Näkymätön

 

Lukitun ulko-oven takana ei ole vapaus. Siellä on maailma, johon en halua, jota pelkään, joka ahdistaa.

Kapaloin itseni peittoon. Olen mykkyrällä kuin kohdussa, äidin sylin piilossa, pehmeässä turvassa. Kukaan ei näe minua, olen lakannut olemasta, eikä minulta voi, eikä enää saa vaatia mitään. Liukenen uniini, jotka ovat menettäneet merkityksensä. On sama, näenkö painajaisia. Hereillä oleminen on samanlaista kauhua.

Hoitajat patistavat lounaalle. Olen kiltti ja helppo potilas, syön lautasen tyhjäksi ilman ruokahalua, palaan sänkyyn. Omahoitaja yrittää saada keskustelua aikaiseksi. Ihmettelen, eikö hän näe, etten ole olemassa. Katosin jo aikoja sitten, eikä minua ole vieläkään löydetty. Olen hyvä piiloutumaan, myös itseltäni.

 

***

Viikon 13 krapusanat ovat pehmeä, vapaus, syli.
Jätä oman krapusi url-osoite totuttuun tapaan joko Caran tai minun blogini kommentteihin.

Oman krapuni ajankohta löytyy muutaman vuoden takaa. Olin silloin Auroran sairaalan suljetulla osastolla muutaman viikon ajan. Nuo viikot siirtyivät kirjan kansien sisälle Sairaalapäiväkirjaan. Teosta ei ole enää myynnissä, joistain kirjastoista sen voi löytää. Viime vuonna siirsin kirjan digimuotoon, ilmaiseksi luettavaksi.

 

OSALLISTUJAT

Cara

Sus’

Suttastiina

SK

HPöllö

Risa

Esther Helmiä

anli itse

AilaKaarina

Der Seidenspinner

BLOGitse

Aimarii

Ilona Winebridge

 

 

 

Mainokset

40 Responses to Näkymätön

  1. Suttastiina says:

    Lukitun ulko-oven takana ei ole vapaus.
    Sydäntäraastava lause.

  2. Kirjoitus jonka sanat saavat ajatukset siirtymään syvempiin vesiin, tunteisiin joita ei voi näin lukijana edes ymmrtää. Voimakas teksti.

  3. cara says:

    Vaikuttava kirjoitus. Elämää.

  4. Satu Kaikkonen says:

    Todella koskettava teksti, kiitos, että jaoit tämän.

  5. Sus' says:

    Synkät ja sameat,
    vedet elämän ankeat.
    Onneksi virtaavat…=)

  6. aimarii says:

    Näiden voimakkaiden tuntojen ja kokemusten edessä olen ihan tyhjä. Elämällä on tummia raitojakin.

  7. Jael says:

    Vahvaa ja koskettavaa tekstiä, ja samassa paikassa kävin tervehtimässä läheistäni kauan sitten. Halaus:)

  8. AilaKaarina says:

    Ei taaskaan onnistunut kommentointi, joten uusi yritys_ Satuttava. En muuta nyt halua sanoa kuin että oli helppo samaistua. Kiitos, kun jaoit tämän ♥.

  9. Anna-liisa Hyttinen says:

    Vahva teksti. Elämän sävyjä on niin monia.

  10. Der Seidenspinner says:

    Mielenkiintoinen ja koskettava teksti. Olisin voinut lukea enemmänkin 🙂 Pitääkin mennä tutkailemaan teostasi.

  11. Maarit says:

    On hyvä, että on myös paikka missä tuntee olevansa turvassa!

  12. BLOGitse says:

    Tiedän millaista on olla yksin, joskus myös hetkittäin yksinäinen. Mutta olla itselleenkään olematta on varmaan todella tyhjä kokemus. Vaikka mielikuvituksella kuinka yrittäisin tätä olotilaa kuvitella, en osaa.
    Onneksi nyt on tänään.

  13. Risa says:

    Tämä oli todella koskettava. Hienoa, että puhut tästä avoimesti ja että osaat kirjoittaa niin ihailtavan hyvin.

  14. Elegia says:

    Koskettava, jokainen sana ja ajatus. ”…Eikö hän näe, etten ole olemassa?” Piilossa on paras. Tai sitten ei.

  15. Hieno teksti!
    On niin tärkeää, että näitä paikkoja olisi, joissa saa olla poissa kaikesta määräämättömän ajan, niin kauan kuin tarvitaan. Pohjalla ollessa ei kaipaa vapautta, vaan suojaa. Sitä eivät laitospaikkoja vähentävät terveet ihmiset ymmärrä.

    • susupetal says:

      Eivät todellakaan ymmärrä nuo laitospaikkoja vähentävät tahot tätä turvan tarvetta, Marjatta.
      Kun vertaan psyk.hoidon tilannetta aikaan kymmenisen vuotta sitten, niin alaspäin on menty ja lujaa. Päiväsairaaloita on karsittu, psykiatrisen päivystyksen kynnyksen ylittäminen on mahdotonta. Edes itsetuhoisuus ei ole enää syy päästä sisälle.

  16. Helmipöllö says:

    Vieläkö jäljellä synkkyyttä? Krapusana on tietenkin PEHMEÄ.

    • susupetal says:

      Krapusana ON todellakin pehmeä, pitääkin korjata asia, Helmipöllö.
      Kun on synkäksi syntynyt, niin ei siitä mihinkään pääse. Tosin masennus/ahdistus ovat minimissä tällä hetkellä.

  17. niin totta tuo mitä kirjoitat ”lukittujen ulko-ovien takana ei ole vapaus”, tämä vaan pääsi viime vuosikymmenellä valitettavasti unohtuman mielenterveyspotilaiden hoitopaikoista päättäviltä.

  18. Sisko says:

    Luin kirjasi runoja ja piirustuksia synkistä hetkistäsi ja ajastasi sairaalassa. Onneksi olet selvinnyt ja olet täällä kanssamme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: