Tuli vaan mieleen

Stig framåt i vagnen. Spotta ej på golvet.

Vanhempi kansaosa muistanee musiikkitoimittaja Stig Framåtin, joka aiheutti pahennusta Yömyöhä-ohjelmassa 1970-luvun lopulla soittamalla Tuomari Nurmion Kurjan matkamiehen.
Tuli vaan mieleen, kun katsoin netistä Raitiovaunumuseon kylttejä.

Kukaan tuskin enää sylkäisee lattialle. Tai mistä minä tiedän, mitä ihmiset tekevät kotonaan. Kadulle ei kuitenkaan ole suotavaa räkiä näinä aikoina. Tosin edelleen keski-ikäiset ja sitä vanhemmat miesoletetut tekevät niin. Tekisi mieli antaa sellaiselle tyypille koirankakkapussi ja sanoa, että kerää räkäs, mutta parempi pitää tänä korona-aikana henkilökohtainen reviiri tavallistakin laajempana.
Ei tule turpaankaan.

Jäätelöpuikkopakkaukset olivat loppu kaupassa. Ovat varmaan hygieenisempiä pieniin käsiin.
Tuli vaan mieleen.

***

Viikon 13 krapusanat ovat puikko, sylkäistä, henkilökohtainen.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Caran ja minun blogissa. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki joko Caran tai minun blogiin, blogeistamme löydät myös osallistujalistan.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

riitta k

anli itse

Aimarii

BLOGitse

Paavo

Aina

Marra

 

28 Responses to Tuli vaan mieleen

  1. Cara says:

    Muistan tuon ratikan rahastajan huudon kun lapsena käytiin serkuilla Hesassa. Eteenpäin käytävällä. Stig framåt!

  2. Takkutukka says:

    Vau, mikä ihana nostalgiapläjäys tuomareineen: kohdusta hautaan! Samaa kylttiä näkyi joidenkin kerrostalojen auloissa ja vieressä ”Kerjääminen ja kaupustelu kielletty sakon uhalla”.
    Laajoja reviireitä ja aurinkoista sunnuntaipäivää:)

  3. riittakoo says:

    En ole ikinä tajunnut äijien räkimistä. Stig framåt -kehoius on tuttu. Toivotan myös laajoja reviireitä ja aurinkoa elämääsi.

    https://digi-passions.blogspot.com/2020/03/krapu-vko-13-kaikkeen-tottuu.html

  4. anli says:

    Miksi muuten miehet (ja pojat perässä) räkii…? Yritin kerran kakarana ruiskaista sylkeä yhtä pitkälle kuin pojat mutta siihen leualle se sylkivana jäi roikkumaan. Ei ole tarkoitettu naisille tämä harrastus 😀

  5. aimarii says:

    Tuttu biisi minulle. saatan kuunnella sitä silloin tällöin.
    Enää ei julkkisesti syljeskellä, vaan on se näköjään tullut joidenkin nuorten miesten tyyliin. Ällö tapa kylläkin.
    Itse en ongen koukkuun sylje, mutta aikanaan heinätöissä seipäitä maahan juntatessa kylläkin sylkäisin kämmeniin.
    Minulla myös krapu tehtynä.

  6. Aina says:

    Voi niitä aikoja. Räkiminen saisi myös unohtua. Kuin sitä ukoilta irtoaakin?
    Minun krapu venyy nyt, on paras siianpyynti aika ja päivät menee jäällä. Siellä ei tartu korona kun pyytäjien välimatkat ovat monta metriä. Ellei sitten tuuli kuljeta barteereita :-)))

  7. Jael says:

    Minulle Stig Framåt on ihan tuntematon, en ole kuullut. Mutta räkiminen, fy fan.

  8. BLOGitse says:

    80-luvulla kun kävin Kiinassa, oli ihan normaalia että kaikkea räittiin ravintolassa. Räkää, luita ja mitä nyt suusta ulos tuli…
    Muutama vuosi sitten tilanne oli parempi mutta kuvittelen että maaseudulla räkiminen on vielä in. Eivät ehkä ikinä pääse täysin irti koronasta…

  9. Maarit says:

    Linkkareissa luki Ulos takaa!
    Tupakan ja nuuskan käyttäjät räkii enemmän(minun huomio) 🙂

  10. kajakilla kahlaten says:

    Vaikken pääkaupungista olekaan niin tulihan tuo huuto tutuksi kuitenkin. Mukavaa muistelua. Mutta menneet on menneitä.

    Tässä taas yksi sepustus

    https://paavokin.blogspot.com/2020/03/krapu-puikoo-sylkaista-henkilokohtainen.html

  11. Liplatus says:

    Silloin tällöin räkäisiä klimppejä näkyy ulkoillessa.
    Jospa alkavat sakottamaan räkijiä kunhan tästä valvonta kiristyy.

    Kunnon paatosta biisissä.

  12. Aina says:

    No niin, täältäkin mukana

  13. Äijä says:

    Ihmettelen sitä mielensäpahoittamista silloin. Olen, kuten sinä Susu tiedät, kirkkomuusikko, enkä näe tässä versiossa mitään ongelmaa. Muistan, kun olin bändiä katsomassa Jyväskylässä vuonna 1979 vissiinkin, ja melkein vieressäni istui lattialla kera vaimonsa itse Jaakko Löytty. Tapasin pariskunnan toistakymmentä vuotta sitten työasioissa, enkä tullut harmikseni kysyneeksi, mitä siitä tuumivat silloin Jyväskylässä.

    Samalla keikalla olivat muuten myös Ratsia ja Se. Se oli Suomirockin suuruuden aikaa, sitä ei sittemmin ole ollut.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.