Laura
31 lokakuun, 2021 36 kommenttia
Tiina osaa odottaa Lauran soittoa. Uuden suhteen alkamisesta on jo kuukausi, eikä Laurasta ole kuulunut mitään. Kun kaikki on hyvin, puhelin on hiljaa.
Laura kiintyy heti uusiin ihmisiin, löytää sielunkumppaninsa hetkessä. Alkuhuuma on järisyttävää. Laura leijuu kattojen yllä, uni karkaa ikkunasta. Laura rakastaa, rakastaa ja mitä enemmän hän rakastaa, sitä tiukemmin hän tarraa kiinni rakastettuun. Vähitellen rakkauden maustavat mustasukkaisuus, epäluulot.
Lauran suhteet eivät kestä kauan. Yksikään rakkauden kohde ei kestä sitä rakkauden määrää. Laura jätetään, romahtaa. Tiina ottaa Lauran luokseen, keittää teetä, piilottaa veitset, valvoo rauhoittavien määrää, kuuntelee, lohduttaa.
Jälleen kerran.
Äitiys ei pääty koskaan, Tiina tietää, vastaa puhelimeen.
***
Viikon 44 krapusanat ovat karata, kauan, suhde.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin tässä blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki blogiini.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
OSALLISTUJAT
Cara
Kirsti
Uggla
Pasanen
AilaKaarina
Aimarii
anli itse
Riitta
BLOGitse
SusuPetal 
Se olikin äiti, hm. Luulin aluksi, että Laura on ystävätär , joka kelpuuttaa Tiinan kuuntelijaksi kun menee huonosti.
Niinhän se on, että mitä tiukemmin sitä hiekkaa nyrkissä puristaa, sitä enemmän se valuu sormien läpi. Avokämmenellä se pysyy.
Oma krapuni:
https://caravaani.blogspot.com/2021/10/viikon-44-krapu-nyt-juostaan.html
Ystävätär olisi varmaan jo heivannut Lauran tiehensä, Cara. Ainakin niin pitäisi tehdä. Ei tuollaisia ystäviä tarvita.
Hyvä vertaus tuo hiekan pysyminen avokämmenellä.
Niin totta, ettei äitiys pääty koskaan. Ja valittavan usein on totta myös se, ettei lapsesta ei kuule, kun kaikki on hyvin.
https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/10/juoksuaika.html
Loputon vanhemmuus voi joillekin vanhemmille olla tuskan paikka, Kirsti.
Kuin eräänlainen surullinen tarina jäniksenpojasta. Ja valitettavan tavallinen nykyisin.
Äitiys on ainoa varma elämänmittainen projekti joten…
Tuo Caran lausuma hiekasta on niin totta;)
Projektilla riittää pituuttaa, Takkutukka, niin hyvässä kuin pahassa.
Onpa surullista. Onneksi on äiti, joka rakastaa ja ottaa kopin, kun putoaa. Kaikilla ei sellaista äitiä ole, vaikka olisikin se äiti.
Jep, valitettavasti kaikkien äidit eivät ota koppia, Elegia.
Huh! Tässä on jotain tutunomaista, ehkä siksi mieli kiirehtii kertomaan, että Tiina ja Tiinan äiti tarvitsisivat muutakin apua kuin äidinrakkautta.
Ehkä Laura todellakin tarvitsisi jotain apua, kuluttavaa tuollainen epävakaisuus, niin tyttärelle kuin äidillekin, Crane.
