat ne mahdollisuudet.
Napostele muutamia värikkäita marjoja! Makoisenmakuisia, makoisentuoksuisia, hetkessä kaunistavia! Syö! Tissit kohoavat, harmaus haihtuu hipiältä! Alakulo katoaa. Kaikesta huolimatta, olet yhä kaunis 🙂
Irma, alakuloon ehkä auttavatkin, alakulo on eri asia kuin masennus.
No, marjoja voi aina syödä.
Kuvassasi on kauniita värejä. Muutaman viikon kuluttua tekis mieli peittää peilit ja ikkunat. Peilistä näkyy eletty elämä ja valo paljastaa laiskuuden. Siltikin uskotaan ”sisäiseen” kauneuteen, pöly ja lika kiusaa vaan omia silmiä. Sillon on lähettävä ulos kauniiseen maailmaan. Toivon sinulle valoistuvia kevätpäiviä!
Ihan odotan kevätpäivien matalaa valoa, Maarit!
Runosi peilaa tuntoja, jotka varmaan moni tunnistaa kokeneensa. Kuva on hurjan tehoava, kertoo vahvasta luovuudestasi. Elämä on vuoristorataa 🙂
Aikamoinen vuoristorata, Marjatta!
Tekstin ja kuvan välinen ristiriita (värien puolesta siis) on kiehtova, sanasi turhankin tuttuja. Sitä se on, elää sairaan kauniissa maailmassa.
Sitä se on, Elegia.
Vaikka asia asia on vakava, runosi ja kuvasi sai nauruhermoni laukeamaan. Kuivalla huumorilla on puolensa 🙂
Aina, hyvä niin.
Vaikuttava työ, sanat.
Kaunista vihreää kasvaa puussa, elämänpuussa, vihreää virvoittavaa, elähdyttävää, voimaannuttavaa…
Onneksi elämänpuu jaksaa kukkia, Aino.
Kaikkien kommenttien jälkeen en enää tiedä, mitä sulle kirjoittaisin?
Mutta ainakin kuvasi on kaunis, sairaan kaunis puu!
Ja se ihminen siinä alapuolella on ihminen, kaunis omalla tavallaan hänkin.
Me kaikki ollaan kauniita jossain nähden, vaikka olisimmekin rumia, mutta joku aina näkee meissä kaikissa kaunetta kuitenkin.
Ja tosi upea vastaus haasteeseen!
Kiitos, Harakka.
Menit sitten kuitenkin kirjoittamaan. Se on hyvä 🙂
Ihan vähän vaan, Deme.
Rinnatkin roikkuvat surkeasti
Joo, tosi tyhjät nahkapussit, HPY!
Kiitos kuvasta, kiitos runosta.
Kiitos itsellesi, Lastu.
Älä lopeta kirjoittamista. Älä piirtämistä. Koskaan.
Kaanon, yritetään.
Ankaran tyhjentävä vastaus haasteeseen, uskaltaako näihin kohta kommentoida.
Uskaltaa, Holle.
Ei ole epäselvää miltä tuntuu kun tätä katsoo.
Kiitos, Birgitta, hyvä jos kuva puhuttelee.
Värit hehkuvat, vaikka mieli on musta. Kumpi voittaa?
Vuoroin toinen, sitten toinen, Usva.