Laura

 

Tiina osaa odottaa Lauran soittoa. Uuden suhteen alkamisesta on jo kuukausi, eikä Laurasta ole kuulunut mitään. Kun kaikki on hyvin, puhelin on hiljaa.

Laura kiintyy heti uusiin ihmisiin, löytää sielunkumppaninsa hetkessä. Alkuhuuma on järisyttävää. Laura leijuu kattojen yllä, uni karkaa ikkunasta. Laura rakastaa, rakastaa ja mitä enemmän hän rakastaa, sitä tiukemmin hän tarraa kiinni rakastettuun. Vähitellen rakkauden maustavat mustasukkaisuus, epäluulot.

Lauran suhteet eivät kestä kauan. Yksikään rakkauden kohde ei kestä sitä rakkauden määrää. Laura jätetään, romahtaa. Tiina ottaa Lauran luokseen, keittää teetä, piilottaa veitset, valvoo rauhoittavien määrää, kuuntelee, lohduttaa.
Jälleen kerran. 

Äitiys ei pääty koskaan, Tiina tietää, vastaa puhelimeen.

 


***

Viikon 44 krapusanat ovat karata, kauan, suhde.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

OSALLISTUJAT

Cara

Kirsti

Uggla

Pasanen

AilaKaarina

Aimarii

anli itse

Riitta

BLOGitse

 

36 Responses to Laura

  1. Cara says:

    Se olikin äiti, hm. Luulin aluksi, että Laura on ystävätär , joka kelpuuttaa Tiinan kuuntelijaksi kun menee huonosti.

    Niinhän se on, että mitä tiukemmin sitä hiekkaa nyrkissä puristaa, sitä enemmän se valuu sormien läpi. Avokämmenellä se pysyy.

    Oma krapuni:
    https://caravaani.blogspot.com/2021/10/viikon-44-krapu-nyt-juostaan.html

    • susupetal says:

      Ystävätär olisi varmaan jo heivannut Lauran tiehensä, Cara. Ainakin niin pitäisi tehdä. Ei tuollaisia ystäviä tarvita.
      Hyvä vertaus tuo hiekan pysyminen avokämmenellä.

  2. Kirsti Kaija says:

    Niin totta, ettei äitiys pääty koskaan. Ja valittavan usein on totta myös se, ettei lapsesta ei kuule, kun kaikki on hyvin.
    https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/10/juoksuaika.html

  3. Takkutukka says:

    Kuin eräänlainen surullinen tarina jäniksenpojasta. Ja valitettavan tavallinen nykyisin.
    Äitiys on ainoa varma elämänmittainen projekti joten…

    Tuo Caran lausuma hiekasta on niin totta;)

  4. Elegia says:

    Onpa surullista. Onneksi on äiti, joka rakastaa ja ottaa kopin, kun putoaa. Kaikilla ei sellaista äitiä ole, vaikka olisikin se äiti.

  5. Crane says:

    Huh! Tässä on jotain tutunomaista, ehkä siksi mieli kiirehtii kertomaan, että Tiina ja Tiinan äiti tarvitsisivat muutakin apua kuin äidinrakkautta.

  6. AilaKaarina says:

    Nälkä, joka ei koskaan tyydyty; astia, jossa on reikä eikä se voi koskaan täyttyä. Miten ihmisestä tulee tällainen? Mitä Laura on jäänyt paitsi kasvuvuosinaan? Todellista aitoa läsnäoloa? En halua äitiäkään tässä syyllistää, sillä tarina ei kerro millainen lapsuus äidillä oli. Oliko siellä ”riittävän hyvää äitiyttä”, kuten Winnicott sanoo. Itse mieluummin käytän ilmaisua ”riittävän hyvä vanhemmuus”. Vanha sananlasku kertoo sen näin: ”Hoida lasta vuoden tai hoida koko ikäsi”: Vanha kansakin tiesi varhaisvuosien merkityksen lapsen kehitykselle kohti eheää, itsetuntoista, itsevahvuista aikuisuutta, jolloin ei tarvitse kerjätä sitä puuttuvaa / liian pieneksi jäänyttä rakkautta aina uudelleen ja uudelleen toisilta. Kenties sukupolvien kierre?

    • susupetal says:

      Ehkä kyseessä on sukupolvien yli menevä juttu, sitähän ei tiedä. Rakkauden ja hyväksynnän puute on riuduttavaa ja takertuvaista, AilaKaarina.

  7. uggla says:

    Surullista ja äidille raskasta.Tässä minun krapu.

  8. Päivitysilmoitus: Suhteita ja suhteettomuuksia | sanapasanen

  9. runopasanen says:

    Lauran tunteiden roihu kuluttaa kaiken hapen toiselta osapuolelta aika nopeasti. Oman tekstini aiheena pikemminkin vastakkainen ilmiö 😀

    Suhteita ja suhteettomuuksia

  10. AilaKaarina says:

    Tässä omani. Muokkasin keskeneräisen vanhan kirjoitukseni annettuihin sanoihin. Kumman helposti ne sinne loksahtivatkin! https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/inventaario.html

  11. riitta k says:

    Ei Lauran tapaista takertuvaa rakkautta yksikään mies kestä. Todellakin happi loppuu. Toivottavasti Laura oppii joskus ymmärtämään tasa-arvoisen ja toiselle tilaa antavan rakkauden hyvyyden. Onneksi äiti hoitaa.

  12. aimarii says:

    Äidin rakkaus on kestävä niin pitkälle, kuin mahdollista ja äidin syli ottaa vastaan haavoittuneenkin lapsen suojellakseen.
    Rakkaus osaa olla uhrautuvaa, mutta myös mahdottomia vaativaakin.
    Minun krapuni on valmis myös, mutta siinä suhde ei ole rakkaius.

  13. anli says:

    Ei lupaavalta näytä Lauran elämä. Äiti kyllä pelstaa, ottaa suojiinsa, mutta ongelma ei ratkea.

    Tässä minun tämän viikkoinen.
    https://omaverstas.blogspot.com/2021/10/krapu-44.html

  14. Maarit says:

    Aijai, käy tunteisiin!

  15. Jael says:

    Raskasta äidille tuollainen Laura, mutta vaikeaa olla äitinä välittämättä.

  16. Sus' says:

    Mun harvoista ystävistä yksi nainen on juuri Laura, rakastaa niin perkeleesti!!

  17. BLOGitse says:

    Oi, oi. Tuollainen rakastaminen on kaikille raskasta. Mutta jos tunne vie, se vie. Myös järjen.
    Tällä viikolla on ollut liikaa tekemistä. Meinasi krapu jäädä väliin mutta aamutv:stä sain idean. Kas tässä uunituore teksti: https://blogitse.com/2021/11/03/krapu-44-jne-jne/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: