Koiran elämää 5
2 joulukuun, 2014 15 kommenttia
Hoitokoiran ulkoiluttaminen vaatii sosiaalista mielenlaatua. Kun yksinään puskee hartiat lysyssä tuulen ja sateen läpi, saa kulkea ihan rauhassa. Hoitokoiran kanssa kaikki on toisin. Hänet huomataan. Hänet nähdessään vastaantulijoiden jähmeät ilmeet sulavat miltei poikkeuksetta hymyyn. Askel hidastuu, hidastuu, ja jos käy hyvin, kohtaaminen on ohi hetkessä.
Aina ei. Hyvin herkästi vastaantulija pysähtyy juttusille. Hoitokoira heiluttaa häntää, antaa silittää, yrittää maalata kuraisia tassunjälkiä mustiin syystakkeihin. Juutumme liejuiseen, mädäntyneiden vaahteranlehtien peittämille poluille.
Olen kuullut monta elämäntarinaa. Tunnen itseni toisinaan päivystäväksi leelian lepotuoliksi, kierroksellaan terapiakoiran kanssa.
Aina en jaksaisi.
Kiristän Hoitokoiran hihnaa, siirrymme kadun toiselle puolelle nähdessäni potentiaalisen tarinoitsijan. Sukellamme metsään, rämmimme pusikossa, piiloudumme. Hoitokoira on innoissaan, hän nostaa toista etutassuaan, metsästää myyrän hajuja kantojen juurissa. Yhtä innoissani olen itsekin saadessani saaliiksi rauhan.
SusuPetal 
Tuota puolta ei tule ajatelleeksi, täällä se on päinvastoin, kiertävät kaukaa (paitsi ne kiusaavat vekarat). Mutta tuossahan saa pakostakin monipuolista liikuntaa luonnon syvissä helmoissa 🙂
Ehkä täälläkin väki väistäisi, jos kävelyttäisi Tinaa, Sirokko!
Kyllä vain, mäet ja pusikot ovat tulleet tutuiksi ja kunto kasvaa!
Tiedän tunteen, kun jengi tulee bamlaa. EX buudeleitten ulkoiluttaja.
Puudelit ovat niin kutsuvia, Andy!
Noin tekisin itsekin aina välillä. Tuntemattomien kanssa juttelu on joskus tyyliä Hyvää päivää kirvesvartta. Mitäköhän tuo sanonta tosissaan tarkoittaa
Kiinnostaisi todellakin tietää tuon sanonnan etymologia, Arleena! Ehkä se on sellainen neutraali tapa kohdata, kun antaa kirveellä vain varsiosasta…
Samanlaista minullakin oli hoitokoiran kanssa kuljin. Mikä rotu? Oletteko koiran hankkineet? Kuinka vanha se on? Saako silittää?
Ihmiset ovat tiedonhaluisia, Rantakasvi, se on kai periaatteessa ihan hyvä piirre….
Mulla on ykstoikkonen helppo tienpätkä tytön koiraa ulkoiluttaessa. Toisella puolella joki ja toisella ökyrikkaat korkeintaan kattoo, et siellä se taas seropia paskottaa. On heilläkin koiria, mut en tiedä lenkitetäänkö niitä. Kohta pääsee joelle, eilen jo kelkat kulki siellä.
Joki on siis jäätynyt jo, Maarit, ole kuitenkin varovainen. Täällä riittää reittejä kulkea.
Seuraavalla kerralla otat hoitokoiraksi mastiffin tai rottweilerin 😉
Heh, hyvä idea, Millin!
Mä lähen just tiettyihin aikoihin ulkoiluttaan koiraa. Niihin aikoihin ei oo ketään muuta liikkeellä. Aamulla töihinmenijät on jo menneet ja illalla ne kattoo telkkarista jotain sarjaa. En tiedä mitä, mutta rauhassa saa koiraa kusettaa. 🙂
Aika rauhassa minäkin pääsen ulkoiluttamaan hoitokoiraa, Timo, onneksi!!
Päivitysilmoitus: Tarinoita | SusuPetal