Rusinat pullasta

 

post-it note to myself

aulis on nimensä veroinen
puhuu lakkaamatta saarnaa sängyssä
sartre ei vaikene koskaan
vapaan rakkauden vaihtaa uuteen

voithan sinäkin tehdä samoin

rauha kutsuu maailmantuskaansa empatiaksi ja myötätunnoksi
ahdistus lamaannuttaa liikkumattomaksi
ei pysty vaihtamaan vauvan vaippoja
korvissa vaikeroivat syyrian lapset

kun minulla on niin paha olla minulla

uljas vihaa vihaa auktoriteetteja instituutioiden kätyreitä
kyttääviä kameroita joka kadun kulmassa kujilla kauppakeskuksissa
jossa uljas käy parturissa trimmaamassa irokeesiaan
hakee pakettiautomaatista englannista tilatut räätälöidyt trashvaatteensa

itkee missä poliisi on kun tulee hakatuksi ikuisen vapun aukiolla

hanna häikäistyy omista ajatuksistaan
tietää ettei kukaan ei kukaan voi tuntea niin kuin hän
julkaisee esikoisteoksensa avaa facessa kirjailijasivun
so me
so me
so me
uusi selfie joka päivä paikalleen ei saa pysähtyä

poistaa kommentit joissa kiitetään vertaistuesta samaistumisesta hannan ajatuksiin kokemuksiin

kai ei suostu puhumaan menneestä ei tulevasta
levysoittimessa mingusmonkcoltrane
kuuntele ei muuta kuin tämä hetki kuuntele kuuntele

ikuinen blue note jää soimaan kun lähden ja suljen oven

urho antaa toisinaan haastatteluja iltapäivälehdille
esittelee brysselin kotinsa vaimonsa madeleinen
ranskaa saksaa suomea ruotsia englantia hollantia puhuvat lapsensa
kertoo että jokainen voi valita vapaasti
olla oman onnensa seppä
hankkia osakesalkun lapsilisillä
osta asunto älä asu vuokralla vastuu on sinun

muistaa kiittää vanhempiaan mukavasta pesämunasta elämän alkuun

happamia
muistiin itselleni
jotta en enää haksahtaisi pysyisin järjissäni tässä absurdissa maailmassani

 

 

***

#runosunnuntai
Sus’-kirjoitushaaste EKSISTENTIALISMI