Lauantain toivottomat 2
10 toukokuun, 2014 23 kommenttia
Tältä artistilta olisin voinut valita minkä tahansa kappaleen, kaikki ovat korkealla toivomattomuuslistallani. Tiettyyn rajaan asti patetia, melodraama ja musiikin omintakeinen tulkinta menettelevät, mutta Vesa-Matti Loiri ei koskaan. Petän ja romutan varmaan suomalaisuuteni ja sielunmaisemani tunnustamalla julkisesti, että Loiria ei vaan voi kuunnella. Ei voi. Loiri on tekotaiteellista scheissea korvissani.
Koska tänään käydään Kööpenhaminassa Euroviisujen finaali, niin valitsin tämän päivän toivottomaksi Loirin euroviisuedustuskappaleen Huilumies vuodelta 1980.
Suosittelen kuuntelemaan ilman volyymia.
SusuPetal 
Jaa. Onneksi meillä on oikeus mielipiteisiimme 😀
Ja onneksi kaikki eivät ole samaa mieltä, Amalia, se olisi tylsää!
Voin kyllä yhtyä mielipiteeseesi suurimmaksi osaksi. Olen aina ihmetellyt sitä Loirin jumalointia joka täällä vallitsee. Onhan hänellä paljon hyviäkin kipaleita, joita voi kuunnellakin (en nyt kyllä muista) mutta onhan se suosio vähän liioiteltua, mielestäni, Joten pisteitä sinulle!
Jumalointi…se on kyllä oikea sana ilmaisemaan tätä käsittämätöntä ilmiötä, Sirkka.
Heti kun näkee äijän naaman tulee mieleen biisi ,Tyynen esitämänä Lipasti-Chirpy Chirpy Cheep Cheep.
Yleensä drag on mieleeni, mutta Tyyne ei ole dragia, Andy, tässä sinulle kuitenkin namupala:
Ah ei, ei sovi minunkaan makuuni! Ei missään kohden.
Tiesin, että voin luottaa sinuun, Sirokko!
Oooh, toivotonta on, mutta niin kaunista ja ihanaa (paitsi just tämä biisi ei iske olleskaan eli laitankin äänet pois, hohoh). Mutta noin muuten tykkäilen Veskun tulkinnoista ❤
Pitääkin kuunnella Veskua nyt!
Kiitos, arvasin, että ryhdyt bulliksi ja pistät tänne lisää Veskua, Elegia 😉 Tosin tuo naurava kulkuri on ainoa Loirin biisi, jonka voisin kuvitella kuuntelevani volyymeilla.
Sitten joskus, kun on sellainen fiilis….
¡Óyeme, mi madrecita! Tää meirän Veskuhan on, huilulla ja ilman, meidän kaikkien aikuistyypin diabetesta diggaavien ja mestariohjaaja ”Ere” Kokkosen monipuolisen kinematografisen oeuvren vannoutuneittein fanien julkilausumattomien tuntojen herkkä tulkki! Että kehdataankin näin margariinimainoksissakin takavuosina leveälierinen Eino Leino-hattu päässä esiintynyttä syvien rivien ihailemaa Taiteilijaa näin mollata! Ja vielä näin isänpäivän läheisyydessä!
Kansan syvä rivi, lähestyvästä isänpäivästä huolimatta mollittelen tai sen takia. Margariinia en syö, voita ei mitään päihitä, ei edes kolmostyypin diablo.
Kiitän vierailustasi, olen kunnioitettu ja arvostettu nyt.
Kunnioitettu ja arvostettu?
Tekisi tässä yhteydessä mieleni siteerata hyvää ystävääni Strother Douglas Martin, Jr.:ia, joka sanoi elokuvassa ”Cool Hand Luke” aiheellisesti Paul Newmanille: ”What we’ve got here is failure to communicate.”
Nythän arvostus on sellainen asia, joka ansaitaan asianomaisen ympäristöltä ja kanssaihmisiltä uuraan ja pyyteettömän työn ja toimen tai poikkeuksellisiksi osoittautuneiden henkilökohtaisten ominaisuuksien kautta.
Sitä ei saa omakseen voita syömällä tai pilkkaamalla karkeasti arvostettua taiteilijaa.
Jotain perusarvoja tarttis sentään…
Joko kohta päästään syvimpään riviin…? Epäilen kyllä rivinne omia arvoja, kun kesken kansallisurheilumme eli lätkäkiekon ämäm-kisojen maamme avausottelua kommentoitte! Niin piskuinen, luonnonvaraisenakin esiintyvä, leijonainen taisteli ja taisteli, mutta tuo vielä piskuisempi Latvia, nuo Riian teurastajat suorastaan, ottivat ne maalit ja voittvati.
Syvä on murheemme tällä hetkellä, kaipasimme Litmasta, Nykästä ja Hjallista jäälle pelastamaan se mitä pelastattavissa on. Suomen peli kaatui, kuten tavallista, jäälle.
Onneksi voimme pelastaa kansallisen itsetuntemuksemme vielä tänään euroviisuissa, joissa on voitettavana vain voitto.
Aah, Captain says, da da, ja mitä Kylmäkäsi-leffaan tulee, sieltä löytyvät todellakin omat arvoni: viisikymmentä keitettyä kananmunaa ja kahdessa kilossa voita paistettua kalaa.
Ja jotta pilkka ei osuisi omaan nilkkaan, kuunnelkaamme tässä lopuksi ikimuistoisen vuoden 2011 esitys Suomen Leijonien voittaessa ämäm-kultaa, kyllä me tästä taas, vielä, kohta..
Jaa, heitettiin sitten kehiin kolmas näytös kesäteatterikuvaelmasta ”Uuno Turhapuro väliaikaisesti Ämäm-mestarien leivissä”…
No, kyllähän sitä katsellessa suolainen kyynel putosi rosoiselle poskelle, ei sitä kieltää voi.
Me nousemme kuin ikihonka jäisestä maasta kevään korvalla ponnahtaen, ja otamma Karjalan takaisin! Ja samaan syssyyn tulee Viena ja Aunus! Muistakaamme kun Poika tuotiin Turhapuron laulettavaksi Senaatintorille! Sen velvoittava ääni piinaa uniamme ja häiritsee päivän askareitamme, kunnes Maidanin aukion kunniavelka kisaisäntä Lukashenkalle on maksettu!
Amen to dat ja sama minskiksi!
En kyllä jaksaisi kuulla loppuun asti…enka katso Euroviisujakaan,enään pariin vuoteen.Se ei ole reilu laulukilpailu.
Jael, täällä on kyllä viisukatsomo, sillä euroviisut on hyvä syy hankkia herkkuja ja loikoilla sohvalla 😉
Nyt ollaankin taas samaa mieltä. Tuota Veskun ihannointia laulamisen suhteen en ole koskaan ymmärtänyt. Juuri tuo sanomasi tekotaiteellisuus on mulle tässä se kauhistus… ja tuo naurava kulkuri kyllä menee.
Taas ollaan samaa mieltä, Laiskuri, niin kuin niin usein.
Tökkään lusikkaani tähän sen verran ilmoittaakseni vaan, etten koskaan kuuntele loria, en hänen leffojaankaan katsele.
Hyvä, että ilmoitit lusikkaa tökkäämällä, Aimarii, mukava huomata, ettei ole yksin!