Nälkä, joka ei koskaan tyydyty; astia, jossa on reikä eikä se voi koskaan täyttyä. Miten ihmisestä tulee tällainen? Mitä Laura on jäänyt paitsi kasvuvuosinaan? Todellista aitoa läsnäoloa? En halua äitiäkään tässä syyllistää, sillä tarina ei kerro millainen lapsuus äidillä oli. Oliko siellä ”riittävän hyvää äitiyttä”, kuten Winnicott sanoo. Itse mieluummin käytän ilmaisua ”riittävän hyvä vanhemmuus”. Vanha sananlasku kertoo sen näin: ”Hoida lasta vuoden tai hoida koko ikäsi”: Vanha kansakin tiesi varhaisvuosien merkityksen lapsen kehitykselle kohti eheää, itsetuntoista, itsevahvuista aikuisuutta, jolloin ei tarvitse kerjätä sitä puuttuvaa / liian pieneksi jäänyttä rakkautta aina uudelleen ja uudelleen toisilta. Kenties sukupolvien kierre?
Ehkä kyseessä on sukupolvien yli menevä juttu, sitähän ei tiedä. Rakkauden ja hyväksynnän puute on riuduttavaa ja takertuvaista, AilaKaarina.
Surullista ja äidille raskasta.Tässä minun krapu.
https://uggla.vuodatus.net/lue/2021/10/makramee
On se toisinaan raskasta olla vanhempi, Uggla.
Lisäsin sinut listalle, mukavaa, kun tulit jälleen mukaan!
Päivitysilmoitus: Suhteita ja suhteettomuuksia | sanapasanen
Lauran tunteiden roihu kuluttaa kaiken hapen toiselta osapuolelta aika nopeasti. Oman tekstini aiheena pikemminkin vastakkainen ilmiö 😀
Yhtä pahoja nämä vastakkaiset ilmiöt, Pasanen. Tässäkin se kultainen keskitie loistaa kutsuvimpana.
Tässä omani. Muokkasin keskeneräisen vanhan kirjoitukseni annettuihin sanoihin. Kumman helposti ne sinne loksahtivatkin! https://pienettarinat.blogspot.com/2020/08/inventaario.html
Hyvä, että loksahtivat, AilaKaarina!
Ei Lauran tapaista takertuvaa rakkautta yksikään mies kestä. Todellakin happi loppuu. Toivottavasti Laura oppii joskus ymmärtämään tasa-arvoisen ja toiselle tilaa antavan rakkauden hyvyyden. Onneksi äiti hoitaa.
Onneksi on äiti, Riitta.
https://floral-passions.blogspot.com/2021/11/krapu-w-44-finnish-guy.html
Lisätty listalle.
Äidin rakkaus on kestävä niin pitkälle, kuin mahdollista ja äidin syli ottaa vastaan haavoittuneenkin lapsen suojellakseen.
Rakkaus osaa olla uhrautuvaa, mutta myös mahdottomia vaativaakin.
Minun krapuni on valmis myös, mutta siinä suhde ei ole rakkaius.
Miettii vaan sitä, mitä sitten tapahtuu, kun äitiä ja lohduttavaa syliä ei enää ole, Aimarii.
Ei lupaavalta näytä Lauran elämä. Äiti kyllä pelstaa, ottaa suojiinsa, mutta ongelma ei ratkea.
Tässä minun tämän viikkoinen.
https://omaverstas.blogspot.com/2021/10/krapu-44.html
Laura tekee samat virheet uudestaan ja uudestaan, anli, toivottavasti oppisi joskus.
Aijai, käy tunteisiin!
Tunteiden vuoristorataa, Maarit.
Raskasta äidille tuollainen Laura, mutta vaikeaa olla äitinä välittämättä.
Ei sitä voi olla välittämättä, Jael.
Mun harvoista ystävistä yksi nainen on juuri Laura, rakastaa niin perkeleesti!!
No, johan sattui, Sus’!
Oi, oi. Tuollainen rakastaminen on kaikille raskasta. Mutta jos tunne vie, se vie. Myös järjen.
Tällä viikolla on ollut liikaa tekemistä. Meinasi krapu jäädä väliin mutta aamutv:stä sain idean. Kas tässä uunituore teksti: https://blogitse.com/2021/11/03/krapu-44-jne-jne/
Tunne vie järjen, noinhan se voi olla, BLOGitse.
Onneksi krapuiluun on aikaa koko viikko, hyvin ehtii mukaan myöhemminkin.