Päiväunet
31 tammikuun, 2021 39 kommenttia
Nainen heijasi lastenvaunuja kassajonossa. Takana oleva mummo ihasteli hihnalla olevaa pienen pientä potkupukua.
– Taitaa olla melkein vastasyntynyt, mummo totesi, yritti kurkata vaunuihin. – Kun noin pieni vaate.
Nainen hymyili, siirtyi maksamaan ostoksensa. Mummon paahtoleipä ja voipaketti siirtyivät kassahihnalla eteenpäin.
Kotiin tultuaan nainen jätti vaunut tuulikaappiin suihkunsa ajaksi. Kuivattuaan hiuksensa nainen otti potkupuvun, irrotti hintalapun, tunnusteli pehmeää puuvillaa poskeaan vasten.
Nainen kohotti vaunun kuomua suojaavaa harsokangasta, nosti nuken vaunuista, riisui siltä ulkohaalarin. Hoitopöydällä hän puki nukelle potkupuvun, silitti nuken sileää poskea. Nukke sylissään nainen meni sänkyyn, laittoi nuken hellästi vierelleen, veti lämpimän peiton molempien ylle, huokaisi väsyneenä.
Oli päiväunien aika.
***
Viikon 5 krapusanat ovat haalari, suihku, paahtoleipä
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna 100 sadan teksti. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
Kirsti Kaija
riitta k
BLOGitse
Aina
AilaKaarina
Aimarii
Sisko
Uggla
SusuPetal 
Tuli oikein haikea mieli kun vauva ei ollutkaan oikea.
Krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2021/01/viikon-5-krapu-sadan-sanan-paiva.html
Niinpä, Cara 😦
Minä jäin miettimään, mikä tragedia naisella mahtoi olla takanaan. Montakin syytä voi olla… Hieno ja koskettava krapu.
Tarina jää tarkoituksella avoimeksi, Riitta, jokainen voi löytää siitä oman tulkintansa.
Paahtoleipä oli aika haasteellinen sana, mutta ymppäsin sen silti krapuuni!
https://digi-passions.blogspot.com/2021/01/krapu-vko-5-maalarimestari-kluddin.html
Lisäsin sinut listalle!
Monilla meistä hymyilevistä naisista on monta arvaamatonta tarinaa kätkettyinä syvälle sisimpäämme, mutta onneksi ovat päiväunet…
Hymy ei todellakaan kerro sisimmästä mitään, Takkutukka. Onneksi on päiväunet.
Tämä tarina avasi muistojen kirstun. Naapurissamme Hämeenlinnassa oli lastenkodin lisäksi myös vanhainkoti ja siellä asui kaverini Hanna. Hän oli n. 40-vuotias entinen kanalanhoitaja, joka oli seonnut ja tappanut kaikki hoidossaan olleet kanat. Hänet sijoitettiin vanhainkotiin, jossa hän teki pieniä askareita ja vapaa-aikansa hän leikki nukeilla. Oi, kuinka kadehdinkaan hänen nukkiensa vaunuja 🙂
https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/01/coonabarabraniin.html
Voi Hannaa, onneksi hänellä oli se nukke, jolla leikkiä, Kirsti Kaija.
Todellisuudenpakoa se tämäkin, kun toiveet ja arki eivät kohtaa, saattaa psyyke luoda omansa, psykoosin.
Tämä on (toistaiseksi) levollinen psykoosi, Sus’, ei onneksi aiheuta ahdistusta.
Vielä.
Hieno, herkkä tarina. Tästä tuli mieleen, että kyllähän koiriakin kuljetetaan niin vaunuissa kuin repuissa. Noh, eläviä kylläkin.
Vaikeat sanat yhdistää tällä kertaa..mutta kiitos aivojumpasta! 🙂
https://blogitse.com/2021/01/31/leijuen/
Koiria kyllä todellakin näkee aina välillä vaunuissa, BLOGitse.
Ne jotkut nuket ovatkin ihan oikean vauvan näköisiä;D
Kauempaa kun katsoo, voisi kyllä erehtyä, Jael.
Olipa suloinen ja psykoottinen krapu.
Jep, Der Seidenspinner!
Yllättävän nopeasti tuli tällä kertaa antamistasi sanoista Krapu ja tässä se on: https://pienettarinat.blogspot.com/2021/02/kengat.html
Lisäsin sinut listalle, AilaKaarina.
Sinun Krapusi sai kyllä mietteliääksi, Susu Petal. Jotenkin niin surullinen tarina. Mutta ehkä parempi näin kuin toisen kidnapattu vauva!
Totta, sinäpä sen sanoit, AilaKaarina, parempi näin kuin se toinen vaihtoehto!
Jos ei omaa saa, niin näinkin voi käydä. Äidin kaipaus ja hellyys vaikka sitten nukkeen.
https://ainokainen8.blogspot.com/2021/02/tyopaikka
Ainan Krapua en näe linkistä, jonka Aina laittoi tuohon sivullesi, Susu Petal. Ainan(kaan) nimi ei näy tuolla ylhäällä, josta sen ehkä saisi auki? Oma linkkini kyllä avautuu.
Äidin kaipuu on väkevä voima ja vietti joillain naisilla, Aina.
Tässä on Ainan oikea linkki, lopusta puuttui pätkä:
https://ainokainen8.blogspot.com/2021/02/tyopaikka.html
Surumielisen haikea tarina. Ehkä tarve tulla äidiksi ja olla äiti toteutui näin. Hieno krapu.
Minullakin valmiina krapu
Toivotaan, että naisella menee kaikki hyvin, Aimarii.
Tällaista sattuu. Ja sitten on ne poikaystävätyynyt, joihin on tehty pyjamahihainen käsivarsi ja nallet petikavereina. Ihmisen ikävä toisen luo.
Tarve olla rakastettu ja hyväksytty, olla tarpeellinen ja tärkeä jollekulle taitaa kuulua ihmisen perusominaisuuksiin, Marjatta.
Voi kuinka surullinen tarina
Niin minustakin, Ritva.
Minullekin tuli mieleeni ne aidon näköiset vauvanuket. Jotkut niitä keräilevätkin ja hoivaavat. En nyt heti olisi psykoosia diagnoimassa. Lapset kuljettelevat leluja ja nukkeja minne sattuu. Miksei joskus aikuinenkin täyttääkseen jotain kipeää kohtaa itsessään. Kun haava arpeutuu, voi ehkä päästää irti. ❤
Psykoosissa tavallinen ahdistava olotila ei tämän naisen tapauksessa toteudu. Nainen on onnellinen ja tuntee olonsa turvalliseksi.
Ehkä jonainen päivänä nukelle ei enää ole tarvetta. Ja jos on, niin tuskin tuosta on haittaa niin kauan kuin nainen on onnellinen, Elegia. Luulisin.
Nainen varmaan kovasti toivoo oikeaa vauvaa. Hän on kuitenkin keksinyt keinon korvata asia Jospa hänen toiveensa joskus toteutuu ja haalarit voi pukea oikealle vauvalle.
Täällä täydellinen päivä myös päiväunineen: https://sarastus2.blogspot.com/2021/02/taydellinen-paiva.html
Nainen on onnellinen nukkensa kanssa, toivottavasti onni jatkuu, Sisko.
tässä minun krapu https://uggla.vuodatus.net/lue/2021/02/tyopaikka
https://uggla.vuodatus.net/lue/2021/02/tyopaikka/krapu
Aina innosti osallistumaan, lieneekö tullut oikein.
Kivaa, kun tulit mukaan krapuilemaan, uggla. Eka linkki oli ihan oikein!