Laulukirjan toinen kappale
16 tammikuun, 2011 21 kommenttia
Laulukirjassa on tänä sunnuntaina vuorossa toinen kappale.
Jazz standardien ja ikivihreiden laulaminen on haastavaa. Mielessä soi eri huippuartistien tulkinnat samoista kappaleista, joihin itse koettaa saada jotain uutta, jotain omaa. Ei ole helppoa.
Tempoa muuttamalla, rytmiä vaihtamalla, melodiaa varioimalla syntyy joskus tahdin verran jotain uutta. No, onhan sekin jotain.
Dream A Little Dream of Me on klassikko vuodelta 1931. Melodian takana on parivaljakko Andre–Schwardt, sanat ovat Gus Kahnin. Laulun levytti ensimmäisenä Ozzie Nelson And His Orchestra.
Kappale on useasti levytetty. Bing Crosbyn tulkinta on iisiä samettia ja silkkiä korville, nautittavaa äänen hallinnan virtuositeettia. Ella ja Louis ovat omaa luokkaansa. Doris Dayn hidas versio on uskollinen alkuperäiselle sovitukselle.
The Mamas & the Papas-yhtyeen cover kappaleesta on varmaan tunnetuin. Mama Cassin soljuvan kaunis ääni hyväilee korvaa.
Muita korvia helliviä klassikoita löytyy täältä.
SusuPetal 
Peikko on ja sattumalta kuullut jazz’ia. Se muistaa, että artistit soittivat kukin nimetyillä instrumenteillaan, ja sen laulajan instrumentiksi oli nimetty ääni/voice. Ja se huuteli aina väliin kun toiset soittivat. Se oli peikosta hassua.
Peikko onkin kuunnellut tarkasti. Luulenpa, että Peikko aina salaa hiipii jazzklubeille kuuntelemaan ihmeellisiä ääniä!
Ihana biisi, tätä kuuntelisi vaikka miten monta kertaa. Ja kuuntelinkin. Yllä poimimiesi esimerkkien lisäksi kuuntelin myös lempparimieheni Nat King Colen version, ja kyllä siinäkin on ihan oma lumonsa. Hyvät artistit saavat saman laulun kuulostamaan aina hitusen erilaiselta, mutta silti tosi hyvältä, keinuvalta, pehmeältä.
The Mama & the Papas -lauluyhtyeen videossa oli mainiota huumoria. Ja teddy bearinkin olivat muistaneet hankkia rekvisiitaksi. 🙂
Kannustusta lauluharrastuksellesi, SusuPetal!
Colen versio on samettia, Viides rooli, kyllä vain.
Tuo Mamas/Papas video on mielestäni kamalan hauska, nauran joka kerran, kun Mama Cass nostaa volyymiä 🙂
Dream a little dream of me kuuluu minun lauluissani siihen kategoriaan, siis itseni laulamana, jota hoilotan korkealta ja kovaa torpan puutarhassa! Puut kuuntelevat, muut ei kuule. Luulen että puut tykkää…, hih. On muuten helvatan hyvä biisi!!!
Totta kai puut tykkäävät, Kiirepakolainen! Jos eivät, niin nehän olisivat jo lähteneet vaeltamaan muualle 😉
Jazzahtava, 30 luvuin biisi ei oikein sovi vartallolleni 🙂
Ari, eikö taivu 🙂
No, lupaan soittaa muutakin kuin Laulukirjan lauluja, ettei meno käy puuduttamaan ja pääset tanssimaan.
vanha kunnon standardi, jota jaksaa kuunnella muutamaankin kertaa peräkkäin. Pidin tällä kertaa ehkä hitusen eniten Ozzie nelsonin versiosta orkesteri-intron (vai miksi sitä kutsutaankin) vuoksi. Ella, Louis, BIng ja Doris ovat hunajaa korville ja yllättävän hyvin tuo Mamas and Papaksen huumorikin toimi.
Tuima, 20-30 lukujen viihdemusiikissa on ominaista todellakin pitkät introt, laulaja saattaa tulla mukaan vasta kappaleen puolivälissä. No, se oli orkestereiden kulta-aikaa.
Aaaaah,ihana valinta ja tätä olen minäkin laulanut! Mulle tämä on aina Mama Cass Eliotin kappale vaikka hän ei alkuperäinen esittäjä olekaan.
Yaelian, Maman versio on kyllä nautittava.
Noh, olipas täällä… Kaikki esitykset ihania, ihania, ihania! Ooh Ella ja Louis, ihan veti väreitä selkäpiihin. Huh-huh tällähän olis’ voinut viipyä koko sunnuntain. Tullaankin vielä viipyilemään. Kiitos!
Kommenttimme kai hävis jonnekin?
Kommentit olivat jääneet tuonne spämmifiltteriin, sieltä kyllä ne pelastan.
Timbut, tervetuloa takaisin viipyilemään.
Nättiä musiikkia, en ollut kuullutkaan tätä aikoihin. Mukavaa kun keräsit tänne erilaisia versioita. Kiitos.
Yamaba, tätä kappaletta on levytetty ahkerasti!
Näen sieluni silmin sinut vetämässä tätä biisiä jossain savuisassa kapakassa. Kuulen sen myös korvissain.
Lepis, savuisessa kapakassa ei voi nähdä mitään 🙂
Minä vain huokailen – voi, kun osais laulaa, mutta kun en osaa.
Sinut kyllä voin kuvitella laulamassa esim jazzia .
Näistäversioista tykkäsin kovasti ekasta, jopa niin, että virkkuuksissani sekosin, kun uppouduin kuuntelemaan.
Aimarii, vaikuttavaa musiikkia, kun virkkuukin jää toiseksi